Bassot ›

Jännittääkö teitä ikinä keikalla? Mitä ns. ''rituaaleja'' teette jännityksen purkamiseen?

Voi sitä jännittää, mutta lääkkeenä käytetään nuottiöljyä. Annostelun suhteen on oltava huolellinen. Yliannostus aiheuttaa hetkellisen soittokyvyn heikkenemisen ja jopa täydellisen menettämisen.

Jännittääkö teitä ikinä keikalla? Mitä ns. ''rituaaleja'' teette jännityksen purkamiseen?
 
Laulujen opettelu on paras lääke. Ei tartte jännittää kun tietää osaavansa matskun ;)

Jännittääkö teitä ikinä keikalla? Mitä ns. ''rituaaleja'' teette jännityksen purkamiseen?
 
Riippuu kans on keikalla lauteilla vai yleisössä. Yleisössä nuottiöljy ei juurikaan haittaa soittoa.
:-)

Eipä juuri jännitä, enää. Nuorempana jännitti kovastikin, mutta erilaiset pakolliset esiintymistilanteet ovat vähentäneet paineita: olen huomannut että osaan, jos keskityn. Ja jos menee vähän pieleen, niin ei se mitään.
 
Joitakin soittajia jännittää esiintyminen kovastikin, jopa liikaa. Oksettaa ja kakattaa.

Laulujen opettelu on paras lääke. Ei tartte jännittää kun tietää osaavansa matskun ;)
 
Tämä on tärkeä pointti. Kaikessa esiintymisessä on A&O, että osaa sen mitä on esittämässä. Oma epävarmuus omaan tekemiseen on suurin syy jännitykseen. Jos esim soittohommissa osaa osansa 100-0, niin aurinkolasit vaan silmille ja unohtaa yleisön. Antaa tulla vaan...:-)

Itse syön betasalpaajia ennen keikkaa, ei tule ilman niitä oikein mitään hommasta. Tää tuntuu olevan monelle tutulle suorastaan järkytys, ilmeisesti sen vuoksi, että moinen nappien rouskuttaminen on ristiriidassa muun persoonallisuuteni kanssa.
 
Tsori pojjaat, pelkotila on kaukana pikku jännityksestä.

Uuden kokoonpanon ekalla keikalla aina jännää vähän kun niiden muiden suoritus on itselle epävarma homma. Voiko luottaa vai ei. Muuten on vain sellainen terve pikku jännitys mikä tuo vain lisää potkua esiintymiseen. Olen huomannut että niillä keikoilla missä ei jännitä, ei myöskään jaksa keskittyä ja tulee enemmän vihreitä ja on muutenkin flegmaattista. Nykyään siis yritän oikein psyykata itseäni jännittämään edes vähän. Ennen yritin psyykata itseäni rauhoittumaan.

Ei ole jännittänyt yhtään sitten lapsuusvuosien, jolloin tuli jotain musiikkiopiston matinea-soittoja aika laillakin jänskättyä. Jossain vaiheessa bändihommien myötä totesin omalta osaltani ettei ole mitään syytä jännittää - mä klaaraan oman tonttini kyllä ja keikoilla jengi on kuitenkin lähtökohtaisesti tullut pitämään hauskaa ja nauttimaan, eikä suinkaan etsimään virheitä ja dumaamaan basistin toimintaa. Sen koommin ei ole jännittänyt mikään keikka lainkaan. Lisäksi kun nolaa itsensä yleisön edessä pari kertaa ihan kunnolla niin kummasti rupeaa jännitys kaikkoamaan. On kokeiltu.
 
Omissa basso-tutkinnoissa on ollut pari kierrosta enemmän jännitysmomenttia tietenkin, johtuen juurikin siitä että raadin tehtävänä on arvostella nimenomaan omaa soittoa. Mutta siitäkin selviää treenaamalla ja luottamalla siihen että se oma juttu on hallussa.

Varsinaiset keikat eivät ole jännittäneet, mutta aikanaan nuo kylmän raadin edessä soitetut kevät tutkinnot yms matineat jännittivät välillä kovastikin.
Sitten kun irtaantui klasaripiireistä, huomasi ettei se musiikki olekaan niin vakavaa. Mitä sitä sitten niin jännittämään.
Eri asia varmaan olisi jos saisi oman elantonsa musiikista. Sitten olisi syytä mennä putkeen, jokainen kerta.

Varsinaiset keikat eivät ole jännittäneet, mutta aikanaan nuo kylmän raadin edessä soitetut kevät tutkinnot yms matineat jännittivät välillä kovastikin.
Sitten kun irtaantui klasaripiireistä, huomasi ettei se musiikki olekaan niin vakavaa. Mitä sitä sitten niin jännittämään.
 
Melkolailla yhteneväiset kokemukset omieni kanssa. Bändihommien myötä joskus yläasteen alussa tajusin yhtäkkiä että soittaminenhan on pirun hauskaa hommaa. Sitä ennen oli tullut pelkkää klasariasiaa harrastettua.
 
Eri asia varmaan olisi jos saisi oman elantonsa musiikista. Sitten olisi syytä mennä putkeen, jokainen kerta.
 
Syytä tai ei, niin aina ei vaan mene.

A tuossa viittasi minusta tärkeään juttuun: yleisö on esiintyjän puolella. Tämä pätee on kysymys mistä tahansa esiintymistilanteesta: keikasta, teatterista, luennosta... Ei yleisö lähtökohtaisesti toivo esiintyjän mokaavan. Suattaahan niitä semmoisiakin kyllä löytyä, mutta enemmistö toivoo onnistumista.
 
Pikkusen pitää jännittääkin, minusta. Muuten en saa oikein henkeä päälle.

Pikkusen pitää jännittääkin, minusta. Muuten en saa oikein henkeä päälle.
 
Nimenomaan näin. Sopiva jännitys ennen keikkaa ikäänkuin kiihdyttää kroppaa lavaliikehdintään ja hyvään soittosuoritukseen, tai mikä kenelläkin nyt on se juttu. Liika jännitys taasen saa soittajan jäätymään ja jäkittämään paikallaan.

Muistan jännittäneen eka keikkaa ihan tajuttomasti. Olin silloin 14v ja aloitelija näissä hommissa. Jokaisen keikan myötä jännitys on vähentynyt, enkä nykyään jännitä yhtään, enkä mitään soittoesiintymistä. Ainoat vähän jännemmät paikat tulevat jos joutuu kylmiltään esiintymään asiasta jota ei tunne.
 
Esiinnyn eri tilaisuuksissa puhujana jatkuvasti työn puolesta. Soittokeikoilta hankittu esiintymiskokemus on ollut hyvä pohja näihin hommiin. Kun on rentona niin se välittyy kuulijoihin ja eistystä pidetään hyvänä vaikka sisällöllisesti se ei sitä edes olisi.
 
Jännittämiseen auttaa hyvä valmistautumien. Kun tietää mitä tekee, se auttaa.

 
Jännittämiseen auttaa hyvä valmistautumien. Kun tietää mitä tekee, se auttaa.
 
Juurikin näin.
Klasaripuolella treenasin usein tilanteisiin joissa tiesin jännittäväni kovasti, siten että soittaa tiettyä biisiä, lopettaa kesken, aloittaa toisen biisin jostain vapaavalinnaisesta kohdasta, lopettaa kesken ja jatkaa sitä ensiksi lopetettua biisä.
Eli siis pointti: jos hukkaa paikan mutta löytää sen uudelleen helposti, osaa soittaa biisiä mistä kohdasta tahansa, tietää osaavansa kappaleet tarpeeksi hyvin.
Huonosti selitetty, mutta toimiva konsti.

Mulla on myös konservatorion tutkinnot hyvässä muistissa. Ne oli aivan hirveitä tilaisuuksia, 11-vuotiaalle kerrottiin, että tässä on tämmöinen raati, sen tarkoitus on merkitä ylös virheesi. Ei kauhean toimivaa kasvatusta.
 
Viime kesänä bassosoolon SM-kisat tuppasivat myös pistämään ylimääräistä tutinaa lahkeeseen. Tosin noissa karkeloissa jännitys purkautui hyvällä tavalla ja kun vaan sai homman käyntiin niin meininki oli paaaljon parempi kuin perus keikalla. Adrenaliini toimii!

Itse syön betasalpaajia ennen keikkaa, ei tule ilman niitä oikein mitään hommasta. Tää tuntuu olevan monelle tutulle suorastaan järkytys, ilmeisesti sen vuoksi, että moinen nappien rouskuttaminen on ristiriidassa muun persoonallisuuteni kanssa.
 
Tsori pojjaat, pelkotila on kaukana pikku jännityksestä.
 
Mutta tuo betasalpaajahan ei periaatteessa toimi psyykkiseen puoleen. Eli se auttaa kyllä sydämentykyttelyyn, vapinaan ja punasteluun yms. mutta miten se itse jännitys?Jännitätkö silti mielessäsi, vai rauhattaako se sitten oireiden loputtua mieltäkin? Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta mielenkiinto heräsi:)

Mutta tuo betasalpaajahan ei periaatteessa toimi psyykkiseen puoleen. Eli se auttaa kyllä sydämentykyttelyyn, vapinaan ja punasteluun yms. mutta miten se itse jännitys?Jännitätkö silti mielessäsi, vai rauhattaako se sitten oireiden loputtua mieltäkin? Tää nyt menee vähän ohi aiheen, mutta mielenkiinto heräsi:)
 
Itseasiassa psyykepuoleen ei ole tarkoituskaan puuttua, mikä on mielestäni ok. Mulla ei ole intressä mitenkään tasoitella minkäänlaisia fiiliksia.
 
Esiintymiskammo (tai -jännityksen pahempi muoto jne.) on samanlainen "mekanismi" kuin vaikkapa lentopelko. Ongelma ei ole niinkään jännitys vaan sen aiheuttamat fyysiset oireet, joita taas alkaa jännittämään. Eli jännitys vaikkapa aiheuttaa jännitystä tai tärinää käsissä, tämän reaktion huomaaminen lisää jännitystä ja pahentaa fyysistä oiretta. Simppelia, eiks?
 
Eli järkevintä on pistää se tämän ongelman syy, eli fyysinen oire kondikseen tai ainakin pyrkiä vähentämään sitä. Sitä pientä jänskä-fiilistä vastaan ei ole mitään, mutta kun valitettavasti se ei jää omalla kohdallani siihen.
 
Toivottavasti tämä selvensi.

Eipä tuo soittelu enää jännitä..
Taitaa olla 2000henkeä isoin yleisö mille olen "esiintynyt".. ja Enemmän jännitti se ettei rönyä mihinkää johtoon, tms.