Yleistä keskustelua musiikista ›

Me saatiin kyllä opetella soittaan melkein jokainen musiikin tunti ihan bändisoittimilla ja muistan joskus olleeni jopa rummuissa soittamassa opettaman kutsumaa reggae-komppia kun piti säestää jotakuta tyttöä tenavatähti laulussansa. sekosin tosin täysin kompissani kun en ollut ala-asteella kovin musiikillista tyyppiä. Nokkahuilua tuli myös puhallettua ihan tarpeeks ja siitäkin jäi melkein traumoja mutta kivaa se mun mielestä sillon oli. Tosin musiikkiluokkassa oppimassa sai kuulla opettajan kitaran vingutusta melkein jokainen tunti eikä sillon kyllä kiinostanut pätkän vertaa.
Meillä oli oikein bändivuorovälkät kutosella jossa piti reenata playbackina joku tunnettu kappale ja se sitten kuvattiin musavideoks :D harmi että se oli vapaaehtosta eikä sillon halunnu tehä, nyt ois meinaan veikeetä kattoo sitä.
 
Ylä-asteen/lukion musiikista sanon vaan sen että se pilaa kaikki biisit joita on joskuskaan pitäny hyvänä. Syynä lähinnä laimea tyttökuoro laulamassa ( älkää ottako hernettä nenään kyllä tytöt osaa laulaa) jonka laulu on rasittavaa kuunnella ja muutenkin kappaleet on tylsiä eikä tunnilla ala muutakun väsyttää. Plussaa silti sille että seiskalla innostuin soittaan kitaraa. On ne musiikin kurssit soiton kannalta vähän turhia jos osaa soittaa perussoinnut ja vähän improvisoida skaalasta... Tosin välillä tuli tunne että toinen opettaja luulee että oppilaat on kun mitäkin virtuooseja iskemällä biisin soimaan ja sanoo että vedetä toi riffi mikä tossa tuli ja toinen kysyy vieläkin että muistatko missä on C#m. ota siitä nyt sitten selvää... :D

Lukiossa meillä ei tuollaista ollut mutta yläasteella 7-luokalla piti soittaa blueskaavaa ryhmän kanssa johon kuului. Jokaisella oli oma soitin, minulla se oli silloin basso. Muuten meni omalta osalta hyvin mutta "rumpali" sekosi täysin rytmissä eikä pystynyt pitämään biisiä kunnolla kasassa loppuun asti. Oli siinä mukava sitten yrittää pysytellä edes itse jotenkuten mukana. Opettaja tietysti arvosteli suorituksen.
 
Juu, meilläkin annettiin yksilöllisesti arvosana suorituksesta. Itse sain yhdeksikön(!), opettaja ilmeisesti arvosti vaihtoehtoisempaa sovitusta kappaleesta... "Hallowed be thy name..." *BODONGO-DONG-DONG-DAGADUM!*

CCR:ää, Beatlesia ja muuta bändikerhonvetäjäopen suosikkimusaa veivattiin. Eli isirokkia. Ope oli samalla kapellimestari ja soitti komppas akustisella mukana. Keikkojakin soitettiin koulun juhlissa ja siellä mäkin bassonsoiton perusteet opin. Varsinaisilla musiikin tunneilla soitettiin kanteletta, nokkahuilua yms. ja laulettiin pienosäestyksellä kesäpäivää kangasalla. Tämä jotakuinkin vuosina 1990-96. Bänditouhut oli kai alkanu aikasemmin jo, koska touhulla oli jo mun ala-asteeni aikana joko 10- tai 15-vuotisjuhlakonsertti, jossa oli entisiä ja silloisia soittajia mukana. En tiedä miten on nykyään meiningit sen tai koko bändipuuhastelun suhteen. Ei ole ainakaan kutsua tullut soittaan 30-vuotisjuhlissa. :P

Nainen tummissa oli kova hitti myös täälläpäin. "Lihakirves" oli kokoonpano (rummut, basso/laulu ja piano) ja em. kappale oli ohjelmiston vakio. Muusta ohjelmistosta ei enää muistikuvaa. Itse siis soitin bassoa ja lauloin heleällä ala-asteelaisen äänellä.
 
Niin oli, oi niitä aikoja. Tässä puhuu kyseisen pumpun rumpali, eikä ne kompit ole siitä muuksi muuttuneet tähän päivään mennessä. Nainen tummissa tais olla setin ainoa biisi, ja ehkä jotakin suomirokkia.

Ala-asteen musiikintunnit olivat kamalaa aikaa. Nokkahuilua, laulua ja meillä jostain syystä hirvittävä määrä musiikin teoriaa joka viimeistään tappoi kaiken innon.
 
Inhokkiaine muuttui lemppariksi ylä-asteella kun tunneilla keskityttiin pändisoittoon ja pääsin laulamaan. Opettaja sai myös houkuteltua puhallinorkesteriin soittamaan pasuunaa. Jossain vaiheessa huomasin että herranjestas, tämähän on hemmetin mukavaa ja minähän olen hyvä tässä.
 
Musiikintunneista innostuneena menin sitten nuorisoteatteriin, myöhemmin musiikkilukioon ja vuosi sitten aloin opiskella laulusta itselleni ammattia.
 
tekisi mieli kyllä nähdä sitä ala-asteen opettajaa jonka mielestä olin harvinaisen epämusikaalinen ja laulutaidoton kakara.

Ala-aste. Hmm.
Nokkahuilun lisäksi soitettiin akustista kitaraa 5-6-luokilla. Eli siis kymmenkunta kitaraa vetää yhtä aikaa jonkun kahden helpon soinnun valssin taustalle sointuja (toiselle ja kolmannelle iskulle) hum-PAP-PAA . Juu muistan noin tarkasti. Ja sitten laulettiin ihan jopa kaksiäänisesti sekakuorona mm. Uralin Pihlajaa. Oli musta muistaakseni ihan kivaa. Teoriasta käytiin nuottien aika-arvot (kokonuotti - 16-osanuotti), nuottiavaimet, tahtilajimerkintä yms joka oli jo tuskallisen tuttua pianotunneilta. Kuunneltiin perusklassista, smetanan moldau ainakin ja griegin vuorenkuninkaan luolassa. Meikä soitti ihan perseelleen jossain joulujuhlassa Joulupukki, Joulupukki -biisin. Kevätjuhlassa soitin muistaakseni jonkun Pretty Womanin oisko kutosluokalla, tais mennä paremmin. Rockia ei kai kukaan halunnutkaan. Rumpuja/bassoa/sähkökitaraa ei ollut koko koulussa.
 
Olin siis ala-asteella 1995-2000

Vaikkei varsinaisesti ala-asteen bändi ollutkaan niin kerron silti. Olin TET-jaksolla paikallisella ala-asteella. Eräänä päivänä sattui opettaja kuitenkin olemaan poissa ja jouduin paimentamaan itse mukuloita. Kun välitunti koitti, menin hiplaamaan opettajan Fender Stratocaster -sähköskittaa (vieläpä ihan oikeasti aito). Aloin sitten siinä särön päälle laitettuani vedellä ihan mitä sattuu painelin kieliä sieltä täältä, niin eiköhän paikalle pulpaha pari lasta jotka hämmästelivät ääneen taitavaa soittoani. Että se siitä lasten musikaalisuudesta...

Tulipa tässä mieleen että meillä se opettaja räväytti viimeseen musan kokeeseen soinnun tunnistus tehtävän, että piti tunnistaa korvakuulolta tyyliin Am, Em, D ja muutama muu varmaankin viis yhteensä. En kyllä osannu täytyy myöntää... En tiä osaisinko nytkään kun sentään soitan jotain. (sillon siis en ollu kiinnostunu musiikista yhtään)
 
Missäs vaiheessa konservatoriossa tulee soinnun tunnistuksia? vai tuleeko niitä edes sielä.

Parin luokkakaverin kanssa perustettiin 5. luokalla bändi. Soitettiin pääasiassa Nirvana ja RHCP-covereita, mutta kyllä sitä omiakin biisejä tehtiin. Jälkikäteen soitettiin bändin rumpalin kanssa vielä vanhempanakin samassa bändissä.

Tulipa tässä mieleen että meillä se opettaja räväytti viimeseen musan kokeeseen soinnun tunnistus tehtävän, että piti tunnistaa korvakuulolta tyyliin Am, Em, D ja muutama muu varmaankin viis yhteensä. En kyllä osannu täytyy myöntää... En tiä osaisinko nytkään kun sentään soitan jotain. (sillon siis en ollu kiinnostunu musiikista yhtään)
 
eikös Am:n erottaminen korvakuulolta Em:stä vaadi absoluuttista sävelkorvaa? Tietysti jos on viime aikoina soittanut noita sointuja samasta kohtaa kitaralla, niin ne voi jäädä helposti päähän muutenkin.

eikös Am:n erottaminen korvakuulolta Em:stä vaadi absoluuttista sävelkorvaa? Tietysti jos on viime aikoina soittanut noita sointuja samasta kohtaa kitaralla, niin ne voi jäädä helposti päähän muutenkin.
 
Jos annetaan jokin referenssiääni/-sointu, niin kyllä se sitten pitäisi luonnistua. Ilman referenssiääntä onkin jo vaikeampaa.
 
Tosin kitaralla perussoinnut, joissa on mukana vapaita kieliä, tunnistaa aika helposti äänensävystä.

Tosin kitaralla perussoinnut, joissa on mukana vapaita kieliä, tunnistaa aika helposti äänensävystä.
 
Eri asia sitten, mikä pointti tuollaisten sointujen tunnistamisessa on musiikinopetuksen kannalta...

Eri asia sitten, mikä pointti tuollaisten sointujen tunnistamisessa on musiikinopetuksen kannalta...
 
Etenkin jossain peruskoulussa...

Ala-aste, bändit? Meillä oli 30 nokkahuiluun kuolaavaa, lähes kuoleman partaalle tylsistynyttä naskia vetämässä (huonosti) sellaisia ikivihreitä klassikkoja kuin "Oodi ilolle", "When the saints go marching in" ja tottakai se iänikuinen "Ostakaa makkaraa".
 
Ylä-asteella päästiin jo akustisilla kitaroilla vetämään jotain Baddingia sun muuta. Raskaasta musiikista (tai juuri muustakaan, mistä porukka olisi innostunut) ei ollut puhettakaan.
 
Vasta lukiossa päästiin soittelemaan bändisoittimilla vähän mitä milloinkin huvitti. Tunneilla hyvin pitkälti valittiin itse biisit (tosin suurinta kansansuosiota saivat edelleen raamattua vanhemmat poppibiisit). Välitunneilla sitten vedeltiin progea, rockia, metallia jne.
 
Ala-asteen kävin tuossa 1990-2000 -lukujen taitteessa, ja lukio päättyi tänä vuonna.

Bändi oli ja mitä muistan niin kaikilla oli kivaa. Eli kenenkään otsa ei ollut rypyssä.

Itse soitin nokkahuilua. Nykyään Pikkusiskoni soittaa koulussa UKULELEA!! uke! Oon kateellinen. Ois päässy tiluttamaan jo vaipat jalassa :)

Rock moment of my life:
 
Ala-asteella jäi bändi toiminta nollalle, mutta muistan kirkkaasti sen hienon hetken kun opettajan myöntymyksellä opetin muita luokkalaisia soittamaan kellopelillä Judas Priestin "Breaking the Lawia" ala-asteen musiikintunnilla :D.

Ala-asteella koulussa ei ollut mitään bänditoimintaan viittaavaa. 1983 yläasteella sen sijaan musaluokassa oli bändikamat ja niitä käytettiin.
 
Ennen yläastetta olimme treenanneet jonkun kotona erikoisilla kamoilla, mutta yläasteelta bändihommat varsinaisesti alkoivat.
 
Muistan edelleen, kun soitin ekaa kertaa "oikeilla" rummuilla ja bassolla :)

Hmm, ala-asteella olin 1997-2002, eli aika tuore tapaus... Meillä musiikinopettaja vaihtui pariin otteeseen, mutten muista että kukaan heistä olisi suorastaan tappanut innostusta musiikkiin. 3.- 6.lk musaopettaja tosin oli kuuluisa tiukkapipoudestaan ja päntäytti meihin aika suuret määrät musiikinteoriaa... Monelta se tappoi innon ainakin yläasteelle saakka, itseltäni ei koska harrastin musiikkia niihin aikoihin jo musaopistossa ja jostain syystä olin niin typerä että todellakin painoin mieleeni niitä asioita :D eli käytännössä osasin jo 3/3 teorian kauan ennenkuin olin edes käynyt 1/3:stä..
 
Joka tapauksessa, meidän ala-asteella kannustettiin aika hyvin musiikkiin, eli bändejä sai kasata jos halusi. Niitä ei kumminkaan ollut (näihin aikoihin muuten opin että kitaralla soitetaan yleensä sointuja eikä melodiaa...), yhtä yritettiin tehdä ja sen kitara-rumpu-piano - kokoonpano onkin säilynyt jossain määrin lukioonkin asti.
Muuten ala-asteelle kuului ehdottomasti nokkahuilu, laulu sekä teoria. Musiikkipainotteiseen hakeneet joutuivat käymään yhden tunnin ylimääräistä viikossa, mutta siellä oli myös mahdollisuutena päästä soittamaan bändisoittimilla (joku 1-8min per kerta) ja sekös meitä sinne veti aina kerta toisensa jälkeen.
 
Yläasteen opetus olikin sitten jo jotain ihan muuta, saatiin sellainen opettaja joka pisti vanhat säännöt uusiksi ja bändisoitosta tuli arkipäivää. Kiitos hänelle.
 
Muokkaus:
Tuli muuten tällainen kysymys mieleen, että muistaako kukaan oliko teillä tapana laulaessanne koko luokan kanssa vaihtaa originelleja sanoja uusiksi? Yleensä pissa-kakka-linjalta, eli siis 'härskit' sanoitukset oli vuosisadan vitsejä. Muistan vieläkin jotain niistä, esimerkiksi se "If a god was one of us" tuo mieleen aina pari hauskaa muistoa... Aika huomionhakuistahan se oli, mutta mielenkiintoista ois tietää onko muilla samankaltaisia kokemuksia :D