Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mitäs perkelettä? Atonementhan on Ghost Reveriesin paras raita. Tai ainakin jakaa ykkössijan Beneath the Miren kanssa.

Baying of the Houndsin alkupuolen hammondit on hemmetin siistit, siinä olisi oma suosikkibiisini, jos se olisi vähän lyhyempi. Meinaa loppua vääntö loppua kohden.

Baying of the Houndsin alkupuolen hammondit on hemmetin siistit, siinä olisi oma suosikkibiisini, jos se olisi vähän lyhyempi. Meinaa loppua vääntö loppua kohden.
 
Minun mielestäni "The Baying of the Hounds" on koko levyn ylivoimaisesti paras kappale, ja kohoaa kevyesti Opethin kirkkaimpaan kärkeen. "Ghost Reveries" muutoin on epätasainen, tällöin myös bändin post-"Morningrise"-diskografiassa keskiviivan alapuolella.

Nyt on kuunneltu levy pari kertaa läpi. Aika sekalaiset fiilikset. Vielä ei osaa oikein sanoa, että mitähän mieltä sitä olis. Aika Progeilua. Laulut on kyllä parasta Opethia ikinä.
 
Ja huh huh kun tuntuu Coilin ja Burdenin laulut syvällä kehossa. Rauhallisempi meininki kuulostaa melko raikkaalta.

Pakko sanoa, että mua pelotti ennakkoon todella paljon miten Lopezin pois jääminen vaikuttaisi levyyn, mutta huolet osoittautuivat ainakin niiltä osin täysin turhiksi. Axe hoitaa homman pirun hyvin myös levyllä. Pelotti lähinnä se, että miten rumpusovitukset tulisivat muuttumaan, kun ne ovat melko suurta osaa Opethin tuotannossa näytelleet.
 
Mukavasti tuo semmoista rankkuutta tuo Axen paukutus myös mukaan. Nostan hattua.

Edelleen tilanne on täällä suunnalla perin hämmentävä, kun Watershedista ei meinaa osata muodostaa täysipainoista mielipidettä millään. Vielä ei ole ehtinyt edes ajatella sitä, mihin albumi sijoittuu Opethin tuotannossa tyylinsä ja siitä pitämisen suhteen. Sen sijaan on tullut kahlattua tuota kokonaisuutena ja yksittäisinä kappaleina läpi jo sen verran monta kymmentä kertaa, että tietyt asiat alkavat vaikuttaa melko lopullisilta. Tylsästi sanottuna kuusi ensimmäistä kappaletta toimivat hyvin, todella hyvin tai erinomaisesti, kun taas kaksi viimeistä kappaletta eivät ole jättäneet vieläkään mieleen oikein muuta kuin rakenteellisia kuvioitaan. Paras yksittäinen kappale koko Watershedilla on toistaiseksi Heir Apparent, jota seuraavat perässä Burden ja Lotus Eater. Ehdottomasti kaikenlaista uutta on mukana ja jokainen kappale tuntuu päättyvän vähintäänkin hämärästi, minkä lisäksi tuo hieman uudistunut tunnelma ja kontrasti tuo virkeyttä ehdottomasti mukaan, mutta jotain sellaista joko sovituksille tai melodioille on tapahtunut, mikä saa tietyt osat ja kappaleet hanaamaan vastaan.
 
Sitä taas kerran luuli, että nyt viimein on niin karaistunut Opethin kuuntelija, että uuden albumin osaa arvottaa johonkin suuntaan nopeasti. Samaa luulin jo kahden tai kolmen edellisenkin kohdalla, mutta niin siinä on vain mennyt, että lopullisien mielipiteiden muodostumiseen tuntuu menevän albumi albumilta enemmän aikaa. Ja mikä parasta/pahinta, sellaista hienovaraista vaihtelua omissa mielipiteissä saattaa tapahtua edelleen jopa kuunteluide välillä kaikkien albumien kohdalla. Tarkoittaen siis 1-5 asteikolla sellaista puolen pojon heittoa suuntaan tai toiseen.
 
"Kattellaan..."

Tylsästi sanottuna kuusi ensimmäistä kappaletta toimivat hyvin, todella hyvin tai erinomaisesti, kun taas kaksi viimeistä kappaletta eivät ole jättäneet vieläkään mieleen oikein muuta kuin rakenteellisia kuvioitaan.
 
6 + 2? Onko sinulla painos, jolla on joku bonusbiisi?

On se kyllä jännä levy. Alkuun kuulosti tosi hajanaiselta ja "progressiiviselta" sanan negatiivisessa merkityksessä. Mutta nyt on se jokin punainen lanka löytynyt levyltä ja kaikki biisit alkaa loksahtaan paikoilleen. Jänniä ja hyvin erilaisia biisejä.
 
Voisi vaikka erotella vähän biisejä ja niiden tunnelmia. Ken ei halua spoilaantua biiseistä, älköön lukeko eteenpäin!
 
Coil: Hieman epäopethmaisesti lähes akustinen alku levylle. Naislaulajaa olisi kuullut mielellään uudestaankin levyn aikana, hieno ääni!
 
Heir Apparent: Tiukkaa mättöä ja erittäin maukas slide-kitarasoolo! Kuulostaa kuitenkin hieman sekavalta omaan korvaan (liikaa "perusdeathmetal" mättöä? :S)
 
The Lotus Eater: Kiva yhdistelmä: blästbeat + puhtaat laulut. Ja tietty jo legendaariseksi muotoutunut humppafunk-kohta :D Hyvät kosketinsoitinsaundit. Ihme loppu, tulee mieleen joku hämärä taverna(?)
 
Burden: Ehkä parasta laulua jota olen kuullut Opethin levyillä. Loppu onkin jotain ihmeellistä taas, liekö kitara/kitaristi murtunut "taakan" alla :D ?
 
Porcelain Heart: Hyvät mättökohdat. Ei oikeen mitään koukkua, tasaisin biisi levyllä(ehkä myös vähän tylsä).
 
Hessian Peel: Joka biisissä tuntuu olevan jotain kummaa, tässä on takaperoista laulua, jotain synkkiä viestejä. Burden lisäksi toinen laulu, jossa Åkerfeldtin ääni saa aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä.
 
Hex Omega: Ehkä lempibiisini levyllä, itämaisesta tunnelmasta tulee mieleen ihan Diablo kakkosen toinen Act :D
 
Uudet kosketin- ja etenkin puupuhallinsoundit kuulostaa omaan korvaan todella hyvältä ja muutenkin koskettimia käytetään monipuolisemmin (iso plus). Mättöpuoli taas on mennyt raskaammaksi osin, ihan ei tuommoinen blastbeat+örinä nappaa, mutta eipä häiritsekkään muun mahtavuuden seassa. Mielenkiintoiseen suuntaan menossa Opeth, kunhan ei liian random sillisalaattisekoiluprogeiluksi mene.
 
(Ehkä vähän fanilasit päässä tehty arvio, mutta minkäs teet kun levystä nauttii sitä kuunnellessaan :)

6 + 2? Onko sinulla painos, jolla on joku bonusbiisi?
 
On. Sen bonus-biisin nimi on: Vittukusekotinbiisienmäärän

On. Sen bonus-biisin nimi on: Vittukusekotinbiisienmäärän
 
Jes. Mitenkähän nuo neljä bonusta nyt tulevat jakautumaan eri painoksilla, onko jollakulla varmaa tietoa? Vähän erilaisia biisilistoja näkyy ympäri nettiä.

Jes. Mitenkähän nuo neljä bonusta nyt tulevat jakautumaan eri painoksilla, onko jollakulla varmaa tietoa? Vähän erilaisia biisilistoja näkyy ympäri nettiä.
 
Roadrunner kun on kyseessä niin jokainen biisihän löytyy erilliseltä Watershedin julkaisulta, joista jokainen julkaistaan puolen vuoden välein. Sitten löytyy kadonneita studiosessiobiisejä ja taas alkaa ruljanssi.

Jes. Mitenkähän nuo neljä bonusta nyt tulevat jakautumaan eri painoksilla, onko jollakulla varmaa tietoa? Vähän erilaisia biisilistoja näkyy ympäri nettiä.
 
Roadrunner keksii kyllä keinot rahastaa. Tulee kuitenkin neljä erilaista painosta, jokaisella yksi bonusbiisi. Joo ei ole varmaa tietoa, mutta jotenkin näin se kuitenkin menee.
 
E: Blabbermouth/Wikipedia tietää kertoa seuraavaa: "The collector's edition 2-disc CD/DVD set includes three bonus tracks "Bridge Of Sighs" from ROBIN TROWER's 1974 album of the same title, "Den Ständiga Resan" (sung in Swedish) by Marie Fredriksson as well as the classic ALICE IN CHAINS song "Would?""
 
Eli kaikki coverit on lyöty vissiin sitten collector's editionin bonareiksi, mutta miten kävi Derelict Herdsin?

Eli kaikki coverit on lyöty vissiin sitten collector's editionin bonareiksi, mutta miten kävi Derelict Herdsin?
 
No niinpä. Amazonin mielestä taas Would? on se joka jää spessulta pois: http://www.amazon.co.uk/Watershed-Special-Opeth/dp/B0015435Q6 . Ehkä joku niistä on vinyylillä? No, kaipa se selviää kun superhypermegaspesiaalijööti laivautuu kesäkuussa yli Atlantin. Varmaa on että sen jälkeen en enää muita versioita hanki!

Hex Omega: Ehkä lempibiisini levyllä, itämaisesta tunnelmasta tulee mieleen ihan Diablo kakkosen toinen Act :D
 
Kah, joku muukin huomasi tuon hämärän mystisen Diablo II tunnelmoinnin :)

Jos se öökkefeltti on pelannu kyseistä loistavaa peliä... :)

Hex Omega: Ehkä lempibiisini levyllä, itämaisesta tunnelmasta tulee mieleen ihan Diablo kakkosen toinen Act :D
 
Ui samperi! Tämän on pakko olla aivan yksiselitteisesti Parhautta, sillä onhan Diablo II sentään hyvin pitkälti universumin paras videopeli.

Ui samperi! Tämän on pakko olla aivan yksiselitteisesti Parhautta, sillä onhan Diablo II sentään hyvin pitkälti universumin paras videopeli.
 
Totta! Diablo III:n soundtrackin voisikin sitten Opethin pojat hoitaa vaikka kokonaan :D
 
Sais tulla kyllä kaikki bonusbiisit tohon spessuversiolle. Alice in Chain olis aika mielenkiintosta kuula Åkken tulkintana.

Alice in Chain olis aika mielenkiintosta kuula Åkken tulkintana.
 
Toivottavasti vetää biisin keksihirviövokaaleilla. :)

Ovatko nämä hemmot muuten joitakin fuusiokylän jazzpellejä? :) Sen verran tasokkaan kuuloista harmoniaa ja soinnutusta biiseistä löytyy.