Tanssimusiikki ›

Joo! Kävin eilen Kuikan lavalla tanssimassa ja siellä soitti Pekkaniskan pojat. Kovin monipuolisia rytmejä soittivat, se plussamerkillä. Toisaalta rokkiosasto oli sarjaa Mun mummoni muni.. ja muutenkin ohjelmisto oli suht elähtänyttä sarjassamme nää oli hyviä biisejä joskus muinoin, mikä niistä nyt olis huonoja tehnyt.
 
No, ei varmaan olekaan, mutta olis siihen sekaan toivonut jotain edes vähän nykyaikaisempaa nuottia.
 
Niin, se soitto oli sellaista tehdastuotantoa. Ei siinä juuri fiilistelty. En sitten pahemmin fiilistellyt minäkään tanssiparketilla kun se juna siellä korokkeella meni eteenpäin. Tuotanto oli käynnissä..
 
Jäin sitten pohtimaan, tanssivatko tanssijat musiikin mukaan vai säestävätkö yhtyeet tanssijoita. Kummalla seikalla se päärooli oikeastaan on? Jos orkesterin tehtävä on säestää tanssijoita, niin eikö sitten pelkkä komppi olis riittävä..
 
Jossain työkkärissä sanotaan, että "orkesteri soittaa omaa ohjelmistoaan". Mitähän se tarkoittaa käytännössä?
 
Kaikkiahan ei voi koskaan miellyttää, mutta olishan se hyvä jos orkesterilla olis oma tyyli. Tai onhan se ilman tyyliäkin olo joku tyyli.
 
Orkesteri tulee paikalle "suorittamaan" harjoittamaan "musiikkituotantoa". Eipä sitten ole ihme jos se ei anna sytykkeitä parketin puolelle. Ihan kuin tanssikurssien jotko-osa olisi siirretty lavalle..

...Jäin sitten pohtimaan, tanssivatko tanssijat musiikin mukaan vai säestävätkö yhtyeet tanssijoita...
 
O sancta simplicitas. Ei voi muuta sanoa...

Sain ajatuksen tähän kirjoitukseen Tanssiviihde-lehdestä, jossa oli manageri ja miksaaja Jukka Airaksisen kirjoitus Suvaitsevaisuudesta tanssipaikoilla. Siinä sanottiin mm näin:
 
" Niin muna vai kana ensin? Pitääkö tanssijoiden seurata musiikkia vai soittajien tanssijoiden askelia? Musiikista se lähtee sanon minä! En ole jo aika pitkäksi venyneen urani aikana tavannut muusikkoa, jonka ensisijaisena, alkuperäisenä kannustimena olisi ollut tanssijoiden säestäminen. Kyllä alkuinnostus kaikilla on ollut halu soittaa tai laulaa ja esittää musiikkia."

Pitääkö tanssijoiden seurata musiikkia vai soittajien tanssijoiden askelia?
 
Tota voisi neulamusiikilla kokeilla. Mulla on vanha c- kasettivehjes, jossa nauhanopeutta voi säätää + - 10%. Jos mä laitan taukomusat c- kassulta, niin voin sitten vaihdella tempoa tanssijoiden tahtiin. Mitähän ne tykkäis?
 
Jos ne oikein kovasti tykkäävät, niin sit taukomusat midivehkehillä. Voipi tempoa säätää ihan rajattomasti sen juopuneimman parin tahtiin. Kylä mahtais olla menestys.

Blaah, kännistä avautumista.... Ei muuta kun iloiseen isabellan yökerhoon soittelemaan sitä oikeaa ja ajanmukaista musiikkia... Ei se siitä.

Se Finkkujen Paaso (?) vai mikä sen nimi on, on mun mielestäni ilmaissut tyylikkäästi: Bändin pitää tarjota rytmi, jonka tahdissa tanssijat voivat liikutella ruumiinosiaan.
Ei missään nimessä niinpäin että tanssijat sätkyttelevät ja bändi seuraa ketä niistä?

Kelasin noita juttuja,jopa koitin miettiäkin.Aika hyvin sanoit että soitetaanko tanssijoille vai itsellemme!Rehellisesti sanon,että soitan soittamisen ilosta ja nautin että joku vielä tanssiikin meidän bändin musiikin mukaan!

Edit: Ei mitn.

Joo! Kävin eilen Kuikan lavalla tanssimassa ja siellä soitti Pekkaniskan pojat. Kovin monipuolisia rytmejä soittivat, se plussamerkillä. Toisaalta rokkiosasto oli sarjaa Mun mummoni muni.. ja muutenkin ohjelmisto oli suht elähtänyttä sarjassamme nää oli hyviä biisejä joskus muinoin, mikä niistä nyt olis huonoja tehnyt.
 
No, ei varmaan olekaan, mutta olis siihen sekaan toivonut jotain edes vähän nykyaikaisempaa nuottia.
 
Niin, se soitto oli sellaista tehdastuotantoa. Ei siinä juuri fiilistelty. En sitten pahemmin fiilistellyt minäkään tanssiparketilla kun se juna siellä korokkeella meni eteenpäin. Tuotanto oli käynnissä..
 
Jäin sitten pohtimaan, tanssivatko tanssijat musiikin mukaan vai säestävätkö yhtyeet tanssijoita. Kummalla seikalla se päärooli oikeastaan on? Jos orkesterin tehtävä on säestää tanssijoita, niin eikö sitten pelkkä komppi olis riittävä..
 
Jossain työkkärissä sanotaan, että "orkesteri soittaa omaa ohjelmistoaan". Mitähän se tarkoittaa käytännössä?
 
Kaikkiahan ei voi koskaan miellyttää, mutta olishan se hyvä jos orkesterilla olis oma tyyli. Tai onhan se ilman tyyliäkin olo joku tyyli.
 
Orkesteri tulee paikalle "suorittamaan" harjoittamaan "musiikkituotantoa". Eipä sitten ole ihme jos se ei anna sytykkeitä parketin puolelle. Ihan kuin tanssikurssien jotko-osa olisi siirretty lavalle..
 
Mä oon kyllä sitä mieltä, että ihan yks vitun maku kuka soittaa, jos sitä saa koittaa. Ja ennen oli niin...

Joo! Kävin eilen Kuikan lavalla tanssimassa ja siellä soitti Pekkaniskan pojat. Kovin monipuolisia rytmejä soittivat, se plussamerkillä. Toisaalta rokkiosasto oli sarjaa Mun mummoni muni.. ja muutenkin ohjelmisto oli suht elähtänyttä sarjassamme nää oli hyviä biisejä joskus muinoin, mikä niistä nyt olis huonoja tehnyt.
 
Maailma pullollaan helvetin hyviä rokkikappaleita jotka menee tanssikansalle mutta silti monet bändit veivaa niitä saatanan väsyneitä krokotiilirokkeja. Pikkusen vois edes yrittää panostaa niihin biisivalintoihin ja sovituksiin mutta monet bändit veivaa samoja väsyneitä ralleja joitten sovituksiin ei edes ole yritetty laittaa omia juttuja mukaan. Yks yhteen kaikki tosta toivelaulukirjasta vaan. Se jos mikä on helvetin tylsän kuulosta ja tanssikansan aliarviointia.

Se Finkkujen Paaso (?) vai mikä sen nimi on, on mun mielestäni ilmaissut tyylikkäästi: Bändin pitää tarjota rytmi, jonka tahdissa tanssijat voivat liikutella ruumiinosiaan.
Ei missään nimessä niinpäin että tanssijat sätkyttelevät ja bändi seuraa ketä niistä?
 
Isot tanssilavat on niin laajoja, että näin vanha ihminen tahdo nähdä ihan peräseinälle asti, joten hankala olis tulkita takarivin tanssijoiden jäsenten heiluttelua.
 
Ehdottomasti tanssimusiikki tanssiville jäsenille..

Eräänä lauantaina olin häissä juhlivana osapuolena, ja tuli mietittyä (taas) tuota ns. bilebändien kääntöpuolta. Tämä tanssibändiscene on kuulkaa ihan mahoton vyyhti nykyään!
 
Homma meni nimittäin jotenkin mekaanisen tuntuisesti heviksi siinä yhden pintaan. Eli "Jaha, paikalla on enää nuoria, ne varmaan haluaa kuulla pelkkää rockia ja heviä" -ajattelu sai vallan. Pelisilmä suljettiin, seinien materiaali teki oman, heijastavan tehtävänsä, ja kaikki täysissä järjissä olleet siirtyivät ulos. Ei riittänyt, että oven eteen, vaan ainakin kymmenen metriä täytyi ottaa ulkonakin turvaväliä oveen.
 
Toisin taas mukaan keskusteluun ns. kusenpolttamuuden loistavan käsitteen. Tuntuu, ettemme pääse siltä karkuun, oli konteksti mikä hyvänsä. Jos yhtye livahtaa illan mittaan rokkiosastolle, niin samat Proud Maryt, Paranoidit ja Smoke On The Waterit tuntuvat tulevan. Kusenpolttamuudesta tulee itseisarvo, eikä välttämättä pysähdytä miettimään sitä, voisiko ohjelmisto olla persoonallisempaakin. Pääasia on kuitenkin siinä, että soitossa on varsinaissuomalaisittain sanottuna "tahti", tiiviit kompit, eikä mitään quasimodon lailla hyppelehtivää mukahumppaa, joissa basari ja basso muodostavat flamen joka siunatun kerta.
 
Mieluummin tehkää piiseistä kusenpolttamia kuin soitatte niitä. Ja asiallisella, tilanteenmukaisella volalla, kiits'!
 
Vähän väliä tulee myös esille Irti Humpasta:n(?) kehittämä nerokas termi "työttömyyskorvaussointu", jonka nostaisin tässä hieman laajempaan pohdintaan. Eli kyseessä ovat ilmeisesti viisisoinnusta lähtevät, oikeaoppiset hajotukset, joita voi myös tarvittaessa käyttää solistin tahalliseen sekoittamiseen ja itsensä viihdyttämiseen, kun tulee se miljoonas satumaa. Nämä puoliarraavat, 99 prosentille ihmisistä jazzina manifestoituvat soinnut ovat puolestani ok, ja itsekin niihin olen jo monta vuotta koittanut tutustua.
 
Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, olen taipuvainen suosittelemaan: "Yksinkertaisia asioita yksinkertaisille ihmisille!" Tämän kun paitsi tanssimuusikot, myös esim. viihde-elektroniikkateollisuus tajuaisivat, oltaisiin huomattava askel lähempänä onnellisuutta. Mollimaiseiska ei ole duunina kannattava!
 
Minulla ei tässä vaiheessa ole oikein muita vaateita kuin että jos vastaatte tähän, niin älkää jättäkö vastaustenne lauseista verbejä pois nykyisen, kuumottavan trendin mukaisesti. Mitenkään nimiä (vielä) mainitsematta...

Se Finkkujen Paaso (?) vai mikä sen nimi on, on mun mielestäni ilmaissut tyylikkäästi: Bändin pitää tarjota rytmi, jonka tahdissa tanssijat voivat liikutella ruumiinosiaan.
Ei missään nimessä niinpäin että tanssijat sätkyttelevät ja bändi seuraa ketä niistä?
 
Lasse Paasikko. Monipuolinen ja osaava usean instrumentin osaava soittaja harmonikasta eri puhaltimiin asti.

Mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, olen taipuvainen suosittelemaan: "Yksinkertaisia asioita yksinkertaisille ihmisille!" ... Mollimaiseiska ei ole duunina kannattava!

Vähän tonne päin, itse näkisin enemmän niin, että miten se "mollimajseiska" saadaan kuulostamaan yksinkertaiselta.
 
Edit. Äh, saattaa olla, että tarkoitetaankin ihan samaa asiaa...

Lasse Paasikko. Monipuolinen ja osaava usean instrumentin osaava soittaja harmonikasta eri puhaltimiin asti.
 
No just sitä mä dementtinä tarkoitin. Mä oon kuullut kerran sen tanssijoille pitämän esitelmän tanssimusiikista, joka oli tosi hyvä, ehkä vähän turhan viisas turakaisille, mutta soittajalle just kohdallaan.

Vähän tonne päin, itse näkisin enemmän niin, että miten se "mollimajseiska" saadaan kuulostamaan yksinkertaiselta.
 
Toihan se ongelma just onkin. Sovituksiin pitäisi tunkea kaiken näköistä rytmistä ja harmoonista sälää, että homma olisi musiikillisesti mielekästä, mutta kuitenkin ne "hienoudet" pitäisi piilottaa niin, että ei häiritse tanssikansaa.

Muutamaakin mieltä voi tietenkin olla siitä, kannattaako vetää tähän väliin Pirkka-Pekka Peteliuksen "Muistan sua Elaine" (1984), joka on Suomen paras humppalevy. Mutta siitä mielestäni on tanssimusiikissa kyse.
 
Miksi? Sointumaailmahan on ihan perustehoinen, konstailematon. Eikä Pirkkis maailman paras laulaja ole. Mutta jos tähän olisi ympännyt Veli Lehto -osaston klasariotetta, niin ei tällaista klassikkoa olisi syntynyt. Entä hanuripuoli? Pedro, mies kultaisten harmonikkojen yläpuolelta.
 
Oma mielipiteeni on se, että hauska, taitavasti valittu piisimateriaali, instrumentaatio, huumori, P.Maijasen tiukka, tavaramerkiksi tullut bassosaundi, miksauksen asianmukainen, tanssijalkaan vaikuttava botne: ne ovat tällä levyllä niin täydellisessä synteesissä, että siihen tullaan alati vertaamaan. Old school ja moderni lyövät kättä toimivasti. Harvinaista herkkua. Liekö sitten kalliisti toteutettavaa keikoitse?
 
Eli mitä ilmeisesti haluan sanoa, on se, että tanssimaailmassa liikutaan pohjimmiltaan primitiivisillä tasoilla, joita eivät edusta esim. Dave Grusin -soinnut "Kaksi kolpakkoa, neiti!" -humpassa tahi runpalin omakeksimä fuusiosalsavalssikomppi Tyttären valssissa.
 
Nimikin sen sanonee. Tanssimusiikki. Emme mekään uskalla lähteä lattialle tanssimaan ennen kuin promilleja on vähintään ne kaksi, mikä mahdollistaa tarvittavan alkukantaisuuden, impulsiivisuuden. Luolamiehiä. Meidän pitää soittaa troglodyyteille, jotta saadaan palkka juoksemaan!
 
Ja hei: olkaa ihmeessä eri mieltä, jos siltä tuntuu.

Meidän pitää soittaa troglodyyteille
 
Hieno sivistyssana, otan heti käyttöön!

Muutamaakin mieltä voi tietenkin olla siitä, kannattaako vetää tähän väliin Pirkka-Pekka Peteliuksen "Muistan sua Elaine" (1984), joka on Suomen paras humppalevy. Mutta siitä mielestäni on tanssimusiikissa kyse.
 
Hyvät on perustelut, mutta silti en jaksa nostaa ko. levyä Dallapèn tahi Humppaveikkojen parhaiden tuotantojen yläpuolelle.
 
Mun makuhermoille ei modernimpi kitara-basso-rumpu-saundimaailma koskaan toimi niin hyvin tossa genressä, kuin tuuba/kontra-banjo-perinnesetti-maailma.
 
Samoin PPP ei laulajan ole sitä tasoa, mitä vanhan ajan iskelmätenorit.
 
Mä koen mainitsemasi levyn erinomaisesti ja alkuperäistä kunnioittaen tehtynä karikatyyrin rajamailla kiikkuvana coverina.
 
Liekö sitten kalliisti toteutettavaa keikoitse?
 
Loistavaa! Tästä plussaa!!!
 
Vastaan: ei todella. piikkilankabändin kokoinen bändi riittää, mutta oikeilla soittimilla varustettuna.
 
Eli mitä ilmeisesti haluan sanoa, on se, että tanssimaailmassa liikutaan pohjimmiltaan primitiivisillä tasoilla, joita eivät edusta esim. Dave Grusin -soinnut "Kaksi kolpakkoa, neiti!" -humpassa tahi runpalin omakeksimä fuusiosalsavalssikomppi Tyttären valssissa.
 
Juurikin näin. Nimenomaan juurikin näin.
 
E: Mikä tekee luolaihmisestä sellaisen, että se juuri olisi varsin perso tanssimaan mitä vaan?