Jos minäkin nyt rohkenisin laittamaan tänne yhden sadoista kirjoituksistani.
Kritiikki on vapaa!!
Lehtikasa
Olen juonut kuukauden,
oksentanut ikävästä
Olen nähnyt hirviöitä seinillä,
hyväillyt kuolleita unelmia
Vieläkin seison sinun ansassa,
alasti huudan apua
Ei aika paranna haavoja,
se antaa hetkeksi unohtaa,
työntää ajatukset varastoon
odottamaan uutta tragediaa
Syö pois tuska,
jätä minut rauhaan
Älä anna taivaan tuoda luokseni vapahtajiaan
Totuus on jo liian raskas kantaa
Viipaloitu sydän,
voisinpa myydä sen palaset ja ajelehtia vapauteen
Päästää laiva tuuliajolle
ja sen kannelle
rakentaa lehtikasa syksyn tuuleen Bartender, more beer! Make it fast or I´m outta here! |
Paljon puhutaan teksteissä kliseistä, mitä pitää välttää. Nyt heti tulee
mieleen sanat helmet, kyyneleet, rakkaus, tähdet, kuu, aurinko jne..
mutta ehkä se pätee enemmän runouden puolella, jossa näihin sanoihin
etsitään usein jonkunlainen metafora.
Toisaalta kyllä itsekin käytän niitä runoissa. Ehkä lienee kysymys,
missä yhteydessä ja miten tuoreesti, niitä käyttää.
Ja joskus siitäkin tulee kikkailua kun aina mietitään uutta juttua,
yleensä hyvät asiat tulevat kuin itsestään, ja silloin ne myös soivat
laulussa. ja saavat sitten ihmiset täpinöihin!
Sitten ovat tietysti kuluneet/käytetyt sanonnat kuten tässä sanoituksessasi: "Kuolleita unelmia, ei aika paranna haavoja, viipaloitu sydän." Näihin kohtiin miettisin
uusia ilmaisuja. Mutta tietysti myös musiikki ratkaisee, tietenkin, kun on laulusta kyse. Edellä mainitut asiat voivat toimiakin.
Ja meillä ihmisillä on niin erilainen maku, kuka pitää mistäkin, eiks niin.. |
Tuon alun tekstisi yhteyttä omaani en löytänyt. En löytänyt mitään mainitsemistasi sanoista.
Metaforien käyttö on kuin huorissa käyminen; toiset ymmärtää ja toiset ei. Vaarallista peliä, jos ei tiedä mitä tekee (En tosin ole koskaan käynyt, mutta voisin kuvitella).
Tässä tekstissä on kyllä kuluneita ilmaisuja, mutta ne ovat minulle niin todellisia, että en halua pukea niitä muiden sanojen verhoihin. Teksti on todellinen ja tässä pidän pääni rehellisyyden muotoilussa.
Teksti on ehkä liiankin rehellinen siitä, miten tunnen tiettyjä asioita kohtaan.
Toki toki, toisille äiti, toisille koira (tai auto, niin kuin luin nyt lehdestä).
Jokainen tavallaan! Bartender, more beer! Make it fast or I´m outta here! |
Joo, tuosta olen samaa mieltä. Omastaan on pidettävä kiinni. Kuten sanoin, kikkailukaan ei hyvä asia.
Itse päättä lopulta, mikä toimii ja mikä ei. Ja siihen on sitten luottaminen. |
Deeku