Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Nuo ensimmäisessä postissa mainitut ovat siis D-luokan vahvistimia ja siksi toiminnaltaan sekä ominaisuuksiltaan aika kaukana John Linsley-Hood:in A-luokan vahvistimesta. A-luokan vahvistimen hyötysuhde on hyvässä lykyssä jotain 40 prosentin luokkaa kun D-luokan vahvistimella se on pikemminkin 80 - 90 prosenttia. Käytännössä tuo merkitsee, että A-luokan vahvistin tarvitsee tehokkaamman virtalähteen (kookas ja painava) ja suuren jäähdytyssiilin haihduttamaan hukkalämmön. Jos siis haluat kompaktin, pienen ja kevyen vahvistimen niin D-luokka on kyllä ehdottomasti paras ratkaisu. Ihan komponentti komponentilta tuollaista ei kyllä helposti rakenneta mutta eipä tuo noissa 41Hz:n tuotteissa tainnut olla tarkoituskaan. Linsley-Hood:in vahvistin on toki klassikko mutta myös aikansa elänyt eikä todellakaan mikään kovin tehokas ja kompakti paketti. Sen joutuu lisäksi rakentamaan alusta asti itse ja suurin osa transistoreista taitaa olla jo pois tuotannosta.
 
Jos jotain muuta helppoa ratkaisua etsii niin sitten joku AB-luokan IC piirin (esim. TDA2050 tai LM1875) perustuva kytkentä voisi olla myös ihan järkeenkäypä ratkaisu. Hyötysuhde on aavistuksen verran parempi kuin A-luokan vahvistimilla joten virtalähteeltä ja jäähdykseltä ei vaadita hirveitä. Rakennettavaa noissa on aika vähän, kun suurin osa piiristä on integroitu kompaktiin pakettiin. Ominaisuuksiin kuuluu yleensä mm. oikosulku- ja lämpösuoja joita harvemmista yksinkertaisista diskreeteistä kytkennöistä edes löytyy.