Yleistä keskustelua musiikista ›

Kumpi mielestänne on parempi? Käytän nyt rumpuja esimerkkinä, jokainen tietää varmasti miten vaikuttaa omaan soittimeen (jos vaikuttaa).
 
1) Miksaus kuuntelijan "näkökulmasta", eli snare oikealla ja raid vasemmalla.
 
2) Miksaus soittajan "näkökulmasta", eli snare ja raid ovat ns. oikein päin.
 
Itse pidän ehdottomasti enemmän vaihtoehdosta 2. Olen itse muun muassa perkussionisti ja läimin vähän rumpujakin, ja biisien mukana on joskus jopa luonnotonta fiilistellä jos miksaus on rumpujen tai congien osalta "väärin" päin. Tietenkin soittimia voi soittaa kummin päin vaan (joskus vasenkätiset soittavat toisin päin kuin oikeakätiset tai miksaus voi vaihdella jopa yhden levyn sisällä), mutta tässä on nyt kyse omista mielipiteistä.

Kumpi mielestänne on parempi? Käytän nyt rumpuja esimerkkinä, jokainen tietää varmasti miten vaikuttaa omaan soittimeen (jos vaikuttaa).
 
1) Miksaus kuuntelijan "näkökulmasta", eli snare oikealla ja raid vasemmalla.
 
2) Miksaus soittajan "näkökulmasta", eli snare ja raid ovat ns. oikein päin.
 
Itse pidän ehdottomasti enemmän vaihtoehdosta 2. Olen itse muun muassa perkussionisti ja läimin vähän rumpujakin, ja biisien mukana on joskus jopa luonnotonta fiilistellä jos miksaus on rumpujen tai congien osalta "väärin" päin. Tietenkin soittimia voi soittaa kummin päin vaan (joskus vasenkätiset soittavat toisin päin kuin oikeakätiset tai miksaus voi vaihdella jopa yhden levyn sisällä), mutta tässä on nyt kyse omista mielipiteistä.
 
Riippuu siitä, millaiseen äänimaailmaan kuulija on tottunut. Esim. monorumpuihin tottuneen `60-diggarin korvaan pelkät stereorummut voivat jo kuulostaa epäilyttäviltä.
 
En tiedä varmasti kumpi tapa on yleisempi,mutta nopea tsekkaus omaan mp3-varastoon osoittaisi että 2.
 
EDIT: Siis tapa 1 yleisempi. Kirotusvire.....

Monesti on kyllä musiikkia kuunnellessa on kiinnitynyt huomio siihen, kun rumpujen panorointi on juurikin väärinpäin. Siis, että haitsu on oikealla, ride vasemmalla ja tomifillit menevät vastapäivään. Häiritsee kuuntelukokemusta suuresti. Soittajan näkökulmasta täytyy rumpujen tietenkin olla.
 
E: Rumpujahan en juurikaan osaa soittaa, mutta jostain syystä tykkään silti kuunnella noin.

Mä taas tykkään toisin päin (eli haitsu oikeelle jne). Sanokaa mitä sanotte.

Mä taas tykkään toisin päin (eli haitsu oikeelle jne). Sanokaa mitä sanotte.
 
Kuten sanottu, riippuu omista tottumuksista. Soittajataustainen kuuntelija reagoi asioihin eri tavalla kun "peruskuulija".

Vaikken ole vakavammin paukuttanut rumpuja, niin virveli vasemmalla. Juontuu ehkä siitä, että olen aina äänittänyt raidat tyyliin: bassari raidalle 1, virveli raidalle 2, overheadit raidoille 3 & 4, jne. Eli kun virveliraita on ennen peltiraitoja, niin se tulee loogis-intuitiivisesti panoroitua vasemmalle.

Vaikken ole vakavammin paukuttanut rumpuja, niin virveli vasemmalla. Juontuu ehkä siitä, että olen aina äänittänyt raidat tyyliin: bassari raidalle 1, virveli raidalle 2, overheadit raidoille 3 & 4, jne. Eli kun virveliraita on ennen peltiraitoja, niin se tulee loogis-intuitiivisesti panoroitua vasemmalle.
 
Eli sulla on basari oikealla ja virveli vasemmalla? Mielenkiintoista...
 
Vähäisestä rumpujensoittotaustasta (sekä yleisestä rumpudiggailusta) huolimatta kuuntelijanäkökulma tuntuu luontevammalta. Ehkä se johtuu osaksi tottumuksesta ja osaksi siitä, että enhän mä itse soita sillä levyllä joka soi vaan olen "yleisönä". Joskus live-DVD on miksattu koko bändin osalta bändin vinkkelistä ja se on minusta todella ärsyttävää. Esimerkiksi kahden kitaran bändin ollessa kyseessä olen koko ajan pudota kyydistä siinä, kumpi soittaa mitä. You are playing to the public, goddammit!

Eivätköhän nuo melko lailla 50:50 mene kuuntelijoiden kanssa. Tai sitten 30:30:30, eli yksi osa on muusikot, toinen kuuntelijat ja kolmas osa on se ryhmä jolle tuolla ei ole mitään väliä. Luvut tuulesta temmattuja.
 
Minusta asia riippuu myös musiikkityylistä. Indiebändien levyilllä on usein käytetty stereokuvaa, jossa kuulija on ikään kuin bändin keikalla ja näkee soittajat lavalla kuten kuulee ne korvissaan. Esimerkiksi basisti soittaa suht koht keskellä, ykköskitaristi vasemmalla, kakkoskitaristi oikealla, rumpalin haikka oikealla. Tämmöisessä miksauksessa, jossa kitarat on vedetty omiin laitoihin, kuulee myös rumpujen "sijainnin" helpommin. Jos kyseessä on taas radiopoppisbändi jossa kitarat ovat joka puolella mattona, niin silloin en itse ainakaan kiinnitä niin paljoa huomiota soittimien "sijaintiin" vaan enemmänkin kokonaiskuvaan.
 
En tiedä saiko tästä selityksestä nyt mitään selvää. Väsyttää liikaa.

Eipä tuolla musta ole tuon taivaallista merkitystä kunhan yhdessä äänitteessä mennään samalla tavalla. Onhan noita vasurirumpaleitakin.

Kumpi mielestänne on parempi? Käytän nyt rumpuja esimerkkinä, jokainen tietää varmasti miten vaikuttaa omaan soittimeen (jos vaikuttaa).
 
1) Miksaus kuuntelijan "näkökulmasta", eli snare oikealla ja raid vasemmalla.
 
2) Miksaus soittajan "näkökulmasta", eli snare ja raid ovat ns. oikein päin.

 
Tää on koulukuntakysymys, josta muistelen jo pikkupoikana lukeneeni seuraavaa (ja omat havainnot viittais samaan):
 
Soittajalähtöisessä, suorituskeskeisessä musiikissa tavallisempi on soittajalähtöinen miksaus, so. esim jazzissa ja progessa rummut on useimmiten rumpalista päin. Yleensä ja tavallisemmin kuitenkin pyritään kuulokuvaan jossa kuulijalla on eturivin paikka live-esitykseen, ja silloin kuva on yleisöstä päin. Tää on sitten hämärtynyt sen mukaan, mikä kulloinkin on miksaajan tai tuottajan tausta ja "mistä musiikista" hän on lähtöisin.
 
Mä laitan aina kuvan kuulijasta päin. Se vain tuntuu oikeammalta, eihän kyse oo omasta soitostani enkä mä diggaillessani soita ilmakitaraa vaan asetun yleisön rooliin. Oon myös huomannut, että mun on helpompi hahmottaa kokonaisuus esim ambienssin ja vuotojen kannalta, kun ambienssimikit ja overheadit saa olla oikein päin - enhän mä kuitenkaan hae sellaista soundia mikä on vahvistimien takana, vaan edessä
:-)

Monesti on kyllä musiikkia kuunnellessa on kiinnitynyt huomio siihen, kun rumpujen panorointi on juurikin väärinpäin. Siis, että haitsu on oikealla, ride vasemmalla ja tomifillit menevät vastapäivään. Häiritsee kuuntelukokemusta suuresti. Soittajan näkökulmasta täytyy rumpujen tietenkin olla.
 
Tuohan on just eikä melkein väärinpäin. Pitäskö meidän soittaa toisinpäin?
 
t. Vasenkätinen

Itselleni (ja uskaltaisin veikata, että suurimmalle osalle ei-muusikoista) ei tällä ole mitään väliä. Kun vedän rca-piuhoja, kaiutinpiuhoja, tai luureja päähän niin en yleensä katso ollenkaan että miten päin ne tulevat. Luureilla kuunnellessa häiritsee ennemminkin se, jos esim tomit on miksattu äärilaitoihin. Tai vielä pahempaa, jos rummut on kokonaan miksattu toiseen laitaan, niinkuin jossain 60-luvun tekeleissä.

Itselleni (ja uskaltaisin veikata, että suurimmalle osalle ei-muusikoista) ei tällä ole mitään väliä. Kun vedän rca-piuhoja, kaiutinpiuhoja, tai luureja päähän niin en yleensä katso ollenkaan että miten päin ne tulevat. Luureilla kuunnellessa häiritsee ennemminkin se, jos esim tomit on miksattu äärilaitoihin. Tai vielä pahempaa, jos rummut on kokonaan miksattu toiseen laitaan, niinkuin jossain 60-luvun tekeleissä.
 
Youngin Niililtä löytyy kipaleita joiden luurikuuntelu yhtä tuskaa tyyliin Rummut vasemmalla, koko muu bändi oikealla, laulu keskellä tai kirkukitara äärivasemmalla. viulukone äärioikealle. Helkutin kivaa luurikuunneltavaa....

Eli sulla on basari oikealla ja virveli vasemmalla? Mielenkiintoista...
 
Bassari siis tietty keskellä. Virveli sitten enemmän vasemmalla ja ride enemmän oikealla.
EDIT: virveli _ihan pikkuriikkisen_ vasemmalla.
 
Kun vedän rca-piuhoja, kaiutinpiuhoja, tai luureja päähän niin en yleensä katso ollenkaan että miten päin ne tulevat.
 
Joskus saattaa mullakin olla nauhurilta lähtevät piuhat väärinpäin, eli ei se loppupeleissä aina niin tarkkaa sitten ole...

Tuo kuulijan vs. soittajan äänimaailma ei minusta ole kauhean merkittävä tekijä, ehkä pikkaisen enemmän kallistun tuohon kuuntelijan äänimaailmaan.
 
Paljon häiritsevämpää on se, kun "akustisessa" musassa koetetaan hakea jotain livemäistä äänimaailmaa, mutta soittimet on leveyssuunnassa täysin epäsuhdassa toisiinsa. Esim. piano on koko bändin levyinen tms. Tai sitten se kun jossakin bändeissä on selkeä laulaja-soolokitaristi ja laulut on panoroitu keskelle, mutta kitara toiseen laitaan... Eihän se nyt ole mahdollista.

Bassari siis tietty keskellä. Virveli sitten enemmän vasemmalla ja ride enemmän oikealla.
 
Sorry, oli pakko saivarrella kun ton sun tekstin saattoi käsittää hieman hassusti=) Eikös muuten se virppakin ole yleensä ihan keskellä normilevyillä kuitenkin? Tomi- ja peltiosasto sitten pannataan stereokuvassa laajemmalle.
 
Ja tohon ekaan postaukseeni viitaten: kitaristihan siis itse olen, mutta jonkin verran myös rumpuja joutunut paukkaamaan. Rumpali musta piti alunperin tulla, siksi varmaan kitarakin on mulle usein lyömäsoitin.

Soittajan näkökulmasta täytyy rumpujen tietenkin olla.
 
Tehdäänkö sitä musaa soittajille vai kuuntelijoille?
Mä ymmärrän panoroinnin rumpalin näkökulmasta esim rumpuopetusvideolla, jossa idea on olla ikäänkuin rumpalin selän takana seuraamassa tilannetta. Musiikkiesitystä taas seurataan pääasiassa etupuolelta, joten on hassua, että sellaisessa tilanteessa panoroidaan homma soittajien näkökulmasta.
 
Tietyillä orkestereilla (juurikin Kiven mainitsemaa soittaja/suorituslähtöistä kamaa) homma on eri, mutta noin yleensä idea on panoroida homma vastaamaan lavalla tapahtuvan suorituksen sijaintia, eli panoroidaan soittimet edestäpäin katsoen sinne, missä ne ovat. Takaapäin panorointi voi vaan hämmentää asiaa.
 
Ja sinänsä hauskaa, että peruskuuntelija ei välttämättä koko asiaan kiinnitä mitään huomiota ennen kuin siinä on joku tosi kuuluvasti pielessä. :D
 
Niin ja basari ja virveli on kyl useinmiten keskellä. Onhan noitakin, jossa rummut on kokonaan left ja muu right, mut se on erikoisjuttu.

Tehdäänkö sitä musaa soittajille vai kuuntelijoille?
 
Itse kuunnellessa musiikkia fiilistelen usein juurikin rumpujen mukana ilmarumpaloiden. Ja tällöin on mukavempaa, kun rummut on panoroitu soittajan näkökulmasta. Mutta minä olen vain minä.

Tehdäänkö sitä musaa soittajille vai kuuntelijoille?
 
Runpalin vinkkelistä sen ainoan oikean taltioinnin vaikkapa livekeikasta saisi vissiin siten, että runpali soittaisi lätsä päässä ja korvien kohdalla olis pienet pallokonkat. Siitä keikkaveto talteen, niin _vot.
Erittäin mielenkiintoiselta kuulostaisi etenkin, jos runpali vetäis sähkörummuilla ja korvamonitoreilla. Hmmm... mä saatan tota joskus vielä kokeilla.