Yleistä keskustelua musiikista ›

Nyt on aika kaikkien niiden jotka vihaavat , tai eivät vain muuten pysty kestämään digitaalimallintavia styrkkareita, pedaaleja etc. vermeitä.
Eli , vannotko sinä kunnon vanhaan öld skööl-kamaan?
Haetko sinäkin soittopelistäsi aitoa retrosoundia , ilman minkäänlaisia digitaalihirviöitä välissä.
Ilmaiskaa tällä palstalla mielipiteenne asiasta, suuntaan jos toiseen.

Totta vitussa heataan oikeata soundia. Onhan niissä digitaalisysteemeissä omat hyvä puolensa, mutta ei niistä loppupeleissä kuitenkaan ole yhtään mihinkään oikeaan asiaan.

Minulla onkin Ibanezin analoginen Phase shifter, hyvin pelittää...
Kuten härski tuossa sanoikin, on digitaalisissa pedaaleissa omat hyvät puolensa, mutta kyllä se aito saundi on Rock!

Minulla onkin Ibanezin analoginen Phase shifter, hyvin pelittää...
Kuten härski tuossa sanoikin, on digitaalisissa pedaaleissa omat hyvät puolensa, mutta kyllä se aito saundi on Rock!
 
Mikä siinä analogipedaalissa on niin mahtavaa, että kaiuttimesta ulostyöntyvä ilman värähtely on jotenkin aidompaa, kuin dsp:llä tuotettu?
 
Jos soundi on omaan touhuun tarkoituksenmukainen, on aivan samantekevää, mitä sen kikottimen kyljessä lukee, jonka läpi signaali ajetaan. Kyllä analogivermeestäkin saa paskan äänen ilmoille.
 
Sitäpaitsi tällaisilla topiceilla on paha taipumus muuttua juupas-eipäs tyyppiseksi täysin turhaksi kinasteluksi. Jokainen vetää, millä miellyttää ja jos soundi on hyvä, niin se on. Piste.

kai te sitten jätätte pois myös, CD:t, DVD:t, digiboksit, tietokoneet yms yms. herätkää, pahvit. ei nyt eletä enää 1950-luvulla. kannattaa käyttää hyödyksi kaikki mikä löytyy. ei digitaalisuudessa ole mitään vikaa. molemmissa on kyllä huonot puolensa mutta ei analogisuus hakkaa digitaalisuutta kuin delayssä ja säröillä.

molemmissa on kyllä huonot puolensa mutta ei analogisuus hakkaa digitaalisuutta kuin delayssä ja säröillä.
 
Aivan, mitäpä sitä enää muuta tarviikaan kuin hyvä särösoundin ja loistavan delayn rusketuksella? Nii-in, eipä paljoa muuta.

Kyllä analogiselle puolelle menee. Meni juuri torstaina juuri ennen keikkaa omasta fenderistä sulake rikki. Vedinkin sitten keikan jollakin Line6 ihme digi-kamppeella. Itse en olisi uskonut että ero oli niin suuri, mutta kyllä se vaan niin on että ei siitä samanlaista pehmyttä ja lämmintä soundia saanut ihan joka suhteessa...tärkeintä että yleisö kuitenkin tykkäsi. Tämä ainoastaan vahvisti luottamustani analogisten laitteiden puolelle.

Aivan, mitäpä sitä enää muuta tarviikaan kuin hyvä särösoundin ja loistavan delayn rusketuksella? Nii-in, eipä paljoa muuta.
 
nimenomaan.

Hyvät digitaalivermeet ovat tietty hyviä, mutta huonot todella huonoja. Todella tyhjentävää. Ammattitason etuasteet ja räkkiprosessorit ovat tarpeeksi korkealaatuisina varmasti asiakamaa, mutta tämä jokamiesluokan mallinnus-multiefekti-osasto on kyllä pashaa.
En siis vihaa muuta kuin huonoja digitaalikamoja.

Kitarakamoissa mallinnusvehkeiden monipuolisuuden hintalaatusuhde on loistava.
Äänityshommissa digitaalitekniikka antaa puhtautta ja kirkkautta.
 
Miksi ihmeessä en pitäisi digivermeistä?

Mä pidän saundista, en siitä laitteesta millä se saadaan. Itse henkilökohtaisesti en osaa sanoa eroa line kuutosen ja putkimarsun välillä jos en laitetta käytössä näe...Samoin olen sitä mieltä että hybridi (lue transistori) Fenderistä lähtee upeat rokki rosot ja todella täyteläiset puhtaat saundit. Tietysti ottaisin putkivahvistimen ihan mielelläni, mut paljon mieluummin mä ottaisin Line6 Vetta kakkosen tai vaikkapa kolmos flexun.

joo en mäkään näin yli kymmenen vuoden kitaran soiton jälkeen osaa erottaa putki marshallia ja line kutosta korva kuulolta. jotta tässä tapauksessa ei ole paskankaan väliä mistä se saundi tulee.
olishan se hiano semmonen full stack marsu pino mut mistä semmoseen rahat ja misä sitä huudatat täysillä

Tää nyt on taas tätä. Riippuu niin paljon käyttötarkoituksesta ja millaista soundia hakee.
 
Mun mielestä parhaat rock-soundit saa ehdottomasti putkivahvistimesta, koska itse en ole vielä sellaiseen digivehkeeseen törmännyt, joka toistasi soittodynaamiikka niin hyvin kuin putkivahvistimet. Lisäksi digivehkeissä soundi menee muovisen kuuloiseksi aina kun kitaran volumepotikalla koettaa vähentää säröä. Nämä perustuvat siis omiin kokemuksiin.
 
Noi kaks asiaa -soittodynamiikan, ja kitaran volumepotikan ruuvauksen vaikutus soundiin- on mulle ne tekijät, joita vahvistimelta vaadin ja sen takia putkivahvistin on ehdoton.
 
Onhan totta, että digivehkeestä saa todella monipuoliset soundit. Samasta vempeleestä saa kristallin kirkasta, jazz-puhdasta, pikku- ja isompaakin murinaa, tappometallia, ja kaikkea siltä väliltä, mutta jos käyttöä on yhdelle-kahdelle lämpimälle soundille, minä ostan putkivahvistimen.

joo en mäkään näin yli kymmenen vuoden kitaran soiton jälkeen osaa erottaa putki marshallia ja line kutosta korva kuulolta.
 
no senhän nyt erottaa kuurokin.. perhana.

Eli , vannotko sinä kunnon vanhaan öld skööl-kamaan?
Haetko sinäkin soittopelistäsi aitoa retrosoundia , ilman minkäänlaisia digitaalihirviöitä välissä.
Ilmaiskaa tällä palstalla mielipiteenne asiasta, suuntaan jos toiseen.
 
Syntikkapuolella homma on mennyt aivan häneksi. Onhan se tietysti niin, että digitaaliset virtuaalianalogit tai softasynat ovat halpoja ja vievät vähän tilaa, mutta ei niistä ole loppupeleissä oikeille analogivehkeille vertaa.
 
Paskaperustelu digitaaliromppeiden puolesta on, että analogilaitteita ei enää tehtäsi jne. Kuitenkin on koko ajan saatavissa analogisia syntikoita kun vaivautuu hakemaan muutakin kuin yamaha/roland/korg -sarjoista. Viimeisimpinä tuli mm. Moogin Voyager. Laatulaitteita löytyy myös Studio Electronicsilta. Edullisempia puolestaan Analogue Solutionsilta ja Doepferilta (esimerkkeinä). Homma vaatii vain pientä paneutumista niin digirimpuloiden kanssa ei tarvitse kärsiä (eri asia on sitten puhtaasti digitaaliset kuten FM-laitteet). Noiden lisäksi on myös suhteellisen helppo hankkia maailmalta klassikkoja analgipörisijöitä - eivätkä hinnatkaan hirvitä (kuten tällä suomessa myytävissä laitteissa). Muutamalla tonnilla saa aloittelija jo aivan pätevän erilaisia soundityyppejä edustavan laitteiston kotistudion tarpeisiin.
 
On myös aivan väärä mielikuva, että analogiset olisivat kalliita. 20-30-vuotta sitten tehdyt laitteet (toki silloin olivat kalliita) toimivat edelleen hienosti elleivät ole olleet aivan mahdottomassa rääkissä tai huonosti pidettyjä. Uusien analogilaitteiden voi hyvin olettaa toimivan muutaman kymmenen vuotta ilman kummempia. Toisin ovat virtuaalivehkeet. Ohjelmat eivät paljon mitään maksa, mutta kun lasketaan mukaan parin-kolmen vuoden välein tehtävät ohjelmapäivitykset, jotta systeemi toimisi uuden raudan, käyttöjärjestelmien ja oheislaitteiden kanssa - hintaa jo kertyykin eikä äänellisessä lopputuloksessa ole kehumista.
 
Käyväthän ne S+S -syntikat tietysti hevin ja humpan soittoon, mutta oikeita syntikoita tarvittaessa bittirivit ovat kalpeita.

Syntikoista; käyttöympäristö on mulla yks laitteiden valintaan vaikuttava tekijä - kotioloissa ja studiossa on kiva toimia ja vääntää matskua analogeilla. Mut keikalla - heviä ja humppaa, oot Leikari oikeassa - nää nykydigihärpättimet on toimintavarmoja ja kaikki mulle tarpeelliset soundit liikkuu kevyesti paikasta toiseen.
 
Heti kun alkaa platinalevyjä pukkaamaan, niin palkkaan leegion roudareita ja pakkkaan kuoma-autollisen Hammondeja, Rhodeseja ja Mellotroneja. Ja Moogeja sekä flyygelin ;)

En ole mikään syntikan soittaja mutta ennemmin roudaisin keikalle vaikkapa nord electroa kun hammondia ja rhodessia...

En ole mikään syntikan soittaja mutta ennemmin roudaisin keikalle vaikkapa nord electroa kun hammondia ja rhodessia...
 
threadin avauksessa oli soundin hakemisesta puhe - tavallisen bändin keikkahommat on eri asia - eipä tavanomaisen vaatimattoman PA:n läpi paljon nyansseja kuule - menee siinä podit ja v-ampit samassa putkessa. Studiossa/äänitteillä tai paremmalla äänentoistolla asialla on väliä.
 
Tosin: kysehän on tietysti siitä mitä haetaan - jos hakusessa on digitaalisoundi niin silloin se on niin - analogiseksi virtuaalianalogeja on vielä turha väittää.

threadin avauksessa oli soundin hakemisesta puhe - tavallisen bändin keikkahommat on eri asia - eipä tavanomaisen vaatimattoman PA:n läpi paljon nyansseja kuule.
 
Me ollaan täysin samaa mielipuolta tästä asiasta.
 
Mutta määrittele mulle "tavallinen bändi" ja "tavanomaisen vaatimaton PA"? Missä se tavanomaisuuden ja erinomaisuuden raja menee? Stadionrokkareissa?