Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ui samperi! Tämän on pakko olla aivan yksiselitteisesti Parhautta, sillä onhan Diablo II sentään hyvin pitkälti universumin paras videopeli.
 
Kuljetaan hiiren nappi pohjassa ja luurankoja kaatuilee. Helvetin tylsä peli.

Hehheh juu Åke muuten näyttää Heir Apparentissa kaiken maailman tusinadöödisbändeille, että ei niitä hevikirveitä tarvi nyt aina vääntää johonki drop A-vireeseen saadakseen musan kuulostaan raskaalta. Vitun tiukkaa paahtoa E-vireessä mikä on jees senkin takia, että ite tykkään kans pittää kitaroita samassa vireessä ja mukavampi plokkailla sitten biisejä.

Ovatko nämä hemmot muuten joitakin fuusiokylän jazzpellejä? :) Sen verran tasokkaan kuuloista harmoniaa ja soinnutusta biiseistä löytyy.
 
Aika pitkälti eurooppalaisesta folkista taitaa Åke & Co. ammentaa melodiansa. Ja käsittääkseni sitä on myös opiskeltu, ainakin omatoimisesti.

Hehheh juu Åke muuten näyttää Heir Apparentissa kaiken maailman tusinadöödisbändeille, että ei niitä hevikirveitä tarvi nyt aina vääntää johonki drop A-vireeseen saadakseen musan kuulostaan raskaalta. Vitun tiukkaa paahtoa E-vireessä mikä on jees senkin takia, että ite tykkään kans pittää kitaroita samassa vireessä ja mukavampi plokkailla sitten biisejä.
 
Heir Apparent suorastaan sai tulemaan paskat housuun ensi kuulemalla. Voi ihme kuinka raskas tunnelma tuossa introssa on. Eikä meno lannistu muutenkaan biisin aikana, etenkään intron jälkeen tulevaan nopeampaan riffittelyyn mentäessä.

Hessian Peelin kohdasta 8:30 alkaa kyllä erittäin tiukka akustinen riffi, rytmiryhmä vetää myös ihan kympin arvosesti kyseisessä kohdassa.

Aika pitkälti eurooppalaisesta folkista taitaa Åke & Co. ammentaa melodiansa. Ja käsittääkseni sitä on myös opiskeltu, ainakin omatoimisesti.
 
Ite oon kyllä useammasta haastattelusta kuullu/lukenu, ettei Åke ainakaan itse ole opiskellut teoriaa yhtään. Näistä uudemmista hemmoista en sitten tiedä, mutta voisin kuvitella, että varmaan ainakin Per Wiberg on jonkin verran opiskellutkin.

Ite oon kyllä useammasta haastattelusta kuullu/lukenu, ettei Åke ainakaan itse ole opiskellut teoriaa yhtään. Näistä uudemmista hemmoista en sitten tiedä, mutta voisin kuvitella, että varmaan ainakin Per Wiberg on jonkin verran opiskellutkin.
 
Tällaista muistelen myös Lamentaatioiden dokumentissa Åken kertoneen. Tai jotain sellaista, että kaikki harmoniat tulevat perstuntumalta ja kokeilemalla, eikä teoreettisesti miettimällä, sillä hän ei hirveästi osaa/ole opiskellut musiikin teoriaa.
 
Hitto, tätä kirjoittaessa alkoi tehdä mieli katsoa tuo DVD taas pitkästä aikaa.
 
E: on suomen kieli vähän hakusessa.

Tänään on tuo Watershed kuuntelussa. On kyllä aivan mahtavaa kamaa.

Ite oon kyllä useammasta haastattelusta kuullu/lukenu, ettei Åke ainakaan itse ole opiskellut teoriaa yhtään. Näistä uudemmista hemmoista en sitten tiedä, mutta voisin kuvitella, että varmaan ainakin Per Wiberg on jonkin verran opiskellutkin.
 
En varsinaista teorian opiskelua tarkoittanutkaan, vaan lähinnä perehtymistä ko. musiikkityyliin. Mene ja tiedä.

Melko PARHAUTTA tämä uusi Opeth. :-)

HUONOUTTA
 
Kepeästi heikoin Opeth-levy. Riffit ovat tylsiä, osien vaihdot eivät natsaa, biisit ovat huonoja ylipäätään ja muutenkin meininki on vitun löysää. En tiedä, ehkä tätä joskus jaksaa kuunnella lisää ja jos se silloin aukeaisi, mutta nyt ei kestä. Ei pojat näin, ei.
 
Mun kyllä on pakko jossain määrin yhtyä tähän. Levyllä on todella vähän biisejä jotka olisivat aidosti soljuvia rakenteeltaan - edellisten levyjen lailla. Hempeilybiiseistä puuttuu jotenkin "se" ydin joka on aikaisemmin tehnyt Opethista Opethin. Mutta kyllä tää tästä. Vanhoja levyjä voi edelleen kuunnella. Mutta ei tää missään määrin huono levy ole ei.

HUONOUTTA
 
Kepeästi heikoin Opeth-levy. Riffit ovat tylsiä, osien vaihdot eivät natsaa, biisit ovat huonoja ylipäätään ja muutenkin meininki on vitun löysää. En tiedä, ehkä tätä joskus jaksaa kuunnella lisää ja jos se silloin aukeaisi, mutta nyt ei kestä. Ei pojat näin, ei.
 
Olen samoilla linjoilla. Tästä puuttuu se hämyinen ja kiero Opeth-fiilis, tilalle on tullu liikaa itseisarvoista progekikkailua. Suorastaan hämmästyttää kun vertaa tätä vaikka edelliseen plattaan.

Tähän mennessä on kolahtanut eniten Opeth-levyistä tämä kokonaisuudessaan.

Hessian Peel ja Hex Omega vielä melko mysteereitä. Muuten = törkeän hyvä. Pelottaa että jää torsoksi loppupän biisien kehnouden tai ei-hyvyyden takia. Coil ja Burden niin törkeän hienoja että huh ja nam. Raportti loppuu tähän.

Mun mielestä hyvä levy. Ei ehkä ihan parhaimpien joukkoon (Still life, My arms your hearse) itseään kiilaa, mutta selvästi parempi kuin kaksi edellistä.

Nyt kun olen levyä kerennyt vähän enemmän kuunnella, ei pettymys ole laantunut. Ei tämä huono levy ole, mutta ei todellakaan mitä odotin Opethilta. Opethin toiseksi heikoin tekele tähän mennessä. Ja se heikoinhan on siis Orchid, jossa on vain 2 hyvää kappaletta (In the mist she was standing, Silhouette), Watershedissä sentään on 3 (Heir Apparent, Hex Omega, Hessian Peel).
 
Noh, sen siitä saa kun odottaa My Arsea, Still Lifeä tai Blackwater Parkia parempaa levyä. Eihän niitä parempia levyjä kovin montaa ole.

... Watershedissä sentään on 3 (Heir Apparent, Hex Omega, Hessian Peel).
 
HOho, pikkasen eriää mielipiteet -ylempänä kirjoitin just Hexin ja Hessianin olevan huonoimmat;). Imo, ekasta stygestä Porcelain heartiin on täyttä kultaa. Mut vaan imo.

Luulin tätä bändiä örinä bändiksi pitkään. Mutta kuuntelin tuon porcelain heart niin prkl oli hyvä. Luulin myös että nää ois suomalaisia mutta voi juma ku petyin...

Luulin tätä bändiä örinä bändiksi pitkään. Mutta kuuntelin tuon porcelain heart niin prkl oli hyvä. Luulin myös että nää ois suomalaisia mutta voi juma ku petyin...
 
Mitä pettymistä siinä on, ettei bändi ole suomalainen? Mulle ainakin on aivan sama vaikka olisivat Etelänavalta kotoisin, jos musiikki on (pre-Watershed-)Opethin tasoista.
 
Vielä tästä Watershedistä. Olen sanaton. Opeth julkaisi levyn, joka ei ole hyvä. Pidemmän päälle kuuntelua eivät kestä muut teokset kuin Heir Apparent. Edellisten levyjen pimeä tunnelma on aivan tipotiessään heti Heir Apparentin jälkeen. Jos tämä olisi Opethin ainoa levy, tämä voisi olla ihan hyvä, mutta kun vertaa aiempaan tuotantoon, tämän heikkous näkyy. My Arse, Still Life, Blackwater, Damnation, Reveries... Kaikki aivan eri planeetalta kuin Watershed.