Kitarat: soittaminen ›

eli olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että osaan otelaudalta nimetä mistä kohtaa vain yksittäisen sävelen helposti ja nopeasti. toi ei kumminkaan riitä, kun tuntuu että esim. pentatonisten kanssa menis saatanasti aikaa löytää kaikki sävelet, jos niitä hakis tuolta otelaudalta eriksee, kuin että tietäisi jonkin asteikon intervallirakenteen ja osaisi ottaa ne käyttöön otelaudalla.kannattaako opetella otelauta intervalleina vai skaalojen jokainen nuotti erikseen, kun tuntuisi että intervallien avulla tuo olisi paljon helpompaa?osaatteko te muut nimetä ihan minkä tahansa skaalan sävelet saman tien?

Opettele ehdottomasti sekä intervalleina että nuottien nimillä. Vielä kun opettelet asteikkojen rakenteen ja saat niden soinnin päähäsi niin perusasiat ovat hallussa.
 
Kyllä. Ja nimenomaan perusasiat. Ei niillä vielä kuuhun mennä, mutta niiden avulla musiikillista ymmärrystä sekä oman soittimen ymmärrystä on helppo lähteä kehittämään eteenpäin ja pääset varmasti pitkälle.
 
Asteikkojen ja etenkin eri moodien "soundi" kannattaa opetella kuulemaan niin, että ne tunnistaa kappaleista tositilanteessa. Tällöin on paljon helpompi lähteä plokkaamaan musiikkia kitaralla kun kuulee heti että "joo, tossa se soitti doorista sillai että lähdettiin 3. sävelestä ja sit mentiin aina kaks säveltä ylöspäin ja yks sävel alaspäin..." ja voit toteuttaa tuon saman omalla soittimellasi. Vaikeankin kuuloiset jutut ovat monesti lopulta aika loogisia, kunhan vaan tajuaa logiikan. :)
 
Täältä myös kannustukset!

Olisiko vinkkejä miten tuota lähteä treenaamaan? Tausta soimaan ja miettiä joka sävelen kohdalla että "Tämä sävel on fis ja tää on G-duuri asteikon seitsemäs sävel. Suuri septimi". Tuollaisella systeemillä tuntuisi olevan todella hidasta sisäistää asia

Olisiko vinkkejä miten tuota lähteä treenaamaan? Tausta soimaan ja miettiä joka sävelen kohdalla että "Tämä sävel on fis ja tää on G-duuri asteikon seitsemäs sävel. Suuri septimi". Tuollaisella systeemillä tuntuisi olevan todella hidasta sisäistää asia
 
Käytä korviasi ja soita. Kun alkaa löytyä niitä juttuja jotka toimivat ja kuulostavat hyvältä niin sitten voit tutkia "paperilla" vähän analyyttisemmin että mitäs sitä tulikaan soiteltua. Toki tämä on vain yksi lähestymistapa mutta toimii ainakin mulle. Sokkonakin voi löytää joskus sen jyvän.. ;)

Jep kyllähän se korvista alunperin lähtee. Seiska kuulostaa aina tietyllä tavalla häröltä ja miksolyydinen pentatonisen tyyliin kauniilta & rohkeilta :)
 
Järkevä treeni voisi olla kuunnella vain kappaleista jotain hyviä kohtia, jotka tuovat mieleen mielikuvia ja sen jälkeen ottaa sointukulku ylös ja katsella mitä kaikkea kunkin soinnun päälle soitetaan. Tämän jälkeen pystyy saman mielikuvan pohjalta soittamaan samantyylisen sointukulun päälle samaan tyyliin, eikä sitä tyyliä saan sen jälkeen pois sormista kirurgikaan.
 
Skaala tai licki ei kuulosta juuri miltään ilman taustaa, koska musiikki muodostuu enimmäkseen intervalleista ja harmonioista. Tämän takia jokainen licki, jonka plokkailee esiin biiseistä, olisi hyvä kokeillä eri sointuja tai sointukulkuja vasten ja tarvittaessa muutta joku yksittäinen sävel uuteen kulkuun sopivaksi. Näin on tehnyt heti itselleen palan omaa biisiä ja kukaanhan ei voi todistaa olevansa erikoinen muusikko jos ei osaa säveltää mitään. (Itse tosin olen aivan ******** hidas tekemään biisejä perfektionismini takia ja musiikilla toisille todistelu on täyttä skeidaa.) Muistetaan että kukaan meistä ei varmastikaan tule luomaan musiikin virtaa yksin vaan lisäämään siihen vain pieniä palasia.
 
Olipa sekavaa. Söin tänään lihapullia.