Aihe: Legendaarinen biisi/levy, joka kuulostikin tyhmältä
1 2 3 4 5 68 9 10 11 12
UncleFester
19.05.2008 15:28:47
Nykyään tulee lueskeltua albumiarvosteluja ja artistihaastatteluja enemmän kun aiemmin. Siellä monesti kerrotaan tulevan/uusimman levyn hienouksista, hehkutetaan eri juttuja ja sitten kun kuuntelen jotain kyseiseltä levyltä niin totean sen olevan täyttä kuraa 90%. Levyt on miksattu ja tuotettu siten että niistä ei pahemmin saa soitannollisesti mitään irti.
 
Näinä päivinähän on erittäin paljon hienoja bändejä ja kovia muusikoita on pilvin pimein, mutta yleensä levyiltä ei saa paljoa irti vaan itse livekeikoista sitten näkee jos bändi on toimiakseen.
 
Aluksi en itsekään tajunnut "kaikemmaailman zeppeliinejä ja purpleja" kunnes sitten nekin aukenivat lähinnä saundimaailmansa ansiosta. Niissä on sellaista aitoa meininkiä ja suuren, kovaäänisen rock-bändin meininkiä kun lava on isoja kaappeja täynnä. Soitto on paikoin rosoista ja joskus ennalta-arvaamatonta mutta se juuri on se hienous monissa vanhoissa bändeissä. Nykyään erittäin harvoin mikään bändi nostaa kananlihalle ja musiikki on helposti arvattavissa. Niitä jotka eivät ymmärrä Black Sabbathin, Deep Purplen tai "vastaavien" päälle, kehoitan heitä katsomaan näiden bändien livevetoja ja vertaamaan niitä nykyisiin rock-bändeihin. En kuitenkaan ole mikään vanhaan musiikkin juuttunut jääräpää.
 
Jotta pysyisin topicissa, enkä suoltaisi pelkkää tajunnanvirtaa niin voisin todeta että kaikkia uusia levyjä hehkutetaan nykypäivänä niin maan perhanasti että kokean ne erittäin karvaiksi pettymyksiksi niitä kuunneltuani. Joitain hyviä sentäs joskus tulee!
"Se mennee siittä pallojen kohalta."
trih
19.05.2008 15:32:21
Dream Theater, Tool ja Pearl Jam, niistä olen kuullut ylistäviä kommentteja, mutta sitten kun olen kuunnellut niin ei vaan irtoa mitään.
 
Nyt täytyy olla Kricen kanssa samaa mieltä. DT ja Tool menee mulla yli ymmärryksen. Hassua miten eräs kaveri diggaa noista molemmista ja kyseinen heppu on ihmisenä erittäin erilainen kuin meikäläinen. Vaatiiko noiden ymmärtäminen loogisen ja/tai "tylsän" ihmistyypin? Vai diggaileeko joku adhd-rokkarikin Toolia?
 
Pearl Jamilla on ainakin kaksi mua miellyttävää biisiä eli State of love and trust ja Jeremy (koska siinä on tvelvaribasso www.12stringbass.net ).
Just.
-Cale
19.05.2008 15:37:59 (muokattu 19.05.2008 15:41:34)
Ensimmäisenä AC/DC. Tämän bändin hienous jää aina tajuamatta, vaikka biiseissä hienoja osasia onkin. Ja yleensä se on se kitarariffi, joka biisin avaa ja siihen se jääkin. Armottoman tasapaksua huttua muuten ja niin turhauttavan itseään toistavaa, ettei mitään rajaa. Sen ei tietty pitäisi olla tässä elämän vaiheessa enää mikään yllätys, että bändi on tehnyt sitä samaa biisiä uudestaan ja uudestaan jokusen vuosikymmenen, mutta kun se vaan nousee liikaa esille joka kuuntelukerta. Olisi edes pientä variaatiota biisien välillä, mutta kun ei. Bändillä ei mitään tarvetta koskaan uusiutua, joten ei aiheuta tässä kuulijassa oikein mitään. Riffeissä on jumalattomasti imua, mutta siihen jää. Soolotkin samasta puusta veistettyjä. Pisteet Malcomille siitä että pystyy pitämään homman kasassa.
 
Minäkin allekirjoitan tämän.
 
Toisena monien ihastelema, minun vihastelema Dream Theater. Johtuneeko siitä, että minulle on aina soitettu bändin tuoreimpia levyjä, kun yhtään hyvää biisiä en ole näiltä vesseleiltä kuullut. Biisit vuotavat kuin seula bändin jäsenten keskinäisissä skabailuissa siitä, kuka soittaa koukeroisimmat ja nopeimmat soolot. Jäljelle jää biisiraakileita, joissa kiippari- ja kitarasoolot tulevat kellon tarkkuudella ja menevät sen siliän tien, kunnes samat jutut kuullaan taas seuraavassa biisissä. Vokaaliosuudet kuulostavat taas siltä, että olisi ihan hyvä idea ottaa bändiin oikea laulaja. Toisaalta taas laulelija täydentää kliinisiä ja muovisia saundeja täydellisesti, jolloin lopputulos on silkkaa Kummelia, paitsi ettei naurata yhtään. Kun musiikissa mennään pelkästään virtuositeetin ehdoilla, eikä kyetä rakentamaan ympärille ainuttakaan ehjää sävellystä, kuulostaa se tältä. Ja tästähän päästääkin kätevästi...
 
En voi kuin nyökytellä. Paitsi että ainut hyvä biisi Dream Theaterilta taitaa olla Perfect Strangers.

 
Vaikka omistankin 3 DT levyä, en ole saanut niistä oikeastaan koskaan mitään irti. Levyt tuli hommattua kun kaikki kehui bändiä niin kovin. Ensimmäisen Images & Words -levyn jälkeen ajattelin antaa bändille vielä mahdollisuuden mutta kun ei uppoa niin ei uppoa.
 
Lisäksi: Kingston Wallin
 
Ihmettelen avoimesti, mitä sellaista tämä bändi on tehnyt, mitä kymmenet elleivät sadat bändit olisi tehneet jo pari-kolme vuosikymmentä aiemmin ja paremmin? Joka kerta kun asiasta olen jonkun fanaattisen KW-diggarin kanssa keskustellut, on tullut ainoastaan semmoinen olo, että KW nyt vaan on bändi, josta Suomessa on pakko pitää - varsinkin jos on itse muusikko. Tykkään paljon 60- ja 70-lukuhenkisestä sekä psykedeelisestä rockista, mutta KW "just doesn't do it to me". Onko kohtalotovereita?
 
Kuoppis on kyllä kova rumpali, mutta herran osaaminen mun mielestä tulee paremmin esiin monissa muissa yhteyksissä.

 
Tämä myös... With My Mindia lukuunottamatta ei ole oikein auennut. Voi tosin olla etten ole kuullukkaan vielä niitä hyviä biisejä, tai sitten niitä vaan ei ole. Kuoppiksestakaan en sen puoleen liiemmin perusta, jos kunnon rumpalia haluan kuulla niin otan mieluummin kuunteluun vaikkapa Dave Weckliä.
 
Luulin olevani näiden inhokkieni kanssa aivan yksin, mutta löytyi kuin löytyikin samanhenkistä porukkaa melko paljon kuitenkin. Lähes koko topikki on kuin omista ajatuksista luotu.
 
Aiemmin mainitut Tool ja Mars Volta kuuluvat myös kyseiseen kategoriaan. Sitten vielä monille pommi (ei herneitä nekkuun): Pink Floyd! Tosin Time on hyvä kipale. No onhan niitä muutama muukin...
 
Edit: Vielä yksi lisää, nimittäin Pantera. Dimebag ei ollut mielestäni erikoinen kitaristi, jos samanhenkistä kitaristia on pakko kuunnella niin ennemmin Zakk Wylde. Biisitkin pääosin aivan karseeta shittiä. Kovasti Dimen kuoleman jälkeen on häntä ja hänen bändiään ylistetty, liekkö tuo vaikuttavan vielä enemmän bändin suosioon.
KTR
19.05.2008 15:43:06
Nyt täytyy olla Kricen kanssa samaa mieltä. DT ja Tool menee mulla yli ymmärryksen. Hassua miten eräs kaveri diggaa noista molemmista ja kyseinen heppu on ihmisenä erittäin erilainen kuin meikäläinen. Vaatiiko noiden ymmärtäminen loogisen ja/tai "tylsän" ihmistyypin? Vai diggaileeko joku adhd-rokkarikin Toolia?

 
No Toolin diggailu vaatii sen, että tykkää siitä musasta. Onhan se hyvinkin paljon semmosta, että biisit aukeaa vasta useamman kuuntelun päästä, mutta ihan hyvin voi olla niinkin ettei vain tykkää bändin tyylistä. Itse tykkään kosolti. Dream Theaterista en pidä (paitti i&w:lla ja awakella on pari hyvää biisii), mutta tunnustan ansiot. Näköjään tässäkin ketjussa vähän tunteilla heräillyt, kun osa ei tykkää yhtään jutuista, jotka ovat muille elintärkeitä. Tai ehkä lähinnä juuri perustelujen takia, jotka eivät ole vain makuasioiden toteamista vaan ehkä sitäkin ettei ymmärretä mihin historialliseen kontekstiin musiikin maailmassa pitäisi sijoittaa juttuja. Esim. The Beatlesin musiikin ja sovituksellisten ratkaisujen väheksyminen. Ehkä ne joidenkin korviin kuulostavat väsyneiltä, koska kyseisen bändin musiikki on kyllä kaikkien populäärimusiikkia kuuntelevien alitajunnassa ja niitä ideoita on kaluttu jo muutamakin vuosikymmen läpi uudestaan. Ehkä siinä sitten ne alkuperäisetkin esitykset alkaa kuulostaa vähän väsyneiltä. Selitys "aikanaan tosi kova juttu" aukeaakin varmasti paremmin monien bändien osalta, jos kuuntelee vähän sen ajan muutakin tarjontaa.
 
Pari pettymystä itse listail:
 
-Stoogesin eka levy. Tylsää tylsää tylsääääähh.. Fun House ja Raw Power ovat sitten jotain muuta jo.
-Deathin levyt Human ja Symbolic. Muita en bändiltä omistakaan. Tylsäääähh.. Tosi hyvin soitettua ja muodollisesti pätevää dödistä.. mutta kun ei vaan kolahda. Jää se joku mulle musaankuuntelijana tärkeä koukku pois sävellyksistä. En osaa tarkemmin selittää. Ehkä joskus kuuntelen noitakin levyjä uusiksi ja tajuan että ne onki tosi mainioita. Tapahtui äskettäin Slaughter of The Soulin kanssa se. Ei se niin tylsä lätty ollutkaan.
Linnunlaulupuu
19.05.2008 16:09:17 (muokattu 19.05.2008 16:16:27)

En vain käsitä. Voi olla, että kyse on tämän kommentin takana vain sinusta itsestäsi. Tietty. Makuasia. Antaa olla.

 
Mielipide oli tahallaan karrikoitu, laitettakoon se sitten "anarkismin" piikkiin. Edelleenkään en tajua sitä, että Toolissa on jotain suurta ja mahtavaa mitä pitäisi "tajuta". Kertoisitko syväanalyysin kautta, mikä Se Juttu on?
Vai onko tässä sellaista takana, että kun joku valtavirran bändi tekee jotain 'normista' poikkeavaa ja saa sen syötettyä vatipäisillekin taviksille, niin se on erikoisen noteerattava saavutus? Paljon melua tyhjästä.
Olen tietoinen siitä paskan määrästä, mitä olet saanut osaksesi COB-jupakan takia, ja ymmärrän toki sen että katkerimmat kirjoitukset halutaan kitkeä.
 
edit. Henkilö- ja bändipalvonta ovat ihan ymmärrettäviä asioita, mutta äärimmäisyyksiin vietynä lähinnä vain surullista.
KINNIKUN!
Lateksi
19.05.2008 16:46:10
Kiitos tämä kruunasi koko loistavan ketjun.
 
Kannattaa muistaa aina bändejä arvioidessa suhteuttaa arvio siihen päivään kun kysein orkesteri toimi eikä verrata vaikkapa johonkin tämänpäivän artistiin.

 
Miksi?
Minä ainakin arvostelen bändiä sitä näkökulmasta miltä se minusta tällä hetkellä kuulostaa. Vai pitäisikö tosiaan alkaa miettimään miltä se olisi saattanut kuulostaa jos olisin tutustunut bändiin juuri sen lyödessä läpi ensimmäistä kertaa?
Varsinkin jos jonkin bändin kehittelemä "the juttu" on niiden jälkeen tehty kymmeniä kertoja uudestaan paremmilla soundeilla, soittajilla ja biiseillä, ei paljoa hyödytä hehkuttaa sitä maasta taivaaseen nykyään.
Siitä mennään missä vire on matalin.
aksiom
19.05.2008 17:04:48 (muokattu 19.05.2008 17:06:07)
Nyt täytyy olla Kricen kanssa samaa mieltä. DT ja Tool menee mulla yli ymmärryksen. Hassua miten eräs kaveri diggaa noista molemmista ja kyseinen heppu on ihmisenä erittäin erilainen kuin meikäläinen. Vaatiiko noiden ymmärtäminen loogisen ja/tai "tylsän" ihmistyypin? Vai diggaileeko joku adhd-rokkarikin Toolia?
 
Todellakin diggailee.
 
Ja huh. DT:stä en osaa sanoa mitään, kun en voi sietää lainkaan, mutta Tool on vaatinut pientä tai paremminkin joskus aika suurtakin paneutumista jokaiselta tuntemaltani ihmiseltä, joka on lopulta bändiin seonnut. Enkä puhu pakkokuuntelusta. Toolin musiikki sisältää niin paljon (ei nuotteja, kuten DT, vaan ööö... syvyyttä?), että edes jonkinlaisen kuvan saaminen vaatii hiukan aikaa. Kaipa se jollekin on ensikuulemaltakin iskenyt, itse en tunne tapauksia. Mutta tylsä ihmistyyppi? Jessus.
 
Tää topic alkaa pikkuhiljaa muuttua ekan parin sivun mielenkiintoisten kirjoitusten jälkeen "tule tänne ja hauku bändi"-topiciksi. Seuraava vaihe lienee "tule tänne ja hauku jonkin bändin kuuntelijat".
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing
Tympee Huttunen
19.05.2008 17:05:13
The Strokes. Ok, bändi ei todellakaan ole legendaarinen, mutta kovan hehkutuksen alla se oli pari vuotta sitten, kunnes floppasi toisella levyllään ja painui unholaan. Itse ihmettelin kovasti rikkaiden poikien löysää ja laiskaa rämpytystä, mutta useat tahot kehuivat vuolaasti tätä "uutta Rolling Stonesia".
aksiom
19.05.2008 17:11:02 (muokattu 19.05.2008 17:11:30)
Miksi?
Minä ainakin arvostelen bändiä sitä näkökulmasta miltä se minusta tällä hetkellä kuulostaa. Vai pitäisikö tosiaan alkaa miettimään miltä se olisi saattanut kuulostaa jos olisin tutustunut bändiin juuri sen lyödessä läpi ensimmäistä kertaa?
Varsinkin jos jonkin bändin kehittelemä "the juttu" on niiden jälkeen tehty kymmeniä kertoja uudestaan paremmilla soundeilla, soittajilla ja biiseillä, ei paljoa hyödytä hehkuttaa sitä maasta taivaaseen nykyään.

 
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Ei joku voi olla hyvää sen takia että se oli hyvää 60-luvulla ja ihmettelen kovasti kun joskus Beatles-keskusteluissa tämä kortti otetaan esiin.
 
Ihmettelen kovasti etenkin siksi, että joku The Beatlesin "Abbey Road" kuulostaa hitto tänä päivänäkin paremmalta kuin mikä tahansa tämän hetken top40 levyistä. Oli sitten kyse soitosta, säveltämisestä tai äänitteen laadusta. Ei tollasten tuotosten kanssa paljon kilpailla vieläkään, imho. Bändin 60-luvun alun äänitteille (joita jostain syystä ajatellaan aina kun Beatlesista puhutaan) en anna niin suurta arvoa edelleenkään.
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing
Jucciz
19.05.2008 17:17:50
The Beatlesin "Abbey Road" kuulostaa hitto tänä päivänäkin paremmalta kuin mikä tahansa tämän hetken top40 levyistä. Oli sitten kyse soitosta, säveltämisestä tai äänitteen laadusta.
 
Ei mitään lisättävää. Mutta noin muutenkin, Beatles on musiikkia ajalta ennen äänitteiden ylikompressointia, ideoiden väkinäistä kierrättämistä, Pro Toolsia, Autotunea/Melodyneä ja Beat Detectiveä. Se hengittää, herättää fiiliksiä ja kuulostaa tuoreelta nykypäivän top40-musiikin rinnalla. Munsta.
padaa@dadaa!
19.05.2008 17:22:29 (muokattu 19.05.2008 17:22:50)
 
 

Lisäksi: Kingston Wallin
 
Ihmettelen avoimesti, mitä sellaista tämä bändi on tehnyt, mitä kymmenet elleivät sadat bändit olisi tehneet jo pari-kolme vuosikymmentä aiemmin ja paremmin? Joka kerta kun asiasta olen jonkun fanaattisen KW-diggarin kanssa keskustellut, on tullut ainoastaan semmoinen olo, että KW nyt vaan on bändi, josta Suomessa on pakko pitää - varsinkin jos on itse muusikko. Tykkään paljon 60- ja 70-lukuhenkisestä sekä psykedeelisestä rockista, mutta KW "just doesn't do it to me". Onko kohtalotovereita?

Mulle Kingston Wall on kyllä auennut mut en oikein ymmärrä sitä uskontoa mikä KW:n ympärille on syntynyt. Lemmyä lainatakseni: Ennenaikanen kuolema ei tee mitään mun silmissä 53% merkittävämmäks.
Mutta kuten tossa aikaisemmin joku totesikin KW:n suosioon on varmasti vaikuttanut mahtava kunnianhimo sävellyksissä ja bändi uskalsi tuoda omaa epämuodikasta näkemystään esille.
 
Mut alkuperäiseen aiheeseen. Ite en oo koskaan ymmärtänyt KISSin dyydydyydy -diskohitin suosiota. Tunnen aika heikosti KISSin tuotantoa, mut uskoisin et sieltä löytyis parempaakin tavaraa.
dipshit
19.05.2008 17:24:12
Led Zeppelin. En vain voi mitenkään käsittää mikä tässä ihmisiä kiehtoo. Omasta mielestäni aivan uskomattoman tylsää perusrockia ärsyttävällä laulajalla. Biiseissä ei ole mitään imua, täysin mitäänsanomatonta rämpyttelyä. Mielelläni kuulisin hyviä perusteluja miksi bändiä pidetään maailmanhistorian kovimpana rockbändinä.
 
Ja ei, en ole mikään kirkonpolttajahevari tahi lökäpöksyhoppari. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, ja yksi suurimpia intohimojani on esimerkiksi 70-luvun progressiivinen rock. En itsekään käsitä miksi Zeppelin silti aiheuttaa lähes inhoreaktioita minussa, vaikka suht samankaltaista musiikkia paljon itsekin kuuntelen.
Musta Arkipyhä
19.05.2008 17:33:01
Led Zeppelin. En vain voi mitenkään käsittää mikä tässä ihmisiä kiehtoo. Omasta mielestäni aivan uskomattoman tylsää perusrockia ärsyttävällä laulajalla. Biiseissä ei ole mitään imua, täysin mitäänsanomatonta rämpyttelyä. Mielelläni kuulisin hyviä perusteluja miksi bändiä pidetään maailmanhistorian kovimpana rockbändinä.
 
Paskaahan Zep voi jonkun mielestä hyvin ollakin ,mutta perusrockia se ei kyllä ole.Mulle AC/DC,Dr.Feelgood tai Chuck Berry vois olla perusrockia ,mutta Zep on siihen liian monipuolinen.
 
Dyer Mker,Friends,Kashmir,The Battle of evermore,Tangerine jne.Miten ihmeessä noista saa perusrockia?
 
Zeppelinin suosion syitä ovat tietysti ne klassiikobiisit: Stairway,Whole lotta love jne.Plantin ja Pagen imago.Pagen ja Jonesyn innovatiivisuus sovittajina (mm.Pagen kitaraorkestraatiot),Bonhamin rumputulitus,bändin ympärillä pyörineet "mystiset huhut" jne.
 
Mutta tykätä ei toki tarvitse :-)
"I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva"
trashjones
19.05.2008 17:41:39 (muokattu 19.05.2008 17:42:06)
Päätin kerran koittaa joka puolella kehuttua Opethia, mutta tunsin vain inhoa. Sama myös DT:n kohdalla.
"Vitut sweep pickingeistä." -Dakiller
-Cale
19.05.2008 17:51:11
Hassua: mulle Weckl on jotakuinkin rumpujensoiton John Petrucci: on tekniikkaa, on nopeutta, on koordinaatiota, mutta soitto on jotenkin täysin hengetöntä - ja vaikka vieläkin omaperäisempiä rumpaleita löytyy, mielestäni Kuoppis sentään soittaa ehdottomasti musiikkia ja palvelee yleensä biisiä, Weckl puolestaan kuulostaa siltä kuin haluaisi joka biisissä tehdä rumpujensoiton maailmanennätyksen - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
 
Näin sitä mielipiteet menee ristiin. :)

 
Hmm... Minun mielestäni Weckl saa aikaan älyttömän hyvän grooven, varsinkin yhdessä Patituccin kanssa. Kuin Jeff Porcaro aikanaan. Minusta juuri Kuoppiksen soitto on monasti ollut hengetöntä. Mutta mitäpä minä rumpujen soittamisesta tietäisinkään :)
 
Sanojeni vakuudeksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=6rI9fevwT2s&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ng_1zKcdw8M&feature=related
Marlowe
19.05.2008 18:04:04
Miksi? Minä ainakin arvostelen bändiä sitä näkökulmasta miltä se minusta tällä hetkellä kuulostaa. Vai pitäisikö tosiaan alkaa miettimään miltä se olisi saattanut kuulostaa jos olisin tutustunut bändiin juuri sen lyödessä läpi ensimmäistä kertaa?
Varsinkin jos jonkin bändin kehittelemä "the juttu" on niiden jälkeen tehty kymmeniä kertoja uudestaan paremmilla soundeilla, soittajilla ja biiseillä, ei paljoa hyödytä hehkuttaa sitä maasta taivaaseen nykyään.

 
Lähinnä kai tuossa lainaamassasi pätkässä viitattiin tähän keskustelussa aikaisemmin esitettyyn lauseeseen:
 
"Muutenkin mun mielestä koko bändin läpilyönti johtui vain siitä, että maailmassa sattui sillä hetkellä olemaan paikka yhdelle yhtyeelle, josta tulee kaupallinen ja jokasuuntainen jättimenestys."
 
Näin se myös asettuu paremmin kontekstiinsa.
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto)
Jucciz
19.05.2008 18:30:17
Sanojeni vakuudeksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=6rI9fevwT2s&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=ng_1zKcdw8M&feature=related

 
Heh, nuo videot tukevat minunkin mielipidettä aivan täydellisesti. :D
 
Mulle kävi Chick Corea Elektric Bandin (ja vastaavien) kanssa samalla lailla kuin Dream Theaterin kanssa: innostuin joskus lukiossa muutamaksi päiväksi kovasti, mutta yhtä nopeasti tultiin alas: kyllästyminen ja yliannostus tulivat iskivät hyvin nopeasti enkä vieläkään ole oikein toipunut. Teknisesti suvereenia, musiikillisesti jotenkin aivan uskomattoman puuduttava. Edelleen, munsta.
 
Mut mielipiteet on rikkaus, yritän muistaa.
-Cale
19.05.2008 18:39:50
Mulle kävi Chick Corea Elektric Bandin (ja vastaavien) kanssa samalla lailla kuin Dream Theaterin kanssa: innostuin joskus lukiossa muutamaksi päiväksi kovasti, mutta yhtä nopeasti tultiin alas: kyllästyminen ja yliannostus tulivat iskivät hyvin nopeasti enkä vieläkään ole oikein toipunut. Teknisesti suvereenia, musiikillisesti jotenkin aivan uskomattoman puuduttava. Edelleen, munsta.
 
En minäkään niinkään välitä Chick Coreasta ja siitä puhallinsoittajasta, mutta Patituccin ja Wecklin yhteissoittoa kuuntelisin mielelläni ilman noita kahta pilaamassa sitä.
 
Vähän offtopikkia.
Lord of the strings
19.05.2008 20:47:26 (muokattu 19.05.2008 20:47:47)
Musea kaverit kovasti hehkuttavat mutta itse en saa ko. orkesterista mitään irti. Paikoitellen "Ihan kivaa" musaa mutta en mä tiedä kuka tollasta pystyy diggailemaan tosissaan.
 
Edit. ja toinen on Oasis.
"Who are you? How did you get in?" "Well I'm the locksmith and I'm the locksmith" || kalamies#53 >)))>
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)