Media ja viihde ›

GTA:IV (X360)
 
Noh, nyt se on kertaalleen pelattu läpi...ja tekis mieli alottaa heti uudestaan. Statistiikka näyttää että n. 70% ois pelattu ja aikaa kulunut about 50 tuntia, eikä oikeastaan hetkeäkään ollut tylsää. Edellisiin osiin verrattuna suuruudenhullusta hiekkalaatikosta joka myös San Andreaksena tunnetaan ollaan palattu kokoluokkaa taaksepäin vanhaan tuttuun Liberty Cityyn, tosin yksityiskohtien määrä on moninkertaistunut ja kokonaisuus tuntuu huomattavasti tiukemmalta.
 
Sarjan peruspilarit ja -mekaniikka ovat enimmäkseen pysyneet varsin samanlaisina kuin ennenkin, mutta varsinkin tulitaistelut ovat aikasempaa sekoilua "aidompia" - enimmäkseen kyykitään suojan takana (mainio suojautumissysteemi on sopivalla tavalla ottanut vaikutteita Gears of War/GRAW -osastolta) odottamassa sopivaa hetkeä vastata tuleen tai siirtyä otollisempaan asemaan, ja tähtäämistään voi normaalin viholliseen lukitsemisen lisäksi säätää haluamaansa suuntaan tai tähdätä vapaasti minne haluaa. Lisäksi entinen slaavisotilas osaa ammuskella sokkona suojan tapaa jopa singolla (!).
 
Autolla ajelu on huomattavasti entistä painokkaampaa, ajoneuvot tuntuvat raskailta ja aluksi kovin aliohjautuvilta (ts. lyhtypylväitä ja jalankulkijoita kaatuu), kunnes oppii painamaan jarrua. Eri biilit käyttäytyvät siten miltä näyttävätkin. San Andreaksen jetpackeja sun muita ei juurikaan taida olla, mutta eipä niitä juuri kaipaakaan. Virkavallalta pakeneminen on nyt huomattavasti mielekkäämpää ja jännittävämpää, eikä vanhoilla kunnon Pay'n'Spray -kaupoilla ole enää kauheasti merkitystä - taisin käyttää niitä yhteensä kaksi kertaa. Käytännössä homma toimii niin, että jokaista wanted-tähteä kohden kyttien aktiivinen hakualue kasvaa ja keskittyy pelaajan ympärille jos tämä nähdään - eli sivukujilla, mutkittelevilla reiteillä ja jalkaisin oikaisuilla on oikeasti merkitystä ja se on ennen kaikkea hauskaa. Kaikista wanted-tasoista pääsee nyt myös eroon yksinkertaisesti hakualueen ulkopuolella hetken (näkymättömissä) pysyttelemällä.
 
Keskeisissä rooleissa kommunikaation suhteen toimivat kännykkä (johon voi tietty ostaa soittoääniä ja teemoja) ja (pelin sisäinen) internet, joka on täynnä toinen toistaan järjettömämpiä "sivustoja". Kämpillä voi katsoa telkkaria, radioasemat ovat edelleen ehkä parasta koskaan, stand up -klubeilla voi käydä katsomassa vaikkapa Ricky Gervaisin settejä ja totta kai ne perinteiset huorat ja tissibaarit ovat mukana. Lisäksi kavereiden ja deittien kanssa voi käydä pelaamassa dartsia, keilaamassa ja biljardisalilla, joista kaksi jälkimmäistä ovat lähes täysiverisiä pelejä itsessään. Puhelin pirisee jatkuvasti erilaisten bisnes- ja huviehdotusten merkeissä ja yllättäen pelisessiot venyvät semmoisista "pelaanpa yhen tehtävän" yritelmistä "pelaanpa yhen tehtävän, sit viel ton toisen, sit käyn Romanin kanssa kännäämässä, sit vien ton hullun tytön ulos, sit on poliisit perässä kun koitan ajaa kännissä kotiin..." -maratooneiksi.
 
Sanotaan nyt vielä niistä huonoista puolista: sinänsä komeat graffat pätkivät ajoittain (joskin hyvin harvoin haitaksi asti), tekstuurien ja objektien taianomaista "ilmestymistä" tapahtuu ajoittain, Nikon ohjaus ei aina ole ihan saumatonta (tikkaiden kiipeäminen vauhdissa tuntuu olevan hankalaa), monessa tehtävässä on turhan pitkä ajomatka aluksi (tosin toiselle yrittämälle on yleensä kirjoitettu vaihtoehtoinen dialogi) ja checkpointtien puute on välillä turhauttavaa muutamassa pidemmässä rymistelyssä. Tehtävät ovat ehkä keskimäärin aiempaa helpompia, mutta se johtuu lähinnä siitä että taistelu on ylipäätään mielekkäämpää. Lisäksi parissa tehtävässä on kiusallisen tiukka ajoitus joka johtaa usein vääjäämättä ainakin yhteen epäonnistumiseen, mutta aika pieniä juttuja nää on. Moninpeliin ei oo vielä ollut aikaa perehtyä, mutta kuuleman mukaan erittäin hauskaa, ainakin jos porukka on sopiva.
 
10/10
 
ps. enää 150 lentävää rottaa jäljellä!