Aloittelijat ›

Itse pitäisin ehkä enemmän analogiasta harva kirjoitustaitoinen on hyvä kirjailija.

Itse pitäisin ehkä enemmän analogiasta harva kirjoitustaitoinen on hyvä kirjailija.
 
Tämä oli niin hyvin sanottu, että sait plussan. Kirjoitustaito on eri taito kuin taito ilmaista itseään sanallisesti, mutta pelkällä itseilmaisun taidolla ei synny tekstiä paperille vaan siihen tarvitaan kirjoitustaitoa. Kuitenkin molemmat taidot vuorovaikuttavat ja edesauttavat toisiaan; kun molemmat alkavat olla jonkinlaisella tasolla, ei olekaan enää niin yksioikoisen selkeätä, kumman erikoisosaamisen ansiota hyvä teksti on.
 
Minulla tämä on ollut ongelmana etenkin kitaran kanssa; melodioita syntyy ja rakennan niistä helposti kappaleita, mutta kädet eivät toimi sävellysten edellyttämällä tasolla. Noh, reeniä, reeniä ja reeniä, eiköhän se siitä...

Tämä oli niin hyvin sanottu, että sait plussan. Kirjoitustaito on eri taito kuin taito ilmaista itseään sanallisesti, mutta pelkällä itseilmaisun taidolla ei synny tekstiä paperille vaan siihen tarvitaan kirjoitustaitoa. Kuitenkin molemmat taidot vuorovaikuttavat ja edesauttavat toisiaan; kun molemmat alkavat olla jonkinlaisella tasolla, ei olekaan enää niin yksioikoisen selkeätä, kumman erikoisosaamisen ansiota hyvä teksti on.
 
Nyt sotken taas urheilua tähän, olen pahoillani. Tämä oli minulle niin ajankohtainen aihe, kun juuri olen tätä asiaa tässä taannoin pohdiskellut.
 
Eli pohdin sitä, mikä on tärkein ominaisuus jalkapalloilijalla. Tulin siihen lopputulokseen, että tärkein ominaisuus on pelisilmä. Se, että "osaa pelata jalkapalloa", ymmärtää kentällä tapahtuvat asiat paremmin kuin kanssapelaajat. Ja pallonhallinta, nopeus, kestävyys, ketteryys jne. ovat vain ominaisuuksia jotka auttavat pelaajaa toteuttamaan omaa pelisilmäänsä.
 
Eli siis taito ilmaista itseään olisi se kirjoittajan tärkein taito, ja kirjoitustaito ja muut taidot, mitä niihin nyt kirjoittajalla kuuluukin, vain edesauttavat tämän "tärkeimmän taidon" toteuttamista.
 
Ja loppujen lopuksi päädyin samaan ongelmaan, eli siihen, että muita ominaisuuksia on niin paljon, että jo pelkästään niillä voidaan saavuttaa loistavia tuloksia, ja näin ollen se minun mielestäni tärkein ominaisuus jalkapalloilijalla, eli pelisilmä, olisikin vain ominaisuus muiden joukossa.

No tuota en tiennytkään. Olen aina elänyt semmoisessa käsityksessä, että sävelkorvaa joko on tai ei ole. Kiitos täsmennyksestä nyt sitten.
 
Tässä nyt herää kyllä kysymys, että etkö sitten itse ole huomannut minkäänlaista kehitystä omassa sävelkorvassasi sinä aikana kun olet soittanut/laulanut?!
 
Itsestäni voin sanoa, että en vähän yli kaksi vuotta kitaraa soittaneena saa kitaraa vireeseen pelkän korvan avulla, mutta kyllä tuossa on todella paljon kehitystä tapahtunut. Samoin kuin bendailuissa. Kohta varmaan menee se virittäminenkin tosta vaan.

Tässä nyt herää kyllä kysymys, että etkö sitten itse ole huomannut minkäänlaista kehitystä omassa sävelkorvassasi sinä aikana kun olet soittanut/laulanut?!
 
Itsestäni voin sanoa, että en vähän yli kaksi vuotta kitaraa soittaneena saa kitaraa vireeseen pelkän korvan avulla, mutta kyllä tuossa on todella paljon kehitystä tapahtunut. Samoin kuin bendailuissa. Kohta varmaan menee se virittäminenkin tosta vaan.
 
Sori nyt, mutta aika kankealta kuulostaa, jos parin vuoden soittamisen jälkeen ei saa kitaraa vireeseen ilman mittaria. Kannattaisi miettiä niitä harjoitusmetodeita vielä vähän tarkemmin.

Aika outo threadi tämäkin :o) Tosin ihan kivoja filosofisia koukkujakin siellä täällä.
Otsikko on jo niin provosoiva, että voisi olla mainosmiehen käsialaa. Oma filosofinen antini keskusteluun on:
 
1) Ei tarvitse olla musikaalinen oppiakseen laulamaan, mutta ei pidä olettaa, että joku vapaaehtoisesti kuuntelee sitä laulua.
 
2) Dylanilla ja Tom Waitsilla on mennyt ihan hyvin, vaikkeivät he osaa oikeastaan laulaa. Mutta mutta...he ovat musikaalisia.
 
3) Örinärock on tuonut musiikkisuuntauksia, joissa ei nerokaan ota selvää, onko laulaja musikaalinen vai ei, kuten ei sitäkään, osaako hän laulaa.
 
Pääasia että on kivaa yhdessä.
 
Jos ei parin vuoden jälkeen pysty virittämään kitaraa ilman mittaria, niin ei kannata miettiä muusikon uraa. Laulunteko voi silti onnistua loistavasti.

Sori nyt, mutta aika kankealta kuulostaa, jos parin vuoden soittamisen jälkeen ei saa kitaraa vireeseen ilman mittaria. Kannattaisi miettiä niitä harjoitusmetodeita vielä vähän tarkemmin.
 
Enpä muuta väittänytkään. ;) Ja ei mulla ole kiirettä, hiljaa hyvä tulee. Viittasin tuossa vähän tuohon aikaisempaan kommenttiisi; Jos ei kuule epävireyttä vuosienkaan harrastamisen jälkeen, ei tällaisella ihmisellä ole sävelkorvaa. Onkos tästä jotain tutkimustietoa? Eiköhän tuollaisella henkilöllä useimmissa tapauksissa ole vain yksinkertaisesti huono sävelkorva? En lähtisi ihan noin vain sanomaan, että joltakulta puuttuu sävelkorva kokonaan. ;)
 
Jos ei parin vuoden jälkeen pysty virittämään kitaraa ilman mittaria, niin ei kannata miettiä muusikon uraa. Laulunteko voi silti onnistua loistavasti.
 
Se riippuu siitä kuinka ahkerasti sitä on treenannut tietenkin. Ja siitä mitä muusikon ura tarkoittaa. Mutta eikai sillä niin väliä ole tuleeko kelvolliseksi kitaristiksi kymmenessä vai kahdessakymmenessä vuodessa?
 
2) Dylanilla ja Tom Waitsilla on mennyt ihan hyvin, vaikkeivät he osaa oikeastaan laulaa. Mutta mutta...he ovat musikaalisia.

Tästä on ennenkin täällä keskusteltu, mutta miten määrittelet laulutaidon?

Jos ei parin vuoden jälkeen pysty virittämään kitaraa ilman mittaria, niin ei kannata miettiä muusikon uraa.
 
En tiiä olitko tosissa mutta veikkaan että voi olla mahdollisuus että en 1,5 vuoden päästä osaa virittää kitaraa ilman mittaria(laulu menee nuotilleen)
mutta oon ihan varma että muusikoksi voisin ruveta. Tottakai jos ottais tuon suurennulasin alle niin varmaan onnistuis reenillä tuo viritys mutta en näe sitä niin tärkeenä.
 
Tästä musikaalisuus jutussa kerron esimerkin itestäni:
 
Aina on löytyny rytmitajua,rumpuja helppo soittaa ja toistaa rytmejä.
Sävelkorkeuksia taas en aluks tunnistanu kovin hyvin, nyt pienellä treenillä korva tottunu ja alkanu havaitsemaan sävelten korkeuksia.
 
Nuorempana monet asiat musiikissa tökki, mutta nyt 20 vuotiaana tuntuu että kun vaan opettelen ja otan asioista selvää niin kaikki onnistuu. Ahkerat pärjää (melkein) aina.
 
Vielä semmone että jos epäilee että ei tunnista rytmikulkuja tai säveleroja niin voi kävästä tuolla tekkeen testin : http://www.delosis.com/listening/home.html
(ekasta 29/30, tokasta 28/30)

Sanotaan nyt niin, että jos on kitaristi ja ei osaa virittää kitaraa ilman mittaria parin vuoden treenin jälkeen ei ainakaan kannata ruveta kitaristiksi.
 
Miten voi esimerkiksi bendailla kitaralla jos ei ole sävelkorvaa sen vertaa, että ei kuule edes, milloin kaksi kieltä soi samalla taajuudella? No voihan sitä, mutta miltä se kuulostaa...
 
Ja lisättäköön, että kitaran vireeseen saamisella ilman mittaria, en tarkoita sitä, että esim A soisi 440 Hz taajuudella. Vaan kielet pitäisi saada vireeseen toisiinsa nähden ja lisäksi ääniraudan tai vaikkapa pianosta otetun äänen perusteella.
 
Edit. Ja Rice88, jos haluat lainata omaan kirjoitukseesi pätkän jonkun toisen kommentista, laita lainatun tekstin ympärille hakasulkeet. Silloin lainattu teksti muuttuu eriväriseksi ja toiset huomaavat helpommin jos olet heidän puheitaan kommentoinut.
 
Edit 2.
 
En tiiä olitko tosissa mutta veikkaan että voi olla mahdollisuus että en 1,5 vuoden päästä osaa virittää kitaraa ilman mittaria(laulu menee nuotilleen)
mutta oon ihan varma että muusikoksi voisin ruveta.
 
Sanaa muusikko voi käyttää niin monessa yhteydessä...
 
Mistä muuten tiedät, että laulusi menee nuotilleen?
 
Ja jos lähdetään siitä olettamuksesta, että osaat laulaa nuotilleen, niin silloin täytyisi kyllä myös kitaran mennä vireseen helpolla.

Saattaa olla mahdollista että laulu ei mee nuotilleen .. Kukaan vaan ei oo koskaan bändeissä sitä sanonu,yritän saaha tänne joskus laulunäytettä.
 
Itseni mielestä oon aika tarkka laulu asioissa. Esim. Jos oon joskus kuullu jonkun laulavan niin tunnistan vielä vuoden päästä,että tää on tää sama tyyppi. Ja aina kun kuulen radioista biisejä niin tunnistan heti laulajan vaikka biisiä en ois kuullu.
 
Ihmisen ääntä osaa kuunnella paljon tarkemmin kuin kitaran,joku järkevä syy tuollakin on.

Itseni mielestä oon aika tarkka laulu asioissa. Esim. Jos oon joskus kuullu jonkun laulavan niin tunnistan vielä vuoden päästä,että tää on tää sama tyyppi. Ja aina kun kuulen radioista biisejä niin tunnistan heti laulajan vaikka biisiä en ois kuullu.

Ihmisen ääntä osaa kuunnella paljon tarkemmin kuin kitaran,joku järkevä syy tuollakin on.
 
Mulla ei sit ole mitenkään tarkoitus dissata tässä, mutta kuvaamallasi kyvyllä ei ole mitään tekemistä sävelkorvan kanssa.

3) Örinärock on tuonut musiikkisuuntauksia, joissa ei nerokaan ota selvää, onko laulaja musikaalinen vai ei, kuten ei sitäkään, osaako hän laulaa.
 
Mahdollinen provo, mutta jos ei ole niin pakko varalta todeta notta BUULLSHHIIT!

Sanotaan nyt niin, että jos on kitaristi ja ei osaa virittää kitaraa ilman mittaria parin vuoden treenin jälkeen ei ainakaan kannata ruveta kitaristiksi.

Miten voi esimerkiksi bendailla kitaralla jos ei ole sävelkorvaa sen vertaa, että ei kuule edes, milloin kaksi kieltä soi samalla taajuudella? No voihan sitä, mutta miltä se kuulostaa...
 
Öö... Eikö sitten voi alkaa ruveta kitaristiksi neljän vuoden treenin jälkeen, kun kuulee? Mihin tässä on kiire? Ei mihinkään.
 
Ihmisen ääntä osaa kuunnella paljon tarkemmin kuin kitaran,joku järkevä syy tuollakin on.
 
Luonnonvalinta lienee suosinut ihmisäänen kuulemista... Siksi kuulemme ääniä tietyiltä taajuksilta... Ihmisillä on ollut enemmän hyötyä ihmisten kuin vaikkapa lintujen äänten ymmärtämisestä. Ja olemmehan sikiöstä asti tottuneet ihmisen ääntä kuulemaan. :)

Minun mielestäni kuka vain voi oppia laulamaan. Jokainen pystyy KOVALLA treenillä siihen, että pysyy nuotissa. Joillekkin se vaan on helpompaa, paljon helpompaa.
 
Hyväksi laulajaksi tulemiseen vaaditaan hieman luonnon lahjoja, joita on esimerkiksi hyvä ääni.
 
Laulu kuulostaa hyvältä, jos laulaja pysyy nuotissa, mutta laulu kuulostaa hemmetin hyvältä jos laulajalla on vielä hyvä ääni laulamiseen.
 
PS: yrittäkää tosta saada jotain selkoa... Tossa jotain omia ajatuksia vain.

Miten määritellään musikaalisuus?
 
Mä väitän nähneeni sellaisia puujalkoja, jotka ei koskaan opi pelaamaan. Ja eiköhän se musikaalisuus tarkoita vähän samaa?
 
Täällä olis yksi, joka ei osaa pelata jalkapalloa. Varmaan oma osuutensa on kun kiinnostus sitä kohtaan on aina ollut nollan tietämillä.
 
Mulla ei ole nuottikorvaa. Laulan nuotin vierestä. Näin mulle sanottiin jo ekaluokalla koulussa ja numero oli säälistä joku kutonen
 
Meikäläinen harvoin laulaa edes nuotin vierestä!