Bassot ›

Päätin aloittaa tämän jalon soittimen soittoharrastuksen. Kertokaa nyt te viisaat, että mikä soitto-opas olisi hyvä tällaiselle vasta-alkajalle ja myöhemmässä vaiheessa vähän kehittyneemmälle pelimannille, että pääsisin kunnolla sisään bassoilun kiehtovaan maailmaan. Kiitos ja kumarrus etukäteen.:)
 
ps. peukutus olis mukava klaarata

Luetko nuotteja?
 
Peukkuraamattu numero uno on Tony Oppenheimin "Slap it!" http://www.slapit.com/home.html
 
Bass Bible-teos on käsittämättömän kattava laitos sisältäen esimerkkejä ja harjoituksia lähes kaikista maailman musiikkityyleistä.
 
Noilla kahdella pärjää vaikka loppuelämän.

Luen nuotteja, mutta en osaa hahmottaa kaulaa vielä ollenkaan...eli aivan alkutaipaleella ollaan.

Luen nuotteja, mutta en osaa hahmottaa kaulaa vielä ollenkaan...eli aivan alkutaipaleella ollaan.
 
No hyvä, sitten Chuck Raineyn "The Complete Electric Bass Player" on myös erittäin suositeltava. F-musiikista, vai mikä se nykyään on, kannattaa kysellä. Ja tietenkin paikallisesta kirjastosta.

Ja suomalaisia basso oppaita?

Ja suomalaisia basso oppaita?
 
Jussi Kinnusen Rockbasso treenejä on ainoa suomenkielinen mitenkään järkevä basso-opus. Muita ei oo tullu. Muistaakseni.

Jos jaksaa koneelta tuijottaa niin erittäin hyviä esimerkkejä saa www.rockway.fi paikasta. Videoilla on kaikki tieto ja alla on tabit ja nuotitkin muistaakseni. Ja on muuten matskua!

Päätin aloittaa tämän jalon soittimen soittoharrastuksen. Kertokaa nyt te viisaat, että mikä soitto-opas olisi hyvä tällaiselle vasta-alkajalle ja myöhemmässä vaiheessa vähän kehittyneemmälle pelimannille, että pääsisin kunnolla sisään bassoilun kiehtovaan maailmaan. Kiitos ja kumarrus etukäteen.:)
 
ps. peukutus olis mukava klaarata
 
www.rockway.fi

Oonko teiän mielestä väärässä, jos sanon, että ei kannata opettelemalla opetella? Siis että parhaiten onnistuu kun antaa homman viedä mukanaan. Jos ei oo fiilistä, ei soita. Sillälailla rennosti ja luontaisesti antaa homman viedä mukanaan. Asiat aukeaa ajan kassa mikäli on auetakseen. Jos opiskelee väkisin on soitto jäykkää ja matemaattista.

Hal Leonard Electric Bass Method Book 1-3 opukset ovat minun mielestäni parhaat tällä hetkellä markkinoilla olevat bassokoulut. Noissa on kaikki perusasiat käyty läpi ja asiat on selitetty helppotajuisesti. Mainittu Bass Bible on myös hyvä kirja, mutta itseopiskeluun tuo Bass Method Book soveltuu mielestäni paremmin.
 
Opiskelusta sen verran, että ainakin itselleni oli paljon mielekkäämpää edetä tuollaisen opuksen avulla. Jotenkin tavoitteet olivat konkreettisempia, kun kahlasi noita opuksia läpi.
 
Paras vaihtoehto olisi tietysti hankkia opettaja.

Hal Leonard Electric Bass Method Book 1-3 opukset
 
Itse asiassa juurikin tuota yritin ehdottaa, en vaan osannut ;)

Olet sekä oikeassa että väärässä. Kokonaisuuden voisi tiivistää enemmän sinne väärässäolemisen puoleen, koska yleensä asiat eivät ole joko/tai-mustavalkoisia.
 
Ahaa. Itellä on käynyt sillein, että kun olen jotain yrittänyt omaksua (esim. moodien käyttöä), on se sitten omaksuttu sillein, että soitan teorian, ei fiiliksen mukaan. Mä siis vaan jonkun matemaattisen algoritmin mukaan valitsen ääniä ja soitto on juurikin tuota jäykkää kakkaa.
 
Sitten, joskus kun poimin basson ja on sopiva fiilis, annan vain Jumalan lahjoittamien äänien tulla bassosta ulos. Silloin se on juuri oikean laista, soittoa joka ei koostu mistään tieteellisestä tai matemaattisen jäykistä aineksista, vaan puhtaasti fiiliksestä ja inhimillisyydestä.
 
Mun nähdäkseni teoria on keksitty kuvaamaan suurten muusikoiden soittoa. Siis sitä mikä tulee niiden minuudesta. Esim. joku mollipentatoninen. Monet soittaa sitä esim. bluussissa ja joku on keksinyt nimetä nämä viivi ääntä mollipentatoniseksi. Jos soittaa niitä ääniä siksi, että ne kuuluu mollipentatoniseen, ollaan väärillä jäljillä. Jos vaan sattuu fiiliksissä soittamaan niitä viittä ääntä, on homma oikeilla raiteilla.
 
Opettelemalla opettelemisen sijaan kannattaa opetella opettelemaan.
 
Vähän aikaa meni tajuta mitä toi meinaa. Ehkä vika on minussa, sillä olen aina ollut huono opettelemaan asioita.

Ahaa. Itellä on käynyt sillein, että kun olen jotain yrittänyt omaksua (esim. moodien käyttöä), on se sitten omaksuttu sillein, että soitan teorian, ei fiiliksen mukaan.

Vähän aikaa meni tajuta mitä toi meinaa. Ehkä vika on minussa, sillä olen aina ollut huono opettelemaan asioita.
 
Todettakoon aluksi, että olen itse opiskellut teoriaa ja tekniikkaa aivan liian vähän. Kuitenkin käsitykseni mukaan teoria on silloin hyvin hallussa, kun sitä ei enää tarvitse erikseen "toteuttaa" soitossa, vaan se antaa vain laajemman välineistön toteuttaa omaa ja muiden luovuutta. Ehkä itse ajattelisin treenauksen niin, että tekniikkaa kannattaa treenata silloin kun ei ole varsinaista luovaa työskentelyä luvassa, ja sitten taas kun bändillä tai yksin säveltää ja sovittaa niin kannattaa keskittyä vain siihen luovaan prosessiin eikä ajatella sitä teoriapohjaa juuri lainkaan.
 
Eli lyhyesti ja huonosti sanottuna: Soittaessa pyrin unohtamaan sen mitä olen juuri oppinut.

Pitäsköhän joskus hankkia kanssa joku kirja? Tosin epäilen etten jaksaisi yhtä sivua pitemmälle. Mitä niissä kirjoissa edes on? Jotain skaaloja?
 
Jahas, bass biblessä on CD mukana. Sen vois sitten...
 
E: onhan mulla toki tuo slap it! ja se onkin metka koska koko kirja on täynnä makoisia licksejä eikä mitään puuduttavia teorioita mainita edes sivulauseessa. :)

Ahaa. Itellä on käynyt sillein, että kun olen jotain yrittänyt omaksua (esim. moodien käyttöä), on se sitten omaksuttu sillein, että soitan teorian, ei fiiliksen mukaan. Mä siis vaan jonkun matemaattisen algoritmin mukaan valitsen ääniä ja soitto on juurikin tuota jäykkää kakkaa.
 
Niinhän se alkuun meneekin, kun ei vielä oikeasti ole asiaa oppinut. Käytetään taas vertauksena lukemista:
 
alkuun joutuu tavaamaan ja muodostomaan sanoja niillä eväillä mitä opettaja on antanut. Kohta homma on sen verran selkäytimessä, ettei tulisi mieleenkään miettiä sen enempää, sen kun pistää menemään fiiliksellä.

alkuun joutuu tavaamaan ja muodostomaan sanoja niillä eväillä mitä opettaja on antanut. Kohta homma on sen verran selkäytimessä, ettei tulisi mieleenkään miettiä sen enempää, sen kun pistää menemään fiiliksellä.
 
tässä ollaan asian ytimessä. sama analogia pätee mihin tahansa uuteen taitoon jota opettelee.
 
ne jotka väittävät että opiskelu johtaa automaattisesti kaavamaiseen/tylsää/whatever soittoon eivät tod näk ole itse koskaan mitään opiskelleet, eivätkä edes tiedä mistä puhuvat.

ne jotka väittävät että opiskelu johtaa automaattisesti kaavamaiseen/tylsää/whatever soittoon eivät tod näk ole itse koskaan mitään opiskelleet, eivätkä edes tiedä mistä puhuvat.
 
Äläs nyt yleistä. Puhun vain omista kokemuksista ja vielä asiallisesti. Vai puhunko?
 
Mun mielestä opettelemalla voi oppia soittamaan jotain, mitä muut ovat soittaneet, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Tärkeämpää (minusta) on se, että se musiikki tulee puhtaasti soittajasta itsestään eikä muista soittajista (kuten opettelemalla).
 
Tota oppimisjuttua ei musta voi soveltaa taiteeseen, koska taidetta ei silleen voi "osata". Se tulee ulos jos on tullakseen. Puhuessa ei luoda mitään uutta, mutta taiteessa luodaan (jos Jumala suo). Uuden luomista ei voi opetella.
 
Ps. En ole uskovainen mutta tuo "jos Jumala suo" -juttu kuvastaa minusta hyvin sitä, kuinka luovuus vain on tai ei ole, eikä siihen voi itse vaikuttaa.

Uuden luomista ei voi opetella.
 
Ei voi mutta silloin on oltava perinne hyvin hallussa. Muuten sä luot vain asioita jotka ovat uusia sulle, eivät muille koska muut on ne kuulleet jo muualta. Kaikki maailmanluokan soittajat joista oon lukenut ovat apinoineet ensin paljon muita.

Ei voi mutta silloin on oltava perinne hyvin hallussa. Muuten sä luot vain asioita jotka ovat uusia sulle, eivät muille koska muut on ne kuulleet jo muualta. Kaikki maailmanluokan soittajat joista oon lukenut ovat apinoineet ensin paljon muita.
 
Luoko sitä muka itestään samoja asioita kuin muut? Mä väitän, että koska ihmiset on erilaisia, tule siitä väkisinkin erilaista kuin muilla.