![]() 26.05.2008 21:28:45 | |
---|---|
Megatherium - rkellu 1-0 | |
![]() 27.05.2008 09:40:33 (muokattu 27.05.2008 11:23:29) | |
Reseption eri lajit ja tasot huomioon ottaen on sekin täysin mahdollista vaikka emme voi kuin vertailla assosaatioitamme ja tehdä niistä omat johtopäätöksemme säveltäjän mahdollisesta olotilasta vaika syy jääkin ikuisesti salaisuudeksi. aivan, mahdollisesta, mutta tämä ei ole millään lailla varmaa tietoa ja kaiken sen perusteella mitä olen asiaa tieteelliseltä kannalta tutkinut vaikuttaisi siltä ettei kuulija tosiaankaan koe samoja asioita kuin säveltäjä. Riippuu kaiken lisäksi pitkälti siitä onko kyse lahjakkuudesta, kyvystä plagioida ja kopioda sekä omaksua jotakin ulkokohtaista aidoista musiikkiteoksista, vai innoituksen tuokiona luomisvoiman vallassa älyn vapauduttua tahdon palveluksesta, tahtomisesta vapaan älyn vaikuttamana luodusta tietenkin alitajuisten motiivien kietoutuessa tietoiseen metodiikkaan sävelletyistä objektiivisen hengen luomasta säveltaiteesta. en itse usko objektiiviseen henkeen ja minun käsitys asiasta on vähän erilainen. Taiteen ja erityisesti musiikin voima onkin ihmeistä suurin menettämättä hiukkaakaan ajankohtaisuudestaan näinkään pitkällä aikavälillä vaan siksi musiikin kuolemattomat aikaansaannokset johon juuri niiden kuolemattomuuden ja ajattomuuden voidaan sanoa perustuvan, on iätöntä ja ajatonta, yliajallista ja ikuista, kyetessään vaikuttamaan välittömästi kuulijan tunteisiin välitöntä tietotapaamme kiihdyttämälä musiikin ilmaistessa sille itse tahdon vireet vaikka emme tavallaan pääasekään nauttimaan säveltaiteen mestariluomuksista ja aikaa kestävistä saavutuksista tuoreesa värisävyssä vaan saamme usein sangen myöhään ja välillisesti tietoa musiikilisista neroista ja heidän puhtaista mitään hyödyllisiä, muiden olemassaoloa helpottavien tai elämää säilyttävien ihmistuotteiden sijaan tarkoitusperiä palvelemattomista tuotteistaan jotka ovat olemassa vain oman itsensä vuoksi ja joita voidaan siksi pitää olemisen puhtaana tuloksena ja kukkana, jolle ovat olemassa vain tahdon liikkeet ja intohimot ja se näkee vain sydämet vaikutuksessaan sanoihin ja kieleen verrattuna verrattomsti mahtavampana taidemuotona, joka saavuttaa tarkoituksensa omin keinoin jota jokainen sille vastaanottavainen ja musikaalinen, perusedellytykset omaava ihminen tahdon välittömänä ilmauksena ymmärtää vaikkakaan ei välttämättä tapauksissa joissa musiikin tieteellistäminen on saavuttanut huippunsa muistuttaen matemaattisen laskennon korkeimpia hienouksia tai impressionisien maalausten vaikeimpia taidonnäytteitä, kuten Wagnerilla, epämusikaalisesta proosastaan huolimatta libretoissaan, jonka taiteessa on havaittavissa vahvistuneena eräs uuden ajan kulttuurin yleinen pykimys, joka alkoi jo renessansissa jolloin syntyi hienouksien taide, ja sen vastineena nautiskeleva tuntija joka omaa edellytykset. Tämä suuntautuminen ammatilliseen onkin sitten tullut uudenajan kuluessa yhä suljetummaksi, kastiylpeämmäksi ja tyranillisemmaksi jonka seurauksena syntyi organisoituneiden osaajien erikosuus olen ehkä samaa mieltä siitä, että ns. "mestariteokset" (joihin en usko absoluuttisessa tai objektiivisessa mielessä) ilmaisevat jotain ikuista tai ajatonta. en kuitenkaan ole samaa mieltä, että kuulija kokisi säveltäjän hengentuotokset samalla lailla kuin säveltäjä itse tai että se vähentäisi mitenkään kuuntelukokemusta. kallistun ehkä itse sille kannalle, että säveltäjä ei omista sävellyksiään sen enempää kuin kirppu omistaa koiran jonka turkissa se elää, eli että muusikko on vain kätilö tai instrumentti ja luo oman tulkintansa sävellyksistään siinä missä kuulijakin. tämä vaikuttaisi minusta parhaalle selitysmallille. en itse allekirjoita tuota lainkaan, että muusikot olisi nykyisin jotenkin "turmeltuneempia" kuin aiemmin. aiemmin jotkut muusikot (hyvin pieni vähemmistö itse asiassa) tuottivat musiikkia hoveihin ja tuon musiikin tuli miellyttää sen ajan hovimuotia sun muuta potaskaa. bachkin joutui säveltämään musiikkia joka upposi tuon ajan kirkkomusiikin kuulijoihin eikä välttämättä voinut aina ottaa kovin paljon vapauksia sävellyksiinsä. toki he varmaan saivat myös vapauksia omistautua sellaiseen musiikkiin josta itse pitivät; homma toimi tapauskohtaisesti. loppujen lopuksi samalla lailla homma toimii edelleenkin. joka tapauksessa paljon muutakin musiikkia on sävelletty kuin hovimusiikkia ja kenties se olikin paljon tinkimättömäpää kuin jotkut teokset joita jotkut nykyisin pitää ajattomina mestariteoksina (?). eihän esimerkiksi tuon ajan ns. kansanmusiikista tiedetä juuri mitään, koska se on/oli oraalinen perinne ja vaikka meillä olisikin jotain nuottikuvaa, niin niiden luotettavuus on kyseenalainen jos miettii millaisia henkilökohtaisia "tulkintoja" suomessakin kansanmusiikin nuotintajat ovat tehneet. Tuo on sinänsä hellyttävä myytti, mutta totuuden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Säveltäjät ovat rikkoneet sääntöjä (tai pikemminkin ihanteita) jo renessanssista lähtien, räikeimpänä esimerkkinä ehkä Carlo Gesualdo (1566-1613). en mä sanonut etteikö noin olisi MYÖS ollut. mä sanoin, että varsinaiset hovisäveltäjät joutuivat ottamaan myös huomioon ns. hovietiketin; gesualdohan ei tuohon porukkaan kuulunut. sitten sanoin: toki he varmaan saivat myös vapauksia omistautua sellaiseen musiikkiin josta itse pitivät; homma toimi tapauskohtaisesti. loppujen lopuksi samalla lailla homma toimii edelleenkin. EDIT: täh? miten nämä kirjoitukset nyt näin meni? :D | |
![]() 27.05.2008 10:07:29 | |
en itse allekirjoita tuota lainkaan, että muusikot olisi nykyisin jotenkin "turmeltuneempia" kuin aiemmin. aiemmin jotkut muusikot (hyvin pieni vähemmistö itse asiassa) tuottivat musiikkia hoveihin ja tuon musiikin tuli miellyttää sen ajan hovimuotia sun muuta potaskaa. bachkin joutui säveltämään musiikkia joka upposi tuon ajan kirkkomusiikin kuulijoihin eikä välttämättä voinut aina ottaa kovin paljon vapauksia sävellyksiinsä. toki he varmaan saivat myös vapauksia omistautua sellaiseen musiikkiin josta itse pitivät; homma toimi tapauskohtaisesti. loppujen lopuksi samalla lailla homma toimii edelleenkin. Tuo on sinänsä hellyttävä myytti, mutta totuuden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä. Säveltäjät ovat rikkoneet sääntöjä (tai pikemminkin ihanteita) jo renessanssista lähtien, räikeimpänä esimerkkinä ehkä Carlo Gesualdo (1566-1613). | |
![]() 27.05.2008 10:19:46 (muokattu 27.05.2008 11:11:27) | |
EDIT: moka | |
![]() 27.05.2008 10:52:03 (muokattu 27.05.2008 11:03:17) | |
en mä sanonut etteikö noin olisi MYÖS ollut. mä sanoin, että varsinaiset hovisäveltäjät joutuivat ottamaan myös huomioon ns. hovietiketin; gesualdohan ei tuohon porukkaan kuulunut. Gesualdohan oli nimenomaan aatelisherra: Venosan ruhtinas ja Conzan kreivi. Ja jos olet yhtään lukenut esimerkiksi renessanssin hovietiketistä tiedät, että musiikin teoriatietämys sekä soitto- ja sävellystaito oli yksi lukuisista hovimiehen vaatimuksista. (Edit.:) Niin ja mitä tällä yritin kertoa oli se, että hoviyleisöllä oli siis musiikillista kompetenssia, toisin kuin nykyisellä keskivertokuuntelijalla. Ja kuten Charles Burneykin totesi: harjaantuneelle korvalle miellyttävintä musiikkia on uusi ja nerokkaan kekseliäs. hei, poistatteko te mun viestejä? mitä ihmettä mä muka sanoin? Muokkasit vanhaa viestiäsi, vaikka tarkoitit varmaan kirjoittaa uuden. | |
![]() 27.05.2008 11:11:01 (muokattu 27.05.2008 11:29:00) | |
Muokkasit vanhaa viestiäsi, vaikka tarkoitit varmaan kirjoittaa uuden. joo, nimenomaan, voi perkele. Gesualdohan oli nimenomaan aatelisherra: Venosan ruhtinas ja Conzan kreivi. kyllä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi ollut hovin palveluksessa. en tiedä gesualdon varhaistuotannosta, mutta tämä radikaalius jonka mainitsit syntyi nimenomaan siitä kun g. pakeni murhasyytteitä maaseudulle ja eristäytyi linnaansa. kyseinen musiikki ei siis syntynyt kenenkään hoviruhtinaan sävellystilauksesta, vaan siitä, että g. oli riittävän rikas tekemään aivan mitä lystää - joka nimenomaan tukee mun pointtia. Ja jos olet yhtään lukenut esimerkiksi renessanssin hovietiketistä tiedät, että musiikin teoriatietämys sekä soitto- ja sävellystaito oli yksi lukuisista hovimiehen vaatimuksista. (Edit.:) Niin ja mitä tällä yritin kertoa oli se, että hoviyleisöllä oli siis musiikillista kompetenssia, toisin kuin nykyisellä keskivertokuuntelijalla. opetus ei tarkoita kompetenssia. sitä paitsi minusta teorialla ei ole mitään tekemistä musiikin arvostuksen kanssa enkä välitä siitä, että se kuulostaa ehkä joidenkin mielestä "radikaalille", koska sitä se ei ole jos asiaa tarkastelee vähänkin laajemmalla mittakaavalla. tiedän tämän myös siitä, että nukuin lukiossa läpi kokonaisen maantiedon kurssin oppimatta yhtään mitään. mutta olen kyllä samaa mieltä siitä ettei tämän hetken keskivertokuuntelijalla ole juuri minkäänlaista musiikillista kompetenssia, koska keskivertokuuntelija ei itse musisoi - kuten ennen wanhaan tehtiin - vaan kuuntelee kaiken levyiltä. tästä mä jaksan aina ruikuttaa kaikille: ihmisten pitäisi soittaa ja tehdä itse enemmän musiikkia, niin tuskin toi radion tusinakama enää menisi läpi niin monelle. Ja kuten Charles Burneykin totesi: harjaantuneelle korvalle miellyttävintä musiikkia on uusi ja nerokkaan kekseliäs. kuka se on? olen eri mieltä. | |
![]() 27.05.2008 11:34:55 | |
kyllä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi ollut hovin palveluksessa. en tiedä gesualdon varhaistuotannosta, mutta tämä radikaalius josta mainitsit syntyi nimenomaan siitä kun g. pakeni murhasyytteitä maaseudulle ja eristäytyi linnaansa. se ei siis syntynyt kenenkään hoviruhtinaan sävellystilauksesta. Kuulisin kyllä mielelläni mitä tarkoitat näillä vaatimuksilla, joita säveltäjille asetettiin. Hovissa oli sivistynyt ja älyllinen ilmapiiri (joskin myös vapaamielisempi ja moraalittomampi kuin porvaristossa), eikä vanhoillinen ja myös musiikillisesti dogmaattinen kuten kirkossa. Hovissa sävellettiin aikansa uraauurtavinta musiikkia. Neovostoliitto ja natsi-Saksa lienevät parhaat esimerkit taiteilijoiden luovuuden rajoittamisesta: joko heillä oli propaganda-arvoa tai ei mitään. opetus ei tarkoita kompetenssia. sitä paitsi minusta teorialla ei ole mitään tekemistä musiikin arvostuksen kanssa enkä välitä siitä, että se kuulostaa ehkä joidenkin mielestä "radikaalille", koska sitä se ei ole jos asiaa tarkastelee vähänkin laajemmalla mittakaavalla. tiedän tämän myös siitä, että nukuin lukiossa läpi kokonaisen maantiedon kurssin oppimatta yhtään mitään. mutta olen kyllä samaa mieltä siitä ettei tämän hetken keskivertokuuntelijalla ole juuri minkäänlaista musiikillista kompetenssia, koska keskivertokuuntelija ei itse musisoi - kuten ennen wanhaan tehtiin - vaan kuuntelee kaiken levyiltä. Lue Gino Stefanin "Musiikillinen kompetenssi". Löytyy kirjastoista huonosti suomennettuna. Kirja on melko kevyt ja nopea. kuka se on? olen eri mieltä. http://en.wikipedia.org/wiki/Charles_Burney Tämä sitaatti minulla oli mielessäni: "- - Tyylin ja sävellyksen suhteen voi kenties sanoa, että harjaantuneille korville miellyttävintä musiikkia on se, jolla on uutuuden viehätystä, johon liittyy hienostuneisuutta ja nerokasta kekseliäisyyttä; ja puolestaan harjaantumattomalle sellainen musiikki, joka on tutuinta ja yleisintä." Tämä ei ole ainutlaatuinen esimerkki, vaan yleinen linja, olet sinä mitä mieltä tahansa. Omat havaintoni ovat samansuuntaisia. | |
![]() 27.05.2008 13:32:46 (muokattu 27.05.2008 13:36:41) | |
Kuulisin kyllä mielelläni mitä tarkoitat näillä vaatimuksilla, joita säveltäjille asetettiin. Hovissa oli sivistynyt ja älyllinen ilmapiiri (joskin myös vapaamielisempi ja moraalittomampi kuin porvaristossa), eikä vanhoillinen ja myös musiikillisesti dogmaattinen kuten kirkossa. mistä tiedät? ympäristö asettaa aina vaatimuksia musiikille, oli konteksti mikä tahansa. sillä perusteella mitä tiedän hovin toiminnasta, niin iso osa niistä tyypeistä oli suurin piirtein pulun älykkyystasoa. en nyt taas muista oliko kyseessä rameau vai kuka kuuluisa säveltäjä joka joutui väkisin säveltämään osan jollekin kuninkaalliselle (aurinkokuningas kenties?) joka halusi välttämättä päästä esiintymään vaikkei pystynyt lainkaan laulamaan sävelessä, joten kuoroääni oli lähestulkoon urkupistettä, heheh. tai miten olikaan tämä legendaarinen marie antoinetten lausahdus kun kansa näki nälkää: "syököön kermakakkuja!". neropatteja. Hovissa sävellettiin aikansa uraauurtavinta musiikkia. Neovostoliitto ja natsi-Saksa lienevät parhaat esimerkit taiteilijoiden luovuuden rajoittamisesta: joko heillä oli propaganda-arvoa tai ei mitään. niin no, uraauurtava ei tarkoita sitä, että se musa olisi välttämättä "hyvää", eikö? en siis sano itse suuntaan enkä toiseen, vaan esitän tuon pointtina. "- - Tyylin ja sävellyksen suhteen voi kenties sanoa, että harjaantuneille korville miellyttävintä musiikkia on se, jolla on uutuuden viehätystä, johon liittyy hienostuneisuutta ja nerokasta kekseliäisyyttä; ja puolestaan harjaantumattomalle sellainen musiikki, joka on tutuinta ja yleisintä." olen samaa mieltä, ehkä - riippuen siitä mitä kekseliäisyydellä tarkoitetaan. olen kuullut hirveät määrät sellaista musiikkia joka on "uutta" ("nyt huippumoderni cray kvanttitietokone esittää teoksen 'piin likiarvo'..." tai "seuraavaksi kuulemme teoksen 'kivien äänet' joka on sinfoninen sävellys kontaktimikrofoneille, kiville ja marmorikuulille..."), mutta joka ei herätä minussa mitään tuntemuksia ja toisaalta tiedän paljon sellaista musiikkia joka ei ole välttämättä mitenkään mullistavan kekseliästä mutta josta pidän paljon. toisaalta olenkin nuija, joka ei tajua musiikista mitään, et ei kannata minun jutuista välittää. Tämä ei ole ainutlaatuinen esimerkki, vaan yleinen linja, olet sinä mitä mieltä tahansa. Omat havaintoni ovat samansuuntaisia. ja yleinen linja = totuus? etkös sinä juuri hetki sitten selittänyt miten keskivertokuulijoilla ei ole musiikillista kompetenssia. sehän on myös yleinen linja... | |
![]() 27.05.2008 14:42:31 | |
ympäristö asettaa aina vaatimuksia musiikille, oli konteksti mikä tahansa. sillä perusteella mitä tiedän hovin toiminnasta, niin iso osa niistä tyypeistä oli suurin piirtein pulun älykkyystasoa. Älykkyydestä on paha sanoa, mutta sivistyneisyys oli heillä tunnetusti huippuluokkaa. Tiede, taide ja kirjallisuus piti osata, samoin jopa kymmenet kielet, käytöstavat, pukeutuminen jne. Heidän ei myöskään tarvinnut tehdä minkäänlaista työtä, ja opetuskin oli huippuluokkaa, yksityisesti kun sekin tapahtui. Hovin ylväät ihanteet ohjasi ajankäytön opiskeluun ja kulttuuriin. Tästä on paljon kirjallisuutta jos kiinnostaa. Aloita vaikka Baldassare Castiglionen "Hovimiehellä". en nyt taas muista oliko kyseessä rameau vai kuka kuuluisa säveltäjä joka joutui väkisin säveltämään osan jollekin kuninkaalliselle (aurinkokuningas kenties?) joka halusi välttämättä päästä esiintymään vaikkei pystynyt lainkaan laulamaan sävelessä, joten kuoroääni oli lähestulkoon urkupistettä, heheh. Lully oli Aurinkokuninkaan musiikkidiktaattori, ja tuon täyteääniteoksen sävelsi muistaakseni Josquin de Pres. ja yleinen linja = totuus? Eihän näissä mitään totuuksia ole, mutta yhtä tärkeitä nämä sosiaaliset konstruktiotkin ovat. Elämme länsimaisessa kultuurissa eikä menneisyyttä kannata hylätä, kuten postmodernit filosofit tekivät. | |
![]() 27.05.2008 15:50:21 (muokattu 27.05.2008 15:51:08) | |
Älykkyydestä on paha sanoa, mutta sivistyneisyys oli heillä tunnetusti huippuluokkaa. Tiede, taide ja kirjallisuus piti osata, samoin jopa kymmenet kielet, käytöstavat, pukeutuminen jne. Heidän ei myöskään tarvinnut tehdä minkäänlaista työtä, ja opetuskin oli huippuluokkaa, yksityisesti kun sekin tapahtui. Hovin ylväät ihanteet ohjasi ajankäytön opiskeluun ja kulttuuriin. se, että joku tyyppi kirjoittaa aiheesta 'hovin käyttäytyminen' ei välttämättä tarkoita sitä, että se kuvaisi hovin todellista elämää. mozartkin kapinoi hovia ja aatelistoa vastaan, koska hänen mielestään hovi rajoitti häneen luovuuttaan; sehän oli kusessa aateliston kanssa tuon tuostakin. Eihän näissä mitään totuuksia ole, mutta yhtä tärkeitä nämä sosiaaliset konstruktiotkin ovat. Elämme länsimaisessa kultuurissa eikä menneisyyttä kannata hylätä, kuten postmodernit filosofit tekivät. no, minusta musiikkia tulisi tehdä musiikin eikä sosiaalisten konstruktioiden ehdoilla. ei postmodernit filosofit hylänneet menneisyyttä. ne vaan kritisoi länsimaisessa filosofiassa tiettyjä kohtia - aivan kuten kaikki filosofit niitä ennenkin tekivät. | |
![]() 27.05.2008 16:20:12 | |
se, että joku tyyppi kirjoittaa aiheesta 'hovin käyttäytyminen' ei välttämättä tarkoita sitä, että se kuvaisi hovin todellista elämää. Jospa kuitenkin lukisit ensin. On hyvin tunnettua kuinka oppineita eliitissä ennen oltiin. Olet varmaan kuullut renessanssimiehestä, polymaatista (polymath)? Ei se ole myytti. Vaatimukset ja standardit romahtivat merkittävästi vasta postmodernismin aikaan (ne hipit...). mozartkin kapinoi hovia ja aatelistoa vastaan, koska hänen mielestään hovi rajoitti häneen luovuuttaan; sehän oli kusessa aateliston kanssa tuon tuostakin. Voi olla. Ja ihan oikeutetusti aateliston etuoikeudet lopetettiinkin, eihän ollut mitään siniverisyyttä tai vastaavaa. Tällä moraalittomuudella ei ole kuitenkaan mitään merkitystä siihen kuinka oppineita siellä oltiin. no, minusta musiikkia tulisi tehdä musiikin eikä sosiaalisten konstruktioiden ehdoilla. Tarkoitatko konventioiden ehdoilla? Eihän sitä niin olla tehtykään länsimaissa taiteessa, muualla kylläkin. ei postmodernit filosofit hylänneet menneisyyttä. ne vaan kritisoi länsimaisessa filosofiassa tiettyjä kohtia - aivan kuten kaikki filosofit niitä ennenkin tekivät. Postmodernissa filosofiassa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta heidän asenteesta en pidä laisinkaan (karkea yleistys huom.). Mitä sitten jos kaikki onkin vain sosiaalista konstruktiota, eihän se tarkoita että niissä olisi mitään pahaa ja että niistä pitäisi päästä eroon. Elämme rappion aikaa. | |
![]() 27.05.2008 16:49:36 | |
Jospa kuitenkin lukisit ensin. On hyvin tunnettua kuinka oppineita eliitissä ennen oltiin. Olet varmaan kuullut renessanssimiehestä, polymaatista (polymath)? Ei se ole myytti. Vaatimukset ja standardit romahtivat merkittävästi vasta postmodernismin aikaan (ne hipit...). en mä sitä oppineisuutta yksiselitteisesti kyseenalaistanutkaan. oppineisuus ei kuitenkaan poista snobismia tai teennäisiä säännöstöjä jotka määrääväät "hyvän taiteen" kriteerit. en mä kyllä lähtisi postmodernismia syyttämään vaatimusten ja standardien tippumisesta. Voi olla. Ja ihan oikeutetusti aateliston etuoikeudet lopetettiinkin, eihän ollut mitään siniverisyyttä tai vastaavaa. Tällä moraalittomuudella ei ole kuitenkaan mitään merkitystä siihen kuinka oppineita siellä oltiin. Tarkoitatko konventioiden ehdoilla? Eihän sitä niin olla tehtykään länsimaissa taiteessa, muualla kylläkin. oletko tosissasi? tarkoitatko todella että länsimaissa ei ole koskaan tehty "taidetta" joka noudattaa sen tekohetken konventioita? ja siis että muualla tehdään taas nimenomaan näin? tuo on ehkä ylimielisin kommentti mitä olen netistä lukenut pitkään aikaan. Postmodernissa filosofiassa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta heidän asenteesta en pidä laisinkaan (karkea yleistys huom.). Mitä sitten jos kaikki onkin vain sosiaalista konstruktiota, eihän se tarkoita että niissä olisi mitään pahaa ja että niistä pitäisi päästä eroon. missä sanotaan, että niistä pitäisi päästä eroon? tietääkseni postmodernismin eräs yhtenäisin - koska se ei ole kovin yhtenäinen "idealismi", vaan joukko epämääräisiä väitteitä - ajatus on kokemisen ja todellisuuden suhteellisuus. en tosin ole filosofian asiantuntija, mutta wittgensteinia tunnen hieman ja hän oli tietääkseni eräs postmodernistien esikuva. Elämme rappion aikaa. jokaisena aikana sanotaan noin. joo, tiedän "mutta tällä kertaa se on oikeasti totta"... | |
![]() 27.05.2008 17:12:40 (muokattu 27.05.2008 17:30:12) | |
oletko tosissasi? tarkoitatko todella että länsimaissa ei ole koskaan tehty "taidetta" joka noudattaa sen tekohetken konventioita? ja siis että muualla tehdään taas nimenomaan näin? Länsimainen taide on ainoa taiteen traditio, joka ei ole jäänyt paikalleen jumittumaan. Miten se on sitten kehittynyt? Luomalla uutta, konventioista piittamatonta taidetta. missä sanotaan, että niistä pitäisi päästä eroon? Kaikkialla. Feministit ovat tässä asiassa olleet ehkä äänekkäimpiä, muttei ainoita. jokaisena aikana sanotaan noin. Ja syystäkin - suuntahan on ollut sama melkein aina. Oho, jäi huomaamatta tämä: en mä sitä oppineisuutta yksiselitteisesti kyseenalaistanutkaan. oppineisuus ei kuitenkaan poista snobismia tai teennäisiä säännöstöjä jotka määrääväät "hyvän taiteen" kriteerit. Joku taso on hyvä ylläpitää. en mä kyllä lähtisi postmodernismia syyttämään vaatimusten ja standardien tippumisesta. Kuusikymmentä vuotta sitten et sinäkään olisi kirjoittanut murteella ja kielioppisäännöistä piittaamatta. Miksi sinä teet nyt niin? Ai koska pitää kapinoida muodollisuuksia vastaan. Miksi emme enää teitittele vanhempia tai mene oopperaan frakki päällä? Miksi olemme tällaisia vitun käänteisiä snobeja, ylpeitä tyhmyydestämme, ylpeitä työttömyydestä, ylpeitä kaikista asioista joita on ennen pidetty huonoina? | |
![]() 27.05.2008 20:32:13 | |
Kuusikymmentä vuotta sitten et sinäkään olisi kirjoittanut murteella ja kielioppisäännöistä piittaamatta. Miksi sinä teet nyt niin? Ai koska pitää kapinoida muodollisuuksia vastaan. Miksi emme enää teitittele vanhempia tai mene oopperaan frakki päällä? Miksi olemme tällaisia vitun käänteisiä snobeja, ylpeitä tyhmyydestämme, ylpeitä työttömyydestä, ylpeitä kaikista asioista joita on ennen pidetty huonoina? no, minä en pidä murretta tai puhekieltä kirosanana tai merkkinä kehittymättömyydestä. en kapinoi mitään vastaan, koska en yksinkertaisesti näe sitä kielteisenä asiana. kirjoitan itse puhekielellä/murteella, koska se on kieltä jonka kuulen päässäni kirjoittaessani tekstiä ja koska mielestäni puhekieltä on selkeintä ja miellyttävintä myös lukea. itse en käy oopperassa koska en tähän mennessä ole pitänyt oopperoista joita olen kuullut. en vastusta sitä että muut ihmiset käyvät oopperassa ja nauttivat siitä. ehkä kelkka kääntyy vielä jossain vaiheessa, mutta tähän mennessä se ei ole aiheuttanut minussa niin suurta kiinnostusta että minulla olisi aktiivista kiinnostusta hakeutua oopperaan. en pidä mainitsemasiasi esimerkkejä asioina joista tulisi olla ylpeä. vastaan loppuihin joskus toiste. | |
![]() 27.05.2008 21:40:01 | |
koska mielestäni puhekieltä on selkeintä ja miellyttävintä myös lukea. Vielä kun käyttäisit lauseiden alussa isoja kirjaimia, niin helpottaisi lukemista vielä enemmän. | |
![]() 27.05.2008 23:34:36 (muokattu 27.05.2008 23:35:01) | |
vastaan loppuihin joskus toiste. Eipä siinä taida olla mitään vastattavaa, kunhan taas heittelin pari ajatusta. Minulle on myös ihan sama mitä valintoja muut tekevät (esim. kirjoitustyylin suhteen), enkä osoittanut kritiikkiäni ketään yksityishenkilöä kohtaan. | |
![]() 28.05.2008 07:20:43 (muokattu 28.05.2008 07:26:57) | |
Länsimainen taide on ainoa taiteen traditio, joka ei ole jäänyt paikalleen jumittumaan. Miten se on sitten kehittynyt? Luomalla uutta, konventioista piittamatonta taidetta. tuo on länsimaista kehitysajattelua, joka perustuu länsimaiseen aikakäsitykseen. kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti ajattele asiaa noin. esim. aasialaisessa kulttuurissa vallitsee edelleen ns. syklinen (tai itse asiassa "spiraalinen" olisi ehkä sopivampi termi, koska sykli on suljettu systeemi joka ei ota lainkaan huomioon muutosta) aikakäsitys. kyllä muissakin traditioissa musiikki muuttuu, mutta muutos on erilaista: jatkuvampaa ja sulavampaa. kehitystä kuvaavampi sana olisi ehkä "kasvu" ja olenkin törmännyt tällaiseen terminologiaan usein esimerkiksi intialaisen klassisen musiikin yhteydessä. kirjasto pursuaa musiikkia, joten voit todeta kaiken tuon myös itse. ei muuallakaan pidetä yleisesti aiteen "korkeimpina kriteereinä" sitä, että sen pitäisi palvella jotain sosiaalista etikettiä, vaikka tietenkin se otetaan myös huomioon esim. esitystilanteessa - kuten täälläkin. Kaikkialla. Feministit ovat tässä asiassa olleet ehkä äänekkäimpiä, muttei ainoita. no tuskin ne sentään pyrkii eroon sosiaalisista konstruktioista kokonaan, vaan ainoastaan muuttamaan niitä suuntaan joka on niiden mielestä parempi. varmasti on olemassa ryhmiä joiden mielestä sosiaalisista konstruktioista tulisi päästä eroon kokonaan, mutta en itse ainakaan ymmärrä miten se on edes mahdollista tai miksi se olisi toivottavaa. Vielä kun käyttäisit lauseiden alussa isoja kirjaimia, niin helpottaisi lukemista vielä enemmän. miten se vaikuttaa tekstin luettavuuteen? eikö sisältö ole se mikä ratkaisee eikä pilkkusäännöt? tieteelliset julkaisut on tietty asia erikseen, mutta tekstarien, keskustelupalstojen sun muiden suhteen en jaksa välittää säännöistä ensinnäkin koska olen töissä ja kirjoitan tauoilla, toiseksi koska suosin epämuodollista kommunikaatiota ja kolmanneksi koska olen sen verran laiska. en ymmärrä ketä varten mun pitäis kirjottaa jotain "ylevää" tekstiä, koska en mä koskaan "oikassa elämässäkään" puhu kirjakieltä enkä tunne ketään joka niin tekisi ja suurimmalle osalle ihmisistä tämä näyttäisi sopivan aivan mainiosti. | |
![]() 28.05.2008 08:58:25 (muokattu 28.05.2008 09:02:49) | |
tuo on länsimaista kehitysajattelua, joka perustuu länsimaiseen aikakäsitykseen. kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti ajattele asiaa noin. esim. aasialaisessa kulttuurissa vallitsee edelleen ns. syklinen (tai itse asiassa "spiraalinen" olisi ehkä sopivampi termi, koska sykli on suljettu systeemi joka ei ota lainkaan huomioon muutosta) aikakäsitys. Tiedän kyllä, olinhan muutama vuosi sitten kiinnostunut itämaisesta ajattelusta. kyllä muissakin traditioissa musiikki muuttuu, mutta muutos on erilaista: jatkuvampaa ja sulavampaa. kehitystä kuvaavampi sana olisi ehkä "kasvu" ja olenkin törmännyt tällaiseen terminologiaan usein esimerkiksi intialaisen klassisen musiikin yhteydessä. Eikö se nyt kuitenkin mene niin että kansanmusiikissa sama roina opetetaan suullisesti aina uudelle sukupolvelle, ja muutos tapahtuu siksi varovaisesti. Useinhan siihen liittyy vielä jotain henkien palvontaa, joten rituaalin oli syytä pysyä samanlaisena. Mitään absoluuttista musiikkia siellä ei olekkaan. varmasti on olemassa ryhmiä joiden mielestä sosiaalisista konstruktioista tulisi päästä eroon kokonaan, mutta en itse ainakaan ymmärrä miten se on edes mahdollista tai miksi se olisi toivottavaa. En tarkoittanut kokonaan, eihän se olisi edes mahdollista, mutta kun he tuppaavat yli-innokkaana näkemään "miehisiä rakenteita" ja muuta pahaa vähän kaikkialla olemme tulleet purkaneeksi useita hyödyllisiä käytäntöjä ja vaihtaneet entisaikojen sivistyksen nykyisen barbariaan. Onpa Beethovenin sinfoniatkin kuulema naisia sortavia. Tämä vielä: en ymmärrä ketä varten mun pitäis kirjottaa jotain "ylevää" tekstiä, koska en mä koskaan "oikassa elämässäkään" puhu kirjakieltä enkä tunne ketään joka niin tekisi ja suurimmalle osalle ihmisistä tämä näyttäisi sopivan aivan mainiosti. Niin ne standardit tippuu. Yhtäkkiä ihan normaali kirjakieli onkin ylevää, ei yhtään soveliasta tällaiselle nuorelle kapinalliselle, vaikka ei ole kauaa siitä kun ihmiset jopa puhuivat muodollisesti ja tyylitellen. | |
![]() 28.05.2008 09:01:43 (muokattu 28.05.2008 09:03:18) | |
............................................. | |
![]() 28.05.2008 09:43:40 (muokattu 28.05.2008 10:11:01) | |
Eikö se nyt kuitenkin mene niin että kansanmusiikissa sama roina opetetaan suullisesti aina uudelle sukupolvelle, ja muutos tapahtuu siksi varovaisesti. Useinhan siihen liittyy vielä jotain henkien palvontaa, joten rituaalin oli syytä pysyä samanlaisena. Mitään absoluuttista musiikkia siellä ei olekkaan. kyllä, mutta jos luulet, että kansanmusiikki on pysynyt aina samanlaisena, niin se johtuu omasta tietämättömyydestäsi ja ennakkoluuloistasi; asia ei yksinkertaisesti ole lainkaan näin. aivan, henkien palvontaa, kuten klassisessa musiikissa istutaan kirkossa ja kuunnellaan oratorioita jotka pyhittävät partasuisen pilvellä istuvan miehen (tottakai) nimeä. absoluuttista musiikkia kirjaimellisesti ymmärrettynä ei ole muutenkaan olemassakaan, joten... En tarkoittanut kokonaan, eihän se olisi edes mahdollista, mutta kun he tuppaavat yli-innokkaana näkemään "miehisiä rakenteita" ja muuta pahaa vähän kaikkialla olemme tulleet purkaneeksi useita hyödyllisiä käytäntöjä ja vaihtaneet entisaikojen sivistyksen nykyisen barbariaan. Onpa Beethovenin sinfoniatkin kuulema naisia sortavia. no, on siinä tietty pointtikin mielestäni. luuletko, että on sattumaa, että koko länsimaisen klassisen musiikin traditio kaanoni on koostunut aina 1900- luvun jälkipuoliskolle hyvin pääsääntöisesti miehistä? vai onko naiset sitten mielestäsi ala-arvoisia miehiin nähden? näin ei muuten ole edes kaikissa musiikkitraditioissa. monissa muissa kulttuureissa on perinteisesti ollut sekä nais-, että miesmestarimuusikoita. ihmisiä on myös syrjitty etnisen ja uskonnollisen taustansa takia. esim. mahlerhan ei olisi saanut kapellimestarin paikkaa cosima wagnerilta ellei olisi kääntynyt pois juutalaisuudesta. tämä on varmasti ollut tuohon aikaan melko yleinen asenne ottaen huomioon yleisen mielialan juutalaisia kohtaan. Niin ne standardit tippuu. Yhtäkkiä ihan normaali kirjakieli onkin ylevää, ei yhtään soveliasta tällaiselle nuorelle kapinalliselle, vaikka ei ole kauaa siitä kun ihmiset jopa puhuivat muodollisesti ja tyylitellen. no se on sun standardi jolla ei ole mitään tekemistä minun standardieni kanssa; mä en yksinkertaisesti välitä onko mun teksti "muodollista" vai ei. puhekieli ja/tai murre ei myöskään sulje pois kohteliaisuutta ja toisten huomioon ottamista, joten en ymmärrä mikä ongelma siinä on. itse pyrin kyllä teitittelemään kohdatessa vanhempia ihmisiä, koska tiedän, että se on tärkeää heille; näin netissä on vaikea tietenkin päätellä ihmisten iästä mitään, mutta en usko että täällä kuitenkaan mitään eläkeläisiä juuri kirjoittelee (?). mozart ei itse asiassa koskaan pystynyt täysin sopeutumaan hoviin, koska käyttäytyi hovin makuun liian "rahvaanomaisesti". amadeus hengasi muutenkin mielummin "porvarillisten" ystäviensä kanssa baareissa pelaten biljardia koska piti heitä aidompina kuin aatelistoa. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)