Kitarat: kitarakamat ›

Fox, kyllä se UC-alkuinen on. Muutama kk sitten hankittu eli aika tuoretta tavaraa.
 
Jes jes, kunhan varmistin.. ;) Toki uskon!

UC = Ulcomaat... eli jossain muuallahan se on tehty kuin kotimaassa :)

UC = Ulcomaat... eli jossain muuallahan se on tehty kuin kotimaassa :)
 
Saattaahan se olla, jos vaikka Unsung on Kiinaan, Rangooniin, perustanu tehtaan... Unsung China! *keksii ihan omasta päästään*
 
Onhan niin Cortilla kuin Samickilla tehtaat Indonesiassa..

Twinkle, Saein tekee ainakin omaa Shine-merkkiä, ja LTD sekä Peavey myös kuuluu tiettävästi niiden asiakkaisiin.. Eli voi olla ns. isomman liigan toimija??
 
Juu, Noita shinejä yritettiin tilata kun niillä ei ole kaiketi suomalaista virallista maahantuojaa. Kyllä se tosiaan siltä vaikuttaa, että hieman isommat pelinappulat olisi niillä. Yeong Chernin omaakaan ei saatu tilattua, tehdas pyysi ottamaan yhteyttä suomen maahantuojaan kun kyselin.
 
Täytyy siis pidättäytyä pienemmissä duunareissa.

Täytyy siis pidättäytyä pienemmissä duunareissa.
 
Ainoo ongelma taitaa olla, että miten ne saa selvitettyä? Samoihin juttuihin törmää tuolla japsi-vintagepuolella, ja aina tulee "uutta tietoa".. Tuppaa olemaan se "kielimuurikin" esteenä, kun täytys osata lukee tekstiä, ja toisin päin, eihän ne oikein aina ymmärrä jos mailitse kysyy.. sanovat vaan että "Kyllä hella" tjsp.

Tulipa törmättyä tuohon uuteen C-1 FR:ään (lisenssifloikka, pulttikaula. vanhassa mallissa set neck & OFR). Negatiivisena yllätyksenä kaulassa luki "Crafted in Indonesia".

DW = DeaWon (China)
I = Saein (Korea)
U = Unsung (Korea)
 

Noihin kolmeen minä olen lähettänyt tilauspyynnön, mutta eivät ole edes vastanneet. Ehkä ne sitten pyörittävät isompaa bisnestä niin ei kiinnosta tämmöiset mitä täällä puuhataan, mikä jonkun epiphonen ainakin osa-aikaisella edustuksella varmaan on mahdollista.
 
Daewonin sivuilla olisi kyllä muutama skeba, jotka säväyttivät heti... Sääli, ettei sieltä ole vastattu.

Ainoo ongelma taitaa olla, että miten ne saa selvitettyä? Samoihin juttuihin törmää tuolla japsi-vintagepuolella, ja aina tulee "uutta tietoa".. Tuppaa olemaan se "kielimuurikin" esteenä, kun täytys osata lukee tekstiä, ja toisin päin, eihän ne oikein aina ymmärrä jos mailitse kysyy.. sanovat vaan että "Kyllä hella" tjsp.
 
Eipä niiden kanssa voi olla varma mistään ellei osaa paikallista kieltä, tässä on tullut huomattua että sieltä päin kaikki kama on enemmän tai vähemmän riskillä.
 
Tulipa törmättyä tuohon uuteen C-1 FR:ään (lisenssifloikka, pulttikaula. vanhassa mallissa set neck & OFR). Negatiivisena yllätyksenä kaulassa luki "Crafted in Indonesia".
 
Ei minusta kyllä niillä koskaan ole ollut C-1 FR:ää ennen, vaan nämä C-1 ja C-1 FR ja C-7 olisi tulleet ihan hiljakkoin vasta. Viittaan siis tuohon että niiden malli olisi huonontunut, en usko että samalla mallinimellä julkaistaisiin kahta ihan erilaista kepakkoa. Takuuseen en tietenkään mene, mutta kyllä schecterin katalogia on tullut tuijotettua liiankin kanssa niin tuollaisen downgrade-homman luulisin huomanneeni.

Eipä niiden kanssa voi olla varma mistään ellei osaa paikallista kieltä, tässä on tullut huomattua että sieltä päin kaikki kama on enemmän tai vähemmän riskillä.
 

 
Ei minusta kyllä niillä koskaan ole ollut C-1 FR:ää ennen, vaan nämä C-1 ja C-1 FR ja C-7 olisi tulleet ihan hiljakkoin vasta. Viittaan siis tuohon että niiden malli olisi huonontunut, en usko että samalla mallinimellä julkaistaisiin kahta ihan erilaista kepakkoa. Takuuseen en tietenkään mene, mutta kyllä schecterin katalogia on tullut tuijotettua liiankin kanssa niin tuollaisen downgrade-homman luulisin huomanneeni.
 
Kyllä niitä on ollut. Nytkin torilla kaupan yksi sellainen vanha C-1 FR.

Kyllä niitä on ollut. Nytkin torilla kaupan yksi sellainen vanha C-1 FR.
 
joo, niinpä näyttää olevan, edes vanhempi katalogi ei vaan tommoista tunnistanut. Mut kaipa ne on sitten olemassa, vaihtuvat nuokin aika tiuhaan nimittäin just äsken kimppatilaus-huoneesta löytyi schecteri jossa on katalogista poikkeavat virittimet.

Luitko ollenkaan noita aikaisempia postauksia? 200 eurolla saat kitaran, jossa on lisenssifloikka ja jotkut tuhnumikit, mutta kitaran puuosat ja virittimet (Wilkinson) ovat ihan OK.
 
Noissa tilatuissa Wolf-SS -malleissa on neck-thru-body, köynnösotelauta jne. Hinta oli lentorahdilla karvan päälle 200 euroa (tarkemmin sanottua nykyisellä valuuttakurssilla noin 207 euroa). Jos tuohon laittaa Teslan aktiivimikit (seuraavaksi aletaan varmaan sitten väittelemään mikkimerkeistä), niin lisähinta on noin 48 euroa. Orkkisfloikan saa jenkeistä Warmothilta noin 180 eurolla.
 
Eli yhteensä:
 
207 euroa + 48 euroa + 180 euroa = 435 euroa.
 
..ja edelleen kyseessä on vaan tuunattu ritsa. Työn laatu ja materiaalit ovat kauttaaltaan parempia arvokkaammissa kitaroissa keskimäärin, ei kyse ole vain pelkistä komponenteista. Tuon huomaat kun soitat jotain oikeasti kuningasluokan kitaroita (J-Customit ja CS-ESP:t esim.). Voin lyödä perseeni pantiksi että yhdelläkään Wolfilla ei ole esim. nauhatyön suhteen mitään mahdollisuutta vastata vaatimuksiini sen suhteen.
 
edit: Täsmennettäköön vielä että ~5 vuotta sitten jaksoin vaihdella halvempiin kitaroihin mikkejä, orkkisfloikkaa ja muuta.. mutta ei niistä siltikään saanut kauttaaltaan paremmista komponenteista tehtyjen veroisia.

Voi jeesus sentään, täällä on taas isot pojat asian ytimessä... että oikein kuningasluokan keppejä pitäis soittaa että ymmärtää vaatimuksia nauhatyön päälle.

..ja edelleen kyseessä on vaan tuunattu ritsa.
 
Mistäs tiedät, kun et ole kokeillut? Aikamoinen ennakkoasenne.
 
Työn laatu ja materiaalit ovat kauttaaltaan parempia arvokkaammissa kitaroissa keskimäärin, ei kyse ole vain pelkistä komponenteista. Tuon huomaat kun soitat jotain oikeasti kuningasluokan kitaroita (J-Customit ja CS-ESP:t esim.).
 
Joo joo, mutta nyt puhuttiinkin siitä, että mitä saa kimppatilatessa 200 eurolla ja mitä kaupasta 400-600 eurolla. Tuskin sä mistään loihdit J-Customia tuohon hintaan, eikä edes RG5XX tai RG7XX Ibanezia.
 
edit: Täsmennettäköön vielä että ~5 vuotta sitten jaksoin vaihdella halvempiin kitaroihin mikkejä, orkkisfloikkaa ja muuta.. mutta ei niistä siltikään saanut kauttaaltaan paremmista komponenteista tehtyjen veroisia.
 
Niin mäkin jaksoin vaihdella, ja vaikka olen soittanut kitaraa 20 vuotta, niin vaihdan edelleenkin. Ei sellaista kitaraa ole vielä tehtykään, mitä en haluaisi jollain tavalla modifioida. Sama autojen suhteen. Miksi ostaa jotain ja pitää se täysin orkkiksena, kun pienellä modifikaatiolla saa siitä paljon paremman.
 
Ja niin kuin olen monta kertaa kirjoittanut, niin nuo Ibanezini ja Charvelini eivät saa mua soittamaan yhtään sen paremmin kuin soitan noilla kimppatilauskitaroilla, eli lavassa oleva logo ei takaa sitä, että soitto sujuisi paremmin. Tosin jos olisi tarvetta ostaa nimikitara, niin tietty se olisi Ibanez.

Voi jeesus sentään, täällä on taas isot pojat asian ytimessä... että oikein kuningasluokan keppejä pitäis soittaa että ymmärtää vaatimuksia nauhatyön päälle.
 
Nimenomaan ;-)

Olin yhdessä vaiheessa varsin kiinnostunut noista kimppatilauksista, mutta Foxin hyvän artikkelin lukeminen sai toisiin aatoksiin. Vaikka kitara olisi muuten priimaa, niin ei kyllä herätä luottamusta, jos firma mm. myy ruusupuuta eebeninä. Tämä kun yhdistetään kommunikoinnin ja reklamoinnin vaikeuteen tehtaan suuntaan ja siihen, ettei tuotteiden viimeistelykään ollut aina kovin hyvää tasoa, niin diili ei enää kuulostanut omaan korvaan niin hyvältä kuin aluksi. Siinä joutuu punnitsemaan satasen-parin potentiaalista säästöä vs. jännäkakan pidättelyä muutaman kuukauden ajan, ovatko speksit ja lopputulos kohdallaan vai eivät.
 
Tämä ei sitten ollut mitään negatiivista kimppatilausten järjestäjiä kohtaan. On hieno homma, että talkoohenkeä löytyy tällaisten organisointiin, mutta itse olen sen verran pessimisti, että uskon sen huonosti viimeistellyn ja väärin speksatun yksilön osuvan juuri omalle kohdalle, mikäli tilaukseen lähden. Oman mielenrauhan takia ostaisin ennemmin vaikka Jack & Dannyn, jonka voi helposti palauttaa tarvittaessa, tai raataisin louhoksella pari tuntia lisää ja ostaisin vaikka sen Schecterin (haa, hieno aasinsilta alkuperäiseen aiheeseen, ei mennyt kirjoitus hukkaan).

Olin yhdessä vaiheessa varsin kiinnostunut noista kimppatilauksista, mutta Foxin hyvän artikkelin lukeminen sai toisiin aatoksiin. Vaikka kitara olisi muuten priimaa, niin ei kyllä herätä luottamusta, jos firma mm. myy ruusupuuta eebeninä. Tämä kun yhdistetään kommunikoinnin ja reklamoinnin vaikeuteen tehtaan suuntaan ja siihen, ettei tuotteiden viimeistelykään ollut aina kovin hyvää tasoa, niin diili ei enää kuulostanut omaan korvaan niin hyvältä kuin aluksi. Siinä joutuu punnitsemaan satasen-parin potentiaalista säästöä vs. jännäkakan pidättelyä muutaman kuukauden ajan, ovatko speksit ja lopputulos kohdallaan vai eivät.
 
Ymmärrän täysin. Siksi meikäläinenkään ei enää tee yhtään kimppatilausta tuonne KHL Corporationille. Korealainen Aram Music vaikuttaa kiinnostavalta ja siksi järkkäsinkin sinne kimppatilauksen. Soittimien pitäisi tulla Suomeen kesä-heinäkuun vaihteessa.
 
Spekseistä sen verran, että eihän noissa kimppatilauksissa ole mitään järkeä, jos jokainen yrittää ajaa kitaroihinsa omia speksejään ja kitaroita ollaan tilaamassa esim. 12-32 kpl. Valmistajallekaan tuossa ei ole mitään järkeä ja spekseissä erehtymisen vaara on suuri. Siksi kannattaakin tilata kitarat kataloogin spekseillä tai sitten kaikki kitarat samoilla spekseillä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään customshop, ja jos joku haluaa itselleen sellaisen kitaran, niin siitä pitäisi myös olla valmis maksamaan customshopin hinta.
 
Vielä tuosta Wolf-SS -mallista: mulle on ihan sama, onko 200 euron kitarassa otelauta ruusupuuta tai eebeniä, mutta joku väitti että tuo olisi eebeniä, mutta ei todellakaan sieltä arvokkaimmasta päästä. Kuitenkin hyvä kitara soitettavuudeltaan. Pidän siitä oikeastaan yhtä paljon kuin tuosta alkuperäisestä RG-550:täni.
 
Noiden kitaroidenkin kanssa on niin, että mitä enemmän noista kimppatilauskitaroista maksaa, niin sen parempilaatuista pitäisi tuleman.
 
Kiinalaisella valmistajalla kitarat maksavat sen 60-90 USD / kpl, korealaisella 100-200 USD / kpl.
 
Kysymyshän on pitkälti siitä, mitä kitaraltaan haluaa ja mitä on valmis tekemään. Kimppatilauskitaran saa noin 150-200 eurolla, mutta se tulee tehdassäädöissä ja jos ei jaksa/osaa säätää kitaraa, niin sitten kannattaa ostaa kaupasta se 2-3 kertaa kalliimpi kitara. Samoin kannattaa asioida kaupassa, jos se kitaralle annettava jonkinlainen takuu lämmittää mieltä.
 
Meikäläisen primääriajatus noiden kimppatilauksien vetämisessä oli saada kitaroita, mistä ei välttämättä ole sarjatuotanossa vasurimalleja. Vasurimallin teettäminen yksittäiskappaleena maksaa aivan suolaisesti. Ja vaikka sarjatuotantomalleja olisikin, niin lisähinta on aivan suolainen.

Täällä on ihan "hands on"-tyyppistä kokemusta niin LTD:n, Schecterin kuin myös muutaman "kimppatilauskitaran" osalta. LTD:n valikoimasta Deluxe-sarja on osoittautunut todella hyväksi, toki ovat myös kalleimpia ko. brändiltä. Niiden kanssa on kaikista vähiten säätösählinkiä ja pikkufiksailua. Samaan osastoon kuuluvat Schecterin Hellraiserit ja C-1 Classicit. Ovatten tasalaatuisia nekin. Eli noin 1000e värkit vakuuttavat.
 
Sen sijaan Schecterin Omen yms. halvemmat sarjat, sekä LTD:n alle 400-sarjat eivät enää kykene samaan. Ei spekseiltään, eikä myöskään laadultaan (sointi, viimeistely, hardware jne.) Kyllä niilläkin soittelee, tottahan toki... siitä tässä tuskin oli kyse. Sen sijaan minua ja joitain muita häiritsee vaikkapa hiukan huonosti viimeistellyt nauhat. Ne jotka rohisevat bendatessa jne. Tai että kaulaliitoksessa on millin tai kahden irvistys. Mitä näitä nyt ikinä onkaan.
 
Muutaman "kimppatilauksen" olen pikaisesti tsekannut ja muutamaa olen laittanut pajalla kuntoon. Valitettavasti nämä eivät ole olleet laatua ainakaan siinä määrin mihin itse olen tottunut. Esim. 7-kielisten kohdalla ero oli kuin yöllä ja päivällä, kun vertasin omaa Ibanez APEX1 vs. "kimppatilaus 7". Ibanezissa ei tarvinnut valittaa nauhojen viimeistelystä, tinatallasta, heikkolaatuisista bulkkimikeistä, hätäisesti tehdystä kaulaliitoksesta... se on niin siitä mihin soittaja itse on tottunut ja mikä kenellekin kelpaa. Toki, olihan näiden vertailtavien soittimienkin rahallinen erotus lähempänä 1000e kuin 200e... kyllähän sen siis pitääkin näkyä. Eikä taaskaan pidä käsittää väärin... kyllä sillä "kimppatilauskitaralla" pystyi soittamaan ja harjoittelemaan siinä missä monella muullakin edullisella kitaralla. Sanaan "laatu" en sitä silti yhdistäisi vaikkakin hintalaatusuhde olisi kohdallaan.
 
Mutta kuten tuli todettua, niin nämä asiat ovat täysin subjektiivisia ja jokainen soittaja kokee asiat eri tavalla. Se että Werdelle ei kelpaa "kimppatilausluuttu" ja Twinklelle kelpaa, ei tarvitse sen suurempaa veren kaivuuta nenukista. Eiköhän kumpainenkin osaa ostaa itselleen mieluisia laitteita, joilla uskoo saavansa parhaan tuloksen ja eniten itsestään irti. Soitinkauppiaana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että edullisille "suht laadukkaille" soittimille onpi kysyntää. Niitä myydään lukumäärällisesti selkeästi eniten asiakkaille. Ja positiivista on se, että tällaisia löytyy, lavan logosta riippumatta... se myös ruokkii jatkossa laitekauppaa kun jengi vaihtaa "hyvän peruskitaran" vielä parempaan. Eikä näitä asioita muutenkaan kannata aina järjellä perustella. Kyllä miekin saan vetää aika monta hääkeikkaa ennenkö on uusin custom-tekele ja uusi point-2-point vaffari maksettu :)

Vielä tuosta Wolf-SS -mallista: mulle on ihan sama, onko 200 euron kitarassa otelauta ruusupuuta tai eebeniä, mutta joku väitti että tuo olisi eebeniä, mutta ei todellakaan sieltä arvokkaimmasta päästä. Kuitenkin hyvä kitara soitettavuudeltaan. Pidän siitä oikeastaan yhtä paljon kuin tuosta alkuperäisestä RG-550:täni.
 
Ja minä edelleen väitän ettei se oo mitään eebeniä nähnytkään, ei Macassar-eebeniä saati muuta halvempaa. Edelleen väitän, että niissä jossain oli todellakin eebenlankku, mm. Spiralin kitaran kuvissa on hyvin paljon moista muistuttava, tosin siin oli muitakin ominaisuuksia, jota oli niissä "mainos- ja promokuvissa"..
Omassani on ruusupuuta kuitenkin, tahi sonokliinia, ja onpa mulla paljon tummempaa ruusupuuta esim. Ibanezin Artist AR 50:ssa. Mutta totta hitossa, ei se ole kuin "vaan" ulkonäköseikka. Toisaalta, matskun vaihto "halvempaan" on kyllä jostain syvältä. Toisinpäin tiedän kyllä tehdyn, eli ruusupuulaudalla normaalisti olevia löytyy myös eebenpuisella boardilla. Mut täytyis päivittää tuo artikkeli, että mitä Wolffille nykyään kuuluu, kun sähöt on uusiks tehty ja mikkeinä on Evo ja Evo2

Täällä on ihan "hands on"-tyyppistä kokemusta niin LTD:n, Schecterin kuin myös muutaman "kimppatilauskitaran" osalta. LTD:n valikoimasta Deluxe-sarja on osoittautunut todella hyväksi, toki ovat myös kalleimpia ko. brändiltä. Niiden kanssa on kaikista vähiten säätösählinkiä ja pikkufiksailua. Samaan osastoon kuuluvat Schecterin Hellraiserit ja C-1 Classicit. Ovatten tasalaatuisia nekin. Eli noin 1000e värkit vakuuttavat.
 
Sen sijaan Schecterin Omen yms. halvemmat sarjat, sekä LTD:n alle 400-sarjat eivät enää kykene samaan. Ei spekseiltään, eikä myöskään laadultaan (sointi, viimeistely, hardware jne.) Kyllä niilläkin soittelee, tottahan toki... siitä tässä tuskin oli kyse. Sen sijaan minua ja joitain muita häiritsee vaikkapa hiukan huonosti viimeistellyt nauhat. Ne jotka rohisevat bendatessa jne. Tai että kaulaliitoksessa on millin tai kahden irvistys. Mitä näitä nyt ikinä onkaan.
 
Muutaman "kimppatilauksen" olen pikaisesti tsekannut ja muutamaa olen laittanut pajalla kuntoon. Valitettavasti nämä eivät ole olleet laatua ainakaan siinä määrin mihin itse olen tottunut. Esim. 7-kielisten kohdalla ero oli kuin yöllä ja päivällä, kun vertasin omaa Ibanez APEX1 vs. "kimppatilaus 7". Ibanezissa ei tarvinnut valittaa nauhojen viimeistelystä, tinatallasta, heikkolaatuisista bulkkimikeistä, hätäisesti tehdystä kaulaliitoksesta... se on niin siitä mihin soittaja itse on tottunut ja mikä kenellekin kelpaa. Toki, olihan näiden vertailtavien soittimienkin rahallinen erotus lähempänä 1000e kuin 200e... kyllähän sen siis pitääkin näkyä. Eikä taaskaan pidä käsittää väärin... kyllä sillä "kimppatilauskitaralla" pystyi soittamaan ja harjoittelemaan siinä missä monella muullakin edullisella kitaralla. Sanaan "laatu" en sitä silti yhdistäisi vaikkakin hintalaatusuhde olisi kohdallaan.
 
Mutta kuten tuli todettua, niin nämä asiat ovat täysin subjektiivisia ja jokainen soittaja kokee asiat eri tavalla. Se että Werdelle ei kelpaa "kimppatilausluuttu" ja Twinklelle kelpaa, ei tarvitse sen suurempaa veren kaivuuta nenukista. Eiköhän kumpainenkin osaa ostaa itselleen mieluisia laitteita, joilla uskoo saavansa parhaan tuloksen ja eniten itsestään irti. Soitinkauppiaana ymmärrän enemmän kuin hyvin, että edullisille "suht laadukkaille" soittimille onpi kysyntää. Niitä myydään lukumäärällisesti selkeästi eniten asiakkaille. Ja positiivista on se, että tällaisia löytyy, lavan logosta riippumatta... se myös ruokkii jatkossa laitekauppaa kun jengi vaihtaa "hyvän peruskitaran" vielä parempaan. Eikä näitä asioita muutenkaan kannata aina järjellä perustella. Kyllä miekin saan vetää aika monta hääkeikkaa ennenkö on uusin custom-tekele ja uusi point-2-point vaffari maksettu :)
 
Ihan asiallinen kirjoitus.
 
Tuohon Schecterin Omen -juttuun sellainen juttu, että ilmeisesti ne aikanaan olivat parempia kuin nykyään. Ainakin meikäläisen E-baystä huutama Omen-7 vm. 2003 on valmistettu Koreassa ja siinä on kiinni Groverin virittimet. Viimeistelytyössä ei mielestäni ole moitteen sijaan, jos mustaa väriä ja soololoven niukkuutta ei oteta huomioon. Siis c'mon, mitä järkeä on tehdä 24 -nauhainen kitara, jos ainoastaan 22 nauhaa on kunnolla tavoitettavissa ja käytettävissä? Ilmeisesti tuo 24 nauhaa on tehty joillekin nuorille kolleille, jotka voi sitten ylpeillä, että kitarassa todellakin on 24 nauhaa, vaikka 23. ja 24. ei tee yhtään mitään soololoven profiilin takia, ellei sitten harrasta tappingia niiltä nauhoilta.
 
Tuohon kimppatilaus- vs. custom- tai ties minkä kitaran riittävyyteen täytyy sanoa, että ainakin meikäläinen on melko sopeutuvainen soittamaan erilaisilla kitaroilla. Ainoastaan halkomaisella kaulalla varustetut skitat eivät kyllä säväytä. Jos joku ei sovi jonkun hipiälle tai jonkun taiteellinen ekspressio kärsii jostain kitaran muodosta, viimeistelystä tms. asiasta, niin sitten ei voi mitään. Kyllä meikäläiselläkin meni aikanaan jonkin aikaa, ennen kuin totuin tuon Charvelini ja Schecterin kaulaprofiileihin RG-550:llä soittelun jälkeen, mutta nyt pidän niistä ja niillä soittelee ihan mielellään. Olen mäkin myynyt pois muutaman kimppatilauskitaran, kun en ole sopeutunut kaulan "halkomaisuuteen", josta joku voi taas pitääkin.
 
Mitä tuossa on itse tutustunut kimppatilauksessa tulleisiin seiskakielisiin, niin eivät ne yhtään kalpene tuon omistamani Omen-7:n rinnalla. 200 eurolla tosin on ehkä vaikeampi olettaa parempaa saavansakin, sillä sitten pitäisi vaihtaa ainakin mikit (niin ne tarvitsee kylläkin vaihtaa tuohon Omeniinkin).
 
Musiikkiliikkeissä on tullut kokeiltua joitain Schectereitä ja LTD:eitä, ja mitä niistä on kokemusta, niin kelpo pelejä ovat, mutta jos tarvitsisi valita 400-600 euroa maksavan em. merkkisten kitaroiden ja paremmasta päästä olevien kimppatilauskitaroiden väliltä, niin sen verran mussa on DIY -henkeä, että valitsisin kimppatilauskitaran, jota voi modifioida mielensä mukaiseksi.
 
Edit: niin, ja nämä meikäläisen havainnot on tietty tehty vasurikitaristin näkökulmasta, koska noita kaupassa myytäviä vasurimalleja ei tosiaankaan "kasva puissa". Oikeakätisen kitaristin on niin helppo kävellä kauppaan ja ottaa käteensä ihan mikä tahansa skeba, kun meikäläiselle jonkun kokeilu- ja myös oman kitaran löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Erityisesti sapettaa Ibanezien suppea vasurimallisto.