Kitarat: kitarakamat ›

Kumpaa kieltenvaihto tapaa käytätte sähkökitarassa?
 
1.Kieli vaan läpi virittimen nupista ja hieman vetää löysää ja sitten vaan kiristää muutamat kierrokset eli ei mitään solmuja.
 
2. Kieli läpi, löysää ja sitten se perussolmu ja muutamat kierrokset nappiin.
 
Eli: http://www.victorgann.com/GuitarTools/ChangeStrings/step-4.jpg
 
Eli kumpaa käytätte ja mitä mieltä ootte kumpi on parempi ja miksi?
 
Lukitseeko toi tapa 1 teidän mielestänne tarpeeksi hyvin? Ite käytän kakkosta, mutta onko siitä haittaa, että on solmu, sillä jostain oon lukenu, että ei kannata pistää solmua?
 
Ja vielä, kuinka monta kierrosta pistätte? Ite n.3 kolme paksuille ja 5 ohuille.
 
Tiiän, että yksi kierros on liian vähän, mutta haittaako jos on liikaa?

Ei mitään solmuja. Laitan kielen tapista lävitse, sitten otan ylimääräistä kieltä noin "tuuman (2-3cm)" jonka jälkeen työnnän kieltä takaisinpäin tuon tuuman verran ja alan virittämään. Yleensä oikealla kädellä pidän kieltä jännitettynä, jolloin se kiertyy tasaisesti virityskoneiston tapin ympärille. Tarvittaessa myös ohjaan kieltä menemään virittimelle. Lopputulos on ollut vireensä pitävä ja siisti 3-kierrosta kieltä viritystapin ympärillä. Tosin, tällä hetkellä miulla on kolmen kiinteätallaisen kitaran joukossa ainoastaan yksi soitin, jossa on ei-lukittavat virittimet. LP Standardissa onpi Gotoh MagnumLockit ja F.I. customissa Groverin lukittavat Rotomaticit. SuperStratoissa onkin sitten floikkarit ja lukittavat satulat.

1. Tapa
 
Sen verran löysää että jonkun verran kiertyy tapin ympärille kieli ja kiertyvä osuus menee aina tapissa alemmalle kuin jo siinä oleva.
 
Paksummissa kielissä vähempi kiertyy kuin ohkaisemmissa.
 
Noista solmuista en pidä sitten ollenkaan ja olen jostain lukenu ettei olisi suositeltava vaihtoehto (joku voi sitten selittää miksi).
 
Mulla riippuu vähän noista virityskoneistoista paljonko kieltä kiertyy ympärille, Fenkussa on Shallerin lukkoviritin systeemi ja siinä tarvii vähemmän kieltä ympärille kiertää kuin esim. mun toisessa sähköskitassa eli Ibanezissa.
 
Edit: Tapin reijästä pujotettu ylimääräistä kielen osuutta leikkailen sitten pois mutta jätän pikkasen sitä jäljelle eli n. 2-3 senttiä ja taivutan sen rullalle, tälleen olen aina tehnyt kun jostain on jäänyt mieleen että tuo paljonko kieltä jättää jäljelle vaikuttaisi soundiin (tiedä sitten tuosta)

1 & 2
 
Liikaa kierroksia, enämpi löysän jäämisen mahdollisuutta joka esim kammetessa voi tulla kenkkuloimaan.
"solmu" on ihan hyvä (minusta) ohuimmille kielille, punotut eivät sellaista tarvitse.
Periaatteessa ehjään kitaraan ei mitään kikkakolmosia tarvi, mutta varmuuden välttämiseksi ja ihan puhtaasti mutulla laitan tuolleen kuvan osoittamalla tavalla G-H-E kielet.
Haittaa siitä ei varmasti ole. Vai onko? ;)

Noista solmuista en pidä sitten ollenkaan ja olen jostain lukenu ettei olisi suositeltava vaihtoehto (joku voi sitten selittää miksi).
 
Ihan sen takia että sen solmun kiristyminen kestää "iäisyyden" jolloin kitara ei pidä virettään. Ei se kieli sieltä rejästä mihinkään lähde ilman solmujakaan.
 
e: Vai onko? ;) MuN MiEleStä On...

En varsinaisesti kumpaakaan. Käytän "kantapäänkautta suurinpiirtein sinnepäin"-tekniikkaa. Kierrosten määrällä ei niinkään väliä, kunhan ei liikoja tule pyöriteltyä. Esimerkiksi nyt näyttäisi Tokaissa olevan enimmillään kolme kierrosta ja vähimmillään 4/5 kierrosta. Hyvin pysyy vire, kun en kampea käytä.

1 tapaa käytin joskus aiemmin, nyt olen kehitellyt aivan uuden (itselleni) tavan. Kierrän kieltä kaksi kerrosta tapin ympärille, sitten laitan kielen pään noiden kahden kerroksen välistä tapin reikään ja kiristän ensin kädellä ja sitten virittimellä. Kieli ikäänkuin puristuu tuohon väliin. En tiedä onko vain psykologinen vaikutus tuolla mutta tuntuu että vire pitää paremmin. Toki 1 tapa on paljon helpompi ja piti vireen myös, voisi siihenkin taas välillä siirtyä ainakin toistaiseksi.

Legenda kiertää että kun kieltä tuolla tavalla mitensattuu tunkee siihen tappiin että se menee itsensä yli ja ali ja ohi ja läpi niin se menee helpommin poikki eli rikki.
 
typo

Ihan sen takia että sen solmun kiristyminen kestää "iäisyyden" jolloin kitara ei pidä virettään. Ei se kieli sieltä rejästä mihinkään lähde ilman solmujakaan.
 
e: MuN MiEleStä On...
 
Miten sen "solmun" kiristyminen eroaa sen kielen kiristymisestä tuohon tapin ympärille?
Solmu, eli kieli menee kerran itsensä päältä...
 
Ja eihän se sieltä tosiaan mihinkään lähde, ilman solmuja ja kikkojakaan.
Mut mie teen tällee, v*ttu tehkää te niinku tykkäätte XD

Legenda kiertää että kun kieltä tuolla tavalla mitensattuu tunkee siihen tappiin että se menee itsensä yli ja ali ja ohi ja läpi niin se menee helpommin poikki eli rikki.
 
Jaa... Itselläni ei kuitenkaan ole tuota ongelmaa ollut. Jos kieli on katkennut niin on tehnyt sen vanhuuttaan, tai sitten johonkin terävään kulmaan hieroutuessaan.

Miten sen "solmun" kiristyminen eroaa sen kielen kiristymisestä tuohon tapin ympärille?
Solmu, eli kieli menee kerran itsensä päältä...
 
Ja eihän se sieltä tosiaan mihinkään lähde, ilman solmuja ja kikkojakaan.
 
Meneehän se aina monimutkaisempaa reittiä kun sen laittaa menemään. Eli kyllä se punos mielestäni painuu pitempään tuonne punoksen sisään kuin tapin sisään, en oo ainakaan nähnyt painuneen tappiin, kieleen veikkaisin tuossa ylimenopaikassa kolon painuvan. Mun miälestä kaikki ylimääräiset mutkat mäjet ja montut on vaan kielelle ylimääräisiä ja tuovat virehäikälle lisää mahdollisuuksia.
 
Mut mie teen tällee, v*ttu tehkää te niinku tykkäätte XD
 
Nii määkii teen ÄxDee;)

Tapa 1, soveltaen.
 
Kieli tapista läpi ja tiukka mutka kielen kiertosuuntaa vasten. Oikea käsi pitää kielen koko ajan kireällä, vasen kiertää viritintä.
 
Ensimmäinen kierros reiän yläpuolelle, yksi tai kaksi seuraavaa alapuolelle, eli kaksi tai kolme kierrosta kaikenkaikkiaan. Ei lipsu, pysyy vireessä.

Mulle on opetettu tapa, jossa kieli ensin pyöräytetään (tässä vaiheessa kieli jo niin piukkaan ku mahollista) viritintapin ympäri kerran, sitten pää virittimen reiästä ineen ja pujotetaan jo kierroksen tehneen kielen alta ja päältä tavallaan "lukkoon".
Ohuilla kielillä alkuun kiekkoja tarvii kaksi kierrosta ettei kieli luista.
Eipä tarvi paljoa viritintä pyöritellä ja vire pysyy ku tauti haaroissa. :P
 
Tajuskohan tästä hitto kukaan mitään..? :D

1 tapaa käytin joskus aiemmin, nyt olen kehitellyt aivan uuden (itselleni) tavan. Kierrän kieltä kaksi kerrosta tapin ympärille, sitten laitan kielen pään noiden kahden kerroksen välistä tapin reikään ja kiristän ensin kädellä ja sitten virittimellä. Kieli ikäänkuin puristuu tuohon väliin.
 
Itsekin näin laitan. =) Mutta ei siin välttämättä ole "väärää" tapaa mikään noista esitetyistä, tottumisjuttu, ja jos toimii, niin mitä väliä. Solmuja toki itsekin karsastan, mitä semmosilla??

En oo käyttäny solmuja missään: ihan vaan suoraa pötköä sillai, että kierros tulee aina edellisen alle - sekä punotuilla että punomattomilla kielillä. Yleensä joku 3-4 kierrosta tapin ympärille, punotuilla vähän vähempi.

Kumpaa kieltenvaihto tapaa käytätte sähkökitarassa?
 
1.Kieli vaan läpi virittimen nupista ja hieman vetää löysää ja sitten vaan kiristää muutamat kierrokset eli ei mitään solmuja.
 
2. Kieli läpi, löysää ja sitten se perussolmu ja muutamat kierrokset nappiin.
 
Eli: http://www.victorgann.com/GuitarTools/ChangeStrings/step-4.jpg
 
Eli kumpaa käytätte ja mitä mieltä ootte kumpi on parempi ja miksi?
 
Lukitseeko toi tapa 1 teidän mielestänne tarpeeksi hyvin? Ite käytän kakkosta, mutta onko siitä haittaa, että on solmu, sillä jostain oon lukenu, että ei kannata pistää solmua?
 
Ja vielä, kuinka monta kierrosta pistätte? Ite n.3 kolme paksuille ja 5 ohuille.
 
Tiiän, että yksi kierros on liian vähän, mutta haittaako jos on liikaa?
 
Itsehän kierrän ensin kielen virittimen ympärille, laitan reiästä läpi ja viritän. Kumpikaan ylläolevista tavoista kun ei tuntunut oikein luontevalta, niin päätin sitten alkaa tekemään näin. Kierroksia teen paksuille kielille 2-3 paksuudesta riippuen ja ohuille 4-5. Ja hyvin on tähän mennessä sujunut..

solmittuja kieliä on aika kettumaista irroitella kieltä vaihdettaessa, varsinkin niitä ohuimpia, siinä tökkii nopsaan sormenpäät verille.

Tapa 1, soveltaen.
 
Kieli tapista läpi ja tiukka mutka kielen kiertosuuntaa vasten. Oikea käsi pitää kielen koko ajan kireällä, vasen kiertää viritintä.
 
Ensimmäinen kierros reiän yläpuolelle, yksi tai kaksi seuraavaa alapuolelle, eli kaksi tai kolme kierrosta kaikenkaikkiaan. Ei lipsu, pysyy vireessä.
 
Samaa tapaa käytän itsekin.

Samaa tapaa käytän itsekin.
 
Nii miekii.