Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mitenkäs tuollainen onnistuu. On nykyisestä otelaudasta nuo nauhat niin kuluneet jo että pitäisi vaihtaa, kun niitä ei oikein enää pysty hiomaankaan. Eli onko kukaan tehnyt ko. operaatiota ja miten se onnistuu?

Kolvilla vähäsen kuumentaa niitä nauhoja ja pihdeillä repäsee irti. Toimi ainakin oman Aria Pron kohdalla.

Mä hehkutan taas noita tasapäiseksi hiottuja hohtimia. Näillä kun puristaa nauhan tyvestä (päistä lähtien, etenemällä keskikohtaa kohti) niin puu ei lohkea niin helposti kuin repimällä nauha irti. Varsinkin ebenpuu on herkkää lohkeamaan nauhaa irrottaessa. Lämmitys, vaikka kolvilla tai silitysraudalla on tarpeen jos nauhat on liimattu kiinni. Ensimmäinen nauha kannattaa aina kuumentaa varmuuden vuoksi. Sen irrotettuaan huomaa onko nauhat liimattu vai ei. Varo pikaliimaa, siitä tulee kuumennettuna paha käry. Ei tee hyvää ihmiselle tuo.
 
Lämmittäminen voi auttaa nauhojen irrottamisessa muutenkin puun oljyjen ja hartsien pehmentyessä. En kuitenkaan ole niin tarkkaa tutkimusta tehnyt että voisin sanoa tuosta mitään varmaa.
 
Puun lohkeamisen estämisessä yksi kelvollinen jippo on vetää viilto nauhan tyveen, kuten muistaakseni Juzzu täällä joskus neuvoi. Puu lohkeaa näin kyllä helpommin, muttei viiltoa pidemmälle. Uusi nauha peittää lohkeamat, varsinkin kun yleensä nauhat vaihdetaan vanhoja suuremmiksi.
 
------
 
Tulipas kliinistä tekstiä.

Mites sitten kun laittaa uudet nauhat tilalle, painetaanko vain sormella, ei kai niitä kovasti voi vasaralla napsutella.Siis metritavarana sitä nauhaa saa ,sitten poikki, millä? pihdeillä ,sahalla? sitten kai viilataan reunat ettei sormet repeydy soittaessa.

Mites sitten kun laittaa uudet nauhat tilalle, painetaanko vain sormella, ei kai niitä kovasti voi vasaralla napsutella.Siis metritavarana sitä nauhaa saa ,sitten poikki, millä? pihdeillä ,sahalla? sitten kai viilataan reunat ettei sormet repeydy soittaessa.
 
Uudet nauhat hakataan kyllä vasaralla paikalle mutta puukalikka välissä.
Itse olen kyllä aina katkaissut metritavarasta pienellä rautasahalla n. millin ylimittaisiksi. Sitten vain vedetään pitkällä hienolla viilalla pitkin otelaudan reunaa niin "kaikki" nauhat tasoittuu kerralla.
Nauhojen päät pyöristetään sitten erikseen kolmioviilalla mistä (ainakin) yhdestä kulmasta on mirkelillä hiottu kulma pois.

Uudet nauhat hakataan kyllä vasaralla paikalle mutta puukalikka välissä.
Itse olen kyllä aina katkaissut metritavarasta pienellä rautasahalla n. millin ylimittaisiksi. Sitten vain vedetään pitkällä hienolla viilalla pitkin otelaudan reunaa niin "kaikki" nauhat tasoittuu kerralla.
Nauhojen päät pyöristetään sitten erikseen kolmioviilalla mistä (ainakin) yhdestä kulmasta on mirkelillä hiottu kulma pois.
 
No HUH HUH !

kyllä kakkallakin voi käydä niin, että ei istu pytyllä, vaan tasapainoilee kyykyssä yhdellä jalalla pytyn reunalla. aika vaivalloista, mutta onnistuu.

kyllä kakkallakin voi käydä niin, että ei istu pytyllä, vaan tasapainoilee kyykyssä yhdellä jalalla pytyn reunalla. aika vaivalloista, mutta onnistuu.
 
Jos sulla on parempi ehdotus niin esitä. Ton kaltainen kirjoitus ei hirveästi kunnioitusta ansaitse.

Nauha taivutetaan sormilla (tai tehtävään tarkoitetulla nauhantaivuttimella) hieman kaarevammaksi kuin otelauta.
kaareva nauhanosa naputetaan hellävaraisesti otelaudan reunan läheltä "pohjaan". Tuloksena on siis nauha, joka irvistää keskeltä. Seuraavaksi otetaan puupalikka, minkä pohja on kaarevuudeltaan otelaudan kaarevuutta vastaava. (taitanee oikeampi kaarevuussäde tuolle olla nauhan näkyville jäävän osuuden verran suurempi).
Tätä puupalikkaa välissä käyttäen naputellaan vasaralla nauha koko matkalta uraansa. Loppunaputtelut muovipäisellä vasaralla varovaisesti oteaudan leveydeltä. Siis vasaralla naputellaan, ei "lyödä". Otelaudan reunan läheisyydessä kannattanee olla varovainen, ettei naputtele nauhan päätä otelautapuun sisään.
Tuon nauhan ylitaivuttamisen tarkoituksena on se, että kun keskeltä irvistävää nauhaa naputellaan paikalleen, nauhan päät liikkuvat hieman sivusuunnassa. Tällöin nauhan kiinnityskynnet pureutuvat paremmin otelautapuuhun ja saavat "tervettä" puuta kynnen yläpuolelle, jolloin nauhan pysyvyys on parempi. Näin siis ainakin silloin, kun nauhoitetaan uutta otelautaa.
Nauhanvaihdon yhteydessä nauhauraan kannattaa laittaa hieman pikaliimaa. Liima pitää nauhan paremmin kuluneessa urassa
ja imeytyessään puuhun vähentää mahdollisuutta seuraavassa nauhanvaihdossa tapahtuvaan otelautapuun repeytymiseen.
 
Jos tuntuu hyvin epävarmalle konstille, niin esim. StewMac myy paikalleenpainamista varten työkalua, jolla nauhan voi painaa "kivuttomammin" paikalleen.

Ai niin ja vielä itse aiheeseen:
 
Kolvilla lämmitetään nauhaa ja samalla modifioiduilla hohtimilla nauhaa nostetaan varovaisesti urasta. Varovainen
kannattaa olla nostossa ja yrittää vältää ylimääräistä voimaa, sillä otelautapuu voi repeillä rumasti, jos nauhan hampaat ovat oikein hyvin pureutuneet puuhun
 
Tavallisissa rautakaupassa myytävissä hohtimissahan leukojen leikkuupinta ei ole leukojen ulkopinnan tasalla vaan noin millin "sisässä". Leukoja työstetän smirgelillä, viilalla tai jollain muulla työkalulla siten, että leikkuupinta on niin ulkona kuin mahdollista. Tällaisella työkalulla pääsee nauhan olkapään alle näppärästi.
 
Kolvin kärkeen kannattaa fiilata ja höylätä pienellä pyöröviilalla ura nauhaa varten. Näin kolvin kärki ei lipsahda niin helposti otelautaa polttamaan ja lämpökin siirtyy nauhaan paremmin.
 
Ei tuo irroitus niin vaikea toimenpide ole, mutta kannattaa harjoitella jollain vähemmän arvokkaalla, jos vain jostain löytyy.

Jos sulla on parempi ehdotus niin esitä. Ton kaltainen kirjoitus ei hirveästi kunnioitusta ansaitse.
 
Joo, joillakin tuntuu olevan niin paljon tietotaitoa, että on varaa arvostella toisia ilman kunnon perusteita.
 
Nyt kun ei vielä, toistaiseksi, tiedetä, kuinka todelliset superammattilaiset homman hoitaa, niin pitänee paljastaa että itsekin löin nauhat vasaralla, puupala välissä, ylimittaisina, ja hion sitten pitkällä viilalla kondikseen.
 
Mutta jännityksellä odotan, miten se pitäisi oikeasti tehdä.
 
EDIT: ja kiitos nyt sitten Treblalle erittäin asiallisesta ja hyvästä selvityksestä.

...kuka sitten onkaan tämä tänään kirjautunut kaveri.
 
Silmä käteen... ;)

kiitos nyt sitten Treblalle erittäin asiallisesta ja hyvästä selvityksestä, kuka sitten onkaan tämä tänään kirjautunut kaveri.
 
Samoin.Tosin onhan Trebla ollu jo kuukausia rekkautuneena.. :) Tosiammattilaisten hommiin en ota kantaa, ilmeisesti taitaa heillä olla isojenkin valmistajien suosimat otelautaprässit käytössä. Se minimaalinen määrä mitä olen nauhahommia tehnyt, olen Poppamiehen ja Treblan systeemillä hoitanut. Paremmasta en tiedä. Semmoinen kapea fretting-hammer jonka ostin muinoin Roka-nimisestä liikkeestä Denmark Streetiltä, muovipäävasara ja tasaiseksi hiotut pienet hohtimet. Niillä olen joutunu tumpuloimaan.

Samoin.Tosin onhan Trebla ollu jo kuukausia rekkautuneena.. :)
 
No puusilmineni olin taas liikenteessä. Toivottavasti ois edes jotain jalopuuta...

Ei, en todellakaan ole ammattilainen. Kauppilan Harri tuon työmenetelmän kertoi. Uskon hänen sanaansa, vaikka hän tekeekin hommaa vain työkseen ;)

No puusilmineni olin taas liikenteessä. Toivottavasti ois edes jotain jalopuuta...
 
Nah, eipä tuo mitään..(Kas, tuli puu siitä..) Poistaa ne nyt sitten millä konstilla hyvänsä, niin ei ainakaan missään tapauksessa "röytämällä". Tosin kotiseutuni murteessa käytetään tuosta työtavasta nimitystä "ryykimällä".

Joo, joillakin tuntuu olevan niin paljon tietotaitoa, että on varaa arvostella toisia ilman kunnon perusteita.
 
Nyt kun ei vielä, toistaiseksi, tiedetä, kuinka todelliset superammattilaiset homman hoitaa, niin pitänee paljastaa että itsekin löin nauhat vasaralla, puupala välissä, ylimittaisina, ja hion sitten pitkällä viilalla kondikseen.
 
Mutta jännityksellä odotan, miten se pitäisi oikeasti tehdä.
 
EDIT: ja kiitos nyt sitten Treblalle erittäin asiallisesta ja hyvästä selvityksestä.
 
Voisin kertoa muttei ole mitään järkeä jos kerron kaiken tietotaidon jonka omaan täällä niin pian ei ole asiakkaita=ei ole varaa netti yhteyteen.

Tuskinpa siitä leipä menee, mutta mahdollistahan tuo on.
Vaikka tekniikan tiedänkin, niin voisi olla, etten alkaisi siihen parintonnin leo gibsonin Les-casteriini (jos sellaisen omistaisin) itse vaihtamaan nauhoja. Onhan tuossa aina epäonnistumisen riski.
 
Kyllähän sen kitarakorjaajan leivän tuo tekemisen kautta hankittu ammattitaito ja työn jälki. Jos joku haluaa vaihtaa (tai edes yrittää) nauhat kitaraansa, ei se tuomittavaa ole. Kyllä kitaranrakennus ja etenkin korjaus on niin laaja-alaista hommaa, ettei niitä tällä foorumilla koskaan tulla läpi käymään. Ja vaikka käytäisiinkin, niin eri asia on osata tekniikka käytännössä kuin teoriassa.
 
Tarkoituksenasi ei varmaankaan ollut provosoida, mutta ymmärtänet, että tälläisten pelkkien HUH-HUH-kommenttien heittäminen ilman vasta-argumentteja tuntunee monessa hyvin töykeältä ja ylimieliseltä.
 
Totuushan on se, ettei todellisen mestarin tarvinne kehua tekemisiään vaan kätten jälki puhuu puolestaan. Olettaisin, en tiedä.
 
Nää oli nämä meikäläisen kaksi senttiä

Voisin kertoa muttei ole mitään järkeä jos kerron kaiken tietotaidon jonka omaan täällä niin pian ei ole asiakkaita=ei ole varaa netti yhteyteen.
 
Tulee mieleen Nokialle töihin mennessäni allekirjoittama vaitiolositoumus.
 
Tähänkään päivään mennessä en ole paljastanut, mihin järjestykseen transcoder-pömpelin piirikortit kannattaa laatikkoon pakata, jotta minimoidaan käytettyjen pahvilaatikkojen määrä :)
 
Kerro pois vain, eivät ne taida mitään maailman tarkimmin varjeltavia salaisuuksia olla saati että sinulta leipä lähtisi sen takia :)
 
Saahan ammattikoulun sähköpuolen oppikirjojakin kirjakaupoista itseopiskeluun, mutta eivät nuo DIY-miehet vielä ainakaan horjuta ammattilaisten asemaa työmarkkinoilla ("no, kokeillaan nyt sitten vaikka tällaista kytkentää" *tsuh* "ei ollu se").