Yleistä keskustelua musiikista ›

Musiikki sai minut toisiin ajatuksiin ja minusta tuli välinpitämätön.
Nykyään en katso tv, enkä lue lehtiä ollenkaan.
Rupesin enemmän pitämään itseäni parempana ihmisenä
ja enkä ole enään toivoton. Huomasin myös että
aloin nauttia elämästä pitkiin aikoihin, koska musiikki oli
pienenä poikana minun suurin unelma.
Nyt se on toteutettu ja aion jatkaa soittamista elämäni loppuun asti
ja oppia koko ajan uusia asioita.
On olemassa vanha sanonta, että ole tyytyväinen pienistä asioista
joita et ole saannut kokeilla pienenä lapsena.
Silti harrastan piirtämistä, pyöräilyä ja tietenkin videopelien ja pc-pelien
pelaamista. Peleihin kuuluu Oblivion, Quake IV, Morrowind, Civ IV ja monet ja monet muut. Olen itse huommannut että olen liiankin riippuvainen näistä
asioista ja musiikista myös. Mitään muuta en tarvitse elämässäni.

Mäkin aikoinaan vaihdoin tietokoneharrastuksen ja -pelit musiikkiin.
 
Lisäksi Bachin h-molli-messu paransi syöpäni ja Bitches Brew karkoitti syfilikseni.

Musiikki on elämän tarkoitus.

Olin ennen musta.

Rokista olen pitänyt aina. Mutta kun ekan kerran kuulin Hanoi Rocksin Tragedyn, niin kasvatin pitkät hiukset ja seuraavalla viikolla ostin kitaran.
 
Itseasiassa rokin/musiikin avulla olen päässyt kuorestani pihalle ja olen uskaltanut vasta toden teolla olla täysin oma itseni.
 
Oikeasti, mun itsetunto parani raketinlailla kun hiffasin että ei mun tarvi näyttäää/tehdä samoja asioita kun nuo muut että olisin jotekin osa porukkaa. Kyllä mä sitä olen jokatapauksessa, olin mä sitten minkänäköinen tai oloinen tahansa.
 
Eli kiitokset nykyisestä terveestä minusta olen velkaa musiikille. Aina ennen ihmettelin porukkaa joka väitti että saavat tukea ja voimaa musiikista.
 
Nyt minäkin ymmärrän, musiikki on ihan älytön juttu. Parasta mitä ihminen on tyyliin ikinä keksinyt.

Olin ennen musta.
 
Nauroin, ota plussa!

Nyt minäkin ymmärrän, musiikki on ihan älytön juttu. Parasta mitä ihminen on tyyliin ikinä keksinyt.
 
Kysymyksen kuuluukin mielestäni olla, keksikö ihminen musiikin, vai musiikki ihmisen?

Aamuyön tunteina näitä on tosi viihdyttävä lukea:D
 
Kiitos!

Nuorna poikana, huolimatta immeisten ääliöistä, vaihoin nyrkkeilyn rumputtamiseen. Eipi kaduta, juurikaan.

Aloitin kyseenalaistamisen.

Nykyään en katso tv, enkä lue lehtiä ollenkaan.
 
Se opetti minut kirjoittamaan kunnolla ja selkeämmin. Rupesin myös jäsentelemään tekstiäni.

Bitches Brew karkoitti syfilikseni.
 
Mulla meni toisin päin :(

Mulla meni toisin päin :(
 
Aika hyvä jos Bitches Brewn avulla saa naisia sänkyynsä.

Minusta tuli alkoholikko. Siten sai muuttuun.
Alkot ja apteekit ovat musiikkivapaita tiloja - onneksi.
 
Edit: Opin myös kunnolla nussimaan keikkkareissuillani ja jopa tarvitessa tauoilla.

Mä en syytä musiikkia omasta alkoholisoitumisestani, vaikka tavoille oppikin keikkailun kautta. Vuosien varrella oppinut kuitenkin että juuri soittaessa on selvinpäin kivaa.

Kuulo lähti ja sain tinnituksen. "Musiikki on elämäni".

Kuulo lähti ja sain tinnituksen. "Musiikki on elämäni".
 
Mulla kanssa ollut jatkuvana 7 vuotta, pää-ääni 8 kHz ja kerrannaiset päälle. Kuulen pahimmillaan Helsingin keskustan ruuhkassa ja kapakoissa. Vaikeuttaa taustamelussa puheen ymmärtämistä. Lisäksi tullut meluherkkyys.

Vuosien varrella oppinut kuitenkin että juuri soittaessa on selvinpäin kivaa.
 
On on, hetkittäin. :)

Niinä kausina kun on ollut enempi keikkaa oon lihonnut roskaruoan takija.