| Aihe: Keikka-autot | |
|---|
 Voxauttaja
05.02.2004 14:32:06 (muokattu 05.02.2004 14:34:22) | |
|
Millaisias mieleenpainuneita tarinoita on keikka-autoista?
Niistähän yleensä tuntuu riittävän tarinaa.
Meillä yks kaveri oli usein roudarina yhdessä vaiheessa, kunnes keksi muita harrastuksia tilalle, ja sillä oli -72 pitkä Ford Transit paripyörillä, ja se oli entinen palokunnan miehistöauto.
Tuolla herätti aina huomiota, mutta keikkamatkat menivät yleensä aika hitaasti, varsinkin ennen kun kaveri osti siihen vähemmän tukossa olevan jäähdyttäjän..
Eräälle keikalle taas sitten mentiin joskus 30 asteen pakkasessa Wartburgilla tyyliin kitaran kaula suussa ja koskettimet sylissä. Mukavaa touhussa oli varsinkin, kun kukaan ei varoittanut etukäteen Wartburgin lämmityslaitteen ominaisuuksista, en tiedä toimiko se nimittäin ollenkaan, koska oli todella kylmä!
Joku kerta tarvittiin lainakärryt, ja vuokrattiinkin edullisesti Härmälän Shelliltä kärryt. Kärryissä muuten luki "HELL HÄRMÄLÄ", kun joku oli tarvinnut siitä ässän. Kärryjen sähköissä oli jotakin häikkää, ja kaverin autosta lakkasi toimimasta suurinpiirtein kaikki vilkuista ikkunannostimiin... Onneksi sentään auto kävi ja ajovalot toimivat... |  KB
05.02.2004 14:42:43 | |
|
Renkaita ja latureita on tuhoutunut vuosien varrella enemmän ja vähemmän - ja aina niistä on jotain yleissählinkiä seurannut. Keikkaa ei kyllä oo missattu auton takia kertaakaan.
Yhdet sunnuntain formulakisat tuli seurattua Lapuan Shellillä laturinvaihdon lomassa - onneksi huoltomies tiesi paikan, mistä laturi löytyi sunnuntainakin. Silti Shellin baarissa jostain aamuneljästä puoliinpäiviin oli aika pitkä tovi.
Tiepalvelumiehet vaihtoi joskus tapaninpäivänä keikkapaikan pihassa n. -20 asteen pakkasessa yhden laturin. Hienoja miehiä kertakaikkiaan kyseinen Team Ahma.
Hydrokitti - ns. sähkömiehen kitti - on muuten oivallinen vuotavan syylarin tilke.. Alle kämmenenkokoisiin reikiin. Joka taas tuli edellisen paikkauksen viereen; hinausautolla kotimatka. Tasan ei käy jalkapohjat™ - vai? |  Osmo
05.02.2004 22:07:20 | |
|
Millaisias mieleenpainuneita tarinoita on keikka-autoista?
Niistähän yleensä tuntuu riittävän tarinaa.
oku kerta tarvittiin lainakärryt, ja vuokrattiinkin edullisesti Härmälän Shelliltä kärryt. Kärryissä muuten luki "HELL HÄRMÄLÄ", kun joku oli tarvinnut siitä ässän. Kärryjen sähköissä oli jotakin häikkää, ja kaverin autosta lakkasi toimimasta suurinpiirtein kaikki vilkuista ikkunannostimiin... Onneksi sentään auto kävi ja ajovalot toimivat...
On.
Tyytymättömät työläiset uhkasivat rikkoa astioita - "Älkää alkako mukista", toivoi johtaja! |  U.Honey
06.02.2004 08:59:58 (muokattu 07.02.2004 05:17:34) | |
|
Soittelin yhden kesän bändissä jossa keikkabussina oli Toyota Hiace. Se on kätevä keikka-auto triolle muttä meilläpas oli kvartetti! Kamat pakattiin autoon siten että takapaksiin jäi soittajan mentävä paikka ja kun laitettiin yksi pelimanni sinne vällyjen sekaan niin saatiin koko orkesteli mahtumaan samaan autoon. Tämä hivenen laiton 'makuuvaunu' oli itseasiassa kaikkein suosituin paikka ja välillä oli jopa pientä kilpailua siitä kuka saa matkustaa siellä.
Syksyllä tuli sitten muita juttuja ja bändi meni telakalle kunnes tammikuussa tulla tupsahti hyvähintainen keikkatarjous Kouvolasta ja päätettiin etta käydään hakemassa rahat pois vanhalla kokoonpanolla. Sattumoisin myos pakkasta oli reilut parikymmentä astetta.
Kamat pakattiin Hiaceen ja vanhasta muistista livahdin nopeasti takaluukusta 'business-luokkaan' ennenkuin kukaan muu kerkeäisi varaamaan paikkaa. Valitettavasti en ollut ottanut huomioon että Hiacen lämmityslaite ei puhalla lainkaan ilmaa tavaraluukkuun. Tuskin oltiin päästy kehäkolmosen ulkopuolelle kun olin jo paleltumiskuoleman partaalla! Koitin sinnitellä vähän aikaa ja kirosin Hiacen alimpaan autojen helvettiin, mutta olin niin kohmeessa että oli pakko anoa ohjaamon puolelta 'vaihtoa'. Kundit eivät olleet kuulevinaankaan pyyntöäni, hymyilivät vaan merkitsevästi toisilleen; siitäs sai, itsehän halusi ykkösluokkaan! Jouduin tapojeni vastaisesti lupaamaan että tarjoan kaljat keikan jälkeen jos pääsen hyttin matkustamaan. Tämä sai positiivisen vastaanoton, ja takapaksi-miehen paikkaa kierrätettiin sen jälkeen parinkymmenen kilometrin välein.
Näin kukin sai vuorollaan nauttia 'business-class' luksuksesta ja ja viimein päästiin Kouvolaan. Kaikki kiroilivat elämän raadollisuutta, mutta ei siinä ollut paljon aikaa taivastella sillä kamat piti saada äkkiä lauteille ja soitto soimaan, aikataulu oli nimittäin kusaissut ylimääräisten pysähdysten takia.
Muitten soittajien keskittyessä tulkitsemaan humpan helmiä minä keskityin miettimään millä helvetillä voisin välttää paluumatkan 'business-classissa'. Sitten keksin loistavan suunitelman! Olisin mukamas sanojeni mittainen mies ja vasten tapojani tarjoaisin kaikille kaljat keikan jälkeen, sillä tässä kuppilassa bändit lopetti jo tuntia ennen valomerkkiä. Bändimme pelimannit oli melkoisia vesseleitä ja olin varma että jos tarjoan kaljan mieheen ikäänkuin ryyppynä, niin "koneet käynnistyy" ja kundit juovat baarin tyhjäksi alta aikayksikön! Näin minä olen ainoa joka on ajokunnossa ja vältän paluumatkalla 'makuuvaunun'!!
Viimeiset valssit saatiin sitten soitettua ja totesin: "Jos nyt joku haluaa sen pienen kaljan niin kannattaa tulla baariin samantien." Ostin kaikille kaljat, ja menin mukamas pakkaamaan kamoja tai jotakin vastaavaa. Kun tulin pienen hetken kuluttua takaisin niin toiset kaljat oli jo juotu ja kolmannet tilauksessa. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta yllätys sen sijaan oli se, etta paikalle oli osunut joku varakkaalta vaikuttava humppa-dikkari joka oli pitänyt bändistä niin paljon etta halusi poikien nauttivan drinkkejä hänen 'piikkinsä'! Eipä tiennyt äijäparka etta tämän bändin janon sammuttaminen tulee todella kalliiksi!! Kiroilin huonoa onneani, miksi tämän tirehtöörin piti sattua paikalle juuri tänään, mutta samalla onnittelin itseäni - eipähän tarvitsisi matkustaa Hiacen 'business-luokassa' takaisin.
Kesti pitkään ennenkuin päästiin paluumatkalle sillä kundit tilasivat vielä juuri ennen valomerkkiä piikkiin pari annosta 'vara-ravintoa' mieheen - jottei jano pääse yllättamään matkalla! Viimein oltiin valmiita lähtemaan ja silloin paljastui etta sen saatanan Hiacen lämmityslaite oli jämahtänyt jäähän!!! Eikä lähtenyt toimimaan vaikka yritettiin mitä! Muut bändin jäsenet suhtatutuivat asiaan suorastaan hilpeästi, johtuen nautituista 'lämmikkeistä', mutta minä mietin syntyjä syviä ja kirosin Hiacen alimmista alimpaan helvetin hornaan. Lisäksi selvisi että 'Business-class' olikin nyt paras paikka matkustaa sillä siellä voi ainakin kääriytyä vällyjen alle pahinta kylmää pakoon!
Paluumatka oli yhtä helvettiä. Hampaat kalisten piti käsi krampissa skrapata tuulilasia kokoajan, sillä Hiacen lämppäri puhalsi ainoastaan jääkylmää ilmaa. Samalla piti 'voimistella' jalkoja etta veri olisi kiertanyt edes vähän. Ihme etta pysyttiin tiellä. Viimein, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, saavuttiin hesaan ja juuri kun käännyin kadulle josta lähdettiin keikalle, aistin jotain kummallista - Hiacen lämppäri alkoi pukkaamaan lämmintä ilmaa ohjaamoon!!
Children of Baron, the ultimate musical experience! | |
Soittelin yhden kesän bändissä jossa keikkabussina oli Toyota Hiace...
Hianoo!
"Koneella on koneen tahti" | |
Hianoo!
Hiace on tuttu ja samoin myös kököttäminen siellä sikaosastolla munat huurussa. Samoin myös kököttäminen keskipenkillä niskat jumissa kun kyttää köyryssä siitä taustapeilin alta hirviä kuskin kaverina! | |
Hiace on jo ylellisyyttä, meillä oli Roktähti Juissi Läskisen bändissä (The Tyhjät Lasit) 2-paikkainen Lite ace ja 5 soittajaa ja 2 roudaria sekä hirveet PA-kamat ja tietysti vielä koko backline +soittimet (rumpalillakin tuplabassari). Että siinä oli sovittamista ja ahtautumista. Kesällä oli väliin aika itämainen tunnelma (kuumuus, ahtaus ja haju) varsinkin kun basistilla oli usein sahdintekijä isänsä eväitä pari kanisteria (vieläkin puistattaa se imelä sahtipaskan tuoksu). Pitihän silti eväät olla mukana, kun parhaimmillaan heitettiin pistokeikkaa 500 -600 kilsan päähän. Uskokaa, että oli siinä notkistelemista kunnon rokkistara kuntoon perille päästyä. |  Jami
07.02.2004 00:59:36 | |
|
Suikkis voitti 70-luvulla rokin SM-kisat. Oikein iso-D:n lafka D-tuotanto myi meitä ympäri Suomea hyvällä menestyksellä. Paljon käytiin Seinäjoelta päin pohjoisemmassakin keikoilla. Oulun korkeudella mekin oltiin etelän bändi ja flaksi oli mieletön. Keikat tehtiin Suikin huolella huoltamalla ja siistillä bussilla. Oli siistit nukkumalaverit kymmenellekkin hengelle perällä. Oleskelutilan sohvilla voi myös nukkua muutama. Meitähän oli parhaimmillaan kolmetoista miestä bändissä.
Meitä oli sillä Kempeleen kaarihallin keikalla vissiin täys kolmetoista soittajaa kaikenkaikkiaan. Kempeleen kaarihallissa vellovaa ja rokin tahdissa heiluvaa yleisöä n.kuustuhatta henkeä muistini mukaan paikalla. Nätsi esiintyi pelkässä urheilusukassa. Tämä yks ulkomaalainen yhtye ehkä oli yleisössä tai ainakin heidän kätyrinsä. Meinaan kun paljon myöhemmin ovat Nätsiä matkineet. No jokatapauksessa meininki oli mieletön.
Pakkasta oli yli kolmekymmentä. Ja bussi umpijäässä. Ei käynnistynyt. Suikki lähti kävellen huoltamolle hakemaan jotain millä jämähtänyt kone saataisiin käyntiin. Kaikki muut jäi bussiin vällyjen alle odottelemaan. Kuka mihinkin soppeen. Kylmä kuin maailmannavassa.. Vajaa tunti ja Suikki tulee aineiden kanssa ja kone saadaan käyntiin. Äkkiä Kempeleen Essolle yöpalalle moisen koittelemuksen jälkeen.
Yöpalan jälkeen porukat ryntää bussiin hyville paikoille vällyjen alle kotimatkaa varten. Matka sujuu mukavasti vaikka en koskaan olekkaan osannut keikkabussissa nukkua. Jonkinmoisessa horteessa kuitenkin ja suht lämpimässä.
Seuraavana päivänä keikka Vaasan kulttuuritalossa. Siellä me muut kuulimme että basistimme Paavo oli jäänyt kyytistä Kempeleen Essolle. Jääskän pojat Suikki ja Mikko olivat kotiinsa Kapernaumille mennessä olleet yrittäneet herätellä Paavoakin että kotona ollaan. Muut oli jo jääneet kyydistä. Eikä Paavoa missään.
Paavo oli ollut paskalla Esson hyysikässä kun lähdimme. Kaikki ryntäs hyville nukkumapaikoille eikä kukaan laskenut onko kaikki mukana. Paavo oli juossut perässä. Raapaissut tulitikkujakin että olisimme huomanneet. Lopulta tussauttanut koko askin. Oli kuulemma melkein saanut bussin perästä kiinni. Ja me vaan menimme. Paavolla ei rahaa ollenkaan eikä edes kunnon talvitakkia päällä.
Kempeleellä on motelli ja Paavo sai yösijan motellin omistajan armollisuuden takia. Suikki sai aamulla puhelun jossa omistaja kyseli että kun täällä on tälläinen Paavo joka haluais maksaa yösijasta ja jonka pitäis päästä Vaasaan seuraavalle keikalle että voiko tähän luottaa ja voiko sille lainata vielä muun velan lisäksi junalipunverran rahaa ja saakohan sitä sijoitusta koskaan takaisin? Suikki tietenkin lupas ja Paavo tuli vähän myöhässä mutta ehti kyllä soittamaan Vaasan keikalle.
Paavo oli aika totista poikaa ja ja kertoi tikkuaskinsakkin tussauttamisesta. Solistimme tuumas että ei varmaan paljo naurattanu. Paavo siihen että ei. Melkein itketti.
Tarinassa osasyyllisenä oli keikka-auto. Niin hyvää huolta kuin Suikki välineestä pitikin. Monta reissua on tehty paljon huonommillakin välineillä. Joskus jääty välillekkin. Mutta merkillepantavaa tarinassa on Kempeleen Motellin Johtaja. Hän uskoi ja luotti hädänalaisen rokkarin (paavo myös näytti siltä. huom 70-luvun asenteet) tarinaan. Hän antoi luottoa ja myös sai rahansa. Toimiiko nykyään? Kysyn vaan.
Aharistaa. Tämä saatanan lakeus.
Ei sen vertaa puuta jotta sais ittensä hirtettyä. |  Ossi
07.02.2004 01:25:08 | |
|
Jamin jutusta löytyy niin soittajan arki kuin juhlakin. Palautui elävästi mieleen eräs traumaattinen soittoekskursio Teuvalle, kun Mr. Murphyn laki iski jokaiseen asiaan mihin kynsi kykeni.
Paluumatka meni päivitellessä ja Herbaa, Gambinaa tms. särpiessä.
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" | Jami
07.02.2004 01:47:42 (muokattu 07.02.2004 02:05:04) | |
|
Keikka-autoista kun puhutaan niin en malta olla kertomatta Jalavan Martin kyvystä ajaa isoa autoa. Martti myy nykyään taidetta Seinäjoen ympäristössä ja tapaamme aina sillointällöin kun hän käy pitämässä näyttelyjä täällä Härmässäkin. Uskon että Martti ei pahastu vaikka oikeilla nimillä asian kerronkin.
Mä en oo koskaan uskaltanut nukkua keikka-autoissa. Jotenkin alitajuisesti aina kuuntelen että missä mennään ja säilyykö kierrokset tasaisena jne. Se on ollut todella rasittavaa kun on tehty paljon tosi pitkiäkin reissuja. Ei vaan uni oo tullut vaikka kuinka yrittäis. Mutta on yksi kuski jonka kyydissä oon voinu nukkua. Ja se on tämä Martti.
Martin ajokyvyistä vois kertoa paljonkin tarinoita. Kuinka väistettiin porotokkaa vanha 50-luvun Sisu-bussi renkaat soikeana. Miten Jyry-Sisua ajettiin nelipyöräluisussa. Kuinka pikkusieluinen virkamies Fiatissaan peitettiin ison diisselin ketunhäntään eli mielettömään pakokaasupilveen jne.
Kun Suikkis starttas Seinäjoelta aamukymmeneltä heittokeikalle maailmanääreen joko Pelloon, Kiteelle tai Helsinkiin niin Martti kokos porukat kyliltä aamuvarhain. Ajoi keikkapaikalle. Hillui illan soittaen baritonisaksofoniaan ja lähti ajelemaan kotiinpäin. Aamulla yhdeksään mennessä oli jakanut väsyneet soittajat koteihinsa ja meni Nurmon Essolle kaffille. Kun vaan oli vihreää karvapersenorttia ja kaffia niin vaikka maailman ääriin Martti ajoi.
Kerran jossain keikkareissulla tanssilava oli ylhäällä mäellä. Alue oli aidattu ja porttina oli erinomaisen paksuilla teräsporteilla tehty sisääntulo. Sisään tullessamme oli monta kaveria katsomassa että kuinkas tämä nyt sisään sopii. Kolme senttiä jäi varaa molemmin puolin bussia kun hiljaa ja varovasti sisään bussi lipui. Ehjänä päästiin vaikka vaikealta näytti.
Yöllä keikan jälkeen oltiin poislähdössä. Jyry-Sisu ei inahtanutkaan. Martti tuumas että mäkilähtö on ainoa keino. No alamäkeä onneksi riitti .Nämä viiskytluvun bussit oli vähän toisen laisia kun nykyiset. Ne sai käyntiin kyllä jos alamäkeä ja vauhtia riitti. Jarrut toki oli jo silloinkin jo ilmanpaineella toimivia.
Martti siis päästi vapaalle ja sompas mielettömästi ensin oikealle ja sitten täysillä kohti porttia vasemmalle. Melkein lähti portaat tanssipaikalta mukaan. Ohjaushan ei silloin ollut tehostettu että ratin päälle piti oikein kunnolla heittäytyä ja vääntää kuin Salomäki (Nurmolainen painin olympiavoittaja) jos meinas dösän kääntyvän. Ei jyrähtänyt Sisu käyntiin. Ei mennyt vaihde päälle vaikka Martti koko painollaan hyppäs kepin päälle. Siitä vaa lasketettiin vapaalla kohti tuota hirveää porttia. Eikä ollut jarruja kun ei moottori käynyt. Mielessä kävi että nyt käy pahasti.
Peiliä vähän kolhaisi portinpieli ja Sisu jyrähti käyntiin heti portin jälkeen. Loput neljäsataa kilometriä menikin sitten sujuvasti. Bussin koneethat oli silloin kuljettajan vieressä ja Martti taputti hyväksyvästi Jyryä ja sanoi että sitten kotia.
Martti vaikutti myös rekkakuskina aikansa. Sitten tuli nuo piirturit ja Martti lopetti. Mitä se on ku ei saa töitä tehdä. Ei se neljäkymmentä tuntia ny nii paljo olsi ollu kerta-ajona.
Edit: samoihin aikoihin lopetettiin vihreän filtterittömän nortinkin myynti. Martti sitten lopetti koko tupakinpolton ja on sen jälkeen lihonut enemmän ku minä. Että joku lohtu täski jutus. hähähäähh.
Aharistaa. Tämä saatanan lakeus.
Ei sen vertaa puuta jotta sais ittensä hirtettyä. | |
Ajettiin kerran keikan jälkeen Joensuusta kotiin Toholammille Salmisen Petrin 609:llä 400km. Pakkasta oli 30, autossa ei toiminu lämmitys, sekä kaasu oli hirttänyt täpöille. Stop-merkkejä on Pyhäsalmessa nelostietä ylitettäessä, sekä yksi Toholammilla. Yksi rapasi kuskille koko matkan tuulilasia auki. Muuten sai körötellä isolla vaihteella mukavan hyisevästi. Aattelin, että jotain vois huvittaa.
Terkkuja! | |
Suikkis??? ja rokin SM??? onks tääkin taas jotain Roktähti Juissi Läskinen osastoo, kun sekin väittää myös olevansa suomen rokki-kuningas. Kävin nimittäin tsekkaamassa www.juissi.eu.tt sivut eikä löytynyt "suikkista". |  Neljä Ruuvia
07.02.2004 13:40:49 (muokattu 07.02.2004 13:41:50) | |
|
Suikkis??? ja rokin SM??? onks tääkin taas jotain Roktähti Juissi Läskinen osastoo, kun sekin väittää myös olevansa suomen rokki-kuningas. Kävin nimittäin tsekkaamassa www.juissi.eu.tt sivut eikä löytynyt "suikkista".
Eioo,vaan Suikkis on LEGENDA. Vaikuttaa nykyään äänityshommissa Helsingissä.
EDIT! Suikkis on ELÄVÄ legenda piti sanomani. | |
Eikös se ollu näin, että em Martti soitti barskaa sujuvasti ilman kieltä? :) | |
Hiace on tuttu ja samoin myös kököttäminen siellä sikaosastolla munat huurussa. Samoin myös kököttäminen keskipenkillä niskat jumissa kun kyttää köyryssä siitä taustapeilin alta hirviä kuskin kaverina!
Been there!
"Viihdetaiteilijan työssä on ikävintä, kun joutuu selvinpäin mikrofonin takaa katselemaan, kun amatöörit ryyppää"
-Irwin- | |
Minäkin muistan Suikkiksen vaikka oon vanha ravintolamuusikkopieru. Eikös se voittanut Super-Suikkis nimellä sen SM:n
Soittaja selviää aina. |  Jonte
08.02.2004 02:42:32 (muokattu 08.02.2004 02:45:53) | |
|
Millaisias mieleenpainuneita tarinoita on keikka-autoista?
Niistähän yleensä tuntuu riittävän tarinaa.
Jonte tuli tänään sunnuntai-aamuyöllä klo 02.15, siis varttitunti sitten keikalta. Esiintymispaikkana Koillis-Savon maaseudulla oleva seuratalo, jonneka Kadett 1.3S jäi könöttämään pihalle. Tapahtui seuraavaa: Bändimme toivotti järjestäjille vast'ikään tarjotun kahvin maku suussa hyviä öitä ja läksimme kukin suunnallemme. Jonte kun on onnettaren epäsuosikkipoju, niin ilman muuta kävi näin: kamoja purkaessa kyselimme kilvan toisiltamme paljonko ulkona lienee pakkasta. Totta kai meikäläinen elvistelemään, että ei niin väliä, kyllähän opeli käynnistyy siinä missä kilju lämpimällä vintillä. No, omat kamat autoon ja startaten. Käynnistyi heti -20 grad pakkasessa. Ykköstä silmään, ja sammui. Ei käyntiin enää, vaan akku tuli jauhettua kuiviin. Puoli tuntia kului, ja tanssien järjestäjä antoi hyväntahtoisesti Carinasta apuvirtaa. Ei ollut lähtöjä mihinkään opelilla, joten siihen jäi tanssipaikan pihalle ja järjestäjän kyydillä kotia 20 km päähän. Ei ottanut rahaa ja kielsi laittamasta tilille. Kiitoksia vaan Karhusen Pekalle, jolla herätys oli seuraavana aamuna klo 6.30. Nyt vaan mietityttää, että mitä teen Kadetille kun tavoitan sen taas sunnuntaina, mikäli Eukko suostuu kuskaamaan tapahtumapaikalle. Ammunko haulikolla opelin niille sijoilleen vai hinaanko Eukon autolla kotio? Tämmöistä. Karhusen Pekka on kyllä hieno mies.
Sleepy Sleepers:"Kaksi asiaa meidän musiikissa pitää muuttaa. Laulu ja soitto on jätettävä pois". | |
Missä ovat kaikki "Sinisellä Lehmällä" matkanneet muusikot....? Legendaarisia pyörän irtoamisia..... | |
Jonte tuli tänään sunnuntai-aamuyöllä klo 02.15, siis varttitunti sitten keikalta. Esiintymispaikkana Koillis-Savon maaseudulla oleva seuratalo, jonneka Kadett 1.3S jäi könöttämään pihalle. Tapahtui seuraavaa: Bändimme toivotti järjestäjille vast'ikään tarjotun kahvin maku suussa hyviä öitä ja läksimme kukin suunnallemme. Jonte kun on onnettaren epäsuosikkipoju, niin ilman muuta kävi näin: kamoja purkaessa kyselimme kilvan toisiltamme paljonko ulkona lienee pakkasta. Totta kai meikäläinen elvistelemään, että ei niin väliä, kyllähän opeli käynnistyy siinä missä kilju lämpimällä vintillä. No, omat kamat autoon ja startaten. Käynnistyi heti -20 grad pakkasessa. Ykköstä silmään, ja sammui. Ei käyntiin enää, vaan akku tuli jauhettua kuiviin. Puoli tuntia kului, ja tanssien järjestäjä antoi hyväntahtoisesti Carinasta apuvirtaa. Ei ollut lähtöjä mihinkään opelilla, joten siihen jäi tanssipaikan pihalle ja järjestäjän kyydillä kotia 20 km päähän. Ei ottanut rahaa ja kielsi laittamasta tilille. Kiitoksia vaan Karhusen Pekalle, jolla herätys oli seuraavana aamuna klo 6.30. Nyt vaan mietityttää, että mitä teen Kadetille kun tavoitan sen taas sunnuntaina, mikäli Eukko suostuu kuskaamaan tapahtumapaikalle. Ammunko haulikolla opelin niille sijoilleen vai hinaanko Eukon autolla kotio? Tämmöistä. Karhusen Pekka on kyllä hieno mies.
Löit heti sen ykkösen silmään??? | |
Vielä sellainen tuli mieleen, kun oltiin eräällä vuokratulla 508(?) Mersulla jossakin. Oli 30 astetta pakkasta, ja kyseisen pakun koneessa tiettävästi vähän väljän vikaa.
Käytiin välillä käyttämässä auto lämpimäksi, että "lähtisi varmasti" käyntiin sitten kun pitäisi yöllä lähteä takaisinpäin.
Se käyttely ei sikäli ollut mitään mukavaa puuhaa, että parkkipaikkaa ei saatu autolle kuin kilometrin päästä, ja pakkasessa hiki päässä sitten piti juosta sitä käyttämään.
Kuinkas sitten kävikään?
Kun sitten tosiaan piti lähteä kotia kohti, niin eihän se Mersu lähtenyt enää käyntiin.
Oltiin himpun verran kusi sukassa, kun puhelimella ei meinannut löytyä asiaan mitään apua.
Lopulta joku hinausauton kuljettaja suostui lähtemään, kun epätoivoisesti toisen kerran soitettiin hänelle.
Vedettiin sitten auto käyntiin hinausautolla, ja sitten auto äkkiä keikkapaikan eteen, ja roudaamaan kamoja pois.
Tuli pitkä ehtoo ravintolan portsarillekin meidän takiamme.
1,5 tunnin pakkasessa värjöttelemisen jälkeen, liian vähän vaatetta päällä, oli koko paluumatkan aika totista sakkia. Ei nimittäin kyseisen auton lämmityslaite mitenkään loistanut talviominaisuuksillaan, ja en tiedä menikö sisällä lämpö edes plussan puolelle koko matkan aikana... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
