Aloittelijat ›

Vetäkää kaikenlaista musaa; lastenlauluja, suomipoppia, heviä, mainstreamia, mitä tahansa. Älkää lokeroituko tai kuvitelko itseänne mihinkään tiettyyn koloon. Erikoistuminen tulee taidon myötä.
 
Tämä justiinsa, soittakaa jazzia vaikka se yksi kerta niin se vaikuttaa mukavasti ihan kaikkeen. Monipuolisena kun pitää soitantonsa niin sitä on paljon helpompi itse arvioda omaa/bändin soittamista kanssa. Jos ette muuta keksi niin soittakaa vaikka tutusta biisistä jazz/rautalanka/funk/jokin versio niin alatte ymmärtää omaa soittamisen tasoa ihan erillailla. Tullu kokeiltua JA toimii ihan kympillä
 
EDIT
 
Kirjoitus vihreitä korjtatu

Joko on bänditoiminta lähtenyt rullaamaan?
 
Ihan hyvin bändin kanssa nyt menee. Soitimme koulun kyvyt esiin- juhlassa Black Sabbathin Paranoidin, ja voitimme sillä parhaan esityksen- palkinnon.
 
Toi basistiongelmakin on nyt hoidettu. Kun annoimme ``soolokitaristilemme`` basson käteen, se tajus melko nopeesti että tää onkin mun soitin. Nii et nyt meil on basistikin.

No kukas sitten soolot soittelee :)

No kukas sitten soolot soittelee :)
 
Basisti tietenkin. :D

Basisti tietenkin. :D
 
Bassosoolot on kivoja. ->soittakaa The Who:n My Generation. Siinä on kiva ja helppo bassosoolo. (muitakin Who:n biisejä kannattaapi kokeilla)

Basisti tietenkin. :D
 
Ei ei. Basistithan alkaa hikoilemaan jo kadulla kun kävelevät nordean Solo-automaatin ohi.

Soittakaa sitä mikä tuntuu yhdessä kivalta!

Tehkää hyviä biisejä ja soittakaa hyviä biisejä hyvillä saundeilla ,siitä se lähtee

Tehkää hyviä biisejä ja soittakaa hyviä biisejä hyvillä saundeilla ,siitä se lähtee
 
Mielestäni aloittelijoiden kannattaa pitää suht. koht. huonoja saundeja, ja opetella soittamaan niillä ennemmin kuin vain heti säröt kymppiin ja tonet nollaan. Itsekin soitan Microcubella särö n. puolessavälissä. Samoin hyvien biisien tekeminen voi olla aika vaikeaa jos ei tunne instrumenttiaan erityisen hyvin. Mutta tsemppiä vaan, bändisoitto on jumalattoman hauskaa!

Itselläkin on niin sanotusti samanlainen "13-vuotiaiden bändi" ollut jo vuoden käynnissä, niin jonkunlaista kommenttia mukaan...
 
Treenikämppä teillä tuntuu jo olevankin. Paranoid menemään vaan, tai Iron Man tai jotain muuta vanhaa ja legendaarista kamaa. Niistä ne muutkin ovat aloittaneet. Ja soittakaa mahdollisimman laajaa skaalaa genrejä. Itse teimme sen virheen, että aloitimme sieltä Cannibal Corpsen Hammer Smashed Face:ista, eikä sen jälkeen olla mitään "järkevämpää" soitettu. Eikä näköjään tulla soittamaankaan.
 
Elikkäs, niistä omista biiseistä... Niitä ei ole helppo tehdä, paitsi todella epäsovinnaisen ja ajattoman tunteen/inspiraation valloissa. Esim. kun meidän "bändi" sai ensimmäisen biisin valmiiksi, se kuulosti suoraan sanotusti paskalta. Ajan myötä, siitä on tullut kuitenkin eniten treenattu biisi, ja se onkin nykyään se "alkulaukaus." Älkää hätäilkö asianne kanssa. Meillä kävi seuraavasti; mainitsin sedälleni "bändistäni" ja hän soitti pojalleen, joka omistaa levytysstudion Hesassa. Saimme äänitysajan kesän lopulle, ja meillä ei ollut yhtään biisiäkään vielä.
 
Kuten monet jo aiemmin sanoivat, älkää lokeroiko itseänne mihinkään genreen. Katsokaa mitä biisejä saatte tehtyä ja arvioikaa niiden mukaan. Tai antakaa muiden arvioida, hehän niitä levyjä ostavat.
 
^Se näytti päässäni hienommalta kuin yläpuolella^

Mitäsääoikeenselität? Ihme kakkaa... Tottakai kannattaa soittaa niin hyvällä soundilla, kuin ikinä vaan mahdollista. Huonoilla soundeilla soittamisessa ei ole mitään pointtia, jonka takia sitä kannattaisi ehdointahdoin harrastaa. Säröt kympissä ja tone nollassa sensijaan yleensä on enempikin sitä huonoa soundia noinniinku lähtökohtaisesti...
 
No joo, vähän huonosti sanottu. Tarkoitin siis, että soundien olisi hyvä olla sellaiset, että virheet kuulee suht hyvin, erityisesti kitarassa. Tottakai siis soundien pitää ensisijaisesti miellyttää, mutta välillä itse soittelen joitain soolonpätkiä ihan ilman vahvaria, että virheet varmasti kuulisi. Koska vain virheistä oppimalla ja niitä tekemällä voi kehittyä.
 
Joo, ja vielä tuohon Farawayn kommenttiin viitaten, älkää päättäkö, mitä genreä soitatte! Tärkeintä on ehdottomasti itsensä miellytys. Ei tr00 black medalissa ole mitään hienoa, jossei siitä tykkää. Itse olen/olisin todella avoin opettelemaan vaikka afrikkalaista musiikkia tai reggaeta, jos jaksaisin vain opetella.

No joo, vähän huonosti sanottu. Tarkoitin siis, että soundien olisi hyvä olla sellaiset, että virheet kuulee suht hyvin, erityisesti kitarassa.
 
Eli siis hyvät. :) Tarkoitus ei ole hakea yksinään mahdollisimman muhkulta kuulostavaa soundia, vaan hyvää ja selkeää kokonaisuutta. Sitähän sä mahdoit tarkoittaa?

Eli siis hyvät. :) Tarkoitus ei ole hakea yksinään mahdollisimman muhkulta kuulostavaa soundia, vaan hyvää ja selkeää kokonaisuutta. Sitähän sä mahdoit tarkoittaa?
 
No ehkä, ehkä ei. Kyllä itse tykkään myös sellaisesta, "rouheasta" säröstä a la Megadeth tai Pantera. Mutta on kyllä totta, että mikään ampiaissärö tuskin miellyttää kenenkään korvaa. Sen "oman soundin" löytäminen on muuten pirun vaikeaa.

Sen "oman soundin" löytäminen on muuten pirun vaikeaa.
 
Onhan se. Ensin pitäisi saada etsimänsä kotinurkkaan ja sen jälkeen pitäisi vielä saada se sopimaan bändin joukkoon. Ongelmaksi koituu se, kun kaikilla on aina erilaiset soundit ja neljä yksinään hyvää (ja miksei myös johonkin bändiinkin sopivaa) pullaa ei välttämättä jossain kontekstissa saakaan aikaan mitään ahaa-elämyksiä.
 
EDIT: Mietis sitä rumbaa, kun hakisikin musakaupassa koko bändille soundimaailmaa kerralla! Jokainen ruotii sen 10 erilaista vahvaria muutenkin läpi ja sit pitäis vielä tuumailla yhteissoundia eri laitteiden välillä. Siinäpä sitä sit oliskin vuoden projekti tiedossa. :)

Yksi mitä korostaisin kanssa on se, että soittakaa treeniksellä tarpeeksi yksinkertaisia juttuja, että homma pysyy kasassa. Himassa voi treenailla niitä tiluharjoituksia ja muita. Ja pitääkin.
 
Keikalla on ideana se, että biisi pitäisi hallita vaikka silmät kiinni ees ja taas, koska livetilanteessa on mukava vähän heiluakin. Bänditreenit ovat ainoa paikka jossa voitte treenata juuri sitä YHTEENSOITTOA. Tiukka beat-komppi ja suora kasi kuulostavat vitusti paremmalta kuin huojuva fillikeskittymä ja basisti joka ei tiluttamiseltaan löydä ykköstä ikinä.
 
Erityisen tärkeää on soittimen ja biisin treenaus silloin, jos laulaa yhtä aikaa soiton kanssa. Tällöin riffien on kuljettava sateessa, sumussa ja seitsemän pullon simassa. Miksikö? Koska laulaminen ja soittaminen syövät resursseja toisiltaan. Jos keskittyy liikaa soittamiseen, lauluäänessä alkaa kuulua haparointia, ja vaikka bändi soittaisi muuten hemmetin tiukasti ja kuulostaisi hyvältä, aneeminen ja epävarma laulu voi pilata kokonaisuuden.
 
Tietäkää mitä haluatte tehdä, pyrkikää kuulostamaan siltä. Treenaamalla ja hyvin soittamalla itsevarmuus kasvaa ja se sitten taas saa aikaan sitä tiettyä karismaa ja lavasäteilyä joka saa teidät yleisön silmissä näyttämään osaavilta ja hyviltä jätkiltä, sen sijaan että vaikuttaisitte haparoivalta muksubändiltä joka nyt sattui ottamaan soittimet käteen kun reeniksellä on kiva dokata.
 
Biisien kirjoittamisesta: tehkää sitä. Ihan sama mitä sointuja, ihan sama mitä sanoja. Ei väliä. Biisintekoa oppii tekemällä biisejä. Säälittävät viisut, joita ensiksi teette, ovat tärkeitä ponnahduslautoja matkalla monipuolisempiin biiseihin. Eikä toisaalta pidä taaskaan väheksyä yksinkertaisuuden lumoa, kunhan vain vedätte tiukasti. Tsekkaa jos et usko: Danko Jones.
 
Pyrkikää myös keikoille. Silloin teillä on selkeä päämäärä jota kohden työskentelette, jolloin treenimotivaatio kasvaa. Keskustelkaa myös ajoissa mitä tahdotte tehdä bändin kanssa ja muistakaa, että puhallatte yhteen hiileen. Jos jokin risoo toisen soitossa, kannattaa antaa asiallista kritiikkiä ja pohtia, miten homman saisi paremmin toimimaan.
 
Ette ole Kikka Koreoita tahi Jussi Pattitusseja, joten elämässä ja musiikissa saa tehdä virheitä. Hyvä fiilis peittoaa kuus nolla täydellisesti nuotilleen soitetun biisin, mutta tämä ei silti merkitse sitä, että kaikki pitäisi mokata, kun se nyt on rökäänröul.
 
Tartteeko opetella nuotit? No ei tartte jos ei tahdo, mutta älkää helvetissä ruvetko puolustelemaan sitä sillä että "ei Jimikään osannut" - jos haluatte soittaa musiikkia ja oppia siitä lisää, niin musiikin teorian tutkiminen on pelkästään hyvästä. Tiedätte silloin mitä teette. Myös tekniikkaharjoittelu on hyvä asia, silloin teidän ei jossain vaiheessa tarvitse tehdä kompromisseja sen välillä, mitä ajattelette päässänne ja mitä sormenne soittavat. Tiluttaminen on hyvä hanskata - ei siksi että sitä pitäisi sylkäistä joka kohtaan, vaan siksi, että jos jostain syystä biisi tuntuisi tarvitsevan sitä, ei tarvitse jättää soittamatta siksi ettei osaa. Tämän lainalaisuuden alle voidaan rykäistä myös sointukäännökset, tahtilajien vaihdot yms.
 
Tärkeintä hommassa on kuitenkin hauskanpito. Kaiken muun voi jättää huomiotta, jos soitto on tiukkaa ja meininki on hyvää. Sen näkee heti, jos bändillä on hauskaa soittaessaan - pitäkää siis kivaa.
 
Tsemppiä!

Juoppiksen teksti
 
Komppaan täysillä, tärkeitä pointteja osasit korostaa ja plussan sait!

Juoppikselta taas hyvä teksti, plussaa.
 
Mutta tosiaan, bändin jäsenten tulisi olla sen verran hyviä, että pystyy soittamaan kaikki ideat jotka päähän pälkähtää. Tämä vaatii tottakai kymmenen, ehkä kahdenkymmenenkin vuoden harjoittelua.