Demostudio ›

Bändin nimi: Sami Anttila
Kappaleen nimi: End of the World (4 biisin kotikutoinen EP)
 
Genre: Metalli
 
URL: http://www.samianttila.tk (Mp3)
 
Nyt on kotistudiossa taas tullut ruuvattua biisejä ja eq:n nappuloita. Tuloksena neljän kipaleen EP jota voi kuunnella kokonaisuudessaan osoitteessa:
 
www.myspace.com/santtila
tai
www.mikseri.net/samianttila
 
Skebasoundit ja bassot on mallinnetuilla vedetty ja rummut sampleilla kasattu. Örinät on sentään oikeasti kurkusta tulleet :)

.......
 
Ei oikeesti keksi mitn sanoja jotka kuvais sitä mitä mieltä oon.... :O tuo olkoon se :D
 
Jätkä vetää kyllä törrrrrkeen hyvin eikä oikeen missään löydy moitittavaa/kritisoitavaa. No ehkä olis toivonu tuohonkin ep:seen johonkin kohtaa puhasta laulua kompensoimaan tuota kurkkuraivoa, (jonka btw vedät helvetin hyvin) niin kuin promolla oli esim. Too far zibaleessa.
 
Taisinpa sitä kommentoidessani jo sanoa että on se kumma että noinkin kova talentti tekee vaan mikseriin yms. noita eikä ihan oikeeseen levitykseen.
 
Notta sopimusta taskuun vaan ja ison yleisön tietoisuuteen.
 
ep:stä kokonaisuutena *9*

Pakko kyllä ihan rehellisesti sanoa, että tuohan kuulosti ihan saatanan hyvältä! Soundi-, soitto- ja laulupuoli oli erittäin hyvin hanskassa. Rummutkin kuulostivat aidommilta kuin monella muulla bändillä, joilla on ihan oikea rumpali :P
 
Never Again potkaisee EP-n mahtavasti käyntiin. Välillä alkupuolen samplejutuista tulee liiankin paljon Slipknot mieleen mutta ei se haittaa. Itämaisvaikutteinen väliosa on hieno, saakeli kun olisi ollut hienoa kuulla jotain torvisoittimia siellä taustalla! Ähinälaulut vähän mietityttävät mutta onneksi ne loppuvat juuri kun alkavat häiritsemään :) Kokonaisuutena ehkä paras ralli näistä.
 
End of The World alkaa todella lupaavasti mutta kertsi ei oikein mulle toimi. Soolossa vähän menokin tuntuu lopahtavan mutta sitten biisi kuitenkin lähtee taas rullaamaan ja kyllähän se hyvältä kuulostaa.
 
Here Comes The Pain rullaa ihan vitun hyvin. Ei muuta :)
 
Kaksimielisesti nimetty No Mans Land on sitten vähän hutilaukaus. Alusta asti kuulee, että biisi ei sovi ollenkaan tähän kokonaisuuteen. Ihme sankari-diskoheviä :) Lajissaan silti mainio. Malttava kertsi, joka ei lähde mättämään täysillä, on tyylikäs.
 
Kokonaiskuvassa häiritsevät pökkelöt sanoitukset (silloin kun niistä selvää saa) sekä biisien melodioiden samankaltaisuus. Itämainen kitaratiluttelu on vähän liiankin edustettuna kolmessa ensimmäisessä biisissä. Mutta jätkä kyllä tekee tätä hommaa paremmin kuin moni muu, joka tienaa hommallansa miljoonia. Jatkahan samaa rataa ja pidä taso yllä. Arvosanaksi antaisin tälle semmosen yheksän miinus. Ei mulla muuta.

tiukkaa kammoo kerrassaan...

Kokonaiskuvassa häiritsevät pökkelöt sanoitukset (silloin kun niistä selvää saa) sekä biisien melodioiden samankaltaisuus.
 
Kerrankin tuli joku astetta syvällisempi kommentointi koko biisivalikoimasta. Harvassa tämmöset. Pisteet siitä siis!
Joissain biiseissä toi sanotuspuoli meni äkkiä kyllä pölkky-linjalle. No kokonaisuudessa lyriikoita on tullut rustattua vasta ehkä kymmenisen kipaletta, joten kovin omaperäiseksi ei sanoituspuolta voi haukkua.
Osittain tietyillä kliseillä ratsastaminen on hauskaa ja pitäähän nyt hevissä puhua tappamisesta ja käyttää kirosanoja. Näin se vaan menee. :)
Pitihän nyt lätylle tuupata vielä viimeiseksi biisiksi joku sankarihevikitaratiluttelu, jotta sormet saa vähän kyytiä.
 
Tein skebatunteja varten EP:n ekasta biisistä tabit ja laitoin taustaraidan ja riffit eriteltynä mikseriin myös julkiseen tarkasteluun.
Löytyy täältä:
 
http://www.mikseri.net/samisriffs
 
Enpä usko että ketään kiinnostaa, mutta laitoinpa silti. Hah!
Lisää tabeja seuraa myöhemmin.

Täytyy kyllä todella, että todella tiukkaa kamaa. Sanotaan heti pois alta ensimmäinen hyvin vahva mielleyhtymä eli Chimaira. Jo tältään nuo biisit ovat hyvin valmista kamaa ja voisi olettaa niiden olevan täysin valmiilta levyltä. Toki No Mans Land ei istu kokonaisuuteen muiden kanssa, mutta on sekin ihan hauska repäisy. Kappaleissa on asennetta ja tuo tietty monotonisuus istuu hyvin genreen, eikä noista jää kaipaamaan kovinkaan paljoa. Mietin pitkään, että tarvitaanko noita koneita, sillä kappaleissa on kyllä aivan tarpeeksi potkua jo tuoltaan. Toisaalta ne ovat ihan hyvä suola noinkin. Eri asia sitten jos kappaleet ovat enemmän No Mans Landiin tyylisiä ja hieman enemmän Enter Shikariin kalleellaan olevia.

Tää on just tätä mitä minun lapseni kuuntelee ja arvioi että oli ne kovia soittajia sillo 20-10 luvulla...
 
Meikää, vanhaa rakkia kauhistuttaa tää sämpylöitten tai mitä nää oli käyttö kun oikee soitto saadaan koneilla. Tosin vielä se on tunnistettavissa, onneksi mutta kun atk kehittyy koko ajan niin parin kolmnen vuoden päästä ne konepaskat vetää jo Laid Backia ja saatana bonhamin sooloja...

Lisätään vielä No Mans Landiin sellainen kehu, että äsken istuessa oluella soi biisin kertsi koko ajan päässä noin tunnin ajan...