Aloittelijat ›

No ton luettuani on kyllä aika vaikea keksiä sellasta vastausta, jota et jo tod.näk. tietäisi.
 
On ihan hyvä .... tai siis oikeastaan ainoa mahdollinen tapa ... saada sointuja ja soittoa opeteltua, että opettelee soittamaan kokonaisia kappaleita. Jos on soittokavereita, kenen kanssa voi homma harrastaa niin hyvä niin.
 
On kuiteskin vähän eri juttu opetella soittamiseta ns. per-henkilö kuin per-orkesteri. Jos moelmmat on tekeillä yhtaikaa niin ... se on parhaimmillaa hyvinkin hedelmällistä. Pahimmillaa voi hupi hommasta lopahtaa tyystin -- mutta jos soittokärpänen on kerran kunnolla puraissut, niin eihän pikku vastoinkäymistä olla moksiskaan.
 
Yhteissoittokappaleiden kannatta olla mahdollisimman yksinkertaisa .. sellasia, joilla saa matalalla teknisellä osaamisella hyvän fiiliksen päälle. Ja siinä se omakin motoriikka ihmeesti harjaantuu. Jos teitä on siellä hyvä porukka (tai vähän paskempikin), niin olis varmaa hyvä juttu, jos joku kokeneempi voisi välillä osoitella maamaerkkejä ... eli siis seurailla tilannetta ja kiinnittää teidän huomiota siihen, mihin huomiota milloinkin tarvitsisi kiinnittää.
 
Mitä taas tulee siihen lisäjäsenten haalimisen bändiin, niin turha siinä on hosua. Soittelee niiden kanssa, keiden kanssa homma sujuu. Kyllä niitä oikeita ihmisiä sitten jossain vaiheessa osuu kohdalle.
 
(Tiedän, että tää on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tarkoitan vaan, ettei ny kannata hermostua, jos (=kun) niitä bändiyritelmiä tulee ja menee ja hajoilee ja räjähtelee.. Kyllä sieltä sitten ne pulttit ja mutterit huuhtoutuu vaskoolin pohjalle ajan oloon. Hyvässä tapauksessa joukkoon jää joku jalometallihippunekin.)

Kannattaa ennemminkin opetella sointujen muodostamista, kun pelkästään niitä sormituksia. Kunhan sen oppii, niin osaa periaatteessa kaikki soinnut..

Dirty hero, sekin olisin suunnitelmissa jossain vaiheessa.
Ja mitä bändiin tulee niin olemme nyt soitelleet ainakin kaikista helpointa biisiä eli i will stayta.

Dirty hero, sekin olisin suunnitelmissa jossain vaiheessa.
Ja mitä bändiin tulee niin olemme nyt soitelleet ainakin kaikista helpointa biisiä eli i will stayta.
 
Juu, kannattaa tuota teoriapuoltakin hieman vilkaista, se kun tuntuu helpottavan tiettyjä asioita ainakin jonkin verran.
 

 
Sen verran sanoisin, että kannattaa pitää mukana pientä itsekritiikkiä. Turha sitä on huijata itseään jos huomaa ettei joku soolo mene.
 
Vaikka tämäkin foorumi on täynnä näitä tyyppejä jotka "osaavat" soittaa Master of Puppetsin sooloineen päivineen puolen vuoden treenaamisen jälkeen, ni muista että lähes kaikki noista jutuista on pelkkää puhetta, ja vaikka ei oliskaan, ni älä ota mitään paineita ittelles jos et osaakaan.
 
Pahimmillaan noista paineista voi kehittyä semmonen juttu, että rupeat laittamaan vahvaristas säröt täysille ja alat vetelemään "supernopeita swiippejä tosi puhtaasti", eli itsekritiikki katoaa kokonaan ja alat vain huijata itseäsi, kun yrität olla yhtä "hyvä" ja "nopee" kuin muutki.

Pahimmillaan noista paineista voi kehittyä semmonen juttu, että rupeat laittamaan vahvaristas säröt täysille ja alat vetelemään "supernopeita swiippejä tosi puhtaasti", eli itsekritiikki katoaa kokonaan ja alat vain huijata itseäsi, kun yrität olla yhtä "hyvä" ja "nopee" kuin muutki.
 
Ja tämä homma ei kyllä toimi. Vaikka siitä kitarasta saa ääniä ulos ja vaikka se biisi menee niiden tabien mukaan, niin se groove, svengi...ei sitä ole. Soittaminen menee liian suorittamiseksi kun pitää saada just eikä melkein se biisi soitettua nuotilleen. Pitäkää hauskaa sen soittimen kanssa ja improvisoikaa! Ei suorituspaineita.

Nauhoita pieni pätkä sitä soittamaasi I will stayta. Laita kasettimankka vahvarin viereen ja paina rec. Tuon jälkeen kuuntelet. Äläkä yskäise silloin kun tiedät tulevan virheen :)
On paljon helpompi kehittää itseään jos on itselleen rehellinen.
 
Älä vain soita vaan tiedä mitä soitat.
Opettelet todennäköisesti tabulatuureista niitä melodian pätkiä? Ok, otappa joku tuttu melodia, jonka ehkä olet jo opetellutkin ja ala miettimään/analysoimaan sitä. Mistä sävellajista melodia menee? Soita sama melodia eri asemista otelautaa. Mieti lunttaamatta, että mitä kaikkia erilaisia sointuyhdistelmiä voit melodian taustalle soittaa, niin että ne sopivat taustalle.
 
Jos melodia menee vaikka A-mollista, soitakkin se vaikka G-duurista. Mitä yhteistä on G-duuriskaalalla ja A-molliskaalalla? etc...
 
Opettele myös sävelet otelaudalta. Ihan joka kieleltä ja joka nauhalta niin että ne ovat muistissa selkäytimessäsi.
 
Vaikket heti pystyisikään tekemään mitään syväluotaavia analyyseja mistään, niin asioiden tutkiskelu kehittää aina sinua eteenpäin. Aina kun tunnet oivaltaneesi jotain ja pääsi täyttää mielihyvä, olet juuri ottanut uuden kehitysaskeleen kohti jotain suurempaa.
 
Ps. Soita myös muita instrumenttejä aina kun siihen on mahdollisuus.

Itse tein vuosia sitä, että soittelin menemään tajuamatta tuon taivaallista mistään teoriasta. Aivan kuten 99% muistakin kitaristeista, opettelin sointuotteita ulkoa ja soittelin justiinsa niitä biisejä mitä diggailin ja halusin osata.
 
Nyt sanoisin, että tuossa alkuvaiheessa kannattaisi alkaa opetella juurikin sointujen muodostamista. Ja ennen kaikkea kannattaa tsekkailla mitä nuotteja millonkin käytetään, ennen pitkää (tai sen jälkeen) sitä oppii löytämään sävelet kaulalta tuosta vaan. Helpottaa helvetisti elämää, kun ei opettele mitään omia skaala- ja sävellajimuistisääntöjä, joissa ei ole juuri mitään järkeä. Opit hakemaan niitä pohjalla soivan soinnun säveliä ja himmailemaan niiden kanssa, sen sijaan että näet kaulalla vain orjuuttavan tylsiä nimettömiä skaaloja eri korkeuksilla.
 
Eli yksinkertaisesti: opettele nuottienlukua, soittele nuoteista tuttuja biisejä, opettele elämään sävelten kanssa kirjaimin, älä numeroin.

Itteeni auttoi soinnuissa ihan tämmöset perinteiset "leirinuotio"-biisit, eli biisit mitkä rakentuu siis selkeästi sointukiertoihin, ei riffeijin, sooloihin tms: Rafaelin Enkeli, Apulannan 0010, Don Huonojen Hyvää Yötä ja Huomenta. Tommosta osastoa. Kaivele omista lempparibiiseistäs tämmösiä selkeitä sointubiisejä. Apulannan 0010 on esim. semmoinen biisi mis on ihan pelkkiä perussointuja vaan: G, Em, Am, C, D. Noilla mennään.
 
Minkälainen akkari sul on? Teräskielinen? Suosittelen opettelemaan soinnut akkarilla, koska jos osaa soittaa sointuja akkarilla, osaa niitä soittaa sähkikselläkin, mut toistepäin se ei välttämättä menekään.