Aloittelijat ›

Sanotaanko näin ässämäisesti, että tuli ostettua +2200 euron kitarakamat, kun en edes tiennyt monta kieltä kitarassa on. Näin jälkeenpäin sitä ajattelee, että olisikohan kannattanut ostaa sittenkin se parin sadan euron akustinen ja kokeilla, miten lähtee etenemään.
 
Kaksi vuotta tuossa on nyt pölyttynyt:
 
Epiphone Les Paul Standard ('59 & Jazz)
2x12": Celestion G12H & V30 (+G12M)
Koch Studiotone 20
 
Äänenlaadullisestihan kyseessä suhteellisen kelpo kokoonpano puoliammattilaisten sanojen mukaan, mutta mitäpä tuosta hyödyt kun itsellä onkin sitten sormi suussa otelaudan sijaan.
 
Ja tunneissa kun lasketaan, niin kamoilla soitettu alle vuorokausi. Nuoremmalle sukupolvelle siis; ostakaa se akustinen ensin.
 
Positiivisena puolena sanottakoon sitten, että kun vanhempana tulee vieraita kylään ja huomaa kitaran, niin voi heittää jotain "joo, tulihan sitä nuorempana soiteltua aika upeita sooloja". Tosin sormi on sitten jälleen suussa, jos pyydetään antamaan esimerkkiä. ;P
 
Onkos muilla tällaisia upeita epäonnistumisia harrastuksensa suhteen?

Onkos muilla tällaisia upeita epäonnistumisia harrastuksensa suhteen?
 
Raha-asioissa sun epäonnistumiset on näköjään jääny aika vähiin jos on varaa ostaa parin tonnin vehkeet noinkin spontaanisti. Epäilisin ettei tuokaan talouttasi kaada? (hymiö)
 
Mutta käy musaliikkeessä vaihtamassa ne johonkin kiinnostavampaan instrumenttiin, jos sellaista on. Tai myy kokonaan pois ja osta golf-setti niinku muutkin porvarit... (toinen hymiö)

käy parilla tunnilla ja lainaa kirjastosta 20 levyä kaikki eri kategorioista. jos joku vaikka iskis ilman että tarvii kamoja myyrä.

Ei tuo ole mitään! Mä, kuten monet muutkin, olen ostanut ja myynyt kitaroita nipun (no toista tusinaa), enkä vieläkään osaa. Se, että ostaa hyvät kamat ja pitää ne eikä osta uusia... kaksi vuotta(!)... on jo aikas hyvin. :)

Niin, tosiaan, ei välttämättä ihan totaalinen epäonnistuminen, kun laitteet on kerran jo ostettu, niin tuossahan ne varmasti puoli/vuosikymmenen kestää, että jos vaikka soittamisinto sattuisi iskeämään.
 
Ehkä jotain kitaratunteja pitäisi joskus ottaa, mutta tykkään kyllä enemmänkin itsekseni soitella. Eilen jopa pientä mielihyvää tuli, kun youtuben kautta katsoin soitto-ohjeet Johnny Cashin Hurtiin ja Jack Johnsonin Banana Pancakesiin, jotka sai kuulostamaan edes hiemankaan alkuperäisiin verrattuna.
 
Ei muuten olisi paha idea tehdä pieniä videoklippejä tänne Aloittelijoiden puolelle, joita on suhteellisen helppo opetella, kun näkee sormen liikkeet, lukee ruudun yläreunasta tabit ja kuulee vielä soiton. Esimerkkinä tästä vaikkapa tuo Johnny Cashin Hurt:
http://www.youtube.com/watch?v=q7VqTbuDBBo
 
Motivaatiohan tuossa vaan helpommin nousisi, kun saisi pienintäkään hyvänkuuloista muutaman soinnun yhdistelmää aikaiseksi.