Kitarat: kitarakamat ›

Pekuridesilla näyttää olevan sama viritystatsi kielille kuin minullakin. Uusia kieliä saa ja pitääkin venyttää kunnolla, jotta ne pysyvät vireessä. Lukuisat uudelleenviritykset uusilla kielillä viittaavat siihen, ettei niitä ole venytetty alunperin riittävästi.
 
Minun tapani kellutalloilla;
 
Satulalukko auki, yksi kieli pois ja uusi tilalle. Uutta venytetään viritettäessä kunnes sen vire EI enää laske eli pitää. Huom. muut kielet ovat koko ajan oikeassa vireessä ja tällöin myös talla pysyy oikeassa asennossa.
 
Saman lukon "alta" toinen kieli vaihtoon, sama menetelmä kuin edellä.
 
Lukko kiinni, seuraava auki. jne.
 
Lopuksi vireen tarkistus kaikille kielille, siinä.
 
Idea on simppeli, talla pysyy koko ajan (lähes) oikeassa asennossaan, koska kaikkia kieliä ei löysätä kerralla. Ja koska muut kielet ovat näin oikeassa vireessä, mihinkään edestakaisin humppaamiseen ja säätelyyn ei tarvitse ryhtyä...kieli kerrallaan nousee oikeaan vireeseen ja pysyy siinä.
 
Jos tallan hienoviritysruuvit ovat väärässä asennossa (usein liian pohjassa), ruuvaa ne kohdalleen, lukot auki ja viritys varsinaisista viritintapeista. Tämä on helppo tehdä samalla kun jokaista kieltä on vaihtamassa, säästyy erillinen säätövaihe siinäkin.
 
Esim. muutaman päivän päästä virettä tarkastettaessa, satulan lukot auki ja viritys viritintapeista jos tarvetta. Lukittuna oleva soiva kielten osuus venyy erilailla kuin satulalukkojen ja virittimien välissä oleva "soittamaton" osuus. Näin saadaan tasattua myös tätä ja samalla tietenkin tehtyä tuo em. hienosäätöruuvien asettelu mikäli tarvetta.
 
--
Mikäli kaikki kielet irroitetaan yhtäaikaa kellutallasta, jonkinlaisen lukituspalan eli blokin käyttö on suositeltavaa. Tällä palalla tallasysteemi lukitaan paikoilleen, jotta se ei pääse istahtamaan vinoon kantta vasten kun (vanhat) kielet irroitetaan. Mikäli näin kävisi, tapahtuisi seuraava ketjureaktio:
 
Kiinnität uuden kielen ja virität sen oikeaan vireeseen, tällöin talla nousee hieman irti kannesta. Sama seuraavalle kielelle, jolloin talla nousee taas ja ensimmäisen kielen vire muuttuu. Virität molemmat uudestaan. Laitat seuraavan kielen, sama uudestaan...ja uudestaan jne. Turhanpäiväistä uudelleenvirittelyä.
 
On myös huomattava että joissakin kitaroissa, muistakin säädöistä johtuen, yksittäistä kieltä ei saa edes soimaan kunnolla, mikäli talla nojaa kanteen. Tällöin kieliä täytyy ensin kiristää mutu-tuntumalla kunnes talla on noussut lähelle oikeaa asentoa, ja sitten aloitetaan "oikea" virittäminen, taas edestakaisin rumpaten.
 
Hätäisimmät ruuvailevat tietenkin vielä joka välissä jousien kiristysruuveja, lisää sekoilua jo ennestäänkin epävireiseen pakkaan. Eipä ihme, että vaikuttaa vaikealta. Kertakaikkiaan!
 
Normaalin kielten vaihdon/virittämisen yhteydessä EI kosketa jousiin. Mikäli niitä täytyy jostain syystä säätää, se on erillinen toimenpide.
Sama koskee intonaatiota. Intonaatiota EI säädetä kielillä jotka eivät vielä edes ole vireessä tai pysy siinä, aivan turhaa touhua.
 
--
Kuten jo aiemmin suositeltu, tutustukaa siihen tallan toimintasysteemiin ihan oikeasti ja ajatuksella. Kun sen on kerran oivaltanut, säästyy paljolta sähläämiseltä.
 
Lyhyesti; Kaikki kielet vetävät yhteisellä jännityksellään tallaa ylöspäin (=kielten vire). Jouset puolestaan vastustavat tätä vetoa omalla jännityksellään. Näiden kahden vastavoiman seurauksena talla jököttää tietyssä asennossa, yleisesti vaakatasossa. Muuta yhtä, muutat kaikkea.