Koskettimet ›

Vuoden päästä muutan helsinkiin ja nyt olen ostamassa synaa, jota sielläkin voin käyttää mahdollisesti bänditreeneissä (ja keikoilla). En ole ennen ollut bänditouhuissa, joten nyt kysyn että roudataanko yleensä synaa joka treeneihin, vai pidetäänkö sitä siellä treenipaikalla aina, koska sitä ei jakseta kantaa.
 
Kauhistuksissani tuumailin tällaisia asioita koska ajattelin ostaa Roland Fantom G8 syntikan, joka on iso ja painaa 32kg. Eihän tuollaista saa mihinkään kuljetettua. Olen alkanut harkita kahden syntikan ostoa, toinen aina treenikämpällä/keikoilla, toinen kotona. Soittaa haluan tietenkin myös kotona ja omia juttuja säveltää. Auttakaa hyvät ihmiset, ja jakakaa omia kokemuksianne.

Itelläni on aina erikseen synat treeneihin ja kotisoittoon, ei jaksa vaivaitua roudailemaan.
 
Kannattaakohan pidemmän päälle hommata 32kg synaa, kun saman asiaan hoitaa moduulin kanssa reilusti alle 10kg midikiippari ;)

Itelläni on aina erikseen synat treeneihin ja kotisoittoon, ei jaksa vaivaitua roudailemaan.
 
Kannattaakohan pidemmän päälle hommata 32kg synaa, kun saman asiaan hoitaa moduulin kanssa reilusti alle 10kg midikiippari ;)
 
Tuokin on käynyt mielessä mutta haluaisin sen sekvensserin, jota räkeistä ei löydy. En sitten tiedä pitäisikö hankkia tyyliin joku MV-8800, tai mennä takaisin musan tekoon tietokoneella.

No voi, voi, vanhana kiippariukkona voin sulle muistuttaa että sitä on roudailtu 150kg painavaa Hammondiakin treeneihin joskus, ja sitä pidettiin ihan luonnollisena asiana. Joku 100W:n kitaravahvistin / kaappisysteemi painoi yli 50kg.
Nykytermein- " Asennetta!"

Kyllä sitä on keikkailtu painavammillakin. Mulla on ainakin niin monta bändiprojektia ettei vain yksinkertaisesti ole varaa ostaa joka treenikselle omia koskettimia.
 
Et sä sitä G7:aa sitten ajatellut, se on kuitenkin puolet tuon G8:n painosta?
Tietty jos ei ole pakko saada juuri tuota uutta Fantomia niin vaihtoehtojahan on vaikka kuinka paljon.

Jos treenikämppä on turvallinen niin pitkän päälle helpointa on varmasti pitää kamat siellä ja hommata kotitreenailuun joku toinen laite. Ei sitä kuitenkaan jaksa kauaa roudata isoa laitetta, koko on ehkä vielä kiusallisempaa kuin paino ellet sitten omista paketti- tai farmariautoa. Kotikoneeksi riittää luultavasti hyvinkin halpa vehje. Itselläni on sellainen ratkaisu että synat ovat jatkuvasti treenikämpillä ja siellä käyn treenaamassa "tosissani" ja hieromassa soundeja, matkaa ei kuitenkaan ole kuin pari kilometriä. Kotona on sitten 30€ maksaneet 70-luvun sähköurut joilla soittelen silloin kun on hetki aikaa ja haluan vaikka kokeilla jotain kuviota tai ihan vaan treenata pikaisesti jotain biisiä.
 
Noissa uruissa on tietysti se huono puoli ettei niissä ole velocityä, vaikkakin koskettimisto muuten on hyvinkin kelvollinen. Kaksitasoisuus myös haittaa joissakin jutuissa. Kuitenkin kun treenaan usein myös kampillä niin ei pääse tuntuma pahasti katoamaan.
 
Mutta kotikoneeksihan voi ostaa käytettynä jonkun vanhan syntikan halvalla, itsellenii ei ainakaan kotiharjoittelussa ole soundilla niin väliä, kunhan kuulokkeista sävel kuuluu. Päinvastoin karu "piip"-soundi paljastaa soittovirheet paljon armottomammin kuin "muhkea" normaalisoundi. Pienetkin virheet kuuluvat suorastaan inhottavan selvästi.
 
MIDI/USB-kiippari,tietokone ja softasynat voisi kanssa olla kevyt ja halpa ratkaisu kotitreenaukseen.

Jos haluaa oikeasti treenata, niin piano olisi kuitenkin aika kova sana, tai vähintäänkin kiippari, jossa on painotetut koskettimet. Mulla on himassa Clavinova, jolla voi vähän treenailla, minkä lisäksi reenailen koulussa oikeella pianolla. Keikkakamat on milloin missäkin, mutta jos ne on kotona, niin mielellään treenaa tietysti niilläkin.
 
Eli on nää vaan aika hankalia juttuja, etenkin jos ei ole omaa autoa.

Gee-kasi jätetään himaan. Mboxi ja Macbookki reppuun, Edirolin parin kilon midilankku kainaloon ja menoks. Helppo homma. Ja jos ei Macbookista löydy sisältöä, niin sitten sen voi korvata jollain räkkisynalla tyyliin Motif Rack / Fantom-XR.

Autoa ei löydy, enkä sitä tule hankkimaan. Onhan se vähän hankala änkeä täyspitkän koskettimen kanssa ratikkaan ja vielä kävellä sen kanssa pitkiä matkoja. Synan mallia tai oikeastaan mitään ratkaisua en ole vielä päättänyt. Painotetut koskettimet pitäisi saada johonkin peliin, midikiipparin tai synan muodossa.
 
MacBookista olen kuullut jotain hyviä juttuja, mutta onko se vain edullinen perusläppäri vai soveltuuko se jotenkin paremmin musiikintekoon kuin muut vastaavat? Onko tuo livekäyttöön vai studiokäyttöön suunnattu? Itse en livenä jaksa mitään tietokoneita käyttää, pelkästään studiossa. Mikä tuo mboxi on jonka Clef mainitsi?

Mun mielestä treenikämpällä pitää olla kiipparit, rummut, Pa:t.
Muuten mä en nimittäisi sitä treenikämpäksi.

Tähän ketjuun on aivan pakko vastata:) Mulla on nykyään keikoilla lähes säännöllisesti nord c1, täyspitkä rollen rd 700 piano sekä 61 -koskettiminen motif. Siihen päälle pari ständiä, piuhat, matkalaukku, läppäri yms... niin ja laivoilta tullessa tuliaisviinat.
 
Mulla EI ole autoa, joten oon joutunut opettelemaan säätämisen. Ensimmäinen asia on tietysti hyvät caset. Mulla on rolandin hardcasessa kunnon laakeroidut pyörät ja kantoystävälliset kahvat. Niihin kannattaa panostaa, jos ei ole autoa.
 
Itse pyrin menemään treenikselle kevyemmällä setillä, tai käyttämään lainakamoja. Suosittelen helsingissä asuville myös opiskelupaikkaa (ilmaisia treenitiloja) popjazzilta tms. Harvoin kuitenkaan kämpälle on mitään järkeä pystyttää koko settiä. Treenaa sitten vaikka himassaa niiden yhteiskäyttöä.
 
Itse asun Helsingin keskustassa, enkä näe näe kovin kannattavaksi säilyttää autoa kaikkine maksuineen tienlaidassa. Jos vaan jaksaa/viitsii/osaa säätää, niin homma hoituu ihan yhtä näppärästi taksilla. (Kovasen taksiyhtiön lisämaksutemppuilujen jälkeen mulle on kaiken lisäksi tullut sellanen fiilis, että Helsingin taksi on ottanut soittajien roudaamisen hieman vakavammin).
 
Taksi on omaan autoon suhteutettuna ihan sopuhintainen ratkaisu, ja jos on pokkaa, niin kyllä niitä kamoja saa junankin kyytiin. Ei muuta kun taksi juna-asemalle hyvissä ajoin ja kyynerpäätaktiikalla sisään. Eikä siinä mitään matkatavaravaunuja tarvita. Esimerkiksi IC2 -junien lastenvaunun "rattaidensäilytysosastolle" mahtuu isompikin kiipparisetuppi.
 
Itseäni hirvitti joskus tuo kaman paljous, mikä mukana kulkee. Onhan se varsin veemäistä, mutta kait se on ammatinvalintakysymys. Mullehan tää on kohta pelkkä harrastus - ehkä. Mut siis ihan samoja kulkuvälineitä joutuu käyttämään yhen 30 kilon synan ja kolmen vastaavan kanssa. Ei mitään niistä loppujen lopuksi roudaa yksinään kovin pitkää matkaa. Sen kanssa kun oppii elämään, niin ei siinä mitään.

hassua että ihmiset puhuu 32kg:n synan roudaamisesta... itsellä keikoilla yleensä mukana Hammond M-100 urut ja 2x leslie + X määrä analogisynia. + Laney nuppi ja kaappi ku haluaa sitä Purple-soundia. Alkaa läheneen puolta tonnia... ja täytyy sanoa että mielelläni roudaan että lavallayleisössä saa nauttia :)

hassua että ihmiset puhuu 32kg:n synan roudaamisesta... itsellä keikoilla yleensä mukana Hammond M-100 urut ja 2x leslie + X määrä analogisynia. + Laney nuppi ja kaappi ku haluaa sitä Purple-soundia. Alkaa läheneen puolta tonnia... ja täytyy sanoa että mielelläni roudaan että lavallayleisössä saa nauttia :)
 
Hehe, huomasin että olit laittanut noi Hammondit jo myyntiin... ;)
 
Mutta alkuperäisestä aiheesta ... joku mainitsi räkit ja läppärit. Toihan toimii myös niin, että jos esimerkiksi treenikämpillä on mikä tahansa Clavinovan räppänä, niin siitä saa kuitenkin MIDIä ulos - ja räkeistä tai läppärin pluggareista saa sitten just tasan ne soundit mitä haluaa, mutta periaatteessa "painotetulla koskettimistolla".
 
Kyllä tekniikan kehitys on kivaa :)

Hehe, huomasin että olit laittanut noi Hammondit jo myyntiin... ;)
 
Joo, jokusen laitoin, yks riittää hyvin keikalle ;P Tosin progebändin kanssa ollaan joskus raahattu kahta (kaks kosketinsoittajaa) mutta se oli kyllä ihan silkkaa hulluutta ;P

Se on juuri tää että kun ainakin itselläni se kosketus on (ainakin) puoli ruokaa siitä koko soittokokemuksesta. Eli sitten kun on useampia projekteja niin on mukana joka ikisellä treenillä vähintään vasaramäästerkiiboord joka puettu kovaan keissiin, ynnä soundipalikka. Ja hups, usehia kymmeniä kiloja painoa. Yksi hieno puoli tässä on musta se, että oppii todella arvostamaan sellaisia treenipaikkoja joissa on valmiiksi sopiva koskettimisto. Silloin voi vihellellä paikalle palikkasalkkua kantaen...
 
Oon muuten miettinyt sitä, että miten tommosen vasarapainottu koskettimisto kestää sitä pyörillä rullattelua. Siis kun ihan tasaista pintaa kai ei oo edes olemassa... eli tuleepa sorruttua aina joskus semmoiseenkin että kantaa keissiä vaikka on pyörätkin alla, vaikka olis aika tasainenkin alusta...