Kitarat: soittaminen ›

Niin tota eroaakos se uudempi painos vanhemmasta vai ei?
 
Ainakin kansi on erilainen.
 
http://www.amazon.com/gp/sitbv3/rea … UTF8&p=S007&asin=0679742751
 
Sisältö näyttää aika samanlaiselta.

Suuri kitarakirja on hyvä, mutta tämä on parempi:
 
http://www.playjazz.com/GU151.html
 
Saako tätä suomennettuna?

Saa.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Saako tätä suomennettuna?
 
Ei, mutta kirjassa on hyvin selkeätä tekstiä. Ei ainakaan itselläni ole ollut mitään vaikeuksia.

Suuri kitarakirja on hyvä, mutta tämä on parempi:
http://www.playjazz.com/GU151.html
 
No ei näitä voi verrata samassa sarjassa. Suuri kitarakirja sopii myös aloittelijoille, ja se sisältää paljon kitaransoiton perusteoriaa. Advancing Guitarist on edistyneemmille soittajille, joilla on jo valmiiksi perusteoriat hallussa.

Omistan ja hyödyksi on ollut.

Oli lainassa puol vuotta kirjastosta, ei tartte enää kun kaveri osti itselleen... Auttoi PALJON (aika kamalaa jos olisi koko ajan pelkkiä tabeja veivannut). Löysin muuten ihan munkilla kirjastosta, en ollut lukenu mistään.

Muuten loistava teos, mutta minua kyrsii lopun sointiluettelo; sivukaupalla turhaa täytettä, kun samat barree-otteet on kuvattu jokaiselle soinnulle erikseen vain nauhaväli muutettuna. Perus-barreet olisi voinut laittaa yhdelle sivulle ja sointuluettelo olisi voinut keskittyä erikoisempiin sointutuotteisiin.

Tietääkö kukaan paikkaa, mistä kyseisen teoksen vielä saisi.
Tuntuu olleen loppuunmyyty jos vuosi sitten.
Torille laitoin ilmoituksen, jos joku omastaan luopuu.

Hieman kärjistäen:
 
Jos haluat tietää, ketkä heput mullistivat kitaransoittoa, miten päin kitaraa pidetään sylissä ja miten otetaan A-mollisointu, osta Suuri kitarakirja.
 
Jos tiedät jo, miten päin kitaraa pidetään sylissä, tahdot kehittyä soittajana ja haluat hyödyllistä luettavaa vuosikymmeniksi eteenpäin, osta The Advancing Guitarist.
 
Molemmille on paikkansa.

Itekki oon joskus nopee vilkassu tota kirjaa ja huomasin et paljo noita hendixien esittelyi tms. en paljoo nähy mitää kunno soittamisee liittyvää.

Itekki oon joskus nopee vilkassu tota kirjaa ja huomasin et paljo noita hendixien esittelyi tms. en paljoo nähy mitää kunno soittamisee liittyvää.
 
Onhan siinä ensimmäiset 30 sivua noita kitaransoiton uudistajia, mutta sen lisäksi yli 200 sivua täyttä asiaa kitaran soitosta, säätämisestä ja korjaamisesta. Myös vahvistimien tekniikkaa käsitellään jonkin verran. Teoriaa siitä löytyy kyllä ihan tarpeeksi!
 
..Kannattaa siis joskus selata kirjaa enemmänkin kuin ne ensimmäiset 10 sivua ;)

Jos haluat tietää, ketkä heput mullistivat kitaransoittoa, miten päin kitaraa pidetään sylissä ja miten otetaan A-mollisointu, osta Suuri kitarakirja.
 
Ehkä näin, mutta mulle Suuren kitarakirjan kulttuurihistoriallinen arvo ja tunnedesibelit on varsin korkealla. Harmittaa, etten kuunaan ole päässyt alkukielistä selaamaan, sillä pelkän suomenkielisenkin perusteella teoksen voi sanoa hyvällä syyllä olevan maailman huonoimpia käännöksiä ikinä. Se uudistajat-osuus on ihan pöyristyttävää kieltä, jos joku on selannut sitä uutta suomenkielistä kitaralehteä, niin sammaa tasoa. Ja sit nää editio-erot: esim. Zappan kohdalla johonkin painokseen lisättiin muuta tekstiä muuttamatta yksinomaan virke "Frank Zappa kuoli eturauhassyöpään 1993". Eikä siinäkään muuten mitään, mutta kun edellisessä virkkeessä kehotetaan aktiivisesti, preesensissä, seuraamaan Zappan liikkeitä milloin missäkin roolissa.
 
Eikä ne kitaravalmistajaesittelytkään oikein pidä kutiaan eikä se tekniikkapuoli (siis esitysteknologia tms., mikälie) oikein ole ajantasalla (tietenkään) enkä mä sitä teoriapuoltakaan ihan allekirjottais siinä mielessä, missä järjestyksessä siinä asiat esitellään ja miten kytketään laajempiin yhteyksiin.
 
Ja silti Suuri kitarakirja on minulle ihan hirmu tärkeä ja rakas teos. Se on sitä pikkupoikien unta, mikä tähän musiikkitouhuun ainaski minulla liittyy ihan tosi isona osana. Orastavaa nostalgiaa, ehkä, mutta ei kaiken tarvii aina olla niin täsmällistä. Mutta käytännön hyötynsä voi olla juurikin siten, kuin lainaamani kirjoittaja ehdotti.

Vähän ihmetyttää, mistä Suuren kitarakirjan status jonain "raamattuna" on tullut. Huonosti suomennettu sillisalaatti erilaisia käsitteitä, joita ei kokematon osaa mitenkään yhdistää järkeväksi kokonaisuudeksi.

Ehkä näin, mutta mulle Suuren kitarakirjan kulttuurihistoriallinen arvo ja tunnedesibelit on varsin korkealla. Harmittaa, etten kuunaan ole päässyt alkukielistä selaamaan, sillä pelkän suomenkielisenkin perusteella teoksen voi sanoa hyvällä syyllä olevan maailman huonoimpia käännöksiä ikinä. Se uudistajat-osuus on ihan pöyristyttävää kieltä, jos joku on selannut sitä uutta suomenkielistä kitaralehteä, niin sammaa tasoa. Ja sit nää editio-erot: esim. Zappan kohdalla johonkin painokseen lisättiin muuta tekstiä muuttamatta yksinomaan virke "Frank Zappa kuoli eturauhassyöpään 1993". Eikä siinäkään muuten mitään, mutta kun edellisessä virkkeessä kehotetaan aktiivisesti, preesensissä, seuraamaan Zappan liikkeitä milloin missäkin roolissa.
 
Eikä ne kitaravalmistajaesittelytkään oikein pidä kutiaan eikä se tekniikkapuoli (siis esitysteknologia tms., mikälie) oikein ole ajantasalla (tietenkään) enkä mä sitä teoriapuoltakaan ihan allekirjottais siinä mielessä, missä järjestyksessä siinä asiat esitellään ja miten kytketään laajempiin yhteyksiin.
 
Ja silti Suuri kitarakirja on minulle ihan hirmu tärkeä ja rakas teos. Se on sitä pikkupoikien unta, mikä tähän musiikkitouhuun ainaski minulla liittyy ihan tosi isona osana. Orastavaa nostalgiaa, ehkä, mutta ei kaiken tarvii aina olla niin täsmällistä. Mutta käytännön hyötynsä voi olla juurikin siten, kuin lainaamani kirjoittaja ehdotti.
 
Ihan kuin mun näppikseltä. Tuolla hyllyssähän toi vanha versio on, vaikka sitä ei enää tulekaan selailtua. Nuorna poikana oli kirjastosta jatkuvassa lainassa.

Laitoin tulemaan kirjastosta. Paras olla hyvä, kun menee 50 centtiä!

Suuri kitarakirja on hyvä, mutta tämä on parempi:
 
http://www.playjazz.com/GU151.html
 
Ostaa päräytin tuon joku aika sitten, koska kuvittelin siitä oppivani jotain. No, englanti nyt on ollu aina meikäläisen heikoin lenkki, mutta homma ei kaatunut siihen. Homma kaatui nuotteihin. Kuvittelin, että tuossa, kuten jokaisessa käyttäjäystävällisessä ja edistyneessä soittokirjassa, olisi nuottien lisäksi tabulatuurit. Niiden avulla jopa minä olisin tajunnut jostain jotain, nyt en tajua yhtään mitään, mitä tossa kirjassa yritetään kertoa.
 
Että jos jotakuta toi kiinnostaa, niin mulla olis yks tarpeeton halvalla myynnissä.

Minustakin Suuri kitarakirja on yllättävän huono nimenomaan kitaransoiton opettelussa. Siinä edetään jotenkin epäjohdonmukaisesti ja aiheita riipaistaan vähän sieltä täältä. Kunnolliset harjoitukset ja kappaleet puuttuvat täysin. Toki sisältäähän se paljon mielenkiintoista luettavaa, mutta kitaransoiton opetteluun en sitä suosittelisi.

Että jos jotakuta toi kiinnostaa, niin mulla olis yks tarpeeton halvalla myynnissä.
 
Minäminäminä... Mulla onkin ollut tuo kirjastosta jo yli puoli vuotta lainassa jotta jos jo nyt ostaisi oman. Paras kitarakirja mihin olen törmännyt!