Bänditoiminta ›

Pari harrastelijakeikkaa on tullu vedettyy opiskelijapippaloissa. Kerran sit sattu jostain syystä olee pilepaikassa pro-miehet PA-kamojen kans ja kyllähän siinä hävetti soittaa jo soundchekissä päin peetä. Monitorimiksaaja vaan repeili koko soundchekin ajan.
 
Seuraavaksi laulaja meni huutelemaan miksaajalle et pitäs saada lisää kaikuu ja lisää ääntä. Miksaaja heitti vissii kettuillessaa kaiut tappii ja osotteli et huutele tolle monitorimiksaajalle mitä haluut sinne monitorii. Kunnon amatööri.
 
No illalla sit keikka meni suhteellisen hyvin paitsi et ykköskitaristi visko plekun maihin vissii 3 kertaa kesken biisin kun lainasin sille hieman kovan hiilikuituplekun millasia silloin itse käytin. Rumpalilta sitten laukes jostain kannusta vireet puolessa välissä keikkaa.
 
Viimesenä ite sössin ku esitin jonkinsorttista seksuaalisen aktin demonstraatiota basistin takapuolella, no polkasin siinä joutessani sen piuhan irti. Ihmetytti vaan ku soitto lakkasi ja kaveri pyörii kesken kappaleen pylly pystyssä yleisöön päin. Tavan tollo.
 
Se reissu ei menny ihan putkeen. Yleisökään ei ollu yhtään mukana kun soitettiin puol tyhjälle paikalle. Ravintola oli hotellissa ja pändit piti saada pois ohjelmasta enne puoliyötä. No eihän opiskelijat ilman kunnon pohjia tule paikalle joten ei siellä ees ollu juuri ketään.
 
Mut hauskaa oli jälkeenpäin näille naureskellessa. Bäksteitsillä oli kaljaa!

Pari harrastelijakeikkaa on tullu vedettyy opiskelijapippaloissa. Kerran sit sattu jostain syystä olee pilepaikassa pro-miehet PA-kamojen kans ja kyllähän siinä hävetti soittaa jo soundchekissä päin peetä. Monitorimiksaaja vaan repeili koko soundchekin ajan.
 
Lieköhän olleet kovin pro, jos näin käyttäytyivät. Ne oikeat pro-äänimiehet, joiden kanssa on ollut kunnia olla tekemisissä käyttäytyvät yleensä soittajia kohtaa asiallisesti, vaikkei soittajat aivan ammattilaisia olisikaan.

Huuliharppu soolon aikana menee huuliharppu tukkoon ja kaveri sanoo refleksinomasesti suoraan mikkiin:"Mitä vittuu...?"

Tänään jumitti yläselkä oikeen kunnolla kesken keikan. Yritin siinä sitte nojata seinään ja väkisin repii passosta jotain oikeitaki nuotteja aina väliin ja karjuin kitaristille, että laula nyt saatana, kunemmä pysty! Onneks oli avuliasta porukkaa roudaamassa kamoja pois, multa jäi kyllä aika lailla väliin se homma tällä kertaa...
 
Nyt lakkaa jo helpottamasta pikkuhiljaa, viina (join vasta keikan jälkeen, puudutusaineeks) tuntus laukasseen tonki lihasjännityksen, tai mikä hän nyt sitte olikaan... saas nähä pääseekö huomenna viä sängystä ylös...

No enpä tiedä oliko tuo kauhean nolo mutta kuitenkin.
Eilen humppakeikalla rupes väliaikamusa-cd ju-ju-ju-ju-ju-ju-jumitta-ta-ta-ta-ta-ta-tamaan vähän pitemmän kaavan kanssa. No tulipa siitä sitten vitsin aihetta välispiikkeihin. :)
 
"Seuraavaksi sitten vähän cha-cha-cha-chaata"

saas nähä pääseekö huomenna viä sängystä ylös...
 
No aikas kankeesti kävi toi nousu kyllä. Nyt tarttee kokeilla oisko buranalla samantapasta vaikutusta tänään mitä sillä viinalasillisella oli eilen...

Kerra oli kitara kadoksissa enkä voinu soittaa, istuin vain siellä muiden keskellä. Joku oli räplänny sitä kitaraa ja jättänyt sen jonnekkin varastoon.

vedettiin encorena smells like teen spirit ja laulaja ei muistanut sanoja ja kitaristi veti soolon päin vittuja
 
Tyypillinen tilanne...

Olin mukana soittamassa monisatapäiselle yleisölle yhtä Queen-pätkää, joka alkoi Bohemian Rhapsodyn alkuosalla. Tiedätte kohdan, missä piano aloittaa yksin sen kaikkien tunteman teeman. Olin siis pianossa, ja tietenkin jännitys tekee tepposet sopivassa kohdassa, joten teeman korkeat oktaavisiirrot muuttuvat iloisesti septimeiksi! Voitte kuvitella, miltä se kuulostaa isossa, kaikuvassa urheiluhallissa.

Meillä oli vuosia sitten huvittelubändi nimeltä the dirty testicles. Ohjelmistoon kuului tiktak ja gimmel covereita. Pääsimme jostain syystä sen paskan kanssa lämppäämään ripsipiirakkaa nuorisotalolle. Myöhästyimme saundtsekistä tunnin verran koska telkkarista tuli bel airin prinssi joka oli pakko nähdä. Ennen keikkua vedettiin kovat pleksit päälle ja jossain vaiheessa ihmettelin kun kaverit olivat hävinneet ja olin yksin kellarissa kaatamassa. Lähdin etsimään poikia ja lavaltahan he löytyivät ja spiikkailivat että tulehan heikki soittamaan niin saahaan keikka pois kuleksimasta.
 
Nousin lavalle rock tähden elkein ja nostin rumpukapulan taivasta kohden. Pahaksi onneksi se lävisti sellaisen värillisen spottivalon joka meni paskaksi. Keikka lähti käyntiin raivokkaasti. Rummut oli kasattu ehkä liikaa lavan takareunaan ja niinhän siinä kävi että rumpupallin jalka lipsahti reunalta ja minä putosin selälleni lavan ja seinän väliin. Miksaajalta valui kyyneleet silmistä kun sitä nauratti niin paljon. Nostin tuolin pystyyn ja jatkoin soittamista muina miehinä. Laulaja polkaisi kitaristin piuhan irti noin 8 kertaa keikan aikana, mutta ei sekään paljoa haitannut. Ei se olisi voinut enää paskemmalta kuulostaa.

Itse olen keikoilla vaan kaatunut piuhoihin mutta tuli mieleen kaverini kun oli ottanut keikan alle vähän pohjia ja sitten soitto kuulosti hirveeltä niin bändin laulaja sille sanoi että viritä se vitun kitara. Jätkä vastas että kitara on vireessä kyllä mutta soitan vaan väärin.
 
Ei helevetti. Lienenkö väsyksissä (vai miten se meni) ku kello on mitä on mutta täytyy myöntää, että tää juttu aiheutti kyllä totalitäärisen reps-reaktion :D

Meillä oli vuosia sitten huvittelubändi nimeltä the dirty testicles. Ohjelmistoon kuului tiktak ja gimmel covereita. Pääsimme jostain syystä sen paskan kanssa lämppäämään ripsipiirakkaa nuorisotalolle. Myöhästyimme saundtsekistä tunnin verran koska telkkarista tuli bel airin prinssi joka oli pakko nähdä. Ennen keikkua vedettiin kovat pleksit päälle ja jossain vaiheessa ihmettelin kun kaverit olivat hävinneet ja olin yksin kellarissa kaatamassa. Lähdin etsimään poikia ja lavaltahan he löytyivät ja spiikkailivat että tulehan heikki soittamaan niin saahaan keikka pois kuleksimasta.
 
Nousin lavalle rock tähden elkein ja nostin rumpukapulan taivasta kohden. Pahaksi onneksi se lävisti sellaisen värillisen spottivalon joka meni paskaksi. Keikka lähti käyntiin raivokkaasti. Rummut oli kasattu ehkä liikaa lavan takareunaan ja niinhän siinä kävi että rumpupallin jalka lipsahti reunalta ja minä putosin selälleni lavan ja seinän väliin. Miksaajalta valui kyyneleet silmistä kun sitä nauratti niin paljon. Nostin tuolin pystyyn ja jatkoin soittamista muina miehinä. Laulaja polkaisi kitaristin piuhan irti noin 8 kertaa keikan aikana, mutta ei sekään paljoa haitannut. Ei se olisi voinut enää paskemmalta kuulostaa.
 
Heittikö yleisö mysliä päällenne?

enpä nyt tiiä että onko tää nolo tilanne, lähinnä hauskaa meillä oli kaikilla. meiän bändi kuulutettiin lavalle ja meikälle tuli joku jalkapohjakramppi. kuitenkin kun oli mentävä soittamaan niin keksin että haa, otanpa kengän pois ja hinkkaan tota jalkaa seinään niin ei tunnu niin pahalta.
 
kateltiin sitten sitä levyä joka siltä keikalta tehtiin niin voi vittu kun meikä soittaa siellä (kaiken lisäks jopa hyvin!) ja hinkkaa jalkaa seinään puolbiisiä :D
 
ja jotta kaikki hahmottaa niin jalat 90 asteen kulmassa toinen maata vasten ja toinen seinää tai siinä oli joku puunpalanen niin sitä vasten vaan :)

Perjantaina kävi niin että tultiin soittamaan encorea mutta DJ pistikin jo levymusiikin soimaan juuri kun astuttiin lavalle. Onneksi levymusa saatiin loppumaan ja encore soitettua.

Tiskin takaa noloja tilanteita.
Olin ensimmäisiä kertoja yamahan digitiskin kanssa tekemisissä ja siinä sitten kaveri oli pistänyt tyhjän muistipaikan mulle valmiiksi ja hyppäsin puikkoihin checkiä tekemään. Tosi pro:na siinä sit vääntelin nappeja ja ihmettelin et onpas tässä tehoton EQ jne.. Nooh.. viiden minuutin päästä tuli kaveri lärväseen nappia joka päästi äänen PA:han..
 
Sittemmin olen päässyt yamahatraumastani yli ja nyt saan jo ääntäkin kuuluviin tarvittaessa :P

Kämmejä on kyllä keikala aina tullut omassa soitossa, mutta jos ei sitä ala päätään pudistelemaan ja kiroilemaan niin tuskin niitä nyt yleisökään huomaa.
 
Kerran yläasteella soitin bassoa yhdessä musikaalissa. Sitten sitä kovasti kehuttiin ja päästiin Lappia-talolle (Rovaniemelle) vetämään kunnon äänentoistolla ja oikein isommalle lavalle ja yleisöllekin. Siinä soiteltiin soundcheckit ja basso oli vireessä. Päätin kuitenki ennen esitystä viritellä beissin uusiksi.. olin sitte unohtanu varmaan aukasta volat tms, mutta viritin näytti soittimen päin v****a siinä kaiken hälinän keskellä.
 
Eka biisi lähti Am (piano ja basso) joten vetasin A:n vapaana ja kuulosti tosi kummalta. Siinä sitten alko hikikarpalot valua otsassa. Siinä sitten vinkkasin toisele basistille että antaa sen oma basso tilalle ja vaihettiin lennosta. Kyllä siinä melkonen paniikki meinas tullu mutta hyvin se hoitu sitten. Toinen basisti oli käyny sitte takahuoneessa tsekkailemassa virityksen ja oli A-kieli viritetty F#:sään :) Hienoa toimintaa silloin teininä. Nyt sitä miettii että miten tuoki on ollu mahollista..
 
Toinen, mikä muistuu mieleen oli kerran tanssikeikala kun kiipparisti ja kitaristi olivat päättäneet transponoida biisin. Mullehan tästä ei oltu puhuttu. Sain ihmetellä sitten livenä että miten kuulostaa niin kummalta, ennenku pääsin kärryille. Ei siinä silti, yleisö tanssasi niin että nuottitelineet kaatuili...

Mitäs näitä nyt lyhyellä historialla on...
 
Toissa viikonloppuna olin tuuraamassa olematonta kosketinsoittajaa; yhden biisin ajaksi piti hoitaa modulaatio ihan tuolta kiipparin nappuloiden kautta ja minä fiksuna ihmisenä vielä kesken biisin ajattelin, että nyt muistan sitten transponoida takaisin ennen seuraavaa biisiä. Seuraava lähti käyntiin ja mietiskelin siinä hetken verran, että miten ihmeessä kuulostaa näin paskalta.
 
Rumpuja soittaessa virvelin matto on kyllä tullut yleensä tarkastettua aika moneen kertaan, mutta haitsu on joskus jäänyt auki keikan alussa ja vielä ensimmäisen biisin jälkeenkin ja sitä on sitten toisen biisin keskellä toisella kädellä ryhdytty kiinnittämään. Kesällä pikkukeikalla ryhdyin kesken ensimmäisen biisin miettimään, miksi basarista ei kuulu mitään vaikka kuinka polkee, ja kun biisi loppui, piti kuuluttaa teknistä apua kiinnittämään irronnutta jousta paikalleen. Ei multa tämä tekniikka oikein hoidu :D Niin, ja innokas rumpali on kiihdyttänyt tempoa huomaamattaan, tajunnut ja hidastanut ja kiihdyttänyt sitten taas uudestaan. Ja encorea on lähdetty vetämään hyvällä fiiliksellä ja tajuttu aika nopeasti, että ainoastaan rumpali ja basisti muistavat, miten biisi menee.

Meillä oli vuosia sitten huvittelubändi nimeltä the dirty testicles. Ohjelmistoon kuului tiktak ja gimmel covereita. Pääsimme jostain syystä sen paskan kanssa lämppäämään ripsipiirakkaa nuorisotalolle. Myöhästyimme saundtsekistä tunnin verran koska telkkarista tuli bel airin prinssi joka oli pakko nähdä. Ennen keikkua vedettiin kovat pleksit päälle ja jossain vaiheessa ihmettelin kun kaverit olivat hävinneet ja olin yksin kellarissa kaatamassa. Lähdin etsimään poikia ja lavaltahan he löytyivät ja spiikkailivat että tulehan heikki soittamaan niin saahaan keikka pois kuleksimasta.

Nousin lavalle rock tähden elkein ja nostin rumpukapulan taivasta kohden. Pahaksi onneksi se lävisti sellaisen värillisen spottivalon joka meni paskaksi. Keikka lähti käyntiin raivokkaasti. Rummut oli kasattu ehkä liikaa lavan takareunaan ja niinhän siinä kävi että rumpupallin jalka lipsahti reunalta ja minä putosin selälleni lavan ja seinän väliin. Miksaajalta valui kyyneleet silmistä kun sitä nauratti niin paljon. Nostin tuolin pystyyn ja jatkoin soittamista muina miehinä. Laulaja polkaisi kitaristin piuhan irti noin 8 kertaa keikan aikana, mutta ei sekään paljoa haitannut. Ei se olisi voinut enää paskemmalta kuulostaa.
 
Eis sääh! HEIKKIII!!!! ++++ :D

Tiskin takaa pari mitä mieleen tulee.
 
Toinen oli Puolustusvoimien konsertissa yhdessä isooossa kirkossa, jossa meikäläinen päivysti LS-9 digitiskin takana vahtaamassa kahta kanavaa, tenoria ja sopraanoa. Konsertin päätteeksi joku Suuri Herra Yliylikapellimestariupseeri päätti tulla sanomaan pari sanaa toiseen näistä mikeistä. Soundi oli vähän tumppu joten nohevana sotilas-äänimiehenä rupesin sitten korjaamaan sitä sillä digitiskin eq:lla. Pienellä diskanttikorostuksella sain n. 0,5 sek kestäneen lupaavan mutta ihan äänekkään vinkaisun PA:sta jonka jälkeen tajusin onneksi vetää heti liukua vähän alaspäin. Yksi konsertin soittajista joka oli myös äänitekniikkavastaava ko. organisaatiossa katsoi mua sieltä pultistaan varsin murhaavasti.
 
Sitten valokeikalla on tullut noita vähän vähemmän tuttuja biisejä, joissa olen sitten kolmannen säkeistön päätteeksi, kertsin toivossa ladannut oikein täyslaidallisen molea (blindereitä) ja sitten sieltä tuleekin joku ylihempeä leijailu C-osa. Ei sitä kovin moni varmaan sinänsä tajua, mutta hölmö olo tuli kun tuli ammuttua oikein kunnon iskuvalot ja musapuolella lähtikin sitten kertsin sijaan joku padisoundi ja oikein tunteentäyteinen hempeä soololaulu...
 
Lavalla en ole pahemmin hölmöillyt, mitä nyt totaalisesti päin per*että soittaminen on nyt tässä parilla viime keikalla vähä nolottanut jälkeenpäin.