Yleistä keskustelua musiikista ›

Tästä keskustelusta päätellen se on kuuntelija, joka tekee muusikosta neron, ei muusikko itse.
 
niin totta.

Nick Bracegirdle

Mikko Viljakainen

Niin, loppuen lopuksi tässä keskustelussa ei ole mainittu ketään oikeaa neroa, ainoastaan kunkin lempisäveltäjä...
 
Tohdin olla eri mieltä, vaikkakin pääpiirteittäin olet lienee oikeassa. Tämän palstan luonteeseen valitettavasti kuuluu se, että pari vuotta heviä kuunnelleet nuoret miehet spämmäävät joka ketjun täyteen näitä oman suppean musiikkihistoriansa suurmiehiä jotka ovat saaneet aikaan muutaman nyrjähtäneen kitarariffin jotka sitten virheellisesti tulkitaan suureksi neroudeksi.
Mutta autuaita ovat tietämättömät, joten eipä siitä jaksa sen suurempaa porua nostaa. Kiva kun nuorilla on harrastuksia, mutta joskus toivoisi, että pysyisivät tuolla raskaanmusiikinpalstan puolella kunnes jostain muustakin on jotain referenssipintaa (huomatkaa näppärä sivistyssanan käyttö oman statuksen nostattamiseksi)

Ushmir!
 
Virhe! Epåtyydyttåvå tai liian hidas kirjoitus!
 
Edit. Nojoo vanha huono vitsi.. Toivottavasti ei tuu satikutia..
Mutta uskoisin että suurin osa joo pistelee tänne lemppari säveltäjiään mutta ei se sitä tarkota ettei niissä olisi mitään perää. Kyllä minä pidän esimerkiksi Kerry Kingin musiikista mutta en sanoisi että äijä olisi mikään musikaalinen nero. Olisi helpompi sanoa musikaalisesti neroja bändejä kuin yksilöitä. Ja sitä paitsi voin pitää esimerkiksi Steve Vaita nerona vaikka en hänen musiikistaan niinkään välitä.
 
Jeps turha kirjoitus. Kaljaa tarviin lisää.

Tohdin olla eri mieltä, vaikkakin pääpiirteittäin olet lienee oikeassa. Tämän palstan luonteeseen valitettavasti kuuluu se, että pari vuotta heviä kuunnelleet nuoret miehet spämmäävät joka ketjun täyteen näitä oman suppean musiikkihistoriansa suurmiehiä jotka ovat saaneet aikaan muutaman nyrjähtäneen kitarariffin jotka sitten virheellisesti tulkitaan suureksi neroudeksi.
Mutta autuaita ovat tietämättömät, joten eipä siitä jaksa sen suurempaa porua nostaa. Kiva kun nuorilla on harrastuksia, mutta joskus toivoisi, että pysyisivät tuolla raskaanmusiikinpalstan puolella kunnes jostain muustakin on jotain referenssipintaa (huomatkaa näppärä sivistyssanan käyttö oman statuksen nostattamiseksi)
 
Joo joo, heviteinejä on helppo dissata, mutta älä väitä että tässä aiheessa kohkaus olisi yksinomaan heidän leipälajinsa.
 
Oman kantani sanoin jo kaksi ja puoli vuotta sitten eikä se siitä ole juuri muuksi muuttunut.

Joo joo, heviteinejä on helppo dissata, mutta älä väitä että tässä aiheessa kohkaus olisi yksinomaan heidän leipälajinsa.
 
Oman kantani sanoin jo kaksi ja puoli vuotta sitten eikä se siitä ole juuri muuksi muuttunut.
 
Kunhan nyt yritin sanoa, että itse en maininnut lempisäveltäjääni, vaan mielestäni yhden viime vuosien moniulotteisimmista suomalaisista musiikin tekijöistä. Jotkut muut vaan olivat ilmeisesti jo kyllästyneet perusteettoomaan spämmiin jonka ruotimiseen hävitin kirjoitukseni punaisen langan. Myönnän, että heviteinit ovat laiskan kirjoittajan helppo kohde. En ole lukenut ketjua alusta.
 
E: Ja jos tarkoitit omalla kannallasi tota ekan sivun kommenttia, niin sepä oli vitun nokkelaa ja ennen kaikkea rakentavaa ketjun sisällön kannalta.

E: Ja jos tarkoitit omalla kannallasi tota ekan sivun kommenttia, niin sepä oli vitun nokkelaa ja ennen kaikkea rakentavaa ketjun sisällön kannalta.
 
Miten sellaisesta asiasta jota ei pysty mitenkään määrittelemään voi sanoa jotain rakentavampaa?

Selasin koko topikin läpi eikä missään ollut mainittu Tuomas Holopaista, Nightwishin johtohahmoa, henkilöä joka tuli ensimmäisenä mieleen kun luin otsikon.
 
Älyttömän kaunista musiikkia mieheltä syntyy. Tunteikasta ja kaunista. Ei ole teknisen osaamisen esittelyä vaan puhdasta asiaa. Ehdottomasti aikamme musikaalisia neroja.
 
Jos ei oo tekniikkaa mitä esitellä, sävellys- tai soitto-, niin pahapa on yrittää...
Kerropa muuten kuinka monta uutta musiikillista juttua Holopainen on keksinyt n. öbaut Oceanbornin jälkeen?
 
Varsin toimivia rallejahan herra kirjoittaa, kyllä, mutta kun samaa juttua toistetaan 5. levyn verran niin alkaa se nerous olla hiukan kaukaa haettua.

Miten sellaisesta asiasta jota ei pysty mitenkään määrittelemään voi sanoa jotain rakentavampaa?
 
Nimimerkki A. Starvingilla on kirjoittamassaan viisautta, jonka ohilukeminen paistaa yllelainatusta. Oma mielipiteeni myötäilee Starvingia: ketjun mielekkyys on kyseenalainen siinä, missä listataan toinen toistaan mukavampia säveltäjiä sen koommin perustelematta, markkinavoimain motivoimalta kovasti haiskahtaen. En selannut aivan koko ketjua, joten en satavarmasti voi mennä väittämään, mutta Desmond Child se näiltä listoilta enää puuttuu?
 
Nerouden määrittelemisestä ja rakentavan sanomisesta: neroutta on määritelty viimeiset kaksi tuhatta vuotta etenkin länsimaisen kulttuurin piirissä. Kyseessä ei ole salatiede, vaan ihan lukiopohjaiseen yleissivistykseen perustuvien vuosisataisten keskusteluiden tunteminen. Ja josko ei olisikaan, ei ole ehkä mielekästä väittää, ettei neroudesta sinällään pysty sanomaan mitään rakentavaa. Ei, vaikka olisikin käynyt niin, ettei kirjoittaja itse tähän kykene.
 
Neroutta käsitteenä sinänsä kun on sovellettu (kyseenalaisesti, kylläkin) ehkäpä eniten juuri musiikin alueella. Niin enemmän kuin myös vähemmän loogisiin päättelyketjuihin perustuen. Nerouden käsitteen mielekkyys (tai yleensä inhimillisyys) on tietenkin kyseenalainen, mutta määrittelyä ei männävuosisadoilta puutu. Heviteiniltä voi tuskin vaatia länsimaisen filosofian läpikotaista tuntemusta, mutta fiksua keskustelua kuitenkin. Se opitaan myös heviala-asteilla.
 
Jätän itse lempineroni nimeämättä, tai enpäs jätäkään. Sanotaan kaikki ne unohdetut naissäveltäjät, jotka länsimaisen (taide-?) musiikin kaanon on tarkoituksella sysännyt syrjään.
 
Heviteineille ja muillekin antikristuksille: ennen kuin on vahvasti sitä mieltä, ettei neroutta voi mitenkään määritellä, on ehkä syytä tutustua esimerkiksi unohdetun, mitättömän ja länsimaisen ajattelun kehitykseen mitenkään vaikuttamattoman idiootin Immanuel Kantin näkemyksiin niin musiikista kuin nerostakin. Musiikillisesta nerosta puhumattakaan. Voi olla, että joku nerouden määritelmäkin sieltä sivusta paljastuu. Noin aluksi.

Jäsen Klapp näpytteli varmaan kolme ja puoli tuntia tuota pitkää tekstiänsä, joka oli kuitenkin loppupeleissä vain joutavaa sanahelinää. Musiikillista nerokkuuta on käytännössä mahdoton tarkalleen määrittää, koska musiikki tehdään kuuntelijoille ja joka kuuntelijalla on täysin henk koht musiikilliset tarpeensa. Vain kuuntelija itse ymmärtää, miten ne tarpeet tyydytetään. Tai voi musiikin tehdä toki myös itselleen, mutta kuka pystyy sitten nostamaan itsensä neron jalustalle? Se neron leima on tullut aina toisten ihmisten toimesta. Ja näköjään aina näiden tarpeiden ei tarvitse olla edes musiikillisia, niinkuin esimerkki "unohdetut naissäveltäjät" antoi ymmärtää.
 
Ehkäpä tätä nerokkuutta sitten pitääkin etsiä muualta kuin itse musiikista, vaikkapa sen vaikutuksista. Onko ne sitten niitä neroja, jotka ovat olleet suurimmat vaikuttajat ja esikuvat, ihan sama mitä niihin nuotteihin on sutattu? Ne bändit, artistit ja säveltäjät, jotka ovat jutuillaan luoneet uusia suuntia, ja innoittaneet muita esimerkillään?
 
Musiikillista "neroa" ei pysty edes vertaamaan muihin neroihin, esim matemaattisiin sellaisiin jne. Musiikissa ei ole olemassa mitään oikeaa ratkaisua, ei siinä pysty selvittämään minkään vitun kaavan kautta mitä tapahtuu tai pitäisi tapahtua seuraavaksi. Jos lasket matematiikassa 1+1 = 3 niin se on väärin, vaikka miten vänkää. Mutta jos musiikissa tekee 1+1 = 3 ratkaisun, se ei ole väärin. Siinä ei ole mitään sääntöjä.

Jäsen Klapp näpytteli varmaan kolme ja puoli tuntia tuota pitkää tekstiänsä, joka oli kuitenkin loppupeleissä vain joutavaa sanahelinää. Musiikillista nerokkuuta on käytännössä mahdoton tarkalleen määrittää, koska musiikki tehdään kuuntelijoille ja joka kuuntelijalla on täysin henk koht musiikilliset tarpeensa. Vain kuuntelija itse ymmärtää, miten ne tarpeet tyydytetään. Tai voi musiikin tehdä toki myös itselleen, mutta kuka pystyy sitten nostamaan itsensä neron jalustalle? Se neron leima on tullut aina toisten ihmisten toimesta. Ja näköjään aina näiden tarpeiden ei tarvitse olla edes musiikillisia, niinkuin esimerkki "unohdetut naissäveltäjät" antoi ymmärtää.

Ehkäpä tätä nerokkuutta sitten pitääkin etsiä muualta kuin itse musiikista, vaikkapa sen vaikutuksista. Onko ne sitten niitä neroja, jotka ovat olleet suurimmat vaikuttajat ja esikuvat, ihan sama mitä niihin nuotteihin on sutattu? Ne bändit, artistit ja säveltäjät, jotka ovat jutuillaan luoneet uusia suuntia, ja innoittaneet muita esimerkillään?

Musiikillista "neroa" ei pysty edes vertaamaan muihin neroihin, esim matemaattisiin sellaisiin jne. Musiikissa ei ole olemassa mitään oikeaa ratkaisua, ei siinä pysty selvittämään minkään vitun kaavan kautta mitä tapahtuu tai pitäisi tapahtua seuraavaksi. Jos lasket matematiikassa 1+1 = 3 niin se on väärin, vaikka miten vänkää. Mutta jos musiikissa tekee 1+1 = 3 ratkaisun, se ei ole väärin. Siinä ei ole mitään sääntöjä.
 
Hyvää tekstiä. Plussan pamautin.

Wikistä: The classic skill of the musical genius is the capability of holding many different melodies in one's head at once and being able to understand how they interact with one another. It is said that the great classical composers (Bach, Mozart, Beethoven, Chopin, etc.) could hold five, six or even seven different melodies in their minds at once.who? They could write complicated music with many different parts without having to hear it played. In comparison, the average person can only hold one melody in their memory.
 
Mites tämmönen? Perinteinen linjaus siis, että musikaalisella nerolla on todella hyvä taju musiikin teoriasta ja kyky soveltaa sitä.

Wikistä: The classic skill of the musical genius...
 
Jotenkin näin mä olen asian mieltänytkin. Nero on sellainen henkilö jonka tuotannosta ei välttämättä tarvitse pitää mutta jonka nerouden pystyy silti myöntämään.

Jos ei oo tekniikkaa mitä esitellä, sävellys- tai soitto-, niin pahapa on yrittää...
 
Kyllä sävellys- ja soittotaitoa löytyy, siitä on turha varmaan edes kiistellä... Mutta mulle ei kauhean tekninen musiikki toimi, ellei se teknisyys palvele biisiä. Teknisyys itsessään ei ole itseisarvo ja usein se jopa puuduttaa.
 
Kerropa muuten kuinka monta uutta musiikillista juttua Holopainen on keksinyt n. öbaut Oceanbornin jälkeen?
 
Oceanbornin jälkeen jokaisella Nightwishin levyllähän soundihan on kasvanut levy levyltä. Tämä tietysti johtuu vierailijoiden määrästä levyillä, mutta on osansa myös sävellyksillä. On ne orkesteritkin siellä hienon kuuloisia eikä niitäkään ole pelkästään Pip Williams sovittanut, Holopaisen päästä suurin osa jutuista on tullut. Uusia musiikillisia juttuja hän ei välttämättä ole keksinytkään, mutta mikäpäs siinä jos:
 
Varsin toimivia rallejahan herra kirjoittaa, kyllä
 
Siinäpä se.
 
ANtTIKRISTUS kiteytti aika hyvin ja sai plussan:
 
Musiikillista nerokkuuta on käytännössä mahdoton tarkalleen määrittää, koska musiikki tehdään kuuntelijoille ja joka kuuntelijalla on täysin henk koht musiikilliset tarpeensa. Vain kuuntelija itse ymmärtää, miten ne tarpeet tyydytetään.
 
Mutta onhan näistä mukava keskustella.

On ne orkesteritkin siellä hienon kuuloisia eikä niitäkään ole pelkästään Pip Williams sovittanut, Holopaisen päästä suurin osa jutuista on tullut.
 
Onko Holopainen sanonut jossain näin?

Onko Holopainen sanonut jossain näin?
 
Sanonut mitä? Että säveltää ne itse vai että Williams sovittaa ne?

Jäsen Klapp näpytteli varmaan kolme ja puoli tuntia tuota pitkää tekstiänsä, joka oli kuitenkin loppupeleissä vain joutavaa sanahelinää. Musiikillista nerokkuuta on käytännössä mahdoton tarkalleen määrittää, koska musiikki tehdään kuuntelijoille ja joka kuuntelijalla on täysin henk koht musiikilliset tarpeensa. Vain kuuntelija itse ymmärtää, miten ne tarpeet tyydytetään. Tai voi musiikin tehdä toki myös itselleen, mutta kuka pystyy sitten nostamaan itsensä neron jalustalle? Se neron leima on tullut aina toisten ihmisten toimesta. Ja näköjään aina näiden tarpeiden ei tarvitse olla edes musiikillisia, niinkuin esimerkki "unohdetut naissäveltäjät" antoi ymmärtää.
 
Tuskin olemme mielipiteinemme tässä niin erillään toisistamme: tottahan toki nerous, kuten kaikki muukin musiikissa, on "toisten ihmisten" aikaansaamaa. Tämä oli lähtökohtani: nerouskeskustelussa on niin kovasti helppoa heitellä vähän mitä sattuu ja vähän sinne päin, kaikki tietysti absoluuttisen totuuden nimissä, sillä aina voidaan verhoutua subjektiivisuuden savuverhoon. Ja mikäpä siinä, se on hyvä verho, se. Ongelmallista on nähdäkseni se, että suuri osa keskustelijoista ei tunne tai viitsi vain ottaa huomioon nerouden konseptille aikain saatossa annettuja ominaisuuksia. Ilmiselvää kuitenkin on, että jonkinlaisesta äärimmäisyydestä puhutaan. Unohdettujen naissäveltäjien pointtia en ehkä erheellisesti selittänyt tarpeeksi: nimenomaan, kuten antikristus ehdottaa, ei musiikillinen nerous (tai yhtään mikään muukaan) milloinkaan, tietenkään, palaudu musiikkiin itseensä. Taidemusiikin portinvartijat yrittävät toki näin väittää, mutta ei vaadi hirvittävästi hoksnokkaa ymmärtää musiikin autonomisuuden olevan vain tyhjä kupla ja kaikenlaisten musiikin merkitysten muodostuvan läpikotaisin sosiaalisissa käytänteissä (=musiikkia kuunnellaan yhtä vähän tyhjiössä kuin mitä tahansa slangia).
 
Yhä yrittää jäsen antikristus väittää, ettei neroutta ole mahdollista määritellä, tämä on historiallisesti tarkasteltuna yksinkertaisesti virheellisesti sanottu. Kuten totesin jo aiemmin, historian nerokäsityksiä on syytä arvioida kriittisesti, mutta jos osoittaa tietämättömyyytensä olemassaolevasta, ei nähdäkseni ole vahvoine mielipiteinensä kovin vakaalla pohjalla. Tähän puutuin. Tämä ihan hyvässä hengessä, tietämättömyys on ainakin itselleni onnellisuutta, ehdotus oppimisesta. Tämä ohitettiin miehekkäästi sanahelinän argumentilla. Mitäs näistä, historiasta ja ihmisestä. Tai kuten tuleva älykkö ja ohittamaton mielipiteenmuodostaja Anna Abreau sanoi Nytin haastattelussa kysyttäessä suhtautumistaan vuoden 1918 tapahtumiiin, että ei menneitä kaivelemalla ole ennenkään Afrikan nälänhätää ratkaistu. Anna selvästi portugalilaistaustaisena tietää mistä puhuu.
 
Pahoittelen, jos pitkä tekstini, kuten tämäkin, aiheuttaa päänvaivaa sanahelinällään. Vaikutelman siitä, että tekstiä oli työstetty kolme ja puoli tuntia, otan imarteluna. Tähän nyt päättyvään, tuskallisen pitkään vuodatukseen, meni vartti.

Sanonut mitä? Että säveltää ne itse vai että Williams sovittaa ne?
 
Jousien sovittaminen ei käy ihan harrastepohjalta. Säveltämisestä ei nyt ollut kyse vaan siitä onko Holopainen sanonut tekevänsä jousisovituksia.