Roots ›

sotaa edeltävä urbaani blues on tainnut jäädä maineensa puolesta hyvin pahasti maaseudun bluesin varjoon. bessie smith on toki ehdoton nimi, samoin memphis slimiä ja lonnie johnsonin kitaransoittoa on varmaan monet kuulleet mutta mites nämä muut nimet, kuten mamie smith, ma rainey, victoria spivey, leroy carr, tampa red, frank stokes, sleepy john estes, robert wilkins, joe mccoy, memphis minnie..
 
oletteko kuunnelleet näitä? onko maaseudun bluesin legendaarisempi maine perusteltu?

On kuunneltu ... tossahan on sekaisin ns. "klassisen" bluesin, bluebird-saundin ja Memphisin edustajia. Robert Wilkinsin matskusta osa kuulostaa, tai on? ihan country bluesilta mielestäni. Stokes on ihan samaa kamaa kuin vaikka Garfield Akersista ja Joe Callicott, muutenkin tuo Mempisin ja lähialueiden pikkaus on vähän samanlaista kuin itärannikon ragit. Sleepy John taas hyvinkin maalaismaista kamaa. En mä tällaisen matskun kanssa oo aina tehnyt mitenkään selvää eroa country bluesiin. Carr, Tampa Red, Kokomo Arnold, Broonzy ym. Chicagon bluebird saundi taas mielestäni kuulostaa selvästi kaupunkilaisemmalta ja hienostuneemmalta, samoin tietty Spivey, Bessie Smith ym. alkuajan "klassiset" artistit. Erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa ja tutkittavaa kaupunkilaisestakin prewar bluesista löytyy mielestäni.

Meikäläisen saa aina hyvälle tuulelle Washboard Samin musiikki. Hilpeän kaksimieliset sanat yhdistettynä meneviin biiseihin. Harmi ettei levyjä ole oikein ollut tarjolla viimevuosina.