Rock, pop, alternative ›

Nyt on Wake the Sleeper LP hankittu. Hajottaa vaan se, että en pääse kuuntelemaan levyä vääränmallisten kajareiden piuhojen takia, eikä ole rahaa ostaa cd.tä ennen perjantaita. Tälläistä tää on..kannet ovat toki komeat.

Juuri ostin levyn Kodin ykkösestä. Ilmeisesti jakelu on kohtuullisen hyvä, kun tavan kaupastakin löytää.
 
Piru vie, että ovat saaneet hienon levyn aikaiseksi. Kuulemma piilottivat Lanzonilta kaikki syntikat ja tämä levy onki täynnä ulvovaa Hammondia ja Mick Boxin wahwah kitaraa. Bernie Shaw laulaa paremmin kuin koskaan ennen. Trevor Bolder on yksi parhaita basisteja ja uusi rumpali Gilbrook tuo uutta virtaa koko porukkaan. Ja taustalaulut on taattua hiippiä.

Täytynee kompata edellisiä... Taitaa olla meikäläisen "vuoden kovin levy"-sarjan top5:ssä (no ainakin tähän asti;)). Nyt on saatu summattua Heepin koko uran soundimaailma tälle levylle. Shawn laulussa kummittelee Byron ja Goalbykin ajoittain. Box polkee wahia taattuun tyyliinsä ja tosiaan, Lanzon panee parastaan kyllä Hammondin eli sen "ainoan oikean heviurun" kanssa. Ja ennen kaikkea hienoja biisejä kautta levyn alusta loppuun. Onkohan tuo nimibiisi muuten nopein UH-biisi ever? Easy Livingkin taitaa olla hitaampi;)...

TShawn laulussa kummittelee Byron ja Goalbykin ajoittain..
 
Warchild piisissä kummittelee myös Bruce Dickinson.

Löysin minäkin levyn paikallisesta Prismasta ja on kyllä myönnettävä, että erittäin loistavan levyn ovat ukot tehneet. Kitarat surisee ja hammondi valittaa ihan niin kuin pitääkin!

Nyt on kuunneltu uus levy läpi..ensivaikutelma on, että todella hyvää melodista heviä, joka paranee vain kuunnellessa. Levy ei ole turhan pitkä, kuten edellinen Sonic Origami. Ja onhan se hienoa, kun Lanzon on ottanut Hammondin käyttöön. Iskeviä riffejä riittää. Light of a Thousand Stars, What Kind of God, Angels Walk With You ja Shadow jäi nyt päällimmäisinä mieleen. Ja Bernie Shawn laulu ei ole kyllä kuulostanut näin hyvältä aiemmilla Heep-levyillä. Mies ei ehkä pääse niin korkealle kuin vielä 90-luvun puolivälissä, mutta sielukasta tulkintaa yhtäkaikki.
 
Ekan kuuntelun jälkeen ei tuntunut (ainakaan vielä) haittaavan se, ettei levyllä ole yhtään hitaampaa balladintynkää, kuten jokaiselle aiemmalla UH-albumilla. Toisaalta harmi, että toi "perinne" nyt katkesi, mutta toisaalta taas se edustaa uutta alkua koko bändille. On nimittäin Gilbrookin rummutus tuonut uutta energiaa koko bändille.

Pari kertaa olen levyn kerennyt kuuntelemaan läpi ja vaikuttaa siltä, että heput ovat onnistuneet saamaan aikaiseksi kerrassaan mahtavan levyn. Tätä kelpaa kuunnella.

Uuden levyn kappale "Overload" youtubessa: http://www.youtube.com/watch?v=iHevFoFz6Bc
 
Sama biisi on muuten uuden Classic Rockin oheiscd:llä..

Hitto, ei ole tullut seurattua juuri Uriah Heepin kuulumisia, uusi levy mennyt minulta ihan ohi. Olen aina vannonut tuon 70-luvun Heepin nimeen, mutta vasta kun näin Vauhtiajoilla nykykokoonpanon niin ehdottomuudesta täytyi joustaa - orkesterihan on ihan täyttä rautaa edelleen. Tänään viettänyt melkein koko päivän kuunnelleen 70-luvun tuotantoa; noilla levyillä luova bändi on jo LIIAN tajunnanräjäyttävän hyvä.
 
;)

tajunnanräjäyttävän hyvä.
Sitä on uusikin levy.

Ostin uuden levyn. Ehtinyt kuuntelemaan vasta pari kertaa mutta:
 
-En ole ihan jokaista 70 - luvun jälkeistä levyä kuullut, mutta en usko olevani kovinkaan väärässä väittäessäni WtS:n olevan paras Heeppi - levy kolmeenkymmeneen vuoteen.
 
-Shuffle-komppi + wah-wah - pedaali + Hammondit = URIAH HEEP!
 
-En ole pitkään aikaan kuunnellut musiikkia näin lujalla äänenvoimakkuudella. Levy suorastaan kerjää ääntä.
 
-Jotenkin lätyskä onnistui aiheuttamaan jälleen pienen Heeppi - huuman. Olen kokenut yhtyeen kolme kertaa livenä ja ajatellut, että pändi on vähän niin kuin nähty. Mutta mitä perkelettä, uusi levy aiheutti taas himon nähdä UH elävänä, saa nähdä pitääkö sitä ihan Lahteen asti raahautua...
 
-Kyllä, olen hiukan humalassa...
 
E: Näin muuten unta, että Uriah Heep soittaa Hartwall - areenalla. Ehkä jonain päivänä...

Itelläni on heepin alkuperäis lP.eitä:
Very eavy...very umble
Salisbury
Look at yourself
Demons & wizards
Maicians birthday ( Castlen uusintapainos -_-)
Sweet freedom
Wonderworld
Return to fantasy
Firefly( castlen uusintapainos)
Innocent victim
Conquest
Abominog
Wake the sleeper. CD:t ei tee oikee oikeutta heepille tahi kansitaiteilulle. Uriah heep on henk.koht suosikki bändini, koettanu metästää vertigon very eavyä ja salisburyä.

Tuli taas pitkän tauon jälkeen katteltua tota Live from the Byron era -dvd:tä, on se kyllä kova... Käsittääkseni tolla dvd:llä on kaikki videokuva Gary Thainista mitä on olemassa.

valitettavaa kun heepist ei ole niin paljon videokuvaa kuin esm, sabbathista ja zeppelinistä

Nojuu. Muistaakseni joku kehtas tässäkin topicissa väittää että Wake the Sleeper ois paras Uriah Heepin levy n. 30 vuoteen. Oon kyllä samaa mieltä. En oo Byronin jälkeisestä tuotannosta ikinä välittänyt, mutta tää on kyllä kova. Ei helvetti, todella kova!

Ei helvetti, todella kova!
 
Ei ole täytepiisejä tällä levyllä. raidat 4-6 on pientä suvantoa ällistyttävän kovien piisien keskellä, mutta nekin on silti hyviä piisejä. Jo yli kuukauden viihtynyt minun 10-levyn vaihtajassa tämä levy.

Mediamoguli
21.07.2008 05:44:38
 
Nojuu. Muistaakseni joku kehtas tässäkin topicissa väittää että Wake the Sleeper ois paras Uriah Heepin levy n. 30 vuoteen. Oon kyllä samaa mieltä. En oo Byronin jälkeisestä tuotannosta ikinä välittänyt, mutta tää on kyllä kova. Ei helvetti, todella kova!
 
Byronin ja 70-luvun jälkeisestä heepistä voisin sanoa john lawton (76-79)
sillonen heep oli ja eli vielä voimissaan ja varsinkin uuden kokoonpanon debyytti firefly heepin yks loistavimmista levyistä (77`) lawtonin erottua tuli laulajaksi john sloman, rummuissa oli slade ja synty conquest, (ensminnäinen heep-levy joka listoil briteis 5v)
Hensley eros levyn jälkeisel kiertueel ja heep lopetti toimintasa moneks kuukaudeks.
 
SItten herra box kokosi bändin uudelleen ja tuli heepin yks kovimmista levyistä: abominog. sen jälkeen meno wake the sleepperiin asti melko onnetonta. Mut abominog kova!

SItten herra box kokosi bändin uudelleen ja tuli heepin yks kovimmista levyistä: abominog. sen jälkeen meno wake the sleepperiin asti melko onnetonta. Mut abominog kova!
 
Noh, en ihan allekirjoita yllämainittua (paitsi että Abominog on yksi Heepin parhaista levyistä ikinä :)) Abominogin jälkeisistä albumeista Sea of Light on WTSn ohella suosikkini. Levyn biiseistä Against the Odds, Fear of Falling ja Love in Silence etenkin ovat hienoja kappaleita ja levy muutenkin hyvä kokonaisuus. Ja löytyyhän niiltä muiltakin Abominogin jälkeisiltä levyiltä helmibiisejä, joskin myös jonkin verran tyhjäkäyntiä.

Yle Teemalla TÄNÄÄN klo 17 Uriah Heep Live in London's Camden Palace vuodelta 1985!
 
Tuli taas pitkän tauon jälkeen katteltua tota Live from the Byron era -dvd:tä, on se kyllä kova... Käsittääkseni tolla dvd:llä on kaikki videokuva Gary Thainista mitä on olemassa.
 
En tiiä, oisko Thainin Keef Hartley Bandin ajoilta kuvamateriaalia olemassa..?