Kitarat: kitarakamat ›

En tiedä onko tästä ollut sen enempää läppää täällä, mutta ajattelinpa vain kertoa mitä kuulin kaveriltani joka on kitarakaupassa töissä.
 
Se sanoi, että jos nyt tollasta T-kaupasta tilattua Harley Bentonia tai Kölnistä ostettua Jack and Danielsia lähtee kaupittelemaan suomalaiseen kauppaan, niin ei sitä kukaan halua ottaa vaihdossa.
 
Aika kiva juttu, luulisi monen tilanneensa juuri sen ensimmäisensä juuri T-kaupasta. Kun siitä on sitten kasvanut yli, niin siitä eroon pääseminen voikin olla sitten vaikeata.
 
Onko kellään kokemusta? Ja täytyy kyllä sanoa, että olen ihan kyllä kaverini puolella. Tosin on tässä vähän samanlaista touhua kuin saksasta tuoduissa käytetyissä autoissa, mutta eipä se soitinkauppiaan arki välttämättä se ruusuisin ole.

JACK AND DANNY!
 
Ne on hiton hyviä. Jos olisi ylimäärästä, niin tilaisin.
 
Kyllä J&Dllä on sentään jotain jälleenmyyntiarvoa verrattuna HB...ei mitään jakoa

Asiasta en juurikaan tiedä, mutta päätellä voisi, että mikäli HB maksaa thomannilla n. 60€, niin ei siitä saa ku parikymppiä musaliikkeessä.

Asiasta en juurikaan tiedä, mutta päätellä voisi, että mikäli HB maksaa thomannilla n. 60€, niin ei siitä saa ku parikymppiä musaliikkeessä.
 
Jos sellaisen ostaa, niin niillä on käyttöarvo huomattavasti suurempi, kuin myyntiarvo. Vaikka liike ei joutuisi maksamaan siitä, kuin 20, niin se täyttää varastoja ja sitten liike pursuaa entistä enemmän halpoja kepukoita, joiden menekki käytettynä ei varmaankaan ole kovinkaan suuri.

mikäli HB maksaa thomannilla n. 60€, niin ei siitä saa ku parikymppiä musaliikkeessä.
 
Jos tosiaan edes huolivat vaihdossa. Ylipäätään kauppoihin ei kannata vaihdossa vanhoja kamojaan tarjoilla. Melkein poikkeuksetta paremman hyödyn saa kun myy itse, vaikka myisi edullisestikin. Liikkeet hyvittävät aika nihkeästi, tosin poikkeuksiakin toki on.
 
JuSu

Jos tosiaan edes huolivat vaihdossa. Ylipäätään kauppoihin ei kannata vaihdossa vanhoja kamojaan tarjoilla. Melkein poikkeuksetta paremman hyödyn saa kun myy itse, vaikka myisi edullisestikin. Liikkeet hyvittävät aika nihkeästi, tosin poikkeuksiakin toki on.

 
Jetsulleen näin. Ja noilla halpismerkeillä on vielä se taakka, että ei kauppiaat ole kiinnostuneita ottamaan tollasta myyntiin, koska kysyntää ei tod. näk. tule olemaan. Ihan joka suhteessa virheostoksia mun mielestä noi, sekä J&D että HB.
 
Mä en ymmärrä sitä motivaatiota, joka voi olla taustalla tollasta ostettaessa. Jos vakavissaan on liikentessä siis. Hupailuostoksena joku tollanen menis (mekin ostettiin kaveriporukalla ukulelet :)), mutta jos tosissaan haluaa soittoharrastukseen kiinni tai kakkoskitaran, niin en suosittelisi noita merkkejä. Vähän rahaa lisää, ja saa jo käytettynä huomattavasti paremman vehkeen, jonka hintakaan ei putoa heti puoleen...

Jetsulleen näin. Ja noilla halpismerkeillä on vielä se taakka, että ei kauppiaat ole kiinnostuneita ottamaan tollasta myyntiin, koska kysyntää ei tod. näk. tule olemaan. Ihan joka suhteessa virheostoksia mun mielestä noi, sekä J&D että HB
 
Ootko sä kokeillut J&D:itä? Mun kohdalle on sattunut vain loistoyksilöitä esim. telecaster. Todella hyvä soundinen ja tuntuinen. Oikeat osat ja puut. HB on kyllä surkea, mutta J&D on edes koklaamisen väärti.

Ihan joka suhteessa virheostoksia mun mielestä noi, sekä J&D että HB.
 
Mä en ymmärrä sitä motivaatiota, joka voi olla taustalla tollasta ostettaessa.
 
Eipä ole noista isompia kokemuksia, kerran liikkeessä hiplasin yhtä J&D lespaulia, eikä se ihan huonolta tuntunut, hintaisekseen.
 
Ja tuosta motivaatiosta... Itselleni on parinkymmenen soittovuoden aikana kehittynyt jonkin sortin halpisperversio... =) Eli yritän löytää halpoja kitaroita, joista pienellä (useimmiten elektrokiikan) parantelulla saa hintaansa nähden oivan soittopelin. Esim. Tukholmasta ostamani Falcon -strato (178 euroa, mukaan pussi ja laatupiuha) heräsi kummasti henkiin, kun vaihdoin mikeiksi japsistraton mikit ja tallaan Kent Armstrongin Hot Railsin. Kaulamikkisoundi tuossa kitarassa on tosi hieno!
 
JuSu

Ja tuosta motivaatiosta... Itselleni on parinkymmenen soittovuoden aikana kehittynyt jonkin sortin halpisperversio... =) Eli yritän löytää halpoja kitaroita, joista pienellä (useimmiten elektrokiikan) parantelulla saa hintaansa nähden oivan soittopelin. Esim. Tukholmasta ostamani Falcon -strato (178 euroa, mukaan pussi ja laatupiuha) heräsi kummasti henkiin, kun vaihdoin mikeiksi japsistraton mikit ja tallaan Kent Armstrongin Hot Railsin. Kaulamikkisoundi tuossa kitarassa on tosi hieno!
 
Hoho, sitten meillä on sama perversio. Meikäläisen suosikkikitarat ovat itseasiassa varmaankin halvimmat kitarat jotka on mun käsien kautta kiertäny. Mutta kyllä siinä tietysti on vähän hommaa löytää noita "halpoja ja hyviä"

Ostaa ennemmin jokun muun halvan kitaran, missä olisi body sentään kunnon puuta.
Mutta kyllä niitä harleybentoneitakin voi silti rissata ja rassata.

Monesti tulee soitettua tuolla risasta väsätyllä härvelillä. Alunperin ostin viidelläkympillä (mk) semmosen ritsan, annoin sen vaihdossa musakauppaan, sain 500mk, ja maksoin satasen semmosesta kaiverretusta ritsasta. Siihen vaihtoon runko ja sähköt ja onpas kiva. Pitkään soitin kyllä ihan originaalina.

Ja tuosta motivaatiosta... Itselleni on parinkymmenen soittovuoden aikana kehittynyt jonkin sortin halpisperversio... =)
 
Joo, kyllä mäkin tietyiltä osin asetun ton halpiskeräilyn taakse. Projektikitarat on ihan mukavia ja mielettömän opettavaisia pelejä, kun noita rukkaa ja modaa. Mutta en silti ostaisi T-kaupasta JD tai HB -kitaraa uutena ja toivoisi suuria. En soitettavuuden enkä jälleenmyyntiarvon osalta. Jos puut sattuisi olemaan ok, niin mikit joutuu joka tapauksessa vaihtamaan ja ehkä muitakin metalliosia (vrt. virittimet, talla ym.).
 
Totuus on se, että ainuttakaan halpiskitaraa en oo kokeillut niin, että olisin ollut tyytyväinen mikkeihin. Tuppaavat ulisemaan ja vinkumaan eikä saundi oo kehuttava. Ja helposti uudet mikit maksaa käytettynäkin sitten enemmän kuin itse kitara uutena. Ja tästä tullaankin siihen, että miksi ostaa keppi, jos siihen kuitenkin täytyy saada uudet mikit ym.
 
Mun suhtautuminen noihin aloittelijakitaroina on aika negatiivinen. Toki jos tuntee kitarat, tykkää laittaa ja kotona lojuu valmiiksi mikki jos toinenkin hommaa varten, niin sitten kyllä tollastakin voisi harkita, jos kelvon yksilön sattuisi löytämään. Harrastusmielessä.
 
Mutta tää on mun mielipide. Joillekin toi halpisformaatti voi olla just se oikea juttu. Onhan se kuitenkin kitara se halpakin kitara. Mutta mä huomaan, että monien eri kitarakokeilujen jälkeen mä palaan aina ton aidon straton kimppuun siksi, että se on kertakaikkiaan vaan niin luotettava, varma ja hyvän tuntuinen kaikissa tilanteissa. Ja uskon vilpittömästi, että noi ominaisuudet on aika pitkälle käsi kädessä hinnan kanssa.

Mutta en silti ostaisi T-kaupasta JD tai HB -kitaraa uutena ja toivoisi suuria. En soitettavuuden enkä jälleenmyyntiarvon osalta. Jos puut sattuisi olemaan ok, niin mikit joutuu joka tapauksessa vaihtamaan ja ehkä muitakin metalliosia (vrt. virittimet, talla ym.).
 
Samaa mieltä. Nuo HB:t kun eivät taida oikein kuulua siihen "halpa ja hyvä" luokkaan. Mua epäilyttää kaikki kitarat, joiden myynti-ilmoituksissa mainitaan, että ne ovat "kiinteää puuta"..sitä ei tietenkään mainita mistä puusta ko. kitara on tehty. Myös photoflame/gravure-kannet saavat hälytyskellot soimaan.
 
Edullisen kitaran hommaamista helpottaa kovasti, jos kitarassa on läpinäkyvä maalipinta..voi itse tarkastella monestako palasta kitara on ja mitä puuta. Toisaalta jotkut valmistajat kusettavat tuossakin, eli etu- ja takapuolelle on lykätty yhtenäinen viilu ja välissä on sitten joku epämääräinen palapeli. Reunat on tietysti maalattu mustaksi, ettei tuollainen meininki näy.
 
Meikäläisen makuun aika harvassa kalliimmassakaan kitarassa on vakiona riittävän hyvät mikit.

kyllä strato on sentään strato.
en oo itse noita hb-keppejä tosiaankaan tyypannut, mutta kaikki vanhat 70-luvun stratokopiot on todella halpoja ja hyviä.

Hupailuostoksena joku tollanen menis (mekin ostettiin kaveriporukalla ukulelet :)), mutta jos tosissaan haluaa soittoharrastukseen kiinni tai kakkoskitaran, niin en suosittelisi noita merkkejä. Vähän rahaa lisää, ja saa jo käytettynä huomattavasti paremman vehkeen, jonka hintakaan ei putoa heti puoleen...
 
Kokeilunhalua ja huumoria noitten todella halpojen kanssa on syytä löytyä. Ja jos kitara maksaa 63 euroa pussin kera, niin mitä siltä voi odottaa? Aloittelija valitettavasti ehkä liikaakin, sillä huonot virittimet yms. osat ovat selviö. Jos siis kitaran laatu hillitsee soittoharrastusta, niin sikäli turhia ja suorastaan vaarallisia vehkeitä ovat. Tällaisena "tilasin muun roinan mukana"- tai "pitäis saada kitara, kun mikit jo on"-kokeiluna enemmän soittaneelle sopivat oikeastaan paremmin, kun tietää minkä kanssa on tekemisissä. Eikä luule että tämmöisiä ne kaikki kitarat on...
 
Onhan niitä kalliimpiakin/parempia(?) malleja esim. Harley Bentonilta. Ei niidenkään jälleenmyyntiarvo varmaan kovin hyvä ole, koska merkki on mikä on. Toisaalta n. 200 eurolla saa jo "oikeita" kitaroita. Varsinkin jos on tarkoitus tilata Saksasta eli samoista kaupoista kuin HB, J&D yms. Siis Squierin voi saada jopa melkein halvemmalla kuin HB:n. Ainakin Kölnin Music Storen alessa...
 
Tavallaan nämä halpamerkit eivät saa paremmilla malleillaan edes mahdollisuutta, koska ne halvimmat on niin huonoja. Itse aloittelin niin surkealla Ekolla, että myöhemmät Eko Pro-sarjan kitarat DiMarzion ensiasennusmikeillä eivät paljoa kiinnostaneet. Tuskin niistäkään mitään mahtavaa jälleenmyyntiarvoa on irronnut.
 
Nuo J&D-kitarat vaikuttaa kyllä asiallisemmilta kun HB:t, mutta onhan niissä jo hieman enemmän hintaakin.

J&D:tä on näkynyt kotimaisissakin liikkeissä uutena.

Hai hou
 
Tuskinpa Harleylla, J&D:llä yms. vermeillä on juuri mitään jälleenmyyntiarvoa, kuten täällä onkin jo todettu. Varminta näiden halpamerkkien kanssa on kun laskee budjettinsa sen varaan että "sijoitus" ei tuota mitään ja niitä rahoja ei enää nähdä... Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä etteikö nuo vehjekset jollekulle tuottaisi iloa ja riemua: modaaminen on hauskaa eikä tarvitse sääliä ja varoa kitaroidessaan (hillittömät humppakekkerit ullakolla 3 promillen kumarassa) jne. jne.

Hai hou
 
Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä etteikö nuo vehjekset jollekulle tuottaisi iloa ja riemua: modaaminen on hauskaa eikä tarvitse sääliä ja varoa kitaroidessaan (hillittömät humppakekkerit ullakolla 3 promillen kumarassa) jne. jne.
 
...Let's gou. Kun ostaa 63 egun thomacasterin, niin voi kivasti mukailla vaikka Ritchie Blackmoren maneereita kitaran käsittelyssä. Kyseinen lite-guitar kohoaa mukavasti ilmaan vaikka yhdellä kädellä, oli millainen kukkakeppi tahansa nostamassa. Mukana seuraavaan pussiin voi sitten ympäristöystävällisesti kerätä palaset, ellei ole sattunut heittämään keppiä ihan stratojen taivaaseen (eli stratosfääriin) saakka...

noh enpä usko että hirveesti jälleenmyynti arvoa tuommoisilla kitaroilla on..
ajattele vaikka näin että menisit musaliikkeeseen ja ois tarjolla harley bentoneita niin ostaisitko semmosen???
itse en ainakaan ostaisi semmosta rimpulaa, oli meinaan aika huono lespa kun joskus semmosen omistin, onneksi on basisteja jotka haluaa kitaran=)