Yleistä keskustelua musiikista ›

oliko teillä peruskoulussa bändi? mitä musaa soititte? oliko opetus hyvää? oliko soiton taso korkea? (joo, varmana!) mitä muuta hauskaa tapahtui? mistä lähtien ala-asteella on soitettu rockia? turmeleeko rock herkät nuoret mielet?
 
huom.! kertokaa aina, mistä vuosista suunnilleen on kyse, kun puhutte peruskoulusta. siitä voisi ehkä nähdä, jos tilanteet on muuttuneet.

oliko teillä peruskoulussa bändi? mitä musaa soititte? oliko opetus hyvää? oliko soiton taso korkea? (joo, varmana!) mitä muuta hauskaa tapahtui? mistä lähtien ala-asteella on soitettu rockia? turmeleeko rock herkät nuoret mielet?
 
Meillä istuttiin penkeissä ja laulettiin kirjasta.

Nokkahuilu, anyone?
 
Voiko kamalampaa olla, onneksi sitten innostuin musiikista kun 7. luokalla pääsi lähemmin tutustumaan bändisoittimiin.

Ala-asteella hoilattiin jotain jumalanhylkäämiä virsiä samalla kun 1700-luvulla alkunsa saanut opettajatar polki harmoonia. Onneksi kotona oli Sabbathit ja Maidenit tasapainottamassa vaakaa.

Myö soitettiin välituntisin Metallicaa ja muuta hurjaa. I will stay oli kans kova sana, jotku Elviksen biisitkin rokkas ihan.

Ala-asteaikoinani (loppui '98) säästyin tältä pahamaineiselta nokkahuilulta, sen sijaan saimme rämpytellä kanteletta maailman tappiin asti. Mitään rock-musiikkiin viittaavaakaan ei minun muistikuvieni mukaan laulettu. Musiikkiluokan varastohuone oli täynnä akustisia kitaroita, kaikenlaisia lyömäsoittimia ynnä muuta mielenkiintoista, mutta luoja auta jos niihin meni edes koskemaan kanteleenhakureissulla.
 
Yläasteella tilanne ehkä hieman parani kappalevalikoiman suhteen kun soitettavien kappaleiden joukkoon oli eksynyt jotain populaarimusiikkiin viittaavaakin (= joka tunnilla Joutsenlaulu ja/tai Rafaelin enkeli). Bändi laitettiin yläasteaikoina pystyyn, ja joillain välitunneilla sai mahdollisesti jäädä luokkaan soittelemaan. Suhtautuminen rokkiin tuli kuitenkin selväksi viimeistään koulun kykykilpailujen aikaan: "tiettyjen oppilaiden" sielun pelastuminen haluttiin varmistaa tarkistamalla kappaleen (Deftonesin My Own Summer) sopivuus koulun tapahtumaan. Musiikinopettajasta, rehtorista, oposta ja muutamasta muusta opettajasta koostunut raati antoi tuomionsa, joka oli se, että osat, joissa rääyttiin (IIK!), tuli laulaa puhtaalla äänellä. Lisäksi esityksemme laitettiin tapahtuman viimeiseksi, jotta halukkaat voisivat poistua tapahtumasta mielipahan välttämiseksi. No, ainoa joka mielenosoituksellisesti lampsi ulos salista, oli vanhoillinen hissanopemme.

No onpas ihmeellistä, kun meidän koulu espoossa oli jo niin rock joskus 1980-luvun lopussa. Ymmärtäisin paremmin jos vuosi ois '78.
 
No, meillä oli pikkupaikkakunnalla vähän erilainen meininki. Ehkä vähän liioittelin, kyllä ala-asteellakin aika ajoin jotain tosi repäisevää jollotettiin, kuten vaikka Krokotiilirokkia.

Oih, meillä oli ala-asteella bändikerho ja siellä oltiin. Olin 2kertaa laulamassa syksyn säveltä, bändi oli Unknown. Siihen se koulujuttu jäi.
 
Toinen oli kaverin kanssa rock/räppibändi: Smurffilimukka ja Kastelukannu, toinen oli vanhan levarin ääressä jolla sitten tuhottiin yksi vinyyli kun neulaa ei ollut niin päätettiin tehdä nuppineulasta "patentti", toinen lauloi/räppäsi, vaikutteina oli stratovarius ja michael jackson.
Yksi keikka tehtiin naapureille ja tienattiin viitisen kymppiä, yksi kasettikin täytyisi jossain olla. Ylivoimaisin biisi oli Bili stiin, sanat meni jotain "Bili stiin, Bili tsiin is not mai lover. If tissi taun is stast laik a (jotain)" tuota muttama minuutti putkeen.

Meillä ala-asteella laulettiin kirjasta, eikä soittimiin pahemmin koskettu kuin vasta ylä-asteella.
 
Ala-asteen musaope oli kyllä huippu. Pianonsoitto oli aika kangertelevaa iänkin tuoman jäykkyyden takia, mutta hänen soittamansa levyt olivat huippuja. Tuli Elvistä, Hurriganesia, Hendrixiä, Zeppeliniä ja muita klassikkoja. Kerran se toi jotain free-jazz -levyjä, jotka aiheuttivat suurta hämmennystä. Välitunneilla suunniteltiin jatsibändin perustamista, kun eihän sen perusteella tarvinnut osata soittaa paskan vertaa.
 
Nokkahuilua soittelin ennen kouluikää musiikkileikkikoulussa. Ei jäänyt hyviä muistoja...

Me vaan perustettiin itse bändi viidennellä. Ei meillä mitään koulun puolesta tarjottu. Tosin saatiin sitten kunta järjestämään Marco ja Zachary Hietala pitämään parin päivän mittaisen bändikoulun vähän myöhemmin. Oli siinä 12-vuotias Tarot fani aika täpinöissään!
 
EDIT: Korjasin ikää.

Laulu- ja nokkahuilutunneilla feikkasin aina, koska en uskonut osaavani laulaa tai soittaa. Onneksi basso vei tyhymän miähen pari vuotta myöhemmin mukanaan.

Nokkahuilu, anyone?
 
Voiko kamalampaa olla, onneksi sitten innostuin musiikista kun 7. luokalla pääsi lähemmin tutustumaan bändisoittimiin.
 
Hehe, kuudenteen luokkaan asti soitettiin joka musiikintunti nokkahuilua. Sitten vaihtui musiikinopettaja ja saatiin kokeilla bändisoittimia, mutta eipä sitä itse viitsinyt.

hei, nokkahuilu oli barokkiajalla ammattilaisten soitin. esim bachin huilupainotteinen 4. brandenburg-konsertto on sävelletty nokkahuiluille. respektiä nokkikselle! siitä saa paljon irti jos osaa.

siitä saa paljon irti jos osaa.
 
Ainakin reilusti meteliä ihan ilman osaamistakin, kun parikymmentä pientä kuolaturpaa treenaa jotain "aasille makkaraa"-zibistä.
Ei ollu bändiä meillä ei. Natsiopettajia sitäkin enemmän, jotka tappo kiinnostuksen täysin.

Heepin lady in blackista oli johonki kirjaan väännetty karvalakkiversio ja sitä sitten veivattiin.

Kiinnostuin kitaran soitosta ala-asteella, jonka lopulla sainkin sellaisen. Mitään bändiä ei koskaan ollut, eikä olisi taitoakaan siihen ollut ettei sen puoleen. Ei meilläkään mitään rokkia koskaan soitettu, oikeastaan... Mitä nyt akustisilla yritettiin Metallicaa soittaa ja kuunnella välkällä. Kerran piti olla kuvaamataitotunti ulkona kun oli kaunis ilma, me livahdimme sisään kuuntelemaan Master Of Puppetsia. Taisimme säestää vielä bongorummuilla jne. ja ope ei oikein pitänyt tästä kun huomasi tämän.
 
Ylä-asteella soittoinnon tappoi huono ja epäkannustava opettaja. Onneksi tuota kumminkin jaksoi kotona silti soitella vaikkei koulussa kiinnostanutkaan. Musiikkikin mitä soitettiin oli aina aivan luokatonta paskaa, mm. Apulantaa, PMMP:tä, Neljää Ruusua jne. Kerran sanoimme ettemme halua soittaa tuollaista, ope kysyi että mitäs sitten. "No jos vaikka Iron Maidenia." Ei soitettu.

Nokkahuilu, anyone?
 
Voiko kamalampaa olla, onneksi sitten innostuin musiikista kun 7. luokalla pääsi lähemmin tutustumaan bändisoittimiin.
 
Todellakin sama.

Kiinnostuin kitaran soitosta ala-asteella, jonka lopulla sainkin sellaisen. Mitään bändiä ei koskaan ollut, eikä olisi taitoakaan siihen ollut ettei sen puoleen. Ei meilläkään mitään rokkia koskaan soitettu, oikeastaan... Mitä nyt akustisilla yritettiin Metallicaa soittaa ja kuunnella välkällä. Kerran piti olla kuvaamataitotunti ulkona kun oli kaunis ilma, me livahdimme sisään kuuntelemaan Master Of Puppetsia. Taisimme säestää vielä bongorummuilla jne. ja ope ei oikein pitänyt tästä kun huomasi tämän.
 
Tästä tulikin mieleen eräs lukion musiikintunti. Kurssin suoritukseen kuului jonkin kappaleen esittäminen opettajalle joko yksin tai ryhmässä ja kun yksinäni en alkanut mitään vääntämään, soluttauduin kaverien esitykseen ja otin soittaakseni ainoan jäljelle jäävän instrumentin: soittelin bongoja Hallowed Be Thy Namen taustalla...

Tästä tulikin mieleen eräs lukion musiikintunti. Kurssin suoritukseen kuului jonkin kappaleen esittäminen opettajalle joko yksin tai ryhmässä ja kun yksinäni en alkanut mitään vääntämään, soluttauduin kaverien esitykseen ja otin soittaakseni ainoan jäljelle jäävän instrumentin: soittelin bongoja Hallowed Be Thy Namen taustalla...
 
Lukiossa meillä ei tuollaista ollut mutta yläasteella 7-luokalla piti soittaa blueskaavaa ryhmän kanssa johon kuului. Jokaisella oli oma soitin, minulla se oli silloin basso. Muuten meni omalta osalta hyvin mutta "rumpali" sekosi täysin rytmissä eikä pystynyt pitämään biisiä kunnolla kasassa loppuun asti. Oli siinä mukava sitten yrittää pysytellä edes itse jotenkuten mukana. Opettaja tietysti arvosteli suorituksen.