Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ajoittain päähän eksyy todella hyvän kuuloisia melodioita, joista tosin osa häviää ennen kuin pääsen kitaran tai nauhurin ääreen. Tietyt ovat taas niin sitkeitä, että ne muistaa pitkänkin ajan kuluttua, mutta ongelmana on niiden saattaminen kitaralle. Hahmotan päässäni melodiat, mutta en saa niitä ulos edes hyräilemällä. Liekkö huono sävelkorva tms. mutta joka kerta melodia menee sekaisin kun yritän niitä saada suustani ulos, ja pahimmassa tapauksessa ne nuotit sekoilun jälkeen katoavat vielä mielestänikin.
 
Kysymys olisi siis se, että miten te saatte keksimänne melodian kitaralle, ja onko siihen mitään yksinkertaista niksiä? Monen monta kertaa olen saanut jopa kokonaisia kappaleita valmiiksi päässäni, mutta en vain kerta kaikkiaan saa niitä soitettua kitaralla.

Kyllä siitä kannattais lähteä et ensin sais sen melodian jotenkin juuri hyräiltyä, laulettua tai vaikka vihellettyä. Siihen ei oikeastaan auta kuin harjoittelu. Yritä vaikka hidastaa sitä melodiaa päässäsi tai poimia siitä ne oleellisimmat ja tärkeimmät jutut ja koitat sitten laulaa ne.
 
Yritä blokkailla paljon biisejä, se helpottaa huomattavasti omien melodioden "blokkailua" pään sisältä. Sitten kannattaa harjoitella jollain ihan tutuilla lauluilla joko nuoteiksi kirjoittamista tai sillä kitaralla soittamista. Otat vaikka Tuiki tuiki tähtösen tai Jänis istui maassa ja ensin laulat sen, sitten kirjoitat nuoteiksi tai soitat kitaralla. Pikkuhiljaa sitten vaikeammatkin jutut alkavat irrota.
 
Teoriaan kannattaa myös perehtyä, koska jos tuntee jotain yleisiä lainalaisuuksia esim. äänenkuljetuksesta ei tarvitse välttämättä arpoa äärettömän hakuavaruuden kanssa.

Se vie kyl kauan, ennenku melodioita voi noin vaa soittaa päästä kitaralle (eikä sillonkaa helpost löydy se päässä soinut sävellaji). Musateorian tunteminen saattaa auttaa siinä oppimisessa, mutta jos osaa teorian, ei sitä sillonkaa suoraan osaa.

Ruma sana niinkuin se on:
Jos melodia on vain päässä eikä sitä saa ulos laulaen, millään soittimella tai nuoteiksi, parempi jättää sinne päähän!

Ruma sana niinkuin se on:
Jos melodia on vain päässä eikä sitä saa ulos laulaen, millään soittimella tai nuoteiksi, parempi jättää sinne päähän!
 
Eikö lääketiede oo vielä keksiny tuohon mitään, jokin "sähköinen tulostinhässäkkä" piuhat päähän kiinni ja siitä kytkentä esim. läppäriin sopivalle sekvensseri -softalle ja tulostus nuottipaperille? :D

Joo, kyllä se melodia pitäisi ihan alkuun saada laulettua ulos. Ei se sieltä mitenkään muutenkaan tule. Sitten vaan paljon solfatreeniä, niin alkaa saada ylös kitaralla tai ilman.

...Hahmotan päässäni melodiat, mutta en saa niitä ulos edes hyräilemällä...
 
Eiköhän tämä juuri tässä se ongelma olekin. Hahmotatko varmasti melodiat ihan oikeasti, jos et pysty niitä hyräilemään edes hitaasti jossain muodossa? Enkä kyllä mitenkään voi kuvitella, että melodian plokkaaminen, hyräily tai vastaava vaatisi välttämättä solfaamista. Hyötyähän siitä on moneenkin asiaan, mutta jos nyt on kyse ihan perinteisestä "kuulen päässäni melodian ja haluan soittaa sen kitaralla" -ilmiöstä, en välttämättä pelkästään sen takia rupeaisi solfailemaan.
Itse ainakin ymmärsin aloittajan viestistä, että kyseessä on nimenomaan tämänlainen tilanne. Ei toki ole tarkoitus väheksyä solfan yms. merkitystä, mutta ehkä se tässä tapauksessa voi olla hieman "liikaa" kuitenkin.

Itse ainakin ymmärsin aloittajan viestistä, että kyseessä on nimenomaan tämänlainen tilanne. Ei toki ole tarkoitus väheksyä solfan yms. merkitystä, mutta ehkä se tässä tapauksessa voi olla hieman "liikaa" kuitenkin.
 
Osaatko kertoa mikä solfaamisessa on "liikaa"? Säveltapailuhan on melodian ja rytmin lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua. Samalla tavalla jos joku kertoisi mulle että oman pään sisällä on hyvä novelli tai vaikka runoja, mutta niitä ei millään tahdo saada kirjoitettua ylös niin mä suosittelisin ensin opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan. Vieläpä niin että osaisi kirjoittaa käsin ja koneella. Ei se tekstikään kovin hyvää ole, jos sen esimerkiksi suoraan nauhoittaa sanelukoneella ja sitten joku translitteroi sinne kaikki "ööt", "totat" ja epämääräiset lauserakenteet sellaisenaan. Ja samalla tavalla kuin kielessä kieliopin, on musiikissa teorian tunteminen hyödyllistä joskaan ei välttämätöntä hyvän lopputuloksen saamiseksi.

Osaatko kertoa mikä solfaamisessa on "liikaa"? Säveltapailuhan on melodian ja rytmin lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua. Samalla tavalla jos joku kertoisi mulle että oman pään sisällä on hyvä novelli tai vaikka runoja, mutta niitä ei millään tahdo saada kirjoitettua ylös niin mä suosittelisin ensin opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan. Vieläpä niin että osaisi kirjoittaa käsin ja koneella. Ei se tekstikään kovin hyvää ole, jos sen esimerkiksi suoraan nauhoittaa sanelukoneella ja sitten joku translitteroi sinne kaikki "ööt", "totat" ja epämääräiset lauserakenteet sellaisenaan. Ja samalla tavalla kuin kielessä kieliopin, on musiikissa teorian tunteminen hyödyllistä joskaan ei välttämätöntä hyvän lopputuloksen saamiseksi.
 
Aika vaikea arvata, että joku puuttuu tuohon solfakommenttiin. Tässä aloittajan kysymys sanasta sanaan: "Kysymys olisi siis se, että miten te saatte keksimänne melodian kitaralle, ja onko siihen mitään yksinkertaista niksiä?"
 
Pääpaino sanalla yksinkertaisuus. Toki kannustan kaikkia maailman ihmisiä harjoittamaan solfaa, mikäli kokee siitä saavan hyötyä, mutta tässä tapauksessa nyt vaikuttaa siltä, että kyse on ihan perus harrastelusta, jossa halutaan saada jotain melodian pätkiä päästä kitaralle. Eikö tämä siis millään onnistu helpommin, kuin opettelemalla ensin solfaa, jonka ei voi edes olettaa kiinnostavan kaikkia musiikin harrastajia? Toki on selvää, että jos haluaa kirjoittaa musiikkia nimenomaan nuoteiksi, täytyy asiaa lähestyä eri kantilta.
 
Ei solfassa siis todellakaan ole mitään vikaa, joten turha näihin nyt on puuttua minään hyökkäyksenä solfaa vastaan. Tarkoitukseni oli nimenomaan välttää tätä tulkintaa, että esim. teorian opiskelu olisi turhaa. Jos lukee olennaisen aikaisemmasta kirjoituksesta puuttumatta yksittäisiin lauseisiin, huomaa, että tarkoitukseni oli vain korostaa ehkä hieman "maallikkomaisempaa" lähestymistapaa tähän asiaan.
 
Kaikki saavat opetella itselleen hyödylliset keinot päämäärien toteuttamiseksi, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät välttämättä melodioita blokatessaan - tai vastaavassa toiminnassa - tarvitse tai edes ajattele asiaa millään tavalla solfan tai vastaavan näkökulmasta?
 
Samalla tavalla jos joku kertoisi mulle että oman pään sisällä on hyvä novelli tai vaikka runoja, mutta niitä ei millään tahdo saada kirjoitettua ylös niin mä suosittelisin ensin opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan.
 
Tuo on täysin totta. Ei vaan ole tähän täysin verrattavissa oleva tilanne. Jos siis tilanne on näinkin yksinkertainen, kuin päässä olevan melodian soittaminen kitaralla, ei se tarkoita sitä, että pitäisi osata lukea tai kirjoittaa nuotteja. Kyllähän monet hyvät biisintekijätkin voivat olla autuaan tietämättömiä nuottien lukemisesta ja kirjoittamisesta. Kirjailijoilla asia nyt on vähän erilainen.

Aika vaikea arvata, että joku puuttuu tuohon solfakommenttiin. Tässä aloittajan kysymys sanasta sanaan: "Kysymys olisi siis se, että miten te saatte keksimänne melodian kitaralle, ja onko siihen mitään yksinkertaista niksiä?"
 
Pääpaino sanalla yksinkertaisuus. Toki kannustan kaikkia maailman ihmisiä harjoittamaan solfaa, mikäli kokee siitä saavan hyötyä, mutta tässä tapauksessa nyt vaikuttaa siltä, että kyse on ihan perus harrastelusta, jossa halutaan saada jotain melodian pätkiä päästä kitaralle. Eikö tämä siis millään onnistu helpommin, kuin opettelemalla ensin solfaa, jonka ei voi edes olettaa kiinnostavan kaikkia musiikin harrastajia? Toki on selvää, että jos haluaa kirjoittaa musiikkia nimenomaan nuoteiksi, täytyy asiaa lähestyä eri kantilta.
 
Jos tilanne on kuten ketjun aloittajalla, että melodioita ei saa edes hyräilemällä ulos, niin ei siihen ole olemassa mitään yksinkertaisempaa menetelmää kuin harjoittelu. Säveltapailu nyt sattuu olemaan sellainen käytännön pohjalta syntynyt "oppiaine" jonka metodeja kannattaa ehkä hyödyntää, jos haluaa hommassa päästä alkuun. Tietty jos sulla on joku parempi metodi tai pedagogiikka niin anna ihmeessä kuulua?
 
Ei solfassa siis todellakaan ole mitään vikaa, joten turha näihin nyt on puuttua minään hyökkäyksenä solfaa vastaan. Tarkoitukseni oli nimenomaan välttää tätä tulkintaa, että esim. teorian opiskelu olisi turhaa. Jos lukee olennaisen aikaisemmasta kirjoituksesta puuttumatta yksittäisiin lauseisiin, huomaa, että tarkoitukseni oli vain korostaa ehkä hieman "maallikkomaisempaa" lähestymistapaa tähän asiaan.
 
Kaikki saavat opetella itselleen hyödylliset keinot päämäärien toteuttamiseksi, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät välttämättä melodioita blokatessaan - tai vastaavassa toiminnassa - tarvitse tai edes ajattele asiaa millään tavalla solfan tai vastaavan näkökulmasta?
 
Joo, maailma on täynnä mm. kaikenmaailman jatsareita jotka ei ikinä oo nuotteja nähnytkään ja vetää paremmin kuin kukaan muu. Ne on lahjakkaita, niillä on hyvä korva ja ne vaan osaa. Me muut jotka ei osata joudutaan harjoittelemaan. Jos sulla on tosiaan joku solfaa parempi ja yksinkertaisempi systeemi, niin kerro ihmeessä. Mä en vaan hirveästi usko siihen et jos ei saa esim. Ukko Nooaa päästään kitaralle et sieltä sais yhtään mitään muutakaan.

Jos tilanne on kuten ketjun aloittajalla, että melodioita ei saa edes hyräilemällä ulos, niin ei siihen ole olemassa mitään yksinkertaisempaa menetelmää kuin harjoittelu. Säveltapailu nyt sattuu olemaan sellainen käytännön pohjalta syntynyt "oppiaine" jonka metodeja kannattaa ehkä hyödyntää, jos haluaa hommassa päästä alkuun. Tietty jos sulla on joku parempi metodi tai pedagogiikka niin anna ihmeessä kuulua?
 
Tässä tapauksessa voi olla ihan hyödyllistä kyllä harjoitella hieman säveltapailua aivan. Itselläni vain oli sellainen näppituntuma, että tuollaisten asioiden pitäisi tiettyyn pisteeseen asti luonnistua helpommin ns. luonnollisesti. Tästä on aivan turha vääntää enempää, kun ei yksinkertaisesti oi tietää aloittajan musiikillista taitotasoa yms. Tottakai yleisneuvona voi heittää vaikka tuon solfaamisen.
 
Joo, maailma on täynnä mm. kaikenmaailman jatsareita jotka ei ikinä oo nuotteja nähnytkään ja vetää paremmin kuin kukaan muu. Ne on lahjakkaita, niillä on hyvä korva ja ne vaan osaa. Me muut jotka ei osata joudutaan harjoittelemaan. Jos sulla on tosiaan joku solfaa parempi ja yksinkertaisempi systeemi, niin kerro ihmeessä. Mä en vaan hirveästi usko siihen et jos ei saa esim. Ukko Nooaa päästään kitaralle et sieltä sais yhtään mitään muutakaan.
 
Meillä nyt oli täysin eri lähestymistapa koko asiaan ja ilmeisesti et vieläkään pointtiani ymmärtänyt täysin. Kuten sanoin, en väitä etteikö solfaaminen hyödyttäisi tässä asiassa. Olen silti sitä mieltä että yksinkertaisia melodioita pitäisi pystyä blokkaamaan ilman mitään säveltapailukoulutusta. Ottamatta mitään kantaa aloittajan musiikilliseen lahjakkuuteen oletetaan seuraava tilanne. Kuinka paljon kuvittelet solfaamisesta olevan oikeata hyötyä henkilölle, joka ei missään muodossa saa ulos päänsä melodioita? Ja en siis tarkoita, että tässä tapauksessa olisi kyse tällaisesta tilanteesta, vaan noin yleensä kun kerran tätä solfaa nyt niin vahvasti korostetaan.

Jos oot yhtään siellä solfatunneilla istunu, niin oot varmaan huomannu et siellä tehdään paljon muuta kuin vain kirjoitetaan ja luetaan nuotteja. Siellä lauletaan, jonka merkitystä missään musiikin tekemisessä tai instumentin soittamisessa ei voi väheksyä. Siellä myös opetellaan tunnistamaan erilaisia asioita kuten sointuja, kadensseja yms.
 
Oikeastaan se metodi eli nuotit millä niitä juttuja kirjoitetaan ylös on sellainen toissijainen juttu. Jos kuulee duurisoinnun niin se on sama piirtääkö ne pallukat viivastolle vai kirjoittaako sen duurisoinnun reaalimerkin siihen paperiin, kunhan tajuaa että se on duuri. Ja kun soitetaan melodia, niin oikeastaan aivan sama saako sen melodian sitten toistettua kirjoittamalla sen nuoteiksi vai soittamalla kitaralla nauhalle. Tärkeintä on juuri se tunnistaminen ja sen musiikin hahmottaminen. Jos sulle ei oo solfassa opetettu sen käytännön merkitystä, niin oot saanu paskaa opetusta.
 
Ehkä tässä onkin se ongelma, että en juurikaan ole solfatunneilla istunut. Tiedän kyllä, mikä sen tarkoitus on ja olen siihen itse jonkin verran perehtynyt ja ottanutkin siitä juuri sen verran, mitä itse tarvitsen. Ja seuraavaksi ei tarvitse kertoa siitä, kuinka minulla ei ole mitään varaa sanoa, jos en kerran ole vuosien opistoputkessa asiaan tarpeeksi perehtynyt. Halusin vain sanoa, että tähän asiaan on olemassa muitakin vähintään yhtä hyviä lähestymistapoja. Ei ehkä pedagogisesti yhtä päteviä, mutta toimivia kyllä. Mutta voidaanhan sanoa, että tässä tapauksessa voisi olla hyvä harjoittaa säveltapailua.
 
Ja tässäkin alkuperäinen pointtini oli se, että blokkaamiseen ja hyvien biisien tekemiseen ei välttämättä tarvitse minkäänlaista koulutusta. Toki kannattaa perehtyä monipuolisesti ilman muuta. Itsekin annoit loistavia vinkkejä ketjun alkupuolella, joten ei kai tästä solfa-kommentista tarvitse näin vääntää.

Ja tässäkin alkuperäinen pointtini oli se, että blokkaamiseen ja hyvien biisien tekemiseen ei välttämättä tarvitse minkäänlaista koulutusta.
 
Ne ei kysele neuvoja, ne vaan soittaa.

Ja tässäkin alkuperäinen pointtini oli se, että blokkaamiseen ja hyvien biisien tekemiseen ei välttämättä tarvitse minkäänlaista koulutusta. Toki kannattaa perehtyä monipuolisesti ilman muuta. Itsekin annoit loistavia vinkkejä ketjun alkupuolella, joten ei kai tästä solfa-kommentista tarvitse näin vääntää.
 
Ei mullakaan ole mitään tarvetta puolustella jotain institutionaalisia menetelmiä tai oppilaitosten opintosuunnitelmia. Oon samaa mieltä kanssasi siitä, että mikään muodollinen koulutus tai paperit ei tee yhtään kenestäkään parempaa biisin kirjoittajaa. Uskon että omat taidot instrumentin, teorian ja säveltapailun osalta kannattaa hioa juuri sellaiseen pisteeseen kuin itse kokee tarpeelliseksi.
 
Kuitenkin mä ihan vilpittömästi oon sitä mieltä, että hyvä solfatreeni auttaa paljon melodioiden blokkaamiseen niin soitettuna kuin pään sisältä. Ainakin mulla on auttanut. Ajattele vaikka asiaa silleen et kun on opetellu kirjoittamaan tai soittamaan sen Ukko Nooan ja sitten päässä soi samanlainen melodia mutta mollissa, niin sen jälkeen luulisi sen blokkaamisen olevan melko simppeli juttu. Tavallaan mä näen solfaamisen nimenomaan oikotienä helpottamaan näitä juttuja.
 
Niin kevyessä kuin taidemusiikissa toistuu paljon tietyt sointukierrot ja kadenssit. Jos nyt ei oo aivan toisessa kulttuurissa kasvanut, niin luultavasti jollain tapaa samanlaiset systeemit siellä päässäkin pyörii. Eipä niiden tunnistaminen ja opettelu siellä säveltapailussa ainakaan hukkaan voi mennä. Sama juttu esim. sävellajien kanssa. Me nyt vaan tässä kulttuurissa käytetään yleisesti tiettyjä asteikkoja ja jos pään sisällä pyörii joku duurissa menevä melodia, niin sen blokkaamista helpottaa se et on opetellu siellä säveltapailussa hyvän sävellajituntuman. Ei tarvii arpoa 12 nuotin välillä asteikossa kun homma tiivistyy seitsemään.
 
Mut toki jos muita parempia menetelmiä keksii, niin niitä saa käyttää. Siitä varmaan on kaikki samaa mieltä, että vain paljon harjoittelemalla näissäkin jutuissa edistyy.

Ei mullakaan ole mitään tarvetta puolustella jotain institutionaalisia menetelmiä tai oppilaitosten opintosuunnitelmia. Oon samaa mieltä kanssasi siitä, että mikään muodollinen koulutus tai paperit ei tee yhtään kenestäkään parempaa biisin kirjoittajaa. Uskon että omat taidot instrumentin, teorian ja säveltapailun osalta kannattaa hioa juuri sellaiseen pisteeseen kuin itse kokee tarpeelliseksi.
 
Kuitenkin mä ihan vilpittömästi oon sitä mieltä, että hyvä solfatreeni auttaa paljon melodioiden blokkaamiseen niin soitettuna kuin pään sisältä. Ainakin mulla on auttanut. Ajattele vaikka asiaa silleen et kun on opetellu kirjoittamaan tai soittamaan sen Ukko Nooan ja sitten päässä soi samanlainen melodia mutta mollissa, niin sen jälkeen luulisi sen blokkaamisen olevan melko simppeli juttu. Tavallaan mä näen solfaamisen nimenomaan oikotienä helpottamaan näitä juttuja.
 
Niin kevyessä kuin taidemusiikissa toistuu paljon tietyt sointukierrot ja kadenssit. Jos nyt ei oo aivan toisessa kulttuurissa kasvanut, niin luultavasti jollain tapaa samanlaiset systeemit siellä päässäkin pyörii. Eipä niiden tunnistaminen ja opettelu siellä säveltapailussa ainakaan hukkaan voi mennä. Sama juttu esim. sävellajien kanssa. Me nyt vaan tässä kulttuurissa käytetään yleisesti tiettyjä asteikkoja ja jos pään sisällä pyörii joku duurissa menevä melodia, niin sen blokkaamista helpottaa se et on opetellu siellä säveltapailussa hyvän sävellajituntuman. Ei tarvii arpoa 12 nuotin välillä asteikossa kun homma tiivistyy seitsemään.
 
Mut toki jos muita parempia menetelmiä keksii, niin niitä saa käyttää. Siitä varmaan on kaikki samaa mieltä, että vain paljon harjoittelemalla näissäkin jutuissa edistyy.
 
Komppaan tätä nimenomaan.

Mä kirjoitan tähän nyt vielä jotain ajatuksiani tästä, kun tää mun mielestä on ihan mielenkiintoinen aihe. Monilla varmaan pyörii päässä mitä hienompia juttuja ja mä ymmärrän, että voi olla vaikea yhdistää mitä hyötyä jollain intervallien tunnistamisella on sen melodian saamiseksi ulos päästä.
 
Vaikka alkuun voikin tuntua et helpoin juttu olis instrumentin kanssa vain kokeilla et miten se joku juttu pään sisällä menee, tietää varmaan jokainen että ketjun alottajan tavoin se instumentti usein vaan saa sen hyvän idean katoamaan. Tähän tietty auttaa harjaannus, mutta lähtökohtasesti se instrumentti on usein vaan tiellä ja esteenä sen idean ilmaisemiseksi. Yksinkertaisia ideoita ja esim. sooloja voi "helpostikin" vedellä sieltä päästä riittävällä treenillä, mutta siihen se sitten jääkin.
 
Kaikkein luontevin tapa on käyttää kehon omaa instrumenttia eli ääntä. Pienellä treenillä sen äänenkin saa siihen kuntoon, että ainakin yksinkertaisimmat jutut pystyy laulamaan tai hyräilemään. Lisäksi laulaminen toimii melko hyvänä testinä sille kuinka käyttökelpoinen joku juttu ylipäätään on. Hyvät melodiathan on sellaisia, että ne pystyy myös laulamaan. Fraaseissa pitää olla tilaa hengittää. Kannattaa ottaa mallia puhaltajilta.
 
Ongelma tuleekin vastaan, kun siellä pään sisällä ei soikaan enää melodia vaan joku isompi juttu. Kun päässä pauhaa big band, niin se kitaran käteen ottaminen ei varmasti helpota sitä idean esiintuomista. Tietysti, jos siinä päällä on joku selkeä melodia niin mikäs siinä, laulaa lurittelee sen pätkän ja vetelee kitaralla. Tässä kohtaa astuu esiin teoria ja säveltapailu. Sen taustan harmoniat ja sovitukset on huomattavasti helpompaa hahmottaa, kun ymmärtää jotain teoriasta ja on esim. säveltapailussa harjoitellut mm. biisien blokkailua. Mä oon ainakin kokenut et säveltapailuun on koottu sellaisia harjoituksia jotka edustavat sellaisia yleisiä tilanteita. Ne kuunnellut kadenssit on sellaisia mitä ihan elävässä musiikissa esiintyy.
 
Säveltapailu voi varsinkin alkuun olla tosi turhauttavaa, kun oikeasti ei saa edes Tuiki tuiki tähtöstä kirjoitettua paperille ja päässä soi samaan aikaan mahtava sinfonia joka vain odottaa esilletuomista. Harjoittelemalla säveltapailua homma helpoittuu huomattavasti ja kun se lähtee luistamaan oppii sitä kaupan päällä kirjoittamaan myös niitä isompia sovituksia. Se big bandille pään sisällä sävelletty biisi onkin lopulta helpompi vain kirjoitella paperille kuin lähteä jokaisella instrumentilla erikseen kokeilemaan.
 
En tiedä tarkkaan, mutta on mahdollista että joissain oppilaitoksessa teorian ja säveltapailun opetus saattaa olla vanhanaikaista eikä välttämättä vastaa nykypäivän tarpeita. Ne eivät kuitenkaan ole mikään rangaistus tai pakkopulla kuten monet valitettavasti niihin suhtautuvat. Musiikin teoriahan on syntynyt käytännön pohjalta. Ensin on tehty sitä musiikkia ja sitten analysoitu. Samalla tapaa säveltapailu on joukko harjoituksia joiden on käytännön kautta todettu auttavan musiikin lukemisessa ja kirjoittamisessa. Molempiin onkin syytä suhtautua sellaisena muusikon työkalupakkina joista on iloa olipa se instrumentti mikä tahansa ja oli sitten soittaja tai säveltäjä.
 
Säveltapailua voi treenata ihan itsekseenkin. Netistä löytyy ainakin softia jolla voi esim. tunnistaa intervalleja ja sointuja. Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että oli kyse sitten itseopiskelusta tai ohjatusta, niin olisi selvillä miksi sitä säveltapailua harjoitellaan. Siitä että erottaa tritonuksen ja pienen seiskan toisistaan ei ole hevonvittua iloa, jos ei ymmärrä jollain tapaa soveltaa sitä tietoa käytäntöön. Ne teoriat ja säveltapailut on tehty muusikon elämän helpottamiseksi, ei sen vaikeuttamiseksi. Kannattaa aina selvittää miten joku asia liittyy käytäntöön, jos ei muualta selviä niin mnet:in foorumilta :)
 
Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin hyötyä ja ehkä innostaa paneutumaan myös säveltapailuun ja teoriaan.

Ajoittain päähän eksyy todella hyvän kuuloisia melodioita
 
Ei mulla vaan, kaikki tuntuu enemmin olevan soittimista piilossa, ne vaan täytyy osata saada niistä irti. Ja aina kun kuvittelee, että "ne oli siinä", jotain uutta ilmestyykin jostain. Onneks voi vaihtaa soitinta, jos yksi tuntuu totaalisen "tyhjältä", kun niitä on monta.
 
Kysymys olisi siis se, että miten te saatte keksimänne melodian kitaralle
 
Koitin keksiä jotain päässä äsken ja kyllästyin, aika nopeasti, sen ettimiseen otelaudalta. T-y-l-s-ä-ä puuhaa. Joten otin perinteisen "silmät kiinni, älä yritä vaan anna mennä ja soita" metodin ja sain heti, jotain paljon parempaa aikaan.