Studiotyöskentely ›

Kävelin tänään paikalliseen realisointikeskukseen katsomaan, josko sieltä löytyisi wanhaa kunnon cd-soitinta. Sellaista ei toimivana ollut, mutta sen sijaan hyllyltä minua katselivat ahnaasti kaksi vanhaa magneettinauhakakkua, jotka olivat kiinni neuvostoliittolaisen matkalaukun näköisessä ja kokoisessa laitteessa. Lähempi tarkastelu kertoi seuraavaa; kojeessa lukee DUX, mallinumero 9197, ja HiFi. Päällä oli lappu: "4-raita. 155e"
Tartuin paikan omistajaa hihasta, ja kysäisin, että mitäs peliä tämä oikein meinaa. Tämä tiesi kertoa kyseessä olevan juuri huolletun neliraiturin, jolle lähtee täysi toimintatakuu ja laatikollinen vanhoja nauhakakkuja mukaan. Röyhkeänä miehenä sanoin, että "Satasella!" Myyjä laski hintaa sataan kahteenkymppiin, jonka seurauksena poistuin paikalta neliraituria rikkaampana. Kaupan päälle tempaisin "Laulusi elää, Brel!" -vinyylin, jonka löysin levykasasta.
 
Laitehan saattaa olla aivan silkkaa silkkoakin, mutta eipä ollut hintakaan paha. Jos sillä jonkinlaisia äänityksiä saisi tehtyä. Sisäänrakennettuna laitteessa on myös jonkinlaiset kaiuttimet, joilla voi ääntä lykätä ulkomaailman ihasteltavaksi. Manuaalikin oli vielä tallessa.
Tietääköhän kukaan mitään laitteesta? Tekeekö sillä mitään, vai kannattaako tuo ripustaa treenikämpän seinälle muistoksi vanhoista hyvistä ajoista. Ohjekirjan suomenkielinen osuus on taannut jo muutamat hyvät naurunremakat :)
 
-Jemo

Laitetta tuntematta ja näkemättä pitäisin todennäköisenä että "neliraituri" tuossa tarkoittaa että nauhalle saa kaksi raitaa kumpaankin suuntaan, eli nauhaa pitää kääntää niinkuin kasettiakin käännettiin. Ja mahdollisesti vielä vain yhtä raitaa voi äänittää/soittaa kerrallaan, ellei se ole stereopeli. Semmoisia kelanauhuriajan kotinauhurit olivat.

Vois toimia jossain luomukamassa masternauhurina ihan kivastikin.

Pikaisesti käyttöohjetta selailemalla vaikuttaisi juurikin siltä, että nauhaa pitää käännellä neljän raidan löytämiseksi. Stereolaite tämä kuitenkin on, ja tällä voi äänitellä pingaamalla raitoja aina toiseen reunaan. Liittimet ovat kuitenkin aivan muinaisia - pitää varmaan rakentaa mikrofonille piuhat nykyisistä midiliittimistä, jos aikoo jotain saada sisään laitteeseen.

Pikaisesti käyttöohjetta selailemalla vaikuttaisi juurikin siltä, että nauhaa pitää käännellä neljän raidan löytämiseksi. Stereolaite tämä kuitenkin on, ja tällä voi äänitellä pingaamalla raitoja aina toiseen reunaan.
 
Mitäs tarkoitat tuolla pingaamisella. Jos sulla on kaksi raitaa, niin äänität yhden kerrallaan. Mutta niistä et saa bouncattua mixiä enää minnekään samalla nauhurilla, kun raidat loppuivat.
 
Tukeeko se ylipäänsä sitä että kuuntelee yhtä raitaa ja äänittää toista? Jos tukee, niin voi ainakin bouncata yhden raidan + samaan aikaa livenä soitetun toiselle raidalle.
 
Liittimet ovat kuitenkin aivan muinaisia - pitää varmaan rakentaa mikrofonille piuhat nykyisistä midiliittimistä, jos aikoo jotain saada sisään laitteeseen.
 
Ilmeisesti DIN-liittimiä. Tajusin itse vasta pari vuotta sitten että niitä ei enää näe missään. Itselläni on vielä 70-luvulta viritinvahvistin jossa on din-liittimet. Onneksi on vielä muutamia vanhoja piuhoja jäljellä. Ja midipiuhoista voi tosiaan niitä napsia irti.

Mitäs tarkoitat tuolla pingaamisella. Jos sulla on kaksi raitaa, niin äänität yhden kerrallaan. Mutta niistä et saa bouncattua mixiä enää minnekään samalla nauhurilla, kun raidat loppuivat.
 
Tukeeko se ylipäänsä sitä että kuuntelee yhtä raitaa ja äänittää toista? Jos tukee, niin voi ainakin bouncata yhden raidan + samaan aikaa livenä soitetun toiselle raidalle.
 
Juurikin tätä jälkimmäistä. Ja ilmeisesti myös niin, että voi äänittää kaksi erillistä raitaa, jotka eivät sekoitu keskenään.
 
Ilmeisesti DIN-liittimiä. Tajusin itse vasta pari vuotta sitten että niitä ei enää näe missään. Itselläni on vielä 70-luvulta viritinvahvistin jossa on din-liittimet. Onneksi on vielä muutamia vanhoja piuhoja jäljellä. Ja midipiuhoista voi tosiaan niitä napsia irti.
 
Minulta ovat päässeet DIN-liittimet käymään vähiin. Täytyy käydä musaliikkeestä katsomassa, josko möisivät irtopäitä ja rakennella itse.

Edelleen kokeilisin tota semmoseen ennemmin, että äänittäisi esim. tietokoneella ja ja sitten miksatessa vain ajaisi tohon viimetteeks. Voisi saada ihan kivaa pikku lämmitystä digiääneen.

Edelleen kokeilisin tota semmoseen ennemmin, että äänittäisi esim. tietokoneella ja ja sitten miksatessa vain ajaisi tohon viimetteeks. Voisi saada ihan kivaa pikku lämmitystä digiääneen.
 
Periaatteessa näin. Uusimmat nauhat vain kestävät niin paljon kovempia tasoja kuin tällaisten kotikelanauhurien elektroniikka, että käytännössä nauhasärön ja -kompression vaikutus jää aika vähäiseksi.

Tuossa hakiksen bebekillä on kyllä jos jonkin näköistä din-adapteria myynnissä.

Partco:n kuvastossa näkyy olevan 3,4,5,6,7,8 ja 13 ja 14-pinnisiä DIN-liittimiä.
Sekä tavallisina, bayonet-lukittavina että kierrelukittavina.
Eli tässä vielä mistään superharvinaisuudesta puhuta.

Itse tein vastaavan löydön vahingossa huuto.netisssä. Eli en koko laitetta halunnut edes, mutta vuoden pölyyntymisen varaston nurkassa jälkeen siitä tuli yksi parhaista kitaravahvistimista.

Edelleen kokeilisin tota semmoseen ennemmin, että äänittäisi esim. tietokoneella ja ja sitten miksatessa vain ajaisi tohon viimetteeks. Voisi saada ihan kivaa pikku lämmitystä digiääneen.
 
Tai sitten splittaa mikserissä äänen nauhalle ja suoraan koneelle, äänittää siis nauhan läpi. Synkkaa nauhurin kautta menneen äänen sitten koneella alkuperäisen suoran äänen kanssa.

Tuossa kämppiksen kanssa pohdimme, että niinköhän tuohon kannattaisi vain vaihtaa din-liittimien tilalle perus xlr:ät. Lienee ei niin mutkikas operaatio olisi vaihtaa liittimiä tuollaiseen.
Vintagearvot sikseen, voiko tuollaisen pahastikin turmella tällaisessa operaatiossa, vai onko se aivan niin helppoa, kuin miltä kuulostaakin?

Tuossa kämppiksen kanssa pohdimme, että niinköhän tuohon kannattaisi vain vaihtaa din-liittimien tilalle perus xlr:ät. Lienee ei niin mutkikas operaatio olisi vaihtaa liittimiä tuollaiseen.
Vintagearvot sikseen, voiko tuollaisen pahastikin turmella tällaisessa operaatiossa, vai onko se aivan niin helppoa, kuin miltä kuulostaakin?
 
Lähinnä tulee mieleen, että din-liittimessä kulki in ja out samassa liittimessä. Eli voi liittimien reiät loppua?

Tuossa kämppiksen kanssa pohdimme, että niinköhän tuohon kannattaisi vain vaihtaa din-liittimien tilalle perus xlr:ät. Lienee ei niin mutkikas operaatio olisi vaihtaa liittimiä tuollaiseen.
Vintagearvot sikseen, voiko tuollaisen pahastikin turmella tällaisessa operaatiossa, vai onko se aivan niin helppoa, kuin miltä kuulostaakin?
 
En lähtis tuohon niin paljon sijoittaan, ei maksa vaivaa. :)
 
Eli tuon tason laitteet tuo vain lisää niitä nauhatallennuksen ei-toivottuja puolia (kohina, huono taajuusvaste, vahvistinasteiden särö) kuin niitä toivottuja (nauhasärö ja -kompressio). Eri asia tietysti sitten, jos juuri sellaista soundin paskennusta hakee, mut sen saa aikaan kyllä helpomminkin.
 
EDIT: Ja siis max. -10dBV -linjatasoa sinne sisään ajetaan, ei missääntapauksessa +4 dBu -linjatasoa tai mikrofonitasoa, eli niitä mitä XLR-johdoissa yleensä kulkee.
 
EDIT: Tai voihan siinä olla tietysti mikkisisäänmenokin DIN-liittimellä, tietysti. :)

Tuossa kämppiksen kanssa pohdimme, että niinköhän tuohon kannattaisi vain vaihtaa din-liittimien tilalle perus xlr:ät. Lienee ei niin mutkikas operaatio olisi vaihtaa liittimiä tuollaiseen.
Vintagearvot sikseen, voiko tuollaisen pahastikin turmella tällaisessa operaatiossa, vai onko se aivan niin helppoa, kuin miltä kuulostaakin?
 
Ikävä sanoa, mutta ei ole mitään syytä tehdä niin. Ennemmin kannattaa askarrella din-liittimeen boksi jossa on neljä RCA:ta tai monojakkia, eli kaksi sisään kaksi ulos. Din ja xlr eivät ole millään tasolla yhteensopivia standardeja.
 
Mitä tuon mankan vintage- tai edes käyttöarvoon tulee, se on luultavasti paljon pienempi kuin luulet. Kyllä sitä tietenkin kannattaa kokeilla soundinmuokkauksessa, tai vaikka tehdä siitä nauhakaiku, mutta noi "4-raita" eli stereo käännettävällä kakulla -kelakoneet on oman aikansa kasettimankkoja ajalta ennen kasettimankkaa - ei mitään erityisen hyvää laatua: hitaahko, arvaisin että enintään 15ips pyörimisnopeus (todennäköisemmin 7,5 ips) ja 4 kertaa kapeampi ääniraita kuin kapeimmassakaan oikeassa masternauhurissa.

Entäpä, liikeneekö keneltäkään neuvoja din-boksin rakentamiseen?
 
Aiemmin on ainakin ollut kaupan sellaista adapteria, jossa on din-uros ja lyhyen kaapelin päässä neljä rca-naarasta. Mullakin on semmoinen tuolla vanhan viritinvahvistimen takana.

Mitenkä tällainen nauhakaiuksi muokkaaminen tapahtuu?
 
Se vaatisi sen, että nauhurissa on erillinen äänitys- ja toistopää. Mutta tuossahan ei ole.

Se vaatisi sen, että nauhurissa on erillinen äänitys- ja toistopää. Mutta tuossahan ei ole.
 
Näinpä juuri, mutta muistaakseni esim Bebek myy varsin laajaa valikoimaa irto-äänipäitä.
 
Mä olen aikoinaan rakentanut kaikenlaisia härpättimiä, joiden joukossa oli mm itäsaksalainen Tesla-kelanauhuri jonka kanteen kiinnitin joukon erilaisia äänipäitä (kaikenlaisista nauhurinraadoista irrottamiani ja raa-asti modaamiani) ja rakensin nauharadan niille ompelukoneen alulankarullista, paikallisesta sekalaistavaramyymälästä ostetuista. Äänipäitä siirtelemällä sai varsin hauskoja rytmisiä kaikuja - mulla meni jokainen äänipää erikseen venäläisen Sonor-miksauspöydän sisääntuloihin ja mikserin auxista palautin äänen Teslan omaan äänityspäähän joka siis äänitti ja pyyhki nauhaa koko ajan.