Jazz ›

Charles Mingus (loistava big band -säveltäjä samalla)
 
Charlie Mingusin "Oh Yeah" on mahtavimpia albumeita mitä mulla on, mutta tässä tää loistava basisti vain laulaa tai soittaa pianoa. Sooloja soittaa mm. Roland Kirk, välillä kahdella, välillä kolmella pillillä yhtäaikaa.

Charlie Mingusin "Oh Yeah" on mahtavimpia albumeita mitä mulla on, mutta tässä tää loistava basisti vain laulaa tai soittaa pianoa.
 
Tuo on kyllä mahtava levy!!
 
Basisteista yksi hassu on Henning Oersted-Pedersen. Yksi ensimmäisistä kunnon kontrabassosolisteista. Minguksen lisäksi, siis.

huomattavasti helpommin kuunneltavaa kuin esimerkiksi kokeellisempi jazz: avantgarde,fuusio jne..
 
Osaatko suositella hyvää fuusio jazzia? Jotain Finnforestin tai Return to Foreverin tapaista. En oo jazzia yhtään kuunnellu mutta kova proge innostuksen kautta huomasin että onhan tämäkin aika hauskaa musaa. Jotain hyviä yhtyeitä hakisin joiden kautta olisi hyvä tutustua tähän genreen.

Osaatko suositella hyvää fuusio jazzia? Jotain Finnforestin tai Return to Foreverin tapaista. En oo jazzia yhtään kuunnellu mutta kova proge innostuksen kautta huomasin että onhan tämäkin aika hauskaa musaa. Jotain hyviä yhtyeitä hakisin joiden kautta olisi hyvä tutustua tähän genreen.
 
Jazz-rockista oli vast ikään keskustelua täällä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=55&t=159790&co=30

Tuo on kyllä mahtava levy!!
 
Basisteista yksi hassu on Henning Oersted-Pedersen. Yksi ensimmäisistä kunnon kontrabassosolisteista. Minguksen lisäksi, siis.
 
Joo, mää kuulin sitä ekan kerran 63 Köpiksen Montmartre jazz klubilla, jolloin se soitteli Dexter Gordonin kanssa. Olisko ollut jotain 16-vuotias?
Silloin jo oli loistava.
 
Edit: Nimi on muuten Niels-Henning Ørsted Pedersen.
Kävin googlettamassa, syntynyt 46 eli ehkä oli ehtinyt täyttää 17, sen verran mun muisti näköjään pätkii.

Kronologisuus ei ole koskaan pahasta. Davisin Birth of The Cool merkkasi aikoinaan yhden aikakauden alkua ollen samalla erittäin hyvä levy. Toisena suosituksena John Coltranen maineikas A Love Supreme. Ehdottomasti.

A Love Supreme voi olla liian "vaikee" aloittelijalle... Mä melkein lähtisin liikkeelle kahdella levyllä: Milesin Kind Of Blue ja Herbie Hancockin Maiden Voyage. Molemmilla on semmosta yleismaailmallista pehmää soundia (esim MD:n biisit so what, flamenco sketches, ja HH:n maiden voyage, dolphin dance).
 
Näiden jälkeen vois napata Coltranen Giant Stepsin, sitten alkaa tutkia Blue Noten katalogia 60-luvun alusta eteenpäin.

en suosittelis kind of bluetakaan, kun siinä ei ole kovin vaihtelua eikä vahvoja teemoja, niin ei ole niin helppo välttämättä ulkopuolisen päästä sisälle. tuo maiden voyage on jo parempi tässä suhteessa.

en suosittelis kind of bluetakaan, kun siinä ei ole kovin vaihtelua eikä vahvoja teemoja, niin ei ole niin helppo välttämättä ulkopuolisen päästä sisälle. tuo maiden voyage on jo parempi tässä suhteessa.
 
De gustibus non est disputandum:-)
 
Pidä sä omat mielipiteesi, mä omat, turha niitä vaihdella, mutta kyllä jotkut So Whatin ja Freddy Freeloaderin soolot on mun mielestä mahtavia mitenkään suosikkiani Hancockia väheksymättä.
 
Itse asiassa molempi paras!

Ei tässä ollut nyt kyse levyjen paremmuudesta, vaan siitä, mitä suositellaan aloittelijalle. Veikkaisin, että joku monipuolinen ja improvisaation lisäksi vahvoja melodioitakin sisältävä levy kolahtaa todennäköisesti aloittelijaan paremmin.
 
Minä kyllä melkein pitäisin Kind of Blue:ta jonkinlaisena testinä: jos tuo ei kolahda niin sitten melkein kannattaisi laittaa kokka kohti uusia haasteita ja unohtaa jazz. Ehkä jostakin muusta tyylistä saisi sittenkin paremmat sävärit.

Huomasin täsä joku aika sitten, että kuuntelen oikeastaan melkein kaikkea musiikkia - paitsi jazzia. En ole aijemmin edes pahemmin noteerannut koko genreä, enkä tiedä siitä hevon, öh, henkseleitäkään. Siksipä haluaisiniin tutustua jazzin saloihin eikä minulla ole hajuakaan mistä aloittaa. Ensinnäkin: Mitkä ovat ne jazzbändsit, jotka toimivat kaikille "jazzisteille" esikuvana? Mitä bändejä kuuluisi tietää? Mitä jazzista yleensäottaen pitäisi tietää?
 
Aloita 50-luvun puolivälistä ja etene siitä eteen- ja taaksepäin. Tuon ajankohdan jazz on parhaimmillaan erittäin tyylikästä ja stilisoitua, "kypsää", ei enää viihdettä, muttei tylsää kikkailuakaan. Levyjä joista aloittaa:
 
- Workin', Relaxin' ynnä muut samanlaiset Miles Davis -levyt, ja myöskin Milt Jacksonin kanssa tehty kvintetti/sekstettilevy
- Modern Jazz Quartet! Esmes Concorde-levy.

Aloita 50-luvun puolivälistä ja etene siitä eteen- ja taaksepäin. Tuon ajankohdan jazz on parhaimmillaan erittäin tyylikästä ja stilisoitua, "kypsää", ei enää viihdettä, muttei tylsää kikkailuakaan. Levyjä joista aloittaa:
 
Paskat. Jazzin kuuntelu kannattaa aloittaa vaikka Fletcher Hendersonin kokoelmasta "Tidal Wave". Ihan vitun paljon parempaa musaa kuin joku bebop.

Paskat. Jazzin kuuntelu kannattaa aloittaa vaikka Fletcher Hendersonin kokoelmasta "Tidal Wave". Ihan vitun paljon parempaa musaa kuin joku bebop.
 
Saattaa olla parempaa, mutta onko se liian kaukana menneisyydessä että siihen voisi noin vain eläytyä?

Itsekin jazz-noviisina olen käyttänyt menetelmää jossa haetaan kirjastosta summamutikassa nippu jazzlevyjä ja toivotaan parasta - näin tosin usein tulee mieleen miksi *en* tavallisesti kuuntele jatsia mutta viime kerralla osui käteen Modern Jazz Quartetin The Complete Last Concert - aivan uskomattoman hieno levy, kokeile.

Itsekin jazz-noviisina olen käyttänyt menetelmää jossa haetaan kirjastosta summamutikassa nippu jazzlevyjä ja toivotaan parasta - näin tosin usein tulee mieleen miksi *en* tavallisesti kuuntele jatsia mutta viime kerralla osui käteen Modern Jazz Quartetin The Complete Last Concert - aivan uskomattoman hieno levy, kokeile.
 
MJQ:n ukot oli todellisia mestareita ja harva 50-luvulla äänitetty levy soundaa yhtä hyvältä kuin heidän levynsä. Yksi niistä äänittäjistähän oli muuten Tom Dowd, joka kävi myöhemmin Suomessa tuottamassa Gringos Locosia.

Gordon Goodwind Big Phat Band.
 
Ei aloittelevalle kuuntelijalle monasti ärsyttävää venkoilua, vaan selkeästi kaikki asiat esillä. Törkeän kovia soittajia, ja solisteja.
Todella hyvällä laadulla tehtyä nykyajan mainstream bigbandia
 
http://www.youtube.com/watch?v=uT_WRVzD3XI&feature=related
Toinen vähän huonommalla äänenlaadulla, mutta ihan kuunneltava.
http://www.youtube.com/watch?v=Gwiv3qnzHPI&feature=related

Mingusesta on kyllä hyvä aloittaa. Huonoja levyjä en ole mieheltä vielä kuullut.

Miles Davisin In a Silent Way on tunnetustii paras aloituslevy jazziin. Se on sekä loistava levy, että rakenteeltaan sellainen, että tunnelmaan ja musaan pääsee helposti sisään.

Miles Davisin In a Silent Way on tunnetustii paras aloituslevy jazziin. Se on sekä loistava levy, että rakenteeltaan sellainen, että tunnelmaan ja musaan pääsee helposti sisään.
 
Ei todellakaan ole. Levy on hyvin minimalistinen ja täysin epätavallinen jazziksi.
 
Vaikka itselläni oli kokemusta jazzista niin eka kuulemalta olo oli semmonen, että mitä **ttua eiks täs tapahdukkaan tän enempää. Fuusion kautta avautuu tosiaan monille helpompi tie jazziin, mutta nää Davisin 60-70-luvun vaihteet levyt on aika epätavallisia ja monille takuulla vaikeita.
 
Joku tyyliin Pat Metheny Groupin eka levy tai Jaco Pastoriuksen debyytti toimis jo paremmin viekottelemaan jazzin pariin.