Keskustelua raskaammasta musiikista ›

ja silti pidät Meshuggahista? =D
 

 
Ei se varmaan teknisyydestä johdu että hän ei pidä noista bändeistä mutta kuitenkin Meshuggahista. DT ja SX ovat kyllä aika heikkoja jo.

EDIT: Hah. Ehkä se pointti onkin nyt siinä, että kun on näitä "Pidän Meshuggahista, mutten DT/Symphony X" mielipiteitä jnejne, niin se viehätys onkin monilla aivan muualla ku pelkästään itse progeilussa.
 
Siis nimenomaan näin. Vaikka myönnänkin alunperin kiinnostuneeni Meshuggahista juuri tuon oudon ja eksoottisen rytmiikan takia, löytyy heiltä levykaupalla niin rankkoja biisejä, että niskat on jumissa vielä viikon kuuntelu- ja mukanasoittelusession jälkeen. DT ja S-X eivät tätä samaa ulottuvuutta omaa. Ja lisäksi Petrucci on itserakas kusipää ja Romeo läski. Nännännää.

Omasta mielestäni DT:llä on muutamia hyviä kappaleita jotka erottuvat joukosta, kuten esimerkiksi The Glass Prison, These Walls, The Dark Eternal Night yms.. Minulle uppoaa lähinnä nuo NS "raskaammat" luritukset. Esim Texturesia kuuntelen päivittäin, sillä sen ja DT:n kautta lähinnä tutustuin genreen.
 
Aikaisemmin kuuntelin lähinnä Deathiä/Melodeathiä sekä jotain mille en nyt genreä oikein osaa määritellä. Semmosia mitkä upposi ennen ja vieläki niin lähinnä Flames, Sepultura, Lamb of God, Kalmah, Iron Maiden, Wintersun yms, joten ne örinä/korina vokaalit ei haittaa. Tuo Texturesin tyyli on juuri sellaista josta itse pidän.

Kyllähän progemetalli uppoaa. Ite tulee kuunneltua mm. seruaavia bändejä:
 
Dream Theater - tietty
Symphony X - varsinkin uusi tuottanto iskee
Circus Maximus - debyytti on ihan rautanen, DT-SymX akselilla mennään
Andromeda - loistava laulaja, omaperäinen biisimateriaali
Ayreon - metalliopperameininkiä
Devin Townsend - omistan valitettavasti vasta yhden Devinin soololevyn mutta iskee kyllä
Tunnelvision - tuntemattomampi, nyt jo kuopattu suomalainen DT-tyylinen bändi, Lauri Porra bassossa
Pagan's Mind - powerprogea
 
Tähän loppuun voisi kai mainostella omaa progemetallibändiä. Käykää tsekkaamassa jos DT:t ja muut uppoaa.
 
www.mikseri.net/sinclined

Tool, Meshuggah, Opeth ja vanhempi Dream Theater(uusimmat levyt on suoraan sanottuna paskaa) toimii minulle. Tool on elämää suurempi ja muut hyviä.

Tähän väliin lienee syytä mainita pari sanaa progemetallipumpusta nimeltä Shadow Gallery. Itselläni kylläkin viime vuosina harmittavan vähälle huomiolle jäänyt orkesteri, mutta uppoaa melodisena ja teknisenä (power)progemetallibändinä varmasti DT:n yms. ystäville. Tekee biisinsä uskomattomalla tyylitajulla, eikä ainakaan soittotaidottomuudesta pääse kukaan nillittämään.
 
Jos Savatage voidaan progerssiiviseksi metalliksi laskea, niin se kuuluu myös ehdottomasti omiin kestosuosikkeihini.
 
Edit: Osaako kukaan muuten sanoa, että miten Shadow Galleryn pari viimeistä levyä toimivat? Alkoi tuossa kirjoitellessa herätä uudelleen mielenkiinto kyseistä bändiä kohtaan.

Edit: Osaako kukaan muuten sanoa, että miten Shadow Gallery pari viimeistä levyä toimivat? Alkoi tuossa kirjoitellessa herätä uudelleen mielenkiinto kyseistä bändiä kohtaan.
 
Eli Legacy ja Room V.
 
Legacyn (aktiivi)kuuntelusta taitaa olla pari vuotta aikaa. Myin lätyn sitten pois, koska ei sillä hetkellä kiinnostanut tai herättänyt samanlaisia viboja kuin loistava Tyranny. Samaa SG-laatua heille ominaisella tyylillä, mutta levystä jäi jotenkin... Tylsähkö vaikutelma. Cliffhanger II taisi olla tällä levyllä, ja se oli varsin hyvä biisi.
 
Room V on ollut jotakuinkin kuuntelussa ilmestymisestään saakka. Aivan loistavaa materiaalia. Etenkin levyn "B-puoli" tai -osa on herkkua. Biiseistä The Archer Of Ben Salem jäi erityisesti mieleen.
 
Suosittelen ehdottomasti kumpaakin! Pistin itse juuri viime yönä eBaystä tulemaan Carved In Stonen, Legacyn ja Room V:n; nuo kun puuttuivat ns. konkreettisesti hyllystä. Oma lemppari-SG taitaa olla bändin debyytti, joka kantaa samaa nimeä.

Opeth
Dream Theater
Liquid Tension Experiment
Devin Townsend
Buckethead
OSI
Waltari
Ayreon
Sikth
Meshuggah
Deftones (uusin levy menee osaksi mielestäni niin mielenkiintoisissa maastoissa, vaikka ei ylipitkiä biisejä olekkaan)
Scarve (senkin laskisin)

Ja lisäksi Petrucci on itserakas kusipää ja Romeo läski. Nännännää.
 
En mää nyt tiedä oliko tuo nyt vaan joku provo, mutta Petrucci itse asiassa tuntuu aika nöyrältä ja jopa syrjäänvetäytyvältä kaverilta mitä nyt olen noita dokumentteja katsonut. Portnoy se enemmän tuossa bändissä on se kusipää.

Pakkohan tänne väliin on Psychotic Waltzia hehkuttaa, kun meinaa muuten unohtua.
 
Tool, Meshuggah, Opeth, Devin Townsend, maudlin of the Well, Kayo Dot, Textures ja vanhempi Dream Theater (uusimmat levyt eivät toimi mulle) toimii minulle. Tool on elämää suurempi ja muut hyviä.
 
^ mm. näin

Ittelle toimii mm. Opeth, Devin Townsend, Meshuggah ja The Faceless. Kauheasti en pidä siitä tilutuksesta jota kutsutaan progemetalliksi.

The Faceless.
 
Helvetin hyvä bändi, jos pitäisi parilla sanalla kuvailla. Sekoittaa täydellisesti kaikkea, mitä yrittääkin, ja on vielä erittäin tarttuva bändi.

Omasta mielestäni DT:llä on muutamia hyviä kappaleita jotka erottuvat joukosta, kuten esimerkiksi The Glass Prison, These Walls, The Dark Eternal Night yms.. Minulle uppoaa lähinnä nuo NS "raskaammat" luritukset. Esim Texturesia kuuntelen päivittäin, sillä sen ja DT:n kautta lähinnä tutustuin genreen.
 
Aikaisemmin kuuntelin lähinnä Deathiä/Melodeathiä sekä jotain mille en nyt genreä oikein osaa määritellä. Semmosia mitkä upposi ennen ja vieläki niin lähinnä Flames, Sepultura, Lamb of God, Kalmah, Iron Maiden, Wintersun yms, joten ne örinä/korina vokaalit ei haittaa. Tuo Texturesin tyyli on juuri sellaista josta itse pidän.
 
Sit sun kannattaa tsekata Dream Theaterin Train Of Tought lätty. Se on nimenomaan raskas tyyliin just Dark Eternal Night.
 
JÖÖHANNES KIRJOITTI: "Jos Savatage voidaan progerssiiviseksi metalliksi laskea, niin se kuuluu myös ehdottomasti omiin kestosuosikkeihini."
 
Todellakin. Jos prgoeluist pitää niin kannattaa kuunnella tuotantoa aikavälil 89-01. Alkuajat oli vähän enemmän heavy metallia, death ja trash henkisin viihdykkein, (Fight For The Rockia lukuunottamatta).

Omaan korvaan Proge kuullostaa joskus hyvinkin ''ärsyttävältä'' rytmiensä takia. Meshuggah kuullostaa kyllä todella hyvältä vaikka en siihen ole pahemmin tutustunutkaan. Mielestäni myös Progressiivinen on taitavien musiikkilaji, vaatii nuo rytmit vähän taitoakin.

Mielestäni myös Progressiivinen on taitavien musiikkilaji, vaatii nuo rytmit vähän taitoakin.
 
Ehdottomasti näin. Sait plussan. Monet bändit koittaa kovasti vetää progea, mutta koska leipälajia on se 4/4 + kahdeksasosariffi, ei monimutkaisempi tahtilaji suju millään.
 
Mistä tulikin mieleen, sellaiset bändit (tietysti Meshuggahin lisäksi) kuin Tool ja Porcupine Tree on ehdottomasti mainittava tästä ansioituneina, heillä kun eivät nuo monimutkaisemmatkaan tahdit töki laisinkaan. Myös CMX:n "Talvikuningas" -plätyltä löytyy muutama oikein mallikkaasti vedetty 7/4 -riffi. Etenkin "Kaikkivaltias" -biisin alkukaahaus.

Monet bändit koittaa kovasti vetää progea, mutta koska leipälajia on se 4/4 + kahdeksasosariffi, ei monimutkaisempi tahtilaji suju millään.

Mistä tulikin mieleen, sellaiset bändit (tietysti Meshuggahin lisäksi) kuin Tool ja Porcupine Tree on ehdottomasti mainittava tästä ansioituneina, heillä kun eivät nuo monimutkaisemmatkaan tahdit töki laisinkaan.
 
saanen korjata asiaa Meshuggahin osalta. Haastattelussa Tomas haake sanoi, että kaikki niiden biisit on 4/4 tahtiin.

Opeth, Nevermore, Devin Townsend orkestereineen, Meshuggah sekä Dream Theater ja Mastodon tietyissä määrin. Ja toimii.

saanen korjata asiaa Meshuggahin osalta. Haastattelussa Tomas haake sanoi, että kaikki niiden biisit on 4/4 tahtiin.
 
Kyllä joo, mutta yksittäiset fraasit ovat järjestään sitä 23/16-osastoa joita ankkuroidaan 4/4-biittiä vasten niin että lopputulos on melkoista polymetriikkaa.

en valtavasti tämän tyylisuunnan edustajia tiedä/kuuntele, mutta devin townsend ja mastodon toimii kyllä aikalailla. between the buried and me myös, jos se nyt tähän kelpuutetaan. dream teather yms ei jostain syystä toimi.