Kitarat: soittaminen ›

Olen muutaman viime kuukauden ajan huomannut, että en kehity kitaransoitossa ollenkaan! Se johtuu erityisesti siitä, että treenaan vain joidenkin kappaleiden riffejä, enkä ollenkaan sormitekniikkaa. Siksi pyytäisinkin linkkiä jonnekkin sivulle, jossa olisi monen tasoisia sormitekniikkaharjoituksia. Kiitos kaikista vastauksista jo etukäteen!

"Guitar finger exercises" -haulla löytyy Googlesta hyvin, ja Youtubekin on varmaan katsastamisen arvoinen, mutta tuosta voi esimerkiksi aloittaa: www.ibreathemusic.com -> general -> practicing -> the workout pt. 1-3. Eikä se riffien soittelukaan hukkaan ole mennyt, kyllä siinä tekniikka ja rytmitaju kehittyy samalla, vaikka aina ei siltä heti tunnukaan.
 
Ai niin, ne pakolliset: soittamaan oppii soittamalla ja harjoittelemaan harjoittelemalla, hevissä on liikaa säröä ja Kirkki on paska ;)

Olen muutaman viime kuukauden ajan huomannut, että en kehity kitaransoitossa ollenkaan! Se johtuu erityisesti siitä, että treenaan vain joidenkin kappaleiden riffejä, enkä ollenkaan sormitekniikkaa. Siksi pyytäisinkin linkkiä jonnekkin sivulle, jossa olisi monen tasoisia sormitekniikkaharjoituksia. Kiitos kaikista vastauksista jo etukäteen!
 
Voisithan sä puhtaiden sormitreenien sijaan yrittää harjoitella kinkkisempiä riffejä. Siinä se tekniikkakin samalla paranee.

Minä soittaisin mieluummin nimenomaan musiikkia enkä niitä sormitreenejä. Kyllä se näppäryys tarvittaviin biisehin kehittyy tarvittavia biisejä soittamalla. Täsmätreenausta, sano. Jos haluat hyväksi 1-2-3-4-treenien soittajaksi, soita ihmeessä niitä. Jos taas haluat oppia jonkun Metallican biisin hyvin, soita sitä Metallican biisiä. Molemmat onnistuu kun tarpeeksi yrittää.
 
Laajamittaisen sormitreenien jankkaamisen kautta hankittu ylimääräinen näppäryys on yleensä tositilanteessa (eli keikalla) jopa vaarallista: se on omiaan ohjaamaan ajatukset esimerkiksi hyvistä melodisista ideoista sivuraiteille, eli teknisen suorittamisen puolelle. :)

...että en kehity kitaransoitossa ollenkaan! Se johtuu erityisesti siitä, että treenaan vain joidenkin kappaleiden riffejä, enkä ollenkaan sormitekniikkaa.
 
Minkäs verran on soittokokemusta? Täytyy vain nyt mainita, että potilas ei välttämättä ole itse paras diagnosoimaan sairauttaan.

Mulla on auttanut, kun olen luopunut ajatuksesta: "Äh, en mä tätä voi/pysty opetella, ihan liian vaikea. Ehkä joskus myöhemmin, kun olen parempi..."
 
Olen ihan suosiolla ottanut vaikeita biisejä käsittelyyn ja hinkannut niitä niin paljon, kunnes ne menee. Ihme ja kumma, jotkut aluksi aivan mahdottomalta tuntuneen jutut luonnistuu nykyään oikein hyvin. Tämä kuitenkin vaatii jonkinlaisen teknisen osaamisen pohjan, ei ihan ummikkona ja aloittelijana kannata liian vaikeita ruveta treenaamaan. Mutta kun perusjutut on hallussa, niin sitten.
 
Ei ole mitään niin vaikeaa, etteikö se treenillä olisi selätettävissä.

Ala pikkuhiljaa syventymään Francesco Farerin tuotantoon... ;) Onko Fareri osallistunut joskus sooloskabaan?! Wikipedia väittää näin.

Onko Fareri osallistunut joskus sooloskabaan?! Wikipedia väittää näin.
 
Ei saatana. Suomenkielinen Wikipedia on aina ollut aika kotikutoinen viritelmä mutta tämä on jo kaiken huippu.

Ei saatana. Suomenkielinen Wikipedia on aina ollut aika kotikutoinen viritelmä mutta tämä on jo kaiken huippu.
 
Täyttä timanttia koko artikkeli.
 
"Myös ns. "nintendosäröä" (paljon säröä, jonka vuoksi nopeasti soitettuna yksittäiset äänet kuulostavat Nintendo -pelikoneen piippauksilta) on haukuttu."

Minkäs verran on soittokokemusta? Täytyy vain nyt mainita, että potilas ei välttämättä ole itse paras diagnosoimaan sairauttaan.
 
Voihan se toki niinki olla. Vois alkaa harjottelee esim. joitain proge riffejä, niissähän oppii varmaan aika paljon sormitekniikkaa?

Voihan se toki niinki olla. Vois alkaa harjottelee esim. joitain proge riffejä, niissähän oppii varmaan aika paljon sormitekniikkaa?
 
Sanopa nyt aluksi, että kuinka vanha olet ja kauanko olet soittanut kitaraa?
 
Toinen asia: eihän sitä mihinkään kehity, jos soittaa aina samoja biisejä. Sillä ei mun mielestäni ole suurta merkitystä etenkään alkuvaiheessa, että "soittaako riffejä", sooloja, sormiharjoituksia, sointubiisejä, vai mitä. Eniten on merkitystä sillä, että soittaa säännöllisesti, ja että soitettavat asiat ovat uusia.

Todettakoon vielä, että se sormiharjoitus-/lottohevi, jota valitettavan usein kitarapalstoilla "progena" kutsutaan (Dream Theaterit sun muut), on musiikillisesti vain kalpea varjo alkuperäisestä progesta, joissa pääpaino ei ollut soiton teknisyydessä ja sorminäppäryydellä brassailussa, vaan sävellysten edistyksellisyydessä: biiseissä oli paljon osia, teemoja, ideoiden kehittelyä eikä vain mahdollisimman paljon väkinäisiä tahtilajinvaihdoksia ja itsetarkoituksellisen vaikeita, sormiharjoituksia muistuttavia riffejä. Hyvänen aika, monissa parhaissa progebiiseissä ei ole kitaraa ollenkaan. Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku -levy on loistava esimerkki teemallisesta progelevystä, jossa taitaa yhdessä biisissä olla joku kitaraosuus, mutta muuten kokoonpano on rummut, basso, piano ja puhaltimia. Ja on niin progea että oksat pois.
 
Niin ja, puhaltimia kannattaa muutenkin kuunnella ja plokkailla sieltä omaan soittoonsa juttuja. Pelkkiä kitaristeja kuunnelleet kitaristit ovat yleensä aika tylsää kuultavaa.

Ei saatana. Suomenkielinen Wikipedia on aina ollut aika kotikutoinen viritelmä mutta tämä on jo kaiken huippu.
 
Mutta Fareri on kyllä oikeasti osallistunut M.netin sooloskabaan... ;)

Mutta Fareri on kyllä oikeasti osallistunut M.netin sooloskabaan... ;)
 
Tiedän ja muistankin, sivuutin vain tyrmistyksissäni koko aiheen.

Moneskohan skaba oli kyseessä? :D:D

Moneskohan skaba oli kyseessä? :D:D
 
En muista mutta mulla on suora linkki: http://nikopee.com/misc/fareri_solo.mp3

M!Xu mitä tarkoitat tuolla " Mutta kun perusjutut on hallussa, niin sitten,, " mitä ne sun perusjutut on ?
 
Toisen perusjutut on toiselle ihan käsittämätön mysteeri. Esimerkkinä toimii vaikkapa moodit.

Todettakoon vielä, että se sormiharjoitus-/lottohevi, jota valitettavan usein kitarapalstoilla "progena" kutsutaan (Dream Theaterit sun muut), on musiikillisesti vain kalpea varjo alkuperäisestä progesta...
 
Jos kuuntelisit enemmän kyseistä bändiä, et voisi väittää etteikö Dream Theaterilla olisi uskomattoman hienoja teoksia olemassa ilman, että ne kuulostaisivat sormiharjoituksilta. Tosin olen itsekin tätä nykyä menettänyt kiinnostustani kyseistä bändiä kohtaan. Juuri uusien levyjen myötä ovat mielestäni biisit huonontuneet ja touhu mennyt enemmän sinne "hiluvitkutinpilipali" -osastolle.
 
Asiaan. Ei tekniikkaharjoituksien soittaminen suoranaisesti haittaa tee, vaikka täällä eräät jaksavat siitä jatkuvasti jauhaakin. Jos niissä pitää järjen mukana ja kehittää samalla omia juttuja - esim. erilaisia fraaseja, lickejä, riffejä vain taivas rajana - voi niistä "sormiharjoituksista" saada paljonkin hyötyä omaan soittoonsa. Ne antavat työkaluja muiden juttujen soittamiseen. Ja ei, eivät "sormiharjoitukset" ole pelkästään "1-2-3-4" -sahauksia.
 
Voi vaikka opetella joitain sooloja tai muuten vain mielenkiintoisia juttuja biiseistä, joista tykkää. Tässäkin on syytä pitää kohtuus mukana. (Ei kannata välttämättä haukata liian isoa palaa kerralla.) Itsekritiikki ja oman soiton realistinen tarkkailu tässäkin korostuvat taas jälleen kerran.
Ei tässäkään ole mitään yhtä oikeaa tapaa, mutta ei tiettyjen tekniikoiden ja sormiharjoitusten läpikäyminen kenelläkään pahaa tee. Päinvastoin. Netti ja kirjastot ovat matskua pullollaan. Kohtuus kaikessa ja pitää tosiaan mielessä, että musiikkia tässä on tarkoitus soittaa pelkkien harjoitusten sijaan. Mutta kukin omalla tavallaan.

Täyttä timanttia koko artikkeli.

"Myös ns. "nintendosäröä" (paljon säröä, jonka vuoksi nopeasti soitettuna yksittäiset äänet kuulostavat Nintendo -pelikoneen piippauksilta) on haukuttu."
 
Toinen aika hyvä on tuo: "Hänellä on ollut vaikeuksia löytää samanlaisesta musiikista pitäviä ihmisiä ja hän soittaakin levyillä kaikki soittimet itse."