Työ musiikkialalla ›

Toivoisin kannanottoja tuohon aikaisemmin valittamaani asiaan, puuhamaa-käytös.
 
Okei.
 
Tuota niin paljon nähneenä uskoisin ymmärtäväni mitä tuolla tarkoitat ja miksi se rassaa myyntipuolella. Siitä huolimatta harrastan itsekin samaa, täysin tietoisesti ja tarkoituksella vieläpä. Mutta olisiko tuossa kyse myös siitä _kuinka_ tuota tutkailua ja taivastelua itse kukin tekee, jos tekee? Kivi jo tuosta omalta kohdaltaan kertoikin, tässä minun tapojani.
 
Silloinkin kun olen ainoastaan "elämysmatkalla" liikkeessä, teen sen selväksi myyjille. Ei, en välttämättä huuda heti ovelta; "mulle ei tartte myydä, mä vaan kattelen". Myyjällä voi olla asiakas palveltavanaan, tai jotain muuta työtä kesken. En halua häiritä sitä millään tavoin, vaan siinä vaiheessa kun se on tilanteeseen sopivaa, kysyn että mikäli se sopii, katselen ympäriinsä. Tähän päivään mennessä kenelläkään ei ole ollut mitään tätä vastaan, enkä ole yleensä havainnut luvan myöntämisessä mitään väkinäistä.
 
Olen soittanut aika kauan ja osaan mielestäni käsitellä vermeitä asiallisesti, eritoten niitä jotka eivät ole minun omiani. Siitä huolimatta en oleta automaattisesti omaavani oikeutta koskea johonkin luvatta, en edes paikoissa joissa minut tunnetaan. Jos halu hiplata yhtäkkiä herää, kysyn luvan myyjältä, ei se ole niin vaikeaa.
 
Kolmanneksi, ollessani tällä tavoin "vieraana" liikkeessä, en tunge kenenkään mahdollisen oikean asiakkaan reviirille tai palvelua viemään. Tämä koskee myös sitä missä seison ja mitä käsissäni pitelen. Tämä ei suinkaan tarkoita lymyilyä liikkeen nurkissa, vaan mielestäni normaalia huomaavaista käyttäytymistä muita kohtaan. Tilannesilmä kertoo toki jos puoti on jo ylitäynnä innokkaita asiakkaita, ei sinne sekaan tarvitse huvinvuoksi vängällä tunkea, joku toinen päivä sitten kun nyt ei oikeaa asiaakaan ollut.
 
Neljänneksi, vaikka olen vain zoomailemassa, ostan loppuviimein yleensä jotain. Aivan sama onko se kasa plekuja, muutama setti kieliä tai muuta tarviketta, jotain tarvitsee aina. Näistä en myöskään ala tinkimään mitään, olkoon vaikka hyödytön periaate sinällään, se on kuitenkin minun kiitokseni ja tukeni sillä hetkellä. Ja kas kummaa, alennusta tulee usein silti, pyytämättäkin, näissä tilanteissa.
 
Lisäksi, keskustelut myyjien kanssa, silloin kun he sitä haluavat, johtavat silloin tällöin jopa odottamattomiin ulottuvuuksiin ja yhteyksiin. Vaikka olemme musiikkiliikkeessä, minä olen avoin melkein mille tahansa aiheelle, mikäli myyjä jostain haluaa keskustella. Minähän en ollut ostamassa mitään, miksi siis pitäytyä väkisin niissä aihepiireissäkään? Uskoisinpa että silloin kun myyjä on moiseen itse halukas, se tarjonnee hänellekin hieman "vapaata"?
 
Musiikista keskustellessa puolestaan, en oleta myyjän olevan kaikkitietävä, enkä ota sitä taakkaa itsellenikään. Mielipiteet ovat just sitä, mutta ei faktoistakaan tarvitse väittelyä alkaa, sitä voi harrastaa foorumeilla. ;)
Siitä huolimatta, tai ehkäpä just siksikin, "oho, olikos se noin" juttuja on vaihdettu tiskin molemmin puolin ihan asiallisessa hengessä.
 
On myös syntynyt tilanteita joissa olen yhtäkkiä ollut tavallaan avustajana myyjän ja asiakkaan välillä. Tällöin mielestäni yksi avaintekijä hyvin sujuvaan tilanteeseen on ollut, etten tyrkytä itseäni ja tietotaitoani myyjän edelle...ei minun tarvitse olla "pätevämpi" kuin hän. En myöskään ole kosminen karman vartija, minun tehtäviini ei kuulu aktiivinen "myyjien huiputuksen paljastaminen", parempien hintojen/paikkojen toitottaminen tms. valvontatyö jota jotkut näyttävät tiskin viereltä harrastavan. Asioista saa mielestäni tarvittaessa sanoa, mutta ei silloinkaan ole pakko v*****lla.
 
Itse asiassa, minulla ero oikeaan ostovisiittiin on, että silloin en vie (mielessäni ja mielestäni) kenenkään muun aikaa tai tilaa, vaikka hakisinkin myyjiä osallistumaan aktiivisesti juuri minun touhuihin. Tämä ei siltikään tarkoita että "omistan" yhtäkkiä liikkeen ja sen henkilöstön.
 
No, eipä taida oma puuhamaa-käytökseni olla ihan sitä mitä Soitimyyjä aiemmin tarkoitti, vai miltäs tuo tiskin takaa näyttäisi?