Lyriikka ›

En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kirjoitta englanniksi. Kyseessä on kuitenkin ulkomaalaisten käyttämä kieli, jonka tarjoituksena on ainoastaan mahdollistaa tehookkaampi lastemme ja vanhustemme raiskaaminen, sekä suunnitteilla oleva kotimaamme valtaaminen, ynnä muu tuomittava toiminta.
 
Mielestäni olisi suotavaa, että kaikki me suomalaiset muusikot pyrkisimme henkeen ja vereen vastustamaan moisia ulkomaalaiste hömpötyksiä, joilla meitä vai pyritään manipulooimaan ja ohjastaman kohti rappiota.

En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kirjoitta englanniksi. Kyseessä on kuitenkin ulkomaalaisten käyttämä kieli, jonka tarjoituksena on ainoastaan mahdollistaa tehookkaampi lastemme ja vanhustemme raiskaaminen, sekä suunnitteilla oleva kotimaamme valtaaminen, ynnä muu tuomittava toiminta.
 
Onko tässä nyt havaittavissa sitä "suomalaista sisua"? Karjala takaisin vaikka pullo kerrallaan, perkele. Ja Suomi suomalaisille, saatana. Eli mielestäsi kaikkien ulkomaalaisten, tai ainakin valtaosan, tavoitteena on raiskata suomalaiset lapset ja vanhukset, sekä vallata Suomi, ja siksi suomalaisten lyyrikoiden pitäisi kirjoittaa tekstinsä suomeksi? Olen hämmentynyt, sinun on oltava jonkunlainen suurempi nero, jonka ajatusten tasolle ei moni yllä.

Onko tässä nyt havaittavissa sitä "suomalaista sisua"? Karjala takaisin vaikka pullo kerrallaan, perkele. Ja Suomi suomalaisille, saatana. Eli mielestäsi kaikkien ulkomaalaisten, tai ainakin valtaosan, tavoitteena on raiskata suomalaiset lapset ja vanhukset, sekä vallata Suomi, ja siksi suomalaisten lyyrikoiden pitäisi kirjoittaa tekstinsä suomeksi? Olen hämmentynyt, sinun on oltava jonkunlainen suurempi nero, jonka ajatusten tasolle ei moni yllä.
 
Mun vahva veikkaus olisi, että tuo lainaamasi kirjoitus sisältää huumoria/ironiaa. Alkoholin osuutta asiaan en myöskään sulkisi pois laskuista.

No niin joo. Jostain syystä se vaikutti kovin totiselta silloin kun sen ensimmäisen kerran luin, en tiedä miksi. Ehkä olin itse liiankin huumorittomalla(!) naamalla liikkeellä sitten.

Yksittäisenä vinkkinä myös se, että kannattaa käyttää ainoastaan niitä sanoja, jotka ovat a) tuttuja ja b) sopivat tekstin yleiseen tyyliin. Jos omalla aktiivisella sanavarastolla saa aikaan tekstiä tyyliin "I love you, open your heart" niin ihan jees - tai ainakin parempi noin, kuin että hakemalla hakee sanakirjasta jonkun erikoisen sanan, jota kuulijat eivät tunne ja jota itsekään ei oikein osaa käyttää... "I love you, open your peignoir".
 
Usein törmää myös siihen, että samalla tavalla (tai lähes samalla tavalla) ääntyvistä sanapareista valitaan sitten (levyn kansivihkoon) juuri se kirjoitusasultaan väärä versio. Yleisimmät virheet näyttävät sattuvan verbien "to lose" ja "to loose" ja "to break" ja "to brake" kanssa.
 
On myös hyvä oppia tuntemaan omat heikot kohtansa. Jollain heikkoutena voi olla oikeinkirotus, jollain joku muu osa-alue. Jos on vähänkin epäilyksiä esim. sanan kirjoitusasusta tai verbin vaatimasta prepositiosta, suosittelen hyvän sanakirjan ja/tai Googlen käyttöä. Suomalaiselle nuo verbi+prepositio -yhdistelmät tahtovat olla hankalia ja kuitenkin väärän preposition valinta saattaa vesittää muuten hienon fraasin verbin merkityksen muuttuessa pahimmillaan päinvastaiseksi. Toki englanti on muuttunut vuosisatojen mittaan sen verran paljon, että sanakirjankin listaamissa merkityksissä yksi viiva kymmenen saattaa olla täysin vastakohtaisia merkityksiä; joten toisinaan on hyvä harkita sanan vaihtamista yksiselitteisempään - vaikka täytyy kyllä myöntää, että monimerkityksellisyys (esim. "a nail", kynsi/naula) on toisinaan ihan näppärä tehokeino. :)

On myös hyvä oppia tuntemaan omat heikot kohtansa. Jollain heikkoutena voi olla oikeinkirotus, jollain joku muu osa-alue.
 
Oliko tuo tahallinen vai tahaton virhe? Tämä ei ole vittuilua, tuo nyt vaan sattui hymyilyttämään jostain syystä :D On hyvä hallita oikeinkirotus!

Miten pystyisi saada sen englanninkielen miltei samalle tasolle kuin suomen ?
...
Ei mitenkään.
 
Hmm... Ei se kai mahdotonta ole, mutta työtä se vaatii. Kaikki mahdollinen informaatio vaan englanniksi sisään, kuten on jo todettukin. Tämän lisäksi vaaditaan kuitenkin tuntikaupalla itsenäistä opiskelua - ei riitä, että kuuntelee, pitää myös aktiivisesti pyrkiä oppimaan kirjoittamalla vieraita fraaseja, sanoja ynnä muita ylös. Paperilta sitten vähitellen mukaan myös omaan kielenkäyttöön, ensin kirjoitetussa muodossa ja myöhemmin puhuttuun. Etenkin vakiintuneiden ilmausten käyttö kannattaa tarkastaa vaikkapa muutamalla yleisemmällä hakukoneella - täten koko käyttöala, sekä ilmaisun sävy pitäisi tulla vähän selvemmäksi.
 
Työtä, työtä, työtä se vaatii.
 
Matkailu ynnä muu vieraan kielen vaikutuspiiriin hakeutuminen on toki kannattavaa.

Krhm.. Yleisimmät virheet näyttävät sattuvan verbien "to lose" ja "to loosen" sekä adjektiivin "loose" kanssa. Lähes asiaankuulumaton huomautus, mutta tuo punainen hemmo olkapäälläni väitti, että on pakko;)

Kantsii vaan kuunnella ja samalla lukea paljon ns. hyvien lyyrikoiden biisejä ja niiden tekstejä. Se nyt on makukysymys kuka on oikeesti hyvä mutta itseä lämmittää sellaset vanhat klassikot kuin Joni Mitchell, Leonard Cohen ja tietty se Dylanin Roope. Ja Tom Waits. Ajatuksella vaan sisään niihin teksteihin ja silleen et koittaa niitä oikeesti ymmärtää ni huomaa et niissä on paljon kaikkea kaksinaismerkityksiä ja muuta, ja mitä paremmin sellasia ymmärtää ni sitä paremmin niitä voi sitten itekki käyttää. En siis väitä osaavani tehä sitä ite mutta tavoitteena joskus ois mullakin. Ja toisaalta hyvä kertoja on hyvä kertoja, siitä tarinasta ja teksti-ideasta se kuitenkin lähtee - jos se juttu toimii niin ei se haittaa jos se on vähän "väärin". (Esim kavereiden vanhassa biisissä liftattiin ihan vaan et Lifting around eikä suinkaan hitching ja se toimi melkeen paremmin!) Vaik kyl sellaset ihan palikkamokat sit toisaalta ärsyttää. Rohkeesti vaan kokeilemaan, hienoa että haluut panostaa!

Ja ennen kaikkea, opettelee ensin sanoittamaan äidinkielellään. Jos osaa tuottaa timantinkovaa lyriikkaa suomeksi, ei sitä ole lainkaan mahdotonta lähteä kääntämään englanniksi. Jos runon perusajatus on nokkela, ei sitä pienillä virheillä pysty tuhoamaan. Suurilla virheillä kyllä aivan varmasti.
 
Itse jouduin sanoittamaan englanniksi varmaan kuusi vuotta, ennen kuin aloin saamaan paperille sen verran tiukkaa tekstiä, että suostuin sitä "julkaisemaan" (lue=laittamaan muiden nähtäväksi).
 
Lue, lue, lue ja lue. Katselemalla englanninkielisiä sarjoja ja kuuntelemalla muiden lyriikoita et varmasti opi tarpeeksi hyvin. Tästä edespäin luet kaikki kirjat, joiden alkuperäiskieli on englanti, sellaisenaan.
 
Haluan painottaa vielä kerran _hyvää ideaa_. Painotinko tarpeeksi? Nokkela ajatus kerrottuna ilman virheitä on aina parempi kuin kauniiksi puettu onttous.

Jos osaa tuottaa timantinkovaa lyriikkaa suomeksi, ei sitä ole lainkaan mahdotonta lähteä kääntämään englanniksi. Jos runon perusajatus on nokkela, ei sitä pienillä virheillä pysty tuhoamaan. Suurilla virheillä kyllä aivan varmasti.
 
Toivottavasti tarkoitat sitä, että englantiin käännettäessä pyritään säilyttämään nimenomaan se nokkela ajatus. Suomen ja englannin rakenteelliset erot tekevät lyriikan kääntämisestä (esimerkiksi uutisartikkelin kääntämiseen verrattuna) varsin haastavaa - etenkin, kun käännöksenkin pitäisi istua ilman alkuperäiseen melodiaan (sanapainot iskuille, tavumäärät kutakuinkin samat) ja olla mielellään myös laulajaystävällistä (korkeisiin kohtiin avovokaaleja jne.).
 
Molemmissa kielissä on ehdottomasti puolensa mutta esimerkiksi sanojen kaksoismerkityksellisyydellä kikkailu, joka voi nostaa alkukielisen sanoituksen sfääreihin, aiheuttaa käännösvaiheessa sitten usein päänvaivaa, kun kohdekielessa samaa monimerkityksellisyyttä ei olekaan tarjolla, ei edes minkään synonyyminkaan kohdalla.
 
Itse teen suomenkieliset tekstit alunalkaenkin suomeksi ja englanninkieliset suoraan englanniksi. Toki joskus tulee tehtyä versiot molemmilla kielillä mutta silloin kyse on nimenomaan "nokkelasta perusajatuksesta", joka toisella kielellä toteutuu sitten jossain määrin eri tavalla - jos ylipäätään on toteutuakseen.