Kitarat: kitarakamat ›

Ja silti sä saat sitten ketjuissa porattua, kun ei halvalla löydy just sulle sopivaa keppiä.
 
Ei löydy sellaista FR-keppiä, jossa volumeknobbi olisi nevadassa. Mutta ei se kovin paljon haittaa, pieniä yksityiskohtia vaan.
 
Öööö......just.
 
"A Stratocaster is harder to play than a Gibson, too. I don't know why. I think it's because you can't race across a Strat's fingerboard so fast. With a Gibson you tend to run away with yourself. It's so easy to zoom up an down, you end up just playing physical shapes rather than really working for an original sound."
-Ritchie Blackmore

Ei löydy sellaista FR-keppiä, jossa volumeknobbi olisi nevadassa. Mutta ei se kovin paljon haittaa, pieniä yksityiskohtia vaan.
 
Tiedätkös.....noi on niitä laatuvaatimuksia. Se sun pieni yksityiskohta voi olla jollekin tärkeäkin juttu, ja se on valmis maksamaan siitä. Se, että tarvitseeko jotain ja kohtaako sen hinta oman lompakon on eri juttu kuin että onko parempi soittaa itselle sopivalla.
 
"A Stratocaster is harder to play than a Gibson, too. I don't know why. I think it's because you can't race across a Strat's fingerboard so fast. With a Gibson you tend to run away with yourself. It's so easy to zoom up an down, you end up just playing physical shapes rather than really working for an original sound."
-Ritchie Blackmore
 
Just. Toi olikin sitten varmaan totuus koko asiasta. Kannattaa kertoa Ynkälle sama, jos se haluais vaihtaa vähän nopeampaan malliin.

Monet ovat aloittaneet kitaroinnin teininä, jolloin ei ollut varaa kuin siihen Anttilan vanerikitaraan. Siinä iskee vain hillitön kateus niitä kohtaan, jotka aloittavat soiton myöhemmällä iällä, jolloin on varaa ostaa suoraan oikea kitara jonkun lelun sijasta. Peniskateutta hyvinkin. "Ihan turhaan ostit noin hienon ja ison kitaran kun pienellä rämäisellä lelullakin pärjää, kun osaa käyttää!"
 
Tässähän tämä, pointti. Kiteyttää varsin hyvin koko kysymyksen.. =)
Tunnen näin "vanhempana kettuna" useita opiskelukavereita, nyttemmin myös ikääntyneitä reliikkejä, joille on "vanhemmilla päivillä" tullut valaistuminen ja into ryhtyä soittelemaan kitaraa. Lähtökohta siis "harrastuksen aloittamiseen" noin rahoituspuolella on täysin eri kuin niin kovin monella, mukaan lukien itselläni. Mutta so what, omilla euroillaanhan ostelevat, joten mitäpä sitten, jos aloituskitarana onkin parinsadan "entry level"-kitaran sijaan vaikka 4000 euron PRS??Tai joku muu ns. laatukitara. Ei oo kyllä keneltäkään muulta soittajalta pois se. Tokihan sitä voi sitä kateutta ruokkia jos vaikka nuorempi kaveri, joka on (ainakin omasta mielestään..) maailmanluokan kitarasankari, vierailee vaikka jollain kaverillaan, ja tämän isukki onkin juuri käyny kitarakaupoilla, ja soittaa kovin "kankiasti" jotain Metsäkukkia parin tonnin Gibsonilla... ;)
Kitaran hankintaan ei kuitenkaan tarvita mitään näyttökoetta... Eli aloittajalle suosittelen ehdottomasti, että jos White Falcon on SE kitara, niin siitä vaan!! Ei kannata kituuttaa, jos on hilloa toteuttaa pentuaikainen unelma!
Yhtä helppoo tai vaikeaa se soittamaan oppiminen kuitenkin on, toki kalliimpi kitara voi olla materiaaleiltaan ja osiltaan hyvinkin paljon parempi, ja ihan ensittäin helpompi saada säätöihin.. Jos ei muuten, niin kyllä ne kaupassa laittaa..

Ei löydy sellaista FR-keppiä, jossa volumeknobbi olisi nevadassa. Mutta ei se kovin paljon haittaa, pieniä yksityiskohtia vaan.
 
Eikun tilaamaan vaan moinen joltain rakentajalta. Kyllä ne tekee. Et sä sitä halpisten hinnalla välttis saa. Jos ei oo valmis maksamaan haluamistaan jutuista niin vähän turha niistä on sitten valitellakaan.
 
Varsinkin kun olen alkanut pitämään Fender-tyyppisistä stratoista, joissa soittotuntuman pitääkin olla karu ja huono.
 
Jep jep, meillä on sitten hyvinkin erilainen käsitys F:n stratoista...
 
"A Stratocaster is harder to play than a Gibson, too. I don't know why. I think it's because you can't race across a Strat's fingerboard so fast. With a Gibson you tend to run away with yourself. It's so easy to zoom up an down, you end up just playing physical shapes rather than really working for an original sound."
-Ritchie Blackmore
 
Juu, Blackmoreahan pidetään jumalana, joten kai sen puheetkin sitten on otettava täysin todesta omalla kohdalla... Mä en kuitenkaan jaksa.
 
Joo, onhan stratossa pidempi skaala kuin G:n kepakoissa yleensä ja bla bla. Mut en mä siitä karua ja huonoa saa tekemälläkään. Enkä vaikeempaa soittaakaan.
 
Mitä tulee sitten itse aloittajan ongelmaan. Osta vaan se ritsa jonka itse haluat jos varaa moiseen on. Eipä tarvitse sitten jälkikäteen harmitella jotta kumpa olisin sittenkin ottanut sen. Yhtä hyvin sitä oppii paskalla kuin konvehdillakin. Pääasia että se kitara on inspiroiva jolloin sitä jaksaa soittaakin, ja kun jaksaa soittaa niin varmasti siinä jotain oppiikin. Ja kun se soitin on inspiroiva on sitä myös oikein mukava soittaakin.

Kun on hyvä kitara, ei tarvitse miettiä johtuuko paska saundi kitarasta vai näpeistä.

Juu, Blackmoreahan pidetään jumalana, joten kai sen puheetkin sitten on otettava täysin todesta omalla kohdalla... Mä en kuitenkaan jaksa.
 
Joo, onhan stratossa pidempi skaala kuin G:n kepakoissa yleensä ja bla bla. Mut en mä siitä karua ja huonoa saa tekemälläkään. Enkä vaikeempaa soittaakaan.
 
Eiköhän Riku viittaa tuossa lähinnä siihen että Strato kannattaa säätää vähän erilailla kuin Giba. Kielet korkeammalle siis, kun taas Gibassa ne saavat olla hyvinkin lähellä otelautaa. Tai no makuasioita totta kai, mutta meikä ainakin tykkää just noin että Stratossa saa olla kielet vähän korkeammalla ja sitä kautta vähän enemmän haastetta soitossa. :)

...että jos White Falcon on SE kitara, niin siitä vaan!!
 
nimenomaan ;)

Noita Stratoja kun on vielä noin miljoona erilaista, niin yleistys ei ehkä ihan toimi. Monet Stratot on erittäin hyviä soittaa, puhumattakaan Andersonin tai Suhrin "Stratoista". Radiuksestahan se on aika paljon kiinni, ainakin omalla kohdallani. Monissa Startoissa kieletkin saa tarvittaesaa hyvinkin matalalle jne.
 
Mielestäni Stratot yleensä ovat kuitenkin hieman kankeampia soittaa kuin esim. LP:t, mutta omalla kohdalla se voi johtua aika pitkälti myös tottumuksista. Toisaalta esim. Eric Johnsonin Signature-kepula on oikein mukava- ja helpposoittoinen ja monet pitävät Les Pauleja hankalina ja työläinä soittaa. Eli itse näen asian lähinnä liittyvän jokaisen omiin mieltymyksiin.

Tiedätkös.....noi on niitä laatuvaatimuksia.
 
Ei ole vaan rakennevaatimus:)

soittotuntuman pitääkin olla karu ja huono.
 
En niin millään löydä tuosta R.B:n lausunnosta tuollaista tulkintaa. Itse luen sen niin että Strotocaster hänen mielestään piiskaa ja vaati soittajalta keskittymistä soittamiseen. Hyvässä stratossa ei soittotuntuma ole mielestäni "karu ja huono" Huonosti säädetyssä tai huonossa on.

"A Stratocaster is harder to play than a Gibson, too. I don't know why. I think it's because you can't race across a Strat's fingerboard so fast. With a Gibson you tend to run away with yourself. It's so easy to zoom up an down, you end up just playing physical shapes rather than really working for an original sound."
-Ritchie Blackmore
 
Kaikella kunnioituksella hra. Blackmorea kohtaan, mutta jos Gibsonilla kerta soitto lipeää helposti sinne tilpehööriosastolle, niin eikö se sitten tavallaan ole vaikea soitettava?
 
Varsinkin kun olen alkanut pitämään Fender-tyyppisistä stratoista, joissa soittotuntuman pitääkin olla karu ja huono.
 
Mielipiteensä kullakin. Itse olen pitänyt kaikkia soittamiani stratoja hyvinkin soitettavina keppeinä ja muotoilunsa vuoksi jopa todella mukavina plektrakädelle.

Kaikella kunnioituksella hra. Blackmorea kohtaan, mutta jos Gibsonilla kerta soitto lipeää helposti sinne tilpehööriosastolle, niin eikö se sitten tavallaan ole vaikea soitettava?
 
No just noin mäkin sen tulkitsen, eli Bläkkis vaihtoi Stratoon siksi että soittaa sillä paremmin/luovemmin. Ei missään nimessä siksi että halusi karua ja huonoa soitinta.
 
Lopputulos osoittaa herran olleen oikeilla jäljillä, luulen että tsoundi Gibsonin kanssa ei olisi ollut hänen kohdallaan niin legendaarista (??????????????)
 
Kammen käyttö ja sinkut on kuitenkin aika olennaista nekin, skaalan lisäksi.

Keskustelu on nyt etenemässä siihen suuntaan, että jos yksikin Gibsonfanaatikko (varustettuna nenään juuttuneella herneellä ja taipumuksella ylitulkintaan) eksyy lukemaan tätä threadiä, syttyy "Gibson vs. Fender"-sota :D
 
Odotan jännityksellä.

Kammen käyttö ja sinkut on kuitenkin aika olennaista nekin, skaalan lisäksi.
 
Älkäämme unhoittako myös sitä jousten helinää ja resonointia, jota jotkut erheellisesti nimittää jopa "sustainiksi"... *hihittää* ;)

syttyy "Gibson vs. Fender"-sota :D
 
Odotan jännityksellä.
 
Hmm.. kaks erilaista kitaraahan ne. Joten turha siit on "sotia" odotella.

Odotan jännityksellä.
 
No ei!!! Vaikkapa Slashin kitarointia vois olla taas vaikea kuvitella taas Statolla soitetuksi. Ei noista nyt vastakkain asettelua pidä tehdä.

ja kaikki tämä alkoi siitä että voiko kalliilla gretchkillä oppia soittamaan:D

ja kaikki tämä alkoi siitä että voiko kalliilla gretchkillä oppia soittamaan:D
 
Näinpä.. Lainaan siis itseeni tuolta ylempää:
 
Eli aloittajalle suosittelen ehdottomasti, että jos White Falcon on SE kitara, niin siitä vaan!! Ei kannata kituuttaa, jos on hilloa toteuttaa pentuaikainen unelma!
 
Kah, jäipä loppu pois: Edelleen yritystä vastakkain-asettelulle harjoittavat, yllätys yllätys, jotkut muun merkin kannattajat.. ;)

Hmm.. kaks erilaista kitaraahan ne. Joten turha siit on "sotia" odotella.
 
Tarpeeksi huono päivä töissä höystettynä pienellä pätemisen tarpeella, niin kyllä täällä voi syttyä sota ihan mistä vain :D
 
Aiheeseen taas vaihteeksi liittyen: Olen itse edelleen sitä mieltä, että jokainen hommaa juuri niin kalliin/hyvän soittimen, kuin vain haluaa. Kannattaa kuitenkin varautua jonkin sortin hiljaiseen vittuiluun tai ainakin kateellisiin katseisiin ja paheksuntaan jos ekan keikan käy jollain PRS customilla vetäsemässä :)