Etno, proge, latin ›

arttu takalo Tavastialla ke 14.5. uuden albuminsa"Protocols Of Dancing"
tiimoilta.

Je, täytyy pyrkiä paikalle, ja levy menee ostoon. Takalo tekee hienoa musaa.

Vähän niin kuin Marina Takalo.

Otsikon mukainen keikka alkaa olla pian ajankohtainen. Illan kokoonpanohan on jo huomion arvoinen sinänsä; Artun itsensä muassa lavalle nousevat Marzi Nyman, Patrick Stenström, Harri Rantanen ja Anssi Nykänen. Ei siis ole väliä, millaisia soitettavat kappaleet ovat - ne kuulostavat hyviltä silti :-) Kyllähän edellinen Dark dark dark-albumi sisältää komeita biisejä, mitähän nyt seuraa?
 
Toivottavasti paikalle saapuu bändin, miksaajien ja baarihenkilökunnan lisäksi muutama muukin kuin minä.

mikäs logiikka tuossa nyt sitten on?
 
Meikäläinen fanittaa kyseisiä herroja sen verta rankasti, että heidän soittamansa musiikki tuppaa kuulostamaan väkisinkin hyvältä - tyylistä, kappaleesta tai solistista riippumatta.

Maantieteellisestä sijainnistani johtuen en ollut keikalla, mutta Protocols Of Dancing on pyörinyt soittimessa koko loppuviikon.
 
Todella hyvältä kuulostaa ainakin näihin korviin. Uskaltaisin jopa väittää, että tämä uutukainen on lähempänä XL:n sfäärejä kuin Takalon aiemmat soolot. Edelliseltä levyltä uupuneet jouset ovat tehneet paluun ja kontrasteja löytyy aina jylhästä paatoksesta ah niin herkkään tunnelmointiin (esim. hieno kaksikko Dark Cathedral / Someday, Somewhere, Someone). Ja jos se ei riitä, niin parilla biisillä on kitarassa itse Jarmo Saari.
 
Hopihopi levykaupaan! :)

Minä olin keikalla, ja Protocols Of Dancing on pyörinyt soittimessa koko loppuviikon.
 
Konsertti täytti odotukset 100%sti. Yleisöäkin oli ihan kivasti ja soitto soi jo klo 22. Bändi veti tanakasti ja svengaten, herkkiä hetkiä kuitenkaan unohtamatta. Soundit olivat mahtavat. Noin puolet satsista oli edellisen levyn matskua ja loput uudelta. Levyn ostin keikan jälkeen Artulta itseltään.
 
Protocols of Dancing on värikäs kooste erilaisia tunnelmia; diskojytää, mahtipontista paatosta ja fuusiojatsia. Kuitenkin voisi sanoa, että (nimensä mukaisesti) tanssittavuus tai "popmaisuus" on albumia leimaava nimittäjä, mikä tekee aika jännän vivahteen instrumentaalilevyn kyseessä ollessa. Ovelat koukut ja paikoin erikoinen soundimaailma pitävät silti kuulijan mielenkiinnon yllä.
 
Suosittelen! :-)

Suosittelen! :-)
 
Kuin myös!
 
Onkohan miestä nähtävissä livenä kesän aikana? Elokuulle ja lokakuulle oli merkitty Meteli.netissä jotain, mutta ensimmäinen on (liian) kaukana Sodankylässä ja jälkimmäistä Tampere-talon konserttia ei malttaisi millään odottaa :)