Musiikkibisnes ›

rintapek:
 
Ko näyt tykkäävän tosta wikipediasta, niin lainataan ny sieltä, kohdista monopoli ja substituutti.
 
"Toisaalta jollakin yrityksellä saattaa olla monopoli tietyn hyödykkeen tuottamisessa, mutta jos tarjolla on läheisiä substituutteja, yrityksellä ei ole välttämättä monopolivoimaa.

Kaksi hyödykettä voivat olla substituutteja toisilleen, jolloin kuluttaja voi korvata ne toisillaan. Täydellisten substituuttien tapauksessa kuluttajalle ei ole merkitystä kumpaa hyödykettä kulutetaan. Voi ja margariini ovat useimmille ihmiselle enemmän tai vähemmän täydellisiä substituutteja."
 
Jos miellät olevasi monopoliasemassa, niin olet varmasti kirjoittanut hyvän kirjan. Onnittelut siitä. Vaan ko kooklehaku sanalla _roolipelikirjat_ antoi toista tuhatta osumaa, niin sanoisin, että sinä ja kustantajasi olette melko kaukana tilanteesta missä kilpailuvirasto kolkuttaa ovella monopolinne, tai edes määräävän markkina- asemanne väärinkäytön vuoksi.
 
Eli olemme samaa mieltä siitä että kyseessä on monopoli, mutta että sille monopolille on substituuttejakin? Hyvä, vähän edistystä sentään.
 
On totta että keskimääräisen kirjan kohdalla markkinoilla on lukemattomia substituutteja, joten siitä että jostain yksittäisestä teoksesta on jollakulla monopoli ei vielä kauheasti vaikuta. Toisaalta koska jokainen yksittäinen teos on (jos sen tekijänoikeussuoja ei ole rauennut) jonkun monopolisoima, vähentää se kuitenkin mm. hintakilpailua. Esim. ulkomaisilla kirjoilla ei vielä 1800-luvulla ollut Yhdysvalloissa tekijänoikeudellista suojaa: seurauksena mm. Dickensin A Christmas Carol maksoi Yhdysvalloissa vain kuusi senttiä, siinä missä Englannissa sen hinta oli 40-kertainen 2,5 dollaria. Tällä oli oleellinen vaikutus lukutaidon ja kulttuurin kehitykseen Yhdysvalloissa.
 
(Mainittakoot myös että tästä huolimatta monet englantilaiset kirjailijat saivat maksun teostensa myynnistä Yhdysvalloissa, joidenkin saadessa jopa paremman korvauksen kuin Briteissä. Tilaisuus olla ensimmäisenä markkinoilla ja ehtiä myymään kirjaa kärsimättömille ostajille ennen kuin kilpailijat ehtivät kopioida sitä oli monille kustantamoille niin hyödyllinen, että heidän oli kannattavaa ostaa käsikirjoitus kirjailijalta etukäteen suoraan.)
 
Ajan kuluessa vakiintuneet Yhdysvaltalaiset kustannusyhtiöt kuitenkin alkoivat kohdata kiihtyvää kilpailua uudempien, nopeampien yhtiöiden taholta. Tukahduttaakseen sen kilpailun ja suojatakseen voittonsa ne lobbasivat Yhdysvallat mukaan kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin, jotta ne voisivat ostaa oikeudet julkaista teoksia suoraan eikä pienemmillä tahoilla olisi enää yhtä hyviä mahdollisuuksia. Aivan samasta syystä mediateollisuus on lobbannut jatkuvasti pidempiä ja pidempiä kestoja tekijänoikeuksille - säilyttääkseen monopolinsa hankkimiinsa oikeuksiin ja lisätäkseen tulojaan, eväten pienemmiltä julkaisijoilta tilaisuuden kilpailla ja painaa halvempia uusintapainoksia vanhoista kirjoista.
 
Usein mediateollisuus myös hyödyntää tekijänoikeuksiaan siten että *ei* ota vanhoista teoksistaan uusintapainoksia: näin se välttää tilanteen jossa sen omat teokset kilpailisivat keskenään, vanhempien julkaisujen syödessä uudemmista saatavia voittoja. Siinä missä pienemmillä firmoilla kyllä olisi motiivi uudelleenjulkaista vanhempia teoksia joista saisi pienemmän mutta silti yhä kohtalaisen voiton, ei esim. Disneyn kaltaisella suuryhtiöllä välttämättä ole sellaiseen kiinnostusta, joten se hyödyntää tekijänoikeusmonopoliaan ja pitää teokset poissa painosta lisätäkseen seuraavan hypetetyn uutuusteoksensa myyntiä. Teokset joiden tekijänoikeussuoja on rauennut ovatkin yleensä paremmin kaupallisesti saatavilla kuin esim. 50 vuotta vanhat teokset joita tekijänoikeus yhä suojaa.
 
(Jos tahdot näille väitteille lähdeviitteen niin se on taas kerran Boldrinin & Levinen Against Intellectual Monopoly, luku viisi.)
 

 
Jag:
 
Eli samalla logiikalla Nokian tuotekehittelemiä kännyköitä pitäisi saada täysin vapaasti kopioida missä vain? Nokiallahan on monopoli noihin kännyköihinsä(?)
 
Tämä menee nyt patentti- eikä tekijänoikeuspuolelle. Kännyköitähän *saa* kopioida vapaasti, mutta vain jos niillä ei ole patentti- ja mahdollisesti myös tavaramerkkisuojaa, riippuen siitä tahtooko kopioida pelkän teknisen toteutuksen vai myös muotoilun sun muun. Patenttien nettohyödyllisyydestä voi sitten olla montaa mieltä - alaa tuntevien joukossa on monia, joiden mielestä ne tuottavat enemmän puhdasta haittaa kuin hyötyä. (Voisin sanoa tästä enemmänkin, mutta patentit olisivat jo aika merkittävä sivuraide tähän keskusteluun. Yllä oleva esimerkki Yhdysvalloista ja tekijänoikeudesta 1800-luvulla antaa kuitenkin oleellisen vihjeen siitä, miksi patentit ovat loppukädessä tarpeettomia. Jos haluat tietää asiasta lisää niin Against Intellectual Monopolyssa käsitellään tätäkin aihetta.)
 
ei sääh. Nillä "mediayhtiöillä" (olkoot mitä vaan) on omat tuotteensa. Levy, leffa tai vastaava. Jos yksi taho (todellisuudessa paljon enempi, kun sisällytettään kaikki välikädet) hyötyy tästä tuotteesta ei se ole mitenkään väärin.
 
Ei olekaan. Väärin on se, että muilta viedään oikeus hyötyä tuotteesta vastaavasti.
 
Se tuote kilpailee muiden kaltaistensa tuotteiden kanssa markkinoilla. Jos yhdellä yhtiöllä olisi vain oikeus tuottaa musiikkia sisältäviä CD-levyjä, tällöin kyse olisi monopolista.
 
Monopoli se silti on, vaikka substituutteja olisikin, kuten todettu.
 
Eli tämä vastaa täysin esim. mikseri.netin toimintaa. Et varmaan kuitenkaan tahtoisi luopua kaikkien tulevien tuotoksiesi oikeuksista. Kuten tuskin mikseri.netin käyttäjätkään, jotka tavoittelevat suurempaa huomioita, josta voivat sitten hyötyä tulevaisuudessa.
 
Ei, en tahtoisi luopua oikeudestani ansaita teoksillani. Kuten en myöskään ole ehdottanut (taikka Piraattipuolue ole ehdottanut) että kenenkään muunkaan pitäisi siitä oikeudesta luopua. Vain yhden ihmisen *yksinomaisesta* oikeutta ansaita teoksella ollaan rajoittamassa.
 
Tekijänoikeus ei ole monopoli. Tekijänoikeutta valvova järjestö taitaa olla monopoli. Teosto Suomessa siis.
 
Monopoli on tilanne, ei mikään tietty taho.
 
Mutta minä voin pyytää am,g,f rämpyttelybiisistäni vaikka 100€ kappaleelta. Se on sitten minun asiani, jos kukaan ei siitä ole valmis sitä maksamaan. Tai voin jättää sen biisin pöytälaatikkoon ja mennä kadulle huutelemaan, että "teinpä maailman parhaan biisin ja te ette ikinä sitä kuule". Ei kellään silti ole oikeutta mennä pöytälaatikkoani tonkimaan jonkun kulttuurin leviämisen nojalla.
 
Tämäkin on täysin samassa linjassa Piraattipuolueen nykyisen politiikan kanssa. On täysin oma asiasi mitä hintaa pyydät, eikä kenellekään ole oikeutta murtautua kotiisi ja viedä sitä teosta maksamatta pöytälaatikostasi. Tämä ei sulje pois sitä, että ihmisellä olisi oikeus tehdä teoskappaleellaan mitä haluaa (myynti mukaanlukien) kunhan on sen sinulta kerran ostanut.
 

 
Sir Härö:
 
Sinulle ei tainnut lapsena kehittyä sellasta abstraktia hahmotuskykyä?
 
Minulla on sivuaineena matematiikka ja tähänastinen keskiarvo siitä 4 (skaalalla 1-5) joten abstrakti hahmotuskykyni on ihan kunnossa, kiitos vain kysymästä.
 
Biisi ei ole mikään konkreettinen ja käsin kosketeltava möhkäle.
 
Jollekin konkreettiselle ja käskin kosketeltavalle medialle se kuitenkin koodattu, oli se sitten nuottivihko, cD-levy tai tietokoneen kovalevy.
 
Olet siis ostanut biisin kuunneltavaksesi milloin vain haluat kuunnella. Voit myös soittaa biisiä kaverillesi ja tehdä siitä kohtuullisen määrän kopioita omaan käyttöösi. Mutta sinä et ole tehnyt ko. kappaletta, joten sinä et voi päättää mitä sillä tehdään tai kenelle sen oikeudet kuuluvat.
 
Tämä on toki yksi mahdollinen tulkinta. Ei se tee siitä ainoata oikeaa. Se että kun olen ostanut sen niin voin tehdä sillä mitä haluan on ihan validi tulkinta myös: huomaa että tämä on se tulkinta jota *yleensä* sovelletaan ostettuihin asioihin, patentti- ja tavaramerkkisuojankin ollessa *poikkeustapauksia* joita on erikseen perustelluista syistä haettava ja jotka raukeavat aikanaan.
 
Otetaanpa esimerkki. Vuokraat Matti Meikäläiseltä kerrostaloyksiön. Saat oleilla siellä ihan miten tykkäät. Voit syödä, juoda, nukkua, harrastaa seksiä tytön tai pojan kanssa, voit imuroida, ostaa kalusteita etc. Mutta jos mielesi tekee hajottaa koko kämppä, täytyy sinun ensin hankkia siihen lupa tai ostaa kämppä kokonaan itsellesi. Vai pitäisikö maailman toimia niin että saat tehdä ihan mitä vaan ihan missä vaan ja kenen omaisuudelle vaan pelkästään maksamalla vuokran?
 
Miten tämä esimerkki liittyy asiaan? En tietääkseni ole puhunut vuokratuista teoksista mitään, vain teoksista joihin minulla on omistusoikeus.
 

 
Juoppis:
 
Kiitän kappalejaosta, muuntajan tekstiä oli paljon helpompi lukea nyt. :)
 

 
muuntaja:
 
Kulttuurin pitäisi olla ilmaista!
 
Ei ilmaista vaan vapaata. Asiat voivat olla ilmaisia olematta vapaita, ja asiat voivat olla vapaita olematta ilmaisia. On totta että elektronisessa toiminnassa vapaat asiat herkästi päätyvät ilmaisiksi ja ilmaisia asioita usein kohdellaan kuin ne olisivat vapaita, joten sekaannus on ymmärrettävä. Sama asia nämä eivät kuitenkaan ole.
 
Koska ero saattaa olla hämärä, otetaan esimerkkejä.
 
Ilmainen mutta ei vapaa: Monia freeware-ohjelmia levitetään tällä periaatteella. Niitä saa kyllä käyttää ja kopioida miten haluaa, mutta ohjelman lisenssiehdoissa kielletään tekemästä ohjelmaan minkäänlaisia muutoksia. Käyttäjä ei ole vapaa hyödyntämään ohjelmaa rakentaakseen siitä jotain uutta. Toinen esimerkki voisi olla tekstimuotoinen materiaali, jota saa lukea pelkästään tietyltä nettisivulta. Esimerkiksi lopetetun Crusade- TV-sarjan filmaamattomien jaksojen käsikirjoitukset olivat aikoinaan näkyvillä bookface.com -sivustolla, Flash-muotoisessa lukijassa jotta niitä ei saisi helposti kopioitua ja jotta niitä pystyisi lukemaan vain Bookfacessa. (Nykyään niitä ei enää ole saatavilla, koska Bookface lopetti - vapauden puute on kulttuurille vahingollista, kuten näemme.)
 
Vapaa mutta ei ilmainen: Tästä voisi olla esimerkkinä vaikka vasara. Tavallinen, geneerinen halpisvasara, jolla ei satu olemaan minkäänlaista tavaramerkkisuojaa eikä siinä ole edes valmistajan nimeä. Olen täysin vapaa tekemään tällä mitä haluan - antamaan kaverille, purkamaan osiin, tekemään siitä kopioita. Tämä ei kuitenkaan tee vasarasta ilmaista, sillä olen joutunut ostamaan sen kaupasta (tai se joka sen on minulle antanut on joutunut sen ostamaan). Jos valmistaisin vasarasta kopioita, joutuisin maksamaan kopioihin tarvittavista raaka-aineista sekä mahdollisuudesta käyttää sopivaa työpajaa (ja olemattomat käsityöläisen taitoni huomioonottaen myös palkkaa ihmiselle joka sen varsinaisen kopion tekisi).
 
nykyisessä tekijänoikeusjärjestelmässä on varmasti parantamisen varaa eivätkä Teosto ja Gramex ole osanneet aina toimia mediassa kovinkaan edukseen. Joka tapauksessa ne ovat meille musiikin "kulttuurintuottajille" keskeisimmät tulonsaantimme mahdollistajat ja puolustajat. Osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Nämä ovat arvokysymyksiä myöskin. Puhe tällaisten järjestelmien kaatamisesta tarkoittaisi yhden ammattikunnan elinmahdollisuuksien brutaalia murskaamista, vaikkakin romanttisesti sanottuna tietysti jos on pakko vatkaa niin on pakko vatkaa.
 
Todettakoos tässä taas, että PP ei aja tekijänoikeuksien poistamista, vaan pelkästään niiden keston rajoittamista. Jos kulttuurintekijöiden ammattikunta tarvitsee tekijänoikeudelle pitkiä kestoja elinmahdollisuuksiensa turvaamiseksi, niin se ei ainakaan ole näkynyt tilastoissa niinä aikoina kun tekijänoikeuksia on pidennetty alkuperäisestä.
 
Mitä taksikuljettajiin tai ravintolanpitäjiin tulee - jos olisi mahdollista tehdä jokin sellainen lakimuutos, joka vähentäisi taksikuskien tai ravintolanpitäjien nettopalkkaa, mutta lisäisi taksien saatavuutta / ravintoloiden määrää ja laskisi niiden hintaa, pitäisikö se toteuttaa? Ehdottomasti, koska yhteiskunta kokonaisuutena hyötyisi. Sana "computer" (kirjaimellisesti "laskija") tarkoitti alunperin ammattikuntaa, jonka edustajat istuivat päivät pitkät pöydän edessä tekemässä käsin pitkiä laskutoimituksia, joita tarvittiin tieteellisiin tarkoituksiin. Sähköiset tietokoneet murskasivat brutaalisti tämän ammattikunnan elinmahdollisuudet, joten olisiko ne pitänyt kieltää?