Media ja viihde ›

En tiedä millaista mainetta pelin rapakon takana nauttii, että pitävätkö siinä taitavat pelaajat itseään oikeasti hyvinä kitaransoittajina. Täällä porukka tuntuu ainakin tajuavan eron. Eihän kukaan oikeasti vertaa muovilelun rämpyttämistä oikeaan soittamiseen, eihän?
 
Mutta kyllähän muusikoilla periaatteessa pitäisi tuossa olla paremmat lähtövalmiudet: ainakin eräissä illanistujaisissa freelance-muusikko-kosketinsoittaja nykäisi parin biisin jälkeen meikäläisen viikossa kasvaneelle tasolle, kun sormet-silmät-aivot-koordinaatio toimi hieman kaltaistani räpeltäjää paremmin.
 
Hieno peli se on.

http://www.youtube.com/watch?v=-XjaImfQK6U
 
Mitäs sankaria tässä on? Tulee ihan John Entwistle mieleen. Höhhö..

Itse olen todella lahjakas f1 kuljettaja, sekä NHL tason lätkäpelaaja ja näiden lisäksi vielä vietnamin sodan veteraanikin.

Mun mielestä Guitar Hero on hiton hauskaa ajanvietettä, jopa selvinpäin! Tosin monesti se on kyl vaikeempaa ko oikean kitaran soitto kun veivaa jottain simppeliä biisiä ja sormet menee solmuun.
 
Kännissä Guitar Hero on parasta pelikonsoliviihdettä Nintendo Wiin ohella.
 
Tässä "in action" kuva musta viime viikonloppuna (promilleja vissiin muutama, oon oikean puoleinen jannu): http://muusikoiden.net/dyn/users/42242.jpg
 
huomatkaa kuinka persiillään mun sormitus on, ei ihmekään kun en pärjää

Itse olen todella lahjakas f1 kuljettaja, sekä NHL tason lätkäpelaaja ja näiden lisäksi vielä vietnamin sodan veteraanikin.
 
Jep, ja mä olen GTVA:n avaruuslaivaston lentäjä-ässä, muun muassa.
 
Onhan toi GH ihan kiva, mutta en mä sitä osaa pelata. Kyllä sitä kattoo mielellään vierestä kun kaveri vetää jotain Dragonforcea vaikeimmalla vaikeustasolla melkein virheettömästi, ei muutan mee multa varmaan helpoimmallakaan.

Kyllä sillä pelillä on nyt sentään jotain yhteistä kitaran soittoon... esim silmien ja käsien yhteispeli ja koordinaatio sekä jossain määrin rytmitaju. Siinäpä ne taisivat sitten ollakin.
 
Jep, mutta tässä pitää huomioida että Guitar Herolla ei ole näillä attribuuteilla mitään sellaista tarjottavaa, mikä olisi erityisesti kitaran soittoon viittaavaa. Silmien ja käsien koordinaatio ja rytmitaju kun on aika oleellinen osa mitä hyvänsä soittamista. Hyötyä guitar herosta on yhtä paljon vaikka pianon soitossa. Loppupeleissä mikään soittaminen ei ole muuta kuin rytmissä pysymistä ja eri osien koordinaatiota.

Jos jengi perustaa mielipiteensä "Pelle Jätkä", jostain perselehestä revittyyn lausahdukseen tieskapelistä, niin on kyllä omatkin arvomaailmat ehkä vähän vinossa.
 
Aijjoo, sori. Olisi tietty pitänyt vain todeta "En kommentoi". Täytynee tehdä kattava tutkimus jokaisesta keskustelunaiheesta turisemaan tultaessa. Tai sitten ei, aika kuluu paremminkin. Ehkä se on vain helpompaa mennä niillä korteilla mitä annetaan, kuin alkaa etsimään nippelitietoa aiheesta kuin aiheesta.
 
Et säkään oikeastaan tiedä kuinka hurttia huumoria täällä itse kukin harrastaa, joten se raja on myös näissä kommenteissa ihan yhtä häilyvä kuin perselehtien palstoillakin. Joten jos perustat mielipidettä jonkun arvomaailmoista yhden kommentin perusteella, voi sun arvomaailmallas olla myös vaaituksen paikka.

Vähän offaria, mutta muistaako kukaan 90 luvun puolivälissä sellaista peliä kuin quest for fame? vähän kuin gh:n esiaste. Se oli pc:lle ja siinä soitettiin aerosmithin biisejä sellaisella sinisellä plekulla jota naputettiin tennismailaan vasten, kunnes se hajosi. Peliä sai ainakin mikro mikko indianan mukana. Ihan ässäpeli.

Vähän offaria, mutta muistaako kukaan 90 luvun puolivälissä sellaista peliä kuin quest for fame?
 
Nimimerkki aivokuolio ainakin muistaa.

Vähän offaria, mutta muistaako kukaan 90 luvun puolivälissä sellaista peliä kuin quest for fame? vähän kuin gh:n esiaste. Se oli pc:lle ja siinä soitettiin aerosmithin biisejä sellaisella sinisellä plekulla jota naputettiin tennismailaan vasten, kunnes se hajosi. Peliä sai ainakin mikro mikko indianan mukana. Ihan ässäpeli.
 
Kyllä. Etenkin sen hajoamisen,

Nimimerkki aivokuolio ainakin muistaa.
 
heikkijarvinen ei muista minua.

Et säkään oikeastaan tiedä kuinka hurttia huumoria täällä itse kukin harrastaa, joten se raja on myös näissä kommenteissa ihan yhtä häilyvä kuin perselehtien palstoillakin. Joten jos perustat mielipidettä jonkun arvomaailmoista yhden kommentin perusteella, voi sun arvomaailmallas olla myös vaaituksen paikka.
 
Juu kyllä oikeassa olet.
 
Oon vaan ite tottunu siihen etten jaksa puhua turhaa paskaa ja selitellä niitä "läpiksi". Eli sanon sitä mitä oikeasti mietin tai sanon selvän vitsin, mutta itse kukin tyylillään.

Vähän offaria, mutta muistaako kukaan 90 luvun puolivälissä sellaista peliä kuin quest for fame? vähän kuin gh:n esiaste. Se oli pc:lle ja siinä soitettiin aerosmithin biisejä sellaisella sinisellä plekulla jota naputettiin tennismailaan vasten, kunnes se hajosi. Peliä sai ainakin mikro mikko indianan mukana. Ihan ässäpeli.
 
Kyllä vain, mukava peli oli.

Tosi naurettavaa ja oikeastaan rehellisesti kuinka moni kitaristi osaa oikeasti soittaa kitaraa jos mennään eräiden tiukkapipojen asenteella että nuoteistakin pitää pystyä vasta se on soittamista. ps. pelit peleinä ja kitaran soitto kitaran soittona.

Jep. On se vieläkin jossain laatikon pohjalla. En minä sitäkään ikinä oppinut kunnolla soittamaan. :)
 
Oli aivan perkeleen raivostuttavaa, kun aina kun peli luisti niin sen "plektran" paska triggeri rupesi hävittämään iskuja. Neljällä kaverilla oli tuo peli ja kaikki plekut paskana alle puolessa vuodessa. Olen metsästänyt tuota käytettynä, mutta tosi vaikea löytää. Se oli vaikea kohta kun piti soittaa ekalla keikalla born to be wild ilman nuotteja ja se meni aluksi aina vituiksi ja se iso köriläs veti turpaan.

Olen metsästänyt tuota käytettynä, mutta tosi vaikea löytää.
 
Hmm... Mullahan tuo taitaa olla ehyenä vielä jossain tallessa. Mutta olin kyllä ajatellut Aerosmith fanina säilyttää tämän erikoisuuden kokoelmissani.