Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Biisin soinnuttaminen onnistuu kohdallani siten, että kokeilen muutamaa erilaista ja valitsen sopivan, mikä melodian kanssa parhaimmalta korvaani kuulostaa. Soitan muutes siis pianoa. Mua vaan on ruvennu askarruttaan, että mitä sanoo musiikin teoria tässä kohtaa. Lienee varmaankin joku virallinen systeemi, miten voi heti päätellä "oikeat" soinnut, kun melodia on jo tiedossa?
Toinenkin pohdittava asia tuli just mieleen, että mistäs sen nyt taas näkikään, että kumpi sävellaji on biisissä kyseessä. Jos nyt ei oo esim. etumerkkejä ollenkaan, niin sävellaji on C-duuri tai a-molli, mutta mistä näen näppärästi silmällä, että kumpi se on??

Eroittanet melodiassa sentään duuri- ja molliterssin?

Jos nyt ei oo esim. etumerkkejä ollenkaan, niin sävellaji on C-duuri tai a-molli, mutta mistä näen näppärästi silmällä, että kumpi se on??
 
Piisit usein loppuu sävellajin perussäveleen tai ainakin ensimmäisen asteen sointuun. Katso mikä sointu sopii loppuun.
 
Jotta ei liian helppoa, Picardin terssi on sitä kun mollipiisi loppuu duurisointuun mutta sun A-mollin ja C-duurin eroittaa että tässä tapauksessa loppusointu olisi A-duurisointu.

Eroittanet melodiassa sentään duuri- ja molliterssin?
Juu, pieni- ja suuri terssi ovat tuttuja kavereita ja intervallit muutenkin. Sointujen merkintäjärjestelmää onkin sangen helppo tulkita ja sointuja rakennella, kun ymmärtää intervalleista.
Soinnuttaessani käytän mielellään nelisointuja, esim. 7, maj7 ja vähennettyjä sointuja, luonnollisesti tilanteen mukaan. En siis tyydy pelkkiin peruskolmisointuihin. Jään pohdiskelemaan (ja kokeilemaan), mikä olisi messevin sointukulku jossain tietyssä kohdassa. Yksi suosikkini on sus4:n purkautuminen duurisointuun, ai kun se tekee sydämelle niin hyvää (heh).
No juu, jatkan soinnuttelua vanhaan malliin, mutta edelleen mua kiinnostaa se, miten teoria selittää soinnuttamisen, vai selittääkö?

No juu, jatkan soinnuttelua vanhaan malliin, mutta edelleen mua kiinnostaa se, miten teoria selittää soinnuttamisen, vai selittääkö?
 
Tossa Seppo Hovin opuksessa Vapaa säestys I-II oli jotain soinnuttamisen teoriasta ja käytännöstäkin.

Piisit usein loppuu sävellajin perussäveleen tai ainakin ensimmäisen asteen sointuun. Katso mikä sointu sopii loppuun.
 
Aivan niin, noinhan se menee. Tutkailin tossa nuotteja ja useimmiten sävellaji selvisi ihan vaan katsomalla, välillä täytyi kokeilla pianolla.
 
Joo, tarvii lainata Seppo Hovin vapaa säestys -eepokset kirjastosta. Kiitos paljon vinkeistä baron!

Ketjun aloittajalla onkin tietoa enemmän kuin aluksi oivalsin.
Mietin myös, että onkohan kysyjä pianoa soitaessaan aivan tosissaan...?
Soinnuttaminen on yksi vaikeimmista ja musikaalisuuteen liittyvä kompastuskivi monille eri instrumenttien taitajille: Pönttö jos ei monin osin toimi, niin se ei vaan toimi, vaikka mitkä opukset lukisi ja koulut kävisi Näitä eri kouluja käymättömänä nämä asiat näin totean. Itseopiskelulla voi saavuttaa paljonkin; pitää muistaa ainakin se, "ettei ole enemmän itse, kuin opiskellut."
Tuo jälkimäinen- lainattu viisaus on minultakin monasti unohtunut.

..Nyt kun vanhoilla päivilläni olen intoutunut enemmän säveltämään, niin aloin pohtiin kaikenlaista. On niin paljon teoreettisia asioita, mitä en edes muista unohtaneeni.:)
 
No, sävellätkö duurissa vai mollissa? 8)

Lienee varmaankin joku virallinen systeemi, miten voi heti päätellä "oikeat" soinnut, kun melodia on jo tiedossa?
Ei soinnutukseen ole mitään yksittäistä kaiken kattavaa teoriaa. Tässä kaksi täysin erilaista soinnutusta skotlantilaiseen kansanlauluun Auld Lang Syne:
 
Säkkipillille:
Bassopillit (drones) soittavat vain toonikaa ja kvinttiä.
C5 | C5 | C5 | C5 |
C5 | C5 | C5 | C5 ...
 
Isolle orkesterille, 1970-luvun Hollywoodin tyyliin:
Csus2 C | Gm9/C C13 C13-9 | Fmaj9 Bb13 Bb13/Ab | F#m7 H7 |
Em7 Am7 | Dm7 G11 | Fmaj7 G11 | C Cmaj7 C9 |
Fmaj7 Am7/E | Dm7 G11 |
Em7 D#7 | Dm9 H9 C9 |
Fmaj7 Am7/E | Cm9/D F#9-5/G# D9 | Dm7 G11 | Gm7 C9 |
Fmaj7 Em7 | Dm7 G11 | Dm7/F G11 |
G#maj7 C#maj7 | F#maj7 Hmaj7 | Emaj7 D#7sus4 D#7-9 | G#maj9(add+11)
 
Kyhäsin just.
 
Jään pohdiskelemaan (ja kokeilemaan), mikä olisi messevin sointukulku jossain tietyssä kohdassa.
Se on hyvä periaate. Kiitoksia inspiraatiosta, lopputuloksen voi kuulla profiilini ääninäytteestä. :)

Mitä tarkoitat kysymykselläsi? Että olenko tosissani pianon soiton suhteen, siis suhtaudunko siihen vaadittavalla vakavuudella. Vai pohditko, että mahdankohan tosissaan osata soittaa koko peliä?
 
En halunnut loukata. Tuo tuli vain mieleeni soinnutuksesta kysyessäsi.
Sullahan on opistotasoista pohjaa pianonsoitossa viljalti huomaan. Ihmettelin siksi hieman tuota soinnuttamiseen liittyvää kysymystäsi. Onko sitten niin, että konsiksessa ei noihin asioihin tarpeeksi paneuduta, kuten annat ymmärtää.
Millaista musiikkia sitten pyrit melodioineen säveltään, kevyempää populaarimusaa vaiko mitä?
Konsis varmaan antaa/antoi mahdollisuudet ja valmiudet klassisen pianomussiikintekoon ainakin.

Ei soinnutukseen ole mitään yksittäistä kaiken kattavaa teoriaa. Tässä kaksi täysin erilaista soinnutusta skotlantilaiseen kansanlauluun Auld Lang Syne:
 
Säkkipillille:
Bassopillit (drones) soittavat vain toonikaa ja kvinttiä.
C5 | C5 | C5 | C5 |
C5 | C5 | C5 | C5 ...
 
Isolle orkesterille, 1970-luvun Hollywoodin tyyliin:
Csus2 C | Gm9/C C13 C13-9 | Fmaj9 Fm6/9/Bb Fm6/9/Ab | F#m7 H7 |
Em7 Am7 | Dm7 G11 | Fmaj7 G11 | C Cmaj7 C9 |
Fmaj7 Am7/E | Dm7 G11 |
Em7 D#7 | Dm9 H9 C9 |
Fmaj7 Am7/E | Cm9/D G#9-5 D9 | Dm7 G11 | Gm7 C9 |
Fmaj7 Em7 | Dm7 G11 | Dm7/F G11 |
G#maj7 C#maj7 | F#maj7 Hmaj7 | Emaj7 D#7sus4 D#7-9 | G#maj9(add+11)
 
Kyhäsin just.
 
Se on hyvä periaate. Kiitoksia inspiraatiosta, lopputuloksen voi kuulla profiilini ääninäytteestä. :)
Kuuntelin.
Hyvä näyte ja ei niinkään tavallisen helppo näkemys soinnutuksesta äkkinäiselle. :)

En halunnut loukata. Tuo tuli vain mieleeni soinnutuksesta kysyessäsi.
Sullahan on opistotasoista pohjaa pianonsoitossa viljalti huomaan. Ihmettelin siksi hieman tuota soinnuttamiseen liittyvää kysymystäsi. Onko sitten niin, että konsiksessa ei noihin asioihin tarpeeksi paneuduta, kuten annat ymmärtää.
Millaista musiikkia sitten pyrit melodioineen säveltään, kevyempää populaarimusaa vaiko mitä?
Konsis varmaan antaa/antoi mahdollisuudet ja valmiudet klassisen pianomussiikintekoon ainakin.
 
Jokaisella "krematoriosta" selvinneellä on tietysti oma tarinansa. Mun piano-opinnot olivat silkkaa klassista, tiukkaa basso- ja diskanttiavaimen lukua. Sontumerkkejä ei käytetty, ne piti tosiaan (ainakin mun tapauksessani) itse opetella, jos tahtoi ja minähän tahdoin, koska harjoitin piano-opettajani selän takana silkkaa ränttätäntän soittoa rokkibändissä. Tosin mainittakoon tässä, että kävin myös klassisen akustisen kitaran tunneilla samassa talossa ja siellä kyllä opeteltiin sointujakin. Kitara on ihana soitin, minä pönttöpää en vaan sitä oikein millään oppinut soittamaan, siispä pidättäydyn edelleen kosketinsoittimissa, jotka tunnen omakseni. Tenorinokkahuilua soitin kamarimusiikkiorkesterissa, pakollisena valinnaisaineenani, eikä taas soinnuista tietoakaan ;) Teoriatunneilla opiskeltiin kyllä sointuanalyysejä sun vaikka mitä muuta, mutta teorian opiskelu ei teini-ikäiselle ollut mitään herkkua, varsinkin kun se oli pakollista, ei vapaaehtoista. No sittemmin on musiikinteoria kiinnostanut kovastikin ja olen sitä tutkaillut ja opetellut, mutta kuten me kaikki hyvin tiedämme, se on loputon suo, on niin helkutin paljon asiaa ja niin vähän aikaa... no sittenhän tämä viestiketjukin sai alkunsa...
 
Säveltämispuuhailua on harjoitettu, mm. progemusaa tehty. Klassisia teoksia ei ole syntynyt kuin yksi, söpö barokkihenkinen eeppos, sävelsin sen 11-vuotiaana. Nykyään koitan autella oman pojan bändiä heidän luomistuskissaan, yhteistyöstämme syntyy sangen metallinmakuista tavaraa.

ei niinkään tavallisen helppo näkemys soinnutuksesta äkkinäiselle. :)
 
Teoriaosuus:
 
| F#m7 H7 |
Toivottavasti tuo F#m7 sattuu korvaan ja kuulostaa melkein väärältä soinnulta, kunnes osoittautuukin C:n dominantin dominantin dominantin dominantin dominantin dominantiksi. Systemaattinen sointukulku oikeuttaa sen takautuvasti. Tätä voisi sanoa varaslähtötekniikaksi.
 
| Cm9/D F#9-5/G# D9 |
Sontaa. "People don't very much like things that are beautiful - they are so far from their nasty little minds." -Claude Debussy
 
Dm7 G11 | Gm7 C9 |
G11:n kohdalla annetaan kuulijan uskoa, että tullaan kadenssin loppuun ja että seuraava sointu on C. Joten petetään kuulijan odotukset jättämällä basso paikalleen dominanttiin ja kääntämällä sointu molliksi: Gm7. Se siitä dominanttiseptimisoinnun korvikkeesta, josta oli jo alun alkaen riisuttu pois klassista funktionaalista tehoa antanut tritonus. Ollaankin sopivasti F:n dominantin dominantissa ja tahdin heikommalla osalla sivuutetaan kylmän viileästi toonika C ja töhritään se septimillä. Rikos on täydellinen mutta se pitää äkkiä korvata kuulijalle. Tai sitten ei. ;)

Dm9 H9 C9 |
Fmaj7
 
Sen ymmärrän että ysisointuja voi pinota mutta tuo kohta jotenkin särähti. muuten pidin kosolti.

Dm9 H9 C9 |
Fmaj7
 
Sen ymmärrän että ysisointuja voi pinota mutta tuo kohta jotenkin särähti.
 
Totta. Korjataan:
 
Dm9 F#m7-5 H7 |
Em7

Totta. Korjataan:
 
Dm9 F#m7-5 H7 |
Em7
 
Päädyit sovinnaiseen ratkaisuun :)
 
Ilokseni huomasin sun versiossa tuon Cm9/D:n, vastaavan soinnun olin itsekin laittanut kun kerran vittuillakseni jotain kansanlaulua reharmonisoin fiilispohjalta.
 
Systemaattinen sointukulku oikeuttaa sen takautuvasti. Tätä voisi sanoa varaslähtötekniikaksi.
 
Jukka Kuoppamäki, Ikämappouk Akkuj. vaikka ei ihan samoilla aseilla pelatakaan.