Kitarat: kitarakamat ›

White Falconhan on kenties upein soitin mitä maa päällään kantaa ja toivon voivani joskus sellaisen hankkia.
 
Siitä halusinkin muistuttaa, että se metsästys on yleensä saaliin kiinni saamista hienompaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että harrastaminen kannattaa aloittaa hyvällä soittimella, mutta voi olla myös hauskaa vähän kasvattaa nälkää ennen kuin hankkii Graalin maljan. Pelkään puolestasi, että sen kaikkien upeimman hankkiminen voi pahimmillaan latistaa soitto- ja kitaraharrastusta.
 
-bd

Sama mieltä täällä. Keskustelun aloittajalla on hyvä maku. Whit eFalcon on yksi upeimmista kitaroista.
 
Muuten sitten olen sitä mieltä, että on turhaa ostaa halpaa ja huonoa jos on varaa ostaa heti kalliimpi ja parempi kitara. Halpojahan sähkökitarat oikeastaan ovat. Verratkaa vaikka siihen, paljonko uusi auto menettää arvoaan vuodessa pelkästään ikääntymisen vuoksi, tai paljonko asunnnot maksavat. Eli ei parin tonnin Gibson ole kallis, ei paljoa kalliimpi kuin lattiapinta sen alla.

No just noin mäkin sen tulkitsen, eli Bläkkis vaihtoi Stratoon siksi että soittaa sillä paremmin/luovemmin. Ei missään nimessä siksi että halusi karua ja huonoa.
 
Näin muuten muistan Albert Järvisenkin joskus todenneen. Muistinvaraisesti siteeraten: "En uskonut voivani soittaa niin melodisesti. Soitin kaikki sooloni stratolla, en halua enää nähdäkään Gibsoneita."
 
Asiasta sen verran, että hyvällä hyvin säädetyllä kitaralla on helpompi oppia soittamaan kuin huonolla huonosti säädetyllä kitaralla. Ja huonolla hyvin säädetyllä kitaralla on helpompi oppia soittamaan kuin hyvällä päin vit... pers... helv... seiniä säädetyllä kitaralla.

Sama mieltä täällä. Keskustelun aloittajalla on hyvä maku. Whit eFalcon on yksi upeimmista kitaroista.
 
Mm'm, jos sellasesta pitää.. ;)
 
Muuten sitten olen sitä mieltä, että on turhaa ostaa halpaa ja huonoa jos on varaa ostaa heti kalliimpi ja parempi kitara. Halpojahan sähkökitarat oikeastaan ovat. Verratkaa vaikka siihen, paljonko uusi auto menettää arvoaan vuodessa pelkästään ikääntymisen vuoksi, tai paljonko asunnnot maksavat. Eli ei parin tonnin Gibson ole kallis, ei paljoa kalliimpi kuin lattiapinta sen alla.
 
Tähän tosin mun täytyy esittää tuota "ikä- ja perhesuhdekorjausta".. Jos ei oo esim. ikiomaa (tai vuokra..) lattiapintaa, niin siinä vaiheessa usein liikutaan aika paljo pienemmillä soittotarve-budjeteilla.. Sitten taas toisaalta aikoja sitten välittelin noita kymmenen kiloeuron ja tyyriimpiä vintage-keppejä muutaman, ja ne olis taas sitten melko monelle (myös mulle) siellä "haavemaailman" puolella.
Aloituskysymykseen pohjaten, ja tuohon edelliseen viitaten: vintage-skebat, vaikka ovat todella kalliita jotkut, ei todellakaan oo kaikki ihan aina kovinkaan helpposoittosia, noin kommenttina... 8)

Gibson, Fender, Gibson...pläp pläp pläp! Guild, Gretsch rulettaa, you amatööörs!
Gretscheistä: kommentti arvostetun kitaraliikkeen tiskin takaa: Ihan hyviä, mutta ne on sellaisia Gretschin kuvajaisia, vrt. pre-Baldvin Gretscheihin. Vanhat Gretschit ovat ihan eri kitaroita, tarkoitan keskenään erilaisia uusiin japseihin verrattuna. Uusista puuttuvat myös ne tyypilliset ongelmat; kaulaliitoksen repsahtaminen, repeilevät reunalistat, alitehoiset mikit, pätkivät switchit. Komppaan kyllä hyvän kitaran ostamista, kun soittaja olet jo ennestään.
Mieti vielä, minkälainen kaula kitarassa pitäisi olla, ettet pelkkää mielikuvaa osta postimyynnistä.

On se joillekin, koko touhun lopettava juttukin itse asiassa. Huomata etteivät ne piljoonavehkeetkään tehneet soittajaa loppuviimein, nimittäin. Mutta sinähän olet jo opetellut ja oppinut monta instrumenttia, joten tiedät touhun sen puolen.
 
Toisekseen, sinulla on varaa, siispä miksei?
 
Mutta tuo aiemmin mainittu imagonostaminen on mielestäni huomioitava seikka. Tässä kuitenkin haetaan vermettä myös soittamiseen ja sen oppimiseen, ei pelkästään solistin kaulaan näyttämään hyvältä (joka sekin on OK asia!). Se mahdollinen haittaava asia ei tässä olekaan hinta, vaan onko kyseinen kepakko alkujaankaan sopiva imagon lisäksi myös käteen ja keholle.
 
Eihän tässä vaan nyt ole takana jokin "peniskateuden" tyyppinen ilmiö?
 
Arvostelijoiden yhdeksi ikiaikaiseksi perusteeksi löytyy toki pohdinta miltä hyvänsä elämän alueelta, ei ainoastaan kitaroinnista: Täytyykö työkalunsa "ansaita" myös taidolla vai lähinnä rahalla?

Muuten sitten olen sitä mieltä, että on turhaa ostaa halpaa ja huonoa jos on varaa ostaa heti kalliimpi ja parempi kitara.
 
Tässä keskustelussa on taas havaittavissa kaksijakoista (binääri) ajattelua eli vaihtoehtoja on vain täysin halpa squier tai sitten kahden tonnin laatukeppi. Kyllä tuossa noin 500-1000 euron välimaastossakin on ihan soittokelpoisia kitaroita.

Tässä keskustelussa on taas havaittavissa kaksijakoista (binääri) ajattelua eli vaihtoehtoja on vain täysin halpa squier tai sitten kahden tonnin laatukeppi. Kyllä tuossa noin 500-1000 euron välimaastossakin on ihan soittokelpoisia kitaroita.
 
Voidaan se kääntää niinkin että miksi ostaa hyvä jos voi ostaa vitun hyvän.

Kyllä tuossa noin 500-1000 euron välimaastossakin on ihan soittokelpoisia kitaroita.
 
On, tuohon hintaluokkaan voi löytää hyvällä tuurilla vaikkapa loistavan orginaalin seitköötluvulla Japanissa tehdyn Ibanez artistin;)
 
E: Täytyykö työkalunsa "ansaita" myös taidolla vai lähinnä rahalla?
 
Vrt. "Olen niin perskuleen huono moottorisahan käyttäjä että sahailen ton metsän tosta pokasahalla....."

Kyllä tuossa noin 500-1000 euron välimaastossakin on ihan soittokelpoisia kitaroita.
 
Totta kai on, vaan aloittaja esitti juurikin, että White Falcon olis se juttu. Vaikka otsikkona oli tuo yllä näkyvä. Lisäksi ei oo ihan aloittelijakaveri musiikin tuottamisessa..
Eipähän tuossa mitään muuta.
Tämän päivän skeboissa löytyy valinnanvaraa ja ihan toimivaa soitinta niin monelta merkiltä, ja monessa hintaluokassakin jopa merkin sisällä, ettei ole muuta kuin se "valinnan vaikeus" nykysoittajalla. Löytyy alaviresoittohirmua ja vaikka mitä. (totta kai kaikilla voi soittaa kaikkea, mutta esim. juuri Isojussille olis vähän vaikea perustella B.C.Richin vintage- Ironbirdin tms. hankintaa, vaikka kyseinen jenkkikeppi hyvä oliskin)

Joo kuule IsoJussi, se Gretschän on ihan vanhojen patujen vehje. Osta Guild X-79, sopii sulle kuin .....!

(joka sopisi vielä mun esiintymisasuihinkin)
 
Tuo nyt ei ehkä ole se fiksuin kriteeri valita soitinta, heh.
 
Muuten kannattaa ostaa hyvä kitara tai vaikka parikin jos on varaa. Itse ainakin mielummin soitan noilla paremmilla kitaroilla omasta arsenaalista ja nuo heikommat ovat vähällä käytöllä. Se maksaako se tonnin vai viisi ei ole kenenkään muun asia.
 
Itsellä on ihan kohtuuhyvät kamat vaikka soittotaito riittää juuri ja juuri Ramonesin hitaisiin biiseihin ja ehkä ukkonooaan yhdellä sormella tai jotain. Mikäs siinä kun oikeilla töillä ansaitsee rahansa eikä nakkisoirmisella soitannalla kiduta läheisiä liikaa.

Jotenkin välillä vaan kyrsii, kun jollain "jeejee soitan bodomia"- 13vee jannul on joku jumanzuikkelin kallis laihoskitta tai vaikka jeejee-gibson. En tiiä sit miks.
Itelläkää varaa sanoa taas mitään, kun laitteisiin menee niin julmetusti rahaa, vaikka soittotaito ei niin kummoinen olekaan.
 
Mut miksei sais ostaa mitä haluais. Itseänikään ei kiinnosta kettuikaa jos joku tulee jotain sönkkää et "sä et tommosta voi ostaa plaaplaaplaa, osta mielummin tämmöinen." Jos on euroja niin ostaa mitä ostaa ja millon ostaa ja niin paljon kun haluaa ostaa, kunhan vaan ostokset miellyttävät itseä.

Hmm, tästä tulikin mieleen tämä ketju:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=164228&o=0
 
Tyyppiä pidettiin aluksi lähes pellenä, enkä oikein itsekään tiedä miten suhtautua, kun suurin osa tuon tyyppisistä keskusteluista alkaa: "Joo, aloittaisin soittamaan kitaraa. Hinta noin 400 eskoo. Ehdotuksia?"
 
Tottahan se on että jos kitara miellyttää niin sillä on kiva soittaa. Itsekin haluaisin ostaa jonkun "oikean" SG:n, mutta miten tällainen lukiolainen siihen rahat saa?
Se on soiteltava modatulla tokai Slash-jäljitelmällä ;)
 
Ei sillä, etteikö olisi hyvä mutta siltikin...

.... Osta Guild X-79, sopii sulle kuin .....!
 
Mistä semmosen sais?? Mää ostan heti.

Kannattaa kuitenkin varautua jonkin sortin hiljaiseen vittuiluun tai ainakin kateellisiin katseisiin ja paheksuntaan jos ekan keikan käy jollain PRS customilla vetäsemässä :)
 
mitä hemmettiä sillä on väliä:D kateellisten panettelua

Tässä keskustelussa on taas havaittavissa kaksijakoista (binääri) ajattelua eli vaihtoehtoja on vain täysin halpa squier tai sitten kahden tonnin laatukeppi. Kyllä tuossa noin 500-1000 euron välimaastossakin on ihan soittokelpoisia kitaroita.
 
Sellaista se ajattelu on teineillä. Ja todellakin, 500-1000 väliin mahtuu todella hyviä keppejä jopa uutena ostettuna, saati käytettynä.

mitä hemmettiä sillä on väliä:D kateellisten panettelua
 
Niin en minä vaan tiedä. Luulin että jotkut soittajat haluaisivat yleisöltään arvostusta, eikä paheksuntaa :)

Tottahan se on että jos kitara miellyttää niin sillä on kiva soittaa. Itsekin haluaisin ostaa jonkun "oikean" SG:n, mutta miten tällainen lukiolainen siihen rahat saa?
 
Kesällä duuniin ja ei tuhlaile turhiin. Kyllä se sieltä suht äkkiä tulee se tarvittava summa fyrkkaa.