Laulaminen ›

Metsään huutamaan?!?
 
Kuulostaa tehokkaalta keinolta rasittaa ja jopa tuhota omaa ääntään jos säännöllisesti huutaa ja rääkyy. Toivottavasti tuo nyt oli vain kielikuva.
 
Jos olisitte lukeneet eteenpäin niin olisitte huomanneet että pointtini oli se että laulamalla paljon ja erilailla se ääni vahvistuu. Se huutaminen oli siis kielikuva.

Eli aluksi vaikkapa ihan hissukseen ja tukea etsien niin voi löytää äänestään vaikka minkälaisia ulottuvuuksia :)
 
Tai sitten jos yrittää liian hissukseen niin ei löydy mitään tukea. Hiljaiseen ääneen normaaleilta puhekorkeuksilta tarvitaan niin vähän tukea, että se hädin tuskin tuntuu. Eli tapauskohtaista, sanon minä. Aika monet osaa käyttää kroppaa myös luonnostaan oikein ja menee vaan sekaisin kun alkaa liikaa miettimään hengitystä ja tukea. Ja sitten on niitä, joilla on kaikki ihan hakusessa... pätevä laulunopettaja näkee kehitettävät asiat heti ensimmäisellä laulutunnilla, joten siinä mielessä suosittelen kyllä harrastuksen aloittamista jonkun asiantuntevan valvovan silmän alla.
 
Suurella osalla oppilaista on myös se ongelma, ettei uskalla vaan päästää itsestään tarpeeksi isoa ääntä ja käyttää äänen tuottamiseen sitä määrää energiaa mitä tarvitaan. Itse olen saanut useammankin hevipojan ja -miehen laulamaan vaikka mihin korkeuksiin kun on vaan tarpeeksi voimaa, energiaa, asennetta ja twangia (Complete Vocal Techniquen termi) äänessä... ja itse olen tietysti kirkunut pää punaisena siinä vieressä malliksi ja koettanut laulaa suohon. Joskus voi olla myös ihan tervettä pistää stereot täysille ja laulaa täysillä mukana. Joskus voi ajatella, että voimakkaasti laulaminen on hallittua huutamista, eikä siinä minusta ole mitään pahaa. Tyylikysymys. Klassiseen musiikkiin tämä lähtökohta ei toimi, rokkiin ja heviin voi toimiakin. Silloin pitää aina lopettaa jos sattuu tai tuntuu pahalta.
 
Yks hyvä vinkki kokea mitä on tuki: laita kädet vyötärölle ja huuda kovalla äänellä ei! Jos ei tunnu keskikropassa liikettä niin ihme on... tai vastaavasti yritäpä vaikka puhua kovalla äänellä niin että kropassa ei tapahdu mitään lihastyötä. Ei yleensä onnistu.
Laulussa kyse on vaan yksinkertaisesti lihasten käytön hallitsemisesta hengityksen yhteydessä niin, että keuhkoista ulostuleva ilma on kontrollissa sekä määrän että paineen osalta. Sen takia se hengittely on laulamisessa niin tärkeää. Tämä hengitysyhteys on sama asia kuin tuki. Ja kun alkaa treenata hengitystä (ja laulamista), niin kannattaa muistaa se, että on hyvä ryhti, eikä ole selkä notkolla. Niin, ja kurkku pitäis olla rentona.

Olen 14v poika ja laulanut n. vuoden bändeissä bassoo soitellen. Mutta haluaisin parantaa laulua. En tiedä mistään kaulan yms asennoista,oon vaan laulanu.
 
Ehdotan, että jatkat rennosti samaan malliin. Treenaa mieluummin rytmiikkaa, lausumista (jos laulat englanniks) ja sävelpuhtautta kunnes äänenmurros on ohi ja voit alkaa keskittyä laulutekniikkaan. Nuo em. asiat on nimittäin ihan yhtä tärkeitä laulamisessa kuin se varsinainen laulutekninen suoritus. Korvien pitää toimia siinä missä äänihuulten ja hengityksenkin.
 
Äänenmurroksen jälkeen saattaa joutua haeskelemaan vähän aikaa sitä yhteyttä kuulemansa ja tuottamansa äänen välillä (esim. laulaako vaikka jonkun e:n ylhäältä vai alhaalta ja missä päin se omaa lauluääntä on suhteessa siihen mitä vaikka kitaralla soittaa). Luulisin, että se on helpompaa jos korvan ja äänen yhteyden kehittämistä on tehnyt jatkuvasti koko äänenmurroksen ajan. Ei ole niin iso harppaus edessä, kuin että on viimeksi laulanut alakoulun 4lk:lla ja sitten seuraavan kerran aloittaa harrastuksen bändikavereitten hiillostamana 17-vuotiaana ja ihan erilaisella äänellä.
 
Koska ääni muuttuu (kun äänihuulesi kasvavat n. sentin verran), niin turhaa hioa tekniikkaa kovin paljoa vielä tässä vaiheessa. Sen sijaan voi kuunnella paljon musiikkia, sitä miten eri tyypit laulaa / lausuu tekstiä, ja olla hereillä ja aktiivinen englannin tunneilla.
...Ois voinu itekin tehdä niin, silloin kun asioita ois ehkä omaksunut vielä vähän nopeammin...

Tai sitten jos yrittää liian hissukseen niin ei löydy mitään tukea.
 
..
 
Niin, ja kurkku pitäis olla rentona.
 
Tästä annoin plussan, koska se oli hyvä yhteenveto tuesta ja hengitystekniikasta jonkinmoisessa pähkinänkuoressa =)

Tai sitten jos yrittää liian hissukseen niin ei löydy mitään tukea.
 
Juuri tota tarkoitin itsekin, valitsin vaan sanani väärin. Hyvä että hannakatriina korjasi puolestani. Ei siis liiallista karjumista eikä liian hissukseen - kultainen keskitie pätee siis tässäkin asiassa, ainakin mun mielestäni.