Kitarat: kitarakamat ›

Haku ei auttanut, eikä lähi sivuilla löytynyt artikkelia kyseisestä aiheesta, joten turvaudun M.netin käyttäjien apuun. Itselleni kun hyökkäsi 7-kielisen kuume, niin haluaisin erityisesti tietää negatiivisistä ominaisuuksista. Sen verran tiedän että soittaminen vaatii totuttelua, ja vara-osia ei ole niin helppoi löytää, mutta jos on lisättävää niin otan mielelläni apua vastaan.

Lähinnä tosiaan se, että kyseessä on kuusikieliseen verrattuna aikalailla erilainen soitin. Toki kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon siellä.
Optimaalinen tilanne olisi minun mielestäni, jos seiska on vain yksi lisäkitara repertuaariin. Ainoaksi soittimeksi sitä en huolisi.

Jotkut jatsarithan soittaa itekin seiskoilla. Ei ne oo ehkä niin vihaisia.
 
http://www.jazzguitarresources.com/7string.shtml

Seiskakielisen paksuin kieli ei oo se, mikä kitarassa on normaalisti paksuin kieli, mikä aiheuttaa pahaa sekaannusta, jos meinaa kuusikielisen juttuja soitella ... ja E-kieleen tähtääminen kovassa roiskimisessa aiheuttaa väistämättä vahinko-osumia sille paksuimmalle kielelle.

Eipähän noissa seitsemän kielisissä mitään sen ihmeempää ole, noiden mainitsemiesi asioiden lisäksi.
 
Varaosienkaan kanssa ei tarvitse nykyään kärsi päänsäryistä, sillä 7-kieliset ovat pikkuhiljaa vakiinnuttaneet asemansa soitinvalmistajien valikoimissa.
 
Itse omistan kaksi 7-kielistä, Schecterin Hellraiser C7:n ja Carvinin DC727:n. Olen soittanut 7-kielisillä noin kolme vuotta, vaikkakin tuleehan sitä 6-kielisiäkin soitettua.
 
Itselle 7-kielisessä viehättää dynamiikka jota se tarjoaa. Pidän itse standardi E-vireestä 6-kielisellä, mutta samalla massiivisen kuuloiset ala rekisterin sävelet lämmittävät mieltä suurestikkin, joten 7-kielinen on luonnollinen valinta itselle. Ei ole tarvetta tehdä kompromisseja.
 
Itselle tuo H-kieli on mainio apu biisejä tehdessä, varsinkin silloin kun haluaa painottaa jotain tiettyä kohtaa kappaleessa. Otetaan vertauskohdaksi vaikka klassinen orkestraatio, kauniit melodiat soitetaan usein viululla (kitaran ylärekisteri) ja kun uhkaava, vihainen, massiivinen kohta saapuu, matala-viritteiset instrumentit kuten sello yms. nousevat pintaan.
 
Ihmismieli kuitenkin reagoi mataliin säveliin juuri niin, että alemmat taajudet kuulostava ihmismielessä massiivisilta. Ei tässä ole kyse siitä vanhasta "kyllä Metallicakin veti normi vireessä raskaita riffejä". Okei, niin tekivät, mutta nämä riffit kuulostaisivat H-kielellä luultavammin vielä raskaammilta juuri tämän "ihmismielen" reaktion takia
 
Monet vierastavat matalia virityksiä, mutta itse ajattelen asiaa tuolta kantilta. Tietenkin monet ajattelevat että "bassoKITARA hoitaa ne nuotit", mutta bassokitara kuulostaa kuitenkin hyvin erilaiselta kuin alasviritetty kitara. Yritäppä soittaa nopeata demppi rifiä bassolla niin että se kuulostaa tiukalta ja hyvältä!

Yritäppä soittaa nopeata demppi rifiä bassolla niin että se kuulostaa tiukalta ja hyvältä!
 
Heitän saman haasteen seiskakielisille kitaroille. :)

... ja E-kieleen tähtääminen kovassa roiskimisessa aiheuttaa väistämättä vahinko-osumia sille paksuimmalle kielelle.
 

 
Eikö tuon pitäisi toimia yhtä hyvin kuin soittaa A kielellä nopeeta tai "kovaa roiskimista"?
Automaattisestihan sitä E kieltä silloin "varoo" soittamasta. Siihen pitäisi ainakin kai pyrkiä.
 
Itelläni on vanha venäläinen 7 kielinen akustinen ja kovasti se pölyjä keräilee seinällä :P

Ite en oo kyllä pahemmin mitään kummempia vaikeuksia kokenu seiskojen kanssa. Vain vähän aikaa meni totuttelussa.

Jucciz, eiköhän tuo riitä=)
 
Liity seiskahuoneeseen ja kysy asiaa myös siellä. Makuja ja erilaisia seiskoja on niin paljon, että jokaiseen tarpeeseen varmasti löytyy sopiva laite.
 
Negatiivisina puolia en tähän hätään löydä juuri muuta kuin, että Les Paul mallisia hyviä seiskoja ei oikein helposti saa.
 
Siitä ylimääräisestä kielestä, senhän voi laittaa myös yläkertaan jos on oikein kova tiluttaja. Ei se seiskankaan viritys ole mitenkään kiveen kirjoitettu. Lisää mahdollisuuksia se ylimääräinen kieli tuo tullessaan.

Lisää mahdollisuuksia se ylimääräinen kieli tuo tullessaan.
 
Mutta kai sinäkin fiksuna miehenä ymmärrät, että jos se toisi pelkästään lisää mahdollisuuksia eikä lainkaan ongelmia, ei kukaan soittaisi kuusikielisellä? Tai edes seiskakielisellä, kun voi laittaa kahdeksannenkin ... :)
 
Tuohon tiukkuusasiaan: oikeasti tiukan kuuloista alavireheviä on tullut aika vähän vastaan siitä kaikesta mitä olen sitä kuullut: en tiedä, onko se vaan vireen vai myös kitaran rakenteen syytä, että suurin osa on kuulostanut aika löysältä "plörinältä" verrattuna yhtä "vihaisesti" soitettuun normaalivireiseen ... sanotaan nyt vaikka "demppausheviin". Vai onko nämä kenties kaikki soitettu putkitasasuunnatuilla vahvistimilla (Mesan Rectot yms.), joiden soundi ei muutenkaan tiukkuudella pröystäile?
 
Esimerkkejä ihan oikeasti tiukan kuuloisesta, enimmäkseen paksulla B-kielellä möyryävästä hevistä voisin ihan avoimin korvin kyllä huolia, vaikka YouTubesta.

Ääh, ei jaksakaan.

http://www.youtube.com/watch?v=9ZYu-6qbgcc
 
Tuossa videossa lähtee 7-kielisellä sen verran kovaa settiä että me voimme olla tässä threadissa ihan hiljaa :)
 
John Pizzarelli on yksi ehdottomista jazz-suosikeistani ja myös hänen innoittamana hankin 7-kielisen. Lähinnä soinnutuksiin... toki myös hevibändin tarpeisiin niin ei aina tarvitse olla detunaamassa muita soittimia.

Mutta kai sinäkin fiksuna miehenä ymmärrät, että jos se toisi pelkästään lisää mahdollisuuksia eikä lainkaan ongelmia, ei kukaan soittaisi kuusikielisellä? Tai edes seiskakielisellä, kun voi laittaa kahdeksannenkin ... :)
 
Tuohon tiukkuusasiaan: oikeasti tiukan kuuloista alavireheviä on tullut aika vähän vastaan siitä kaikesta mitä olen sitä kuullut: en tiedä, onko se vaan vireen vai myös kitaran rakenteen syytä, että suurin osa on kuulostanut aika löysältä "plörinältä" verrattuna yhtä "vihaisesti" soitettuun normaalivireiseen ... sanotaan nyt vaikka "demppausheviin". Vai onko nämä kenties kaikki soitettu putkitasasuunnatuilla vahvistimilla (Mesan Rectot yms.), joiden soundi ei muutenkaan tiukkuudella pröystäile?
 
Esimerkkejä ihan oikeasti tiukan kuuloisesta, enimmäkseen paksulla B-kielellä möyryävästä hevistä voisin ihan avoimin korvin kyllä huolia, vaikka YouTubesta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=bwvxvmuWrNQ&feature=related
 
Mesahan ei tunnetusti ole tiukka toisinkuin ENGLit.
 
Basistithan vastusti EUta kieli ongelman takia , taitaa joillain kitaristeilla ola sama ongelma :D
 
Ei 7-kieli tuo siihen soittoon sen enempää haastetta kun sen kanssa tulee sujuiksi itse on täysin tottunut sen olemassa oloon , pikemmin 6-kielinen tuntuu hassulta. Hommaan toden näköiseesti sen 8-kielisenkin mutta sen kanssa tulee jo fyysiset rajoitukset vastaan.

Tuohon tiukkuusasiaan: oikeasti tiukan kuuloista alavireheviä on tullut aika vähän vastaan siitä kaikesta mitä olen sitä kuullut: en tiedä, onko se vaan vireen vai myös kitaran rakenteen syytä, että suurin osa on kuulostanut aika löysältä "plörinältä" verrattuna yhtä "vihaisesti" soitettuun normaalivireiseen ... sanotaan nyt vaikka "demppausheviin". Vai onko nämä kenties kaikki soitettu putkitasasuunnatuilla vahvistimilla (Mesan Rectot yms.), joiden soundi ei muutenkaan tiukkuudella pröystäile?
 
Aika yleisiähän nuo Mesat tuntuu näissä piireissä olevan, mutta löytyy sieltä tiukkaakin jyystöä. Minusta esim. Mokomalla on aika tiukka ja rähjäävä soundi Mesan kalustolla (olikos se nyt yhdistelmä Dual Rectifier - Stiletto tai jotain ellen väärin muista...).
 
Tietystihän kyseessä on vähän makuasia siinäkin suhteessa, että vähän löysemmällä soundilla saadaan tehtyä helposti sellainen isolta kuulostava matto. Kovin tiukalla soundilla pitää soittaa "enemmän" ja se on vähän hankalampi saada kuulostamaan hyvältä. Toisaalta löysä soundi puuroutuu turhan helposti jos mennään vähän nopeampaan riffittelyyn ja jynkkyyn...

Monet muotiseiskabändit ei ole kovin tiukkoja soundiltaan, johtuen vaikka Kornin soundista, Kornilla se tiukkuus ei ole koskaan ollutkaan tavoitteena.
 
Jos mennään sitten toiseen ääripäähän niin vaikka Unearth ja VHT yhdistelmä kuullostaa hyvin tiukalta. Se on myös monella ranteesta kiinni. Ei se kielten määrä vaikuta siihen soundin tiukkuuteen. Vihaisesti soitettu 6 ei välttämättä pääse lähellekään verrrattuna vihaisesti soitettuun 8 kieliseen Meshuggahin Bleed-raitaan.
http://www.youtube.com/watch?v=qc98u-eGzlc
Jos tuo ei ole tiukkaa niin mikä sitten on tiukkaa.
 
Jucciz:
Kyllä porukka sitä kahdeksattakin kieltä kitaraansa hamuaa. Onhan niitä 9 ja 10 kielisiäkin. Toisaalta, on kitaristeja, jotka pärjäävät 5 tai jopa 4 kielellä. Omia ongelmia tuo nämä kaikki tapaukset. Ihan yhtä vaikeaa jokaisen tuollaisen soittimen hallitseminen on jos hyppää siitä "tavallisesta" kuusikielisestä. Jos ajatellaan ihan objektiivisesti niin pohjimmiltaan ei se kielten määrä muuta sitä soittamisen vaikeutta mihinkään. Jollekin saattaa se 5 kielinen kitara olla se juttu, joku soittaa vain 9 kielisellä viuhkanauhoitetulla ERG:llä.
 
Joku tykkää äidistä, joku tyttärestä...

Jos mennään sitten toiseen ääripäähän niin vaikka Unearth ja VHT yhdistelmä kuullostaa hyvin tiukalta. Se on myös monella ranteesta kiinni. Ei se kielten määrä vaikuta siihen soundin tiukkuuteen.
 
Justiinsa meinasin tämän bändin ottaa esille erittäin hyvänä esimerkkinä, kuunnelkaa III: In the eyes of fire levyä.. Siinä on löysyys soundista kaukana, soitto on äärimmäisen tiukkaa ja timmiä.
 
Eipä noissa seiskoissa sen ihmeempää ole kuin kuusikielisessäkään. Itse suosittelisin testailemaan Ibanezin seiskoja, monissa kun on kohtalaisen ohkainen kaula niin se ei tunnu niin älyttömän erilaiselta verrattuna kuusikielisen kaulaan. Itse "jaksoin" olla jotain kolmisen kuukautta ilman seiskaa mutta sen jälkeen oli pakko taas sellainen hommata kotiin. On ne vain siistejä pelejä.

Siinä EI ole kahta hihnaa vaikka se näyttääkin siltä.

Aika yleisiähän nuo Mesat tuntuu näissä piireissä olevan, mutta löytyy sieltä tiukkaakin jyystöä. Minusta esim. Mokomalla on aika tiukka ja rähjäävä soundi Mesan kalustolla (olikos se nyt yhdistelmä Dual Rectifier - Stiletto tai jotain ellen väärin muista...).
 
Tietystihän kyseessä on vähän makuasia siinäkin suhteessa, että vähän löysemmällä soundilla saadaan tehtyä helposti sellainen isolta kuulostava matto. Kovin tiukalla soundilla pitää soittaa "enemmän" ja se on vähän hankalampi saada kuulostamaan hyvältä. Toisaalta löysä soundi puuroutuu turhan helposti jos mennään vähän nopeampaan riffittelyyn ja jynkkyyn...
 
Se kuva mesasta löysänä vahvistimena johtuu siitä valtavasta alamiddlen määrästä mitä se tuottaa.

Se kuva mesasta löysänä vahvistimena johtuu siitä valtavasta alamiddlen määrästä mitä se tuottaa.
 
Ja ylipäätään siitä että liian monelle Mesa = Rectifier. Ei minulla ollut 7-kielisen Ibanez APEX1:n kanssa ongelmaa kun soittelin Lone Starin lävitse. Siinä oli kyllä sellainen vahvistin, että harkitsin jo vahvastin Trilogyn kaveriksi Lone Staria. Taidanpa siltikin päätyä H&K Puretoneen jonka soundit hivelivät meikäläisen korvien g-pisteitä vielä nystyrän verran enempi... sekä kutosella että seiskalla.