 paji26.04.2008 23:27:58 | |
|---|---|
Mulla on käynyt päin vastoin kuin ketjun aloittajalla, ensin kuuntelin todella paljon räppiä jonka jälkeen kiinnostuin enemmän metallista. Nykyään on siirrytty funkkiin, jazziin ja progeen. Konemusiikkia olen myös kuunnellut paljon, ja siinäkin on tyyli vaihdellut. Konepuolelta jungle, minimal ja dubstep iskee tällä hetkellä eniten. Itellä toi musiikkimaun muuttuminen tarkottaa vaan sitä, että löydän lisää genrejä koko ajan. Vanhat jäävät sinne taustalle, saavat vähemmän soittoaikaa ja antavat tilaa uusille tyyleille. | |
 komposti28.04.2008 18:42:39 (muokattu 28.04.2008 18:44:08) | |
Vaikka metalli onkin ollut yläasteelta saakka se omin musiikkigenre, niin kyllä on ollut alusta saakka kehitystä havaittavissa musiikkimaussa monipuolisempaan päin. Ennen tietyn herkän iän pitääkuunnellasitämitäkaveritkin -Limp Bizkitejä ja Linkin Parkeja kuuntelin satunnaisesti siskon levyhyllystä muunmuassa Ultra Brata, Red Hot Chili Peppersiä ja Cypress Hilliä. Yläasteelta alkaneen ja pari vuotta kestäneen metallipuritaanivaiheen jälkeen rupesin tutustumaan siskon levyhyllyyn uudestaan ja sieltähän löytyi Bob Marleyta ja muutakin reggaeta. Siitä alkoi semivaikea identiteettikriisi kun soitin metallibändissä, mutta luulin reggaen syrjäyttäneen lopullisesti metallin omana genrenäni. Ei pojan päähän mahtunut ajatus, että saisi tykätä samaan aikaan molemmista. Onneksi se kriisi meni ohi nopeasti ja ehkä olen jo tajunnut, että poika saa tykätä monenlaisesta musiikista. Näinä kevään ensiviikkoina on täällä soinut jazz ja deathmetal, mutta kesän reggae/ska -kausi kolkuttelee jo selvästi ovella. Metallin osalta on koko ajan maku laajentunut rankempaan päin niinkun kai tapana on. Monenmoinen metalli on edelleen se musiikki, mikä useimmiten soi. Kai nämä aivot vaan virittäytyivät niihin tunnelmiin silloin herkimmässä rippikouluiässä. muikkuja, perkele! | |
 M!Xu02.05.2008 23:09:03 | |
Nykymetalli on jostain syystä alkanut puuduttamaan aika rankasti. Hyvin monet tämän päivän metallibändit kuulostaa aivan sikamaiselta tuubalta, mielenkiinnottomalta ja epäomaperäiseltä sonnalta. Niin monet bändit ovat niin samasta puusta veistettyjä ja tylsiä, ettei nykyään tule metallipuolelta kuunneltua kuin hiukan undergroundimpaa ja omaperäisempää. Eikä välttämättä edes mitään uusia; vanhat norskibläkkiksen valiot putoavat oikein hyvin, esim. Ulver ja Mayhem. Jazz on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. En voi sanoa olevani mikään monipuolinen jatsin kuluttaja; lähinnä olen kuunnellut iänikuista Zappan Hot Rattsia, sekä jotain Djangon ja Pat Methenyn tyylistä kitaravetoisempaa menoa. Tämä puoli kiinnostaisi kovasti, mutta joko nämä artistit, joihin satunnaisesti tutustun, kuulostavat tylsiltä ja liian tavanomaisilta tai menevät kummallisuuksiin. Saksofoni soittimena kiinnostaa erityisesti, mutten ole siitäkään löytänyt mieleistä kuunneltavaa. Pääongelma on siinä, etten ole löytänyt mielenkiinotoisia artisteja, enkä oikein tiedä mistä etsiä. Kauan sitten tuli lainattua kirjastosta Creamin Disraeli Gears, joka jymäytti oikein mojovasti. Tykkään paljon. Joku klassinen toimii hyvin, esimerkiksi Chopin, Beethoven ja Vivaldi. Aika perinteistä, mutta tosi kivaa kuunneltavaa kun esimerkiksi piirtää tai maalaa jotakin. Voi vain ihailla ko. herrojen sävellystaitoja ja monipuolisuutta, vaikka klassinen genrenä on mielestäni aika kaavamaista ja standardisoitua. Haluaisin tutustua johonkin hyvään ja helvetillisen groovaavaan funkiin, souliin tai johonkin sen tyyliseen. Näitä yhtyeitä on paljon vaikeampi löytää kuin esim. jotain metallibändejä; funk-yhtyeillä kun harvemmin on videoita Tubessa tai omia Myspace-sivustoja. Täältä m.netistä olen jotain yrittänyt etsiä, mutta jostain syystä ei ole napannut nämä harvat linkit, joihin olen aikaani käyttänyt. Jälleen on ongelmana, etten tiedä mistä etsiä. Itseäni alkaa kummasti ahdistaa nämä tarinoinnit kaiken maailman "kausista" ja "villityksistä". Minä kuuntelen aika hyvin monia tyylilajeja. Luultavasti tähän liittyy se, että olen tällä hetkellä juuri siinä iässä, jossa monet ovat hurahtaneet metalliin tai ovat kuunnelleet sitä "ainoana oikeana" genrenä... En tiedä, en vain pidä tuollaisesta kausi- tai villitysajattelusta. Onhan tuo musiikkimaku heilahdellut aika paljon itsellänikin. Joskus ala-asteella tuli kuunneltua paljon suomalaista räppiä, mutta siihen kyllästyi kun mikään ei oikein ollut toistaan parempi ja se perseenkeikutus-räp alkoi vain vituttamaan. Avaimen Punainen tiili -albumin sanat osasin joskus ulkoa, mysö Fintelligenssin ekojen levyjen lyriikat... Äh, turhaa rölöä. Ei minulla ole mitään sanottavaa. Take the Kama Sutra. How many people died from the Kama Sutra as opposed to the bible. Who wins?
-Frank Zappa | |
 sub zero02.05.2008 23:44:55 | |
Saksofoni soittimena kiinnostaa erityisesti, mutten ole siitäkään löytänyt mieleistä kuunneltavaa. Pääongelma on siinä, etten ole löytänyt mielenkiinotoisia artisteja, enkä oikein tiedä mistä etsiä. No rauhassa kun testailee ja palailee aina jonkin ajan päästä niihin, mitä on kokeillut niin voi löytyä. Jos Django ja Metheny on toiminut niin miksei löytyisi vielä paljon lisää kuunneltavaa... Fuusiopuoli saattaa upota paremmin kuin akustinen jazz, jos on tottunu populaarimusiikkia kuuntelemaan. Kauan sitten tuli lainattua kirjastosta Creamin Disraeli Gears, joka jymäytti oikein mojovasti. Tykkään paljon. Tuo kolahti muhunkin aikanaan erittäin hyvin. Tuosta voi yrittää laajentaa blues-rockiin (john mayall, johnny winter, s.r. vaughan, fabulous thunderbirds (1979-1982), varhainen z.z.top jne.), jos et ole vielä kokeillut ja varmaan muuta 1960-luvun psyke-rockia (hendrix, jefferson airplane, doors, 1960-luvun pink floyd jne.) olet jo kokeillukin... Joku klassinen toimii hyvin, esimerkiksi Chopin, Beethoven ja Vivaldi. Aika perinteistä, mutta tosi kivaa kuunneltavaa kun esimerkiksi piirtää tai maalaa jotakin. Voi vain ihailla ko. herrojen sävellystaitoja ja monipuolisuutta, vaikka klassinen genrenä on mielestäni aika kaavamaista ja standardisoitua. No kannattais varmaan kokeilla myöhäisromantiikkaa (Mahler, Bruckner, Richard Strauss, Liszt, Wagner jne.) tai jotain helppoa modernia (Prokofiev, Shostakovits), niin tulee heti paljon yllättävämpää musiikkia. funk-yhtyeillä kun harvemmin on videoita Tubessa tai omia Myspace-sivustoja. Täältä m.netistä olen jotain yrittänyt etsiä, mutta jostain syystä ei ole napannut nämä harvat linkit, joihin olen aikaani käyttänyt. Jälleen on ongelmana, etten tiedä mistä etsiä. No helpostihan netistä löytyy tietoja, että mitkä on jonkun genren tunnetuimpia artisteja (jo wikipediasta saa genrejen tunnetuimmat nimet). Niiltä voi lainata arvostetuimpia levyjä ja ripata kovolle, sitten niitä voi aina välillä kuunnella. Ei kai nyt usein uuden tyyppinen musiikki ihan heti kolahda (vaikka niinkin voi kyllä käydä). Soulin puolella tavallinen vokaali-soul ei kyllä ole usein kovin groovea tavoittelevaa musaa, sen sijaan instrumentaali-soul ja jotkut fuusiolevyt (jazz-funk) voi enemmän edustaa sitä mitä olet hakemassa. huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale | |
 Kikolaa03.05.2008 00:04:06 | |
Jazz on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. En voi sanoa olevani mikään monipuolinen jatsin kuluttaja; lähinnä olen kuunnellut iänikuista Zappan Hot Rattsia, sekä jotain Djangon ja Pat Methenyn tyylistä kitaravetoisempaa menoa. Tämä puoli kiinnostaisi kovasti, mutta joko nämä artistit, joihin satunnaisesti tutustun, kuulostavat tylsiltä ja liian tavanomaisilta tai menevät kummallisuuksiin. Saksofoni soittimena kiinnostaa erityisesti, mutten ole siitäkään löytänyt mieleistä kuunneltavaa. Pääongelma on siinä, etten ole löytänyt mielenkiinotoisia artisteja, enkä oikein tiedä mistä etsiä. Haluaisin tutustua johonkin hyvään ja helvetillisen groovaavaan funkiin, souliin tai johonkin sen tyyliseen. Näitä yhtyeitä on paljon vaikeampi löytää kuin esim. jotain metallibändejä; funk-yhtyeillä kun harvemmin on videoita Tubessa tai omia Myspace-sivustoja. Täältä m.netistä olen jotain yrittänyt etsiä, mutta jostain syystä ei ole napannut nämä harvat linkit, joihin olen aikaani käyttänyt. Jälleen on ongelmana, etten tiedä mistä etsiä. Saksofonipuolelta itse diggaan Maceo Parkerista ja Fela Kutista. Maceo soittaa siis tuota funkkia mistä puhuit, ja Fela Kuti oikeastaan afrobeattia, joka on sekoitus jazzia, afrikkalaista etnomusiikkia ja muuta länsimaisia vaikutteita. Fela soitti 70-80 hengen bändissä ja taitaa myös muiden soittimien soiton. One O'Clock Jump | |
| ANtTIKRISTUS 03.05.2008 08:27:42 | |
Nykymetalli on jostain syystä alkanut puuduttamaan aika rankasti. Hyvin monet tämän päivän metallibändit kuulostaa aivan sikamaiselta tuubalta, mielenkiinnottomalta ja epäomaperäiseltä sonnalta. Niin monet bändit ovat niin samasta puusta veistettyjä ja tylsiä, ettei nykyään tule metallipuolelta kuunneltua kuin hiukan undergroundimpaa ja omaperäisempää. Eikä välttämättä edes mitään uusia; vanhat norskibläkkiksen valiot putoavat oikein hyvin, esim. Ulver ja Mayhem. Tää pätee nykyään ihan joka genreen, ei vain metalliin. Aina saa kaivella, mut onhan se osa tätä juttua meikästä. | |
 Räbbänä08.05.2008 19:17:31 | |
Kyllähän se musiikkimaku on jonkin verran muuttunut, mutta ehkä yksinkertaisin syy on pienimuotoinen puutuminen nykyiseen musiikkitarjontaan. Ennen pystyi päivittäin kuuntelemaan useita tunteja musiikkia putkeen, joka oli sangen metallipainotteista, oikeastaan pelkkää metallia. Nykyään kun lyön jonkin hevilätyn soittimeen, alkaa haukottelu jo jossain 15min paikkeilla. Ei vain oikein jaksa innostaa. Nykyään pyrkinyt musiikkimakkua laajentaman eri suuntiin ja kokeellisempaan. Nyt ehkä eniten innostaa erilaiset musiikin sekasikiöt, kuten vaikkapa hieman huonona esimerkkinä Faith No More. Vaikka hieman alkanut jo kyseiseenkin bändiin kyllästymään, ehkä liian tehokkaan kuuntelun vuoksi. Kaikkiaan nykyään tulee aika paljon kuunneltua hieman kevyempää, esim. Musea ja japanilaista poppia, sekä aivan jonkin verran raskaampaakin kuten Dir En Greytä. Erityisesti nyt pyrkinyt etsimään hieman jopa nu-metalin suuntaan olevia bändejä. Enkä tarkoita ihan mitään Linkin parkkeja ja Limp Bizkit sun muita. Yrh! Ehkä enemmän olisi hakusessa bändejä, jotka osaavat yhdistellä kyseisen genren joitain elementtejä. Konemusiikin vaikutteet, hiphop ja sun muuta hassu ja erikoista. | |
 brn2sk817.05.2008 21:04:34 | |
Nah, monet alottelevat muusikot alottaa metallista monista syistä... Metalli ei oo niin vaativaa musikaalisesti, siinä on munaa soundimaailmassa enemmän ku monissa muissa jutuissa ja säröt, instrumenttien käytöt ja solistien ääniskaalat on mahtiponttisia, agressiivisia ja tehokkaan kuulosia. Ne ominaisuudet vetoo moniin enemmän kuin kauniit melodiat tai kekseliäisyys musiikillisesti. Sit jotkut jää metalliin, löytää siitä omat houkutuksensa ja muu musa on paskaa, sit on niitä jotka laajentaa kuunteluskaalaansa ja kuuntelee kaikkee eikä mikään musa oo paskaa :) Ne on rentoja jotka kuuntelee kaikkee, oikeesti kaikkee. Ja jotka löytää biiseistä omat juttunsa.. Ei voi kuunnella muuta musaa ku sitä mistä tulee itelle hyvä fiilis, sit ku ite soittelee jotain ni se heijastaa sitä mitä ite kuuntelee ja sillee... Siks ne jotka kuuntelee kaikkee musaa, myös soittaa sairaan hyvää musaa itekkin monesti, koska niillä on vähän harjaantuneempi sävelkorva ja sointutaju. Ite kans alottelin metallista ku olin nii hevihevi, sit vaa en jaksanu sitä ainaista sirinäsäröö reenikämpällä joten laajensin musankuunteluani ja nykysin on rentoo soittaa sitä mikä tuntuu hyvältä.. Joskus on sellasia päiviä et ainoo mikä maistuu on särö, oikein maukas palliotedemppailu skitalla, mut välillä on sellasii päivii että soittelen ykskelasilla vaa reggaee ja meen suihkuun laulaan (kitara mukana)... Whatever makes you happy man, whatever makes you happy :) Cry Baby and ask me WHY WHY | |
| Koffing 29.05.2008 21:57:18 | |
Miulla kiinnostus musiikin kuunteluun lähti orkesterista nimeltä Blink182. Sitten tutuistuin muihin collegerock bändeihin Sum41, Boxcar racer, +44. Tätä kesti jopa kaksi vuotta. Sitten tuli se metallikausi eli Metallica, Stam1na, Mokoma, Finntroll tätäkin kesti pari vuotta ja kuuntelenpa Mokomaa silloin tällöin vieläkin. Välillä oli tietysti vielä Queen kausi. Nyt sitten reggaei kausi. Marleyta, Matisyahuta, Paprika korpsia, kaikkea mitä vaan löytää. Musiikkimaku kehittyy siinä missä vaikka makuaisti. Onhan sitä välillä hauska syödä samoja Muumikeksejä, mitä veteli pikkuskidinä. | |
| 825107 30.05.2008 13:31:43 (muokattu 06.06.2008 14:14:37) | |
Tuleehan sitä itekkin kuunneltua vähän kaikenlaista musiikkia, mutta kyllä se hevi ja rokki on silti loppujen lopuks se itelle mieluisin musiikkityyli. | |
 Jop105.06.2008 00:46:12 | |
Noin pari vuotta sitten lähes kaikki musiikki mitä kuuntelin oli metallia. Melkein kaikki musiikki mitä minulla oli, oli metallia. Sitä jaksoi silloin kuunnella vaikka kuinka ja paljon, eikä tullut edes mieleen, että voisi vaihtaa johonkin leppoisempaan musiikkiin. Mutta nyt, pari vuotta myöhemmin on metallin osuus jäänyt todella vähälle ja sen eteen ovat kiilannet genret kuten Hip Hop, Rap, Funk jne.. Metallia tulee kuunneltua aina satunnaisesti, mutta suurin osa kuuntelemastani musiikista on jokin noista genreistä. ... Edit: Toki olen yhtä avoin kaikenlaista musiikkia kohtaan kuin ennenkin, mutta painotus on nyt enemmän räpin ja Hip Hopin puolella:) Veit jalat suustani. Tosin nyt on alkanut taas kääntymään rokimpaan suuntaan. Lähinnä jotain The Soundsia ja Misfitsiä alkanut kuunnella. Viisitoista peikkoa arkulla vainaan
Huh hah hei ja rommia pullo | |
 fidZi08.06.2008 00:38:52 (muokattu 08.06.2008 00:43:29) | |
Tällä hetkellä painotus on elektronisessa musiikissa (aina taidekoulu-elektro-punkista ambientiin, houseen ja IDM:ään), hiphopissa (erityisesti suomalaisessa, lyriikoiden kuitenkin ollessa tärkeässä osassa), jazzissa (nu-jazz sekä esim 50-luvun modaalinen jazz) ja myöhemmässä taidemusiikissa eli "klassisessa" 1850-luvulta eteenpäin. Juuri tänään mm. kävin Basso-festivaalia kuuntelemassa juuri artistien takia ja kesän odotetuimmat festivaalit ovat Ilosaari, Ruisrockin sunnuntaipäivä, Pori Jazz ja Flow. Vielä kolme vuotta sitten kuuntelukohteena oli lähes yksinomaan 70-luvun proge, uusproge, progemetalli, metalli ja 80-90-luvun rock. Toisaalta, olinhan tällöin 17. Metallipäämenneisyyden huomaa yhä siitä, että omaan suuren kiinnostuksen ja kuriositeetin ääriääneen, mm. noiseen, muutamaan blackmetalbändiin, grindcoreen, tekniseen deathmetaliin, neofolkiin, sludgeen, post-metalliin ja kaikenlaiseen avantgardeen tyyliin John Zorn ja Fantômas. Méfiez-vous, demoiselles! | |
 hyrski09.06.2008 21:14:08 | |
Itsekin olen kokenut musiikkimaun muutoksia viime vuosina.. itse asiassa kovimmat muutokset koin kesällä kun aloin rockin, progen ja bluesin ohella kuuntelee hiphoppia(Asaa, Don Johnson Big Bandia..), psykedeellistä musiikkia(psykerokkia, psytrancea, mihin proge minut vähitellen johdatti), reggaeta ja muuta. Nyt uutena tulokkaana Opethin raskas proge. Pari vuotta sitten en itsekkään ois voinu kuvitella että tällästä kuuntelisin. Nykyään toki kuuntelen samalla niitä vanhoja bändejä ja artisteja mitä ennenkin.. Aina maistuu | |
 naitomae16.06.2008 01:28:59 (muokattu 16.06.2008 02:20:54) | |
Mulla taitaa olla tää muutos vielä vähän alkutaipaleilla, mutta kyllä tota kevyempää matskua on eksyny tonne playlistille aika hyvin. En oo tutustunu funkkiin/souliin/jazziin jne vielä Jamie Cullumia, Patricia Kaasia ja Jamiroquaita kummemmin, mutta kiinnostus kyllä kasvaa mitä enemmän kuulee. Yleensä uppoo tällanen post-hardcore/metalcore/hardrock-setti, mutta viimeaikoina jäänyt kyllä huomattavasti vähemmälle... Kiitos kahden Jammyquai-levyn jotka ostin ja johon koukutuin niin täydellisesti kun vaan voi. Toiveissa olis löytää lisää samantyylisiä artisteja/bändejä ja päästä mukaan groovemman musan ihmeellisen maailmaan. Edit: Lee Ritenour iskee. problemos ?) | |
 Bald Anus20.06.2008 04:43:21 | |
Miksei tämä muuten ole yleisessä keskustelussa? Samapa tuo. Asiaan siis, näyttää pahasti siltä, että uppoan yhä syvemmälle ja syvemmälle progen syövereihin, paluuta ei ole. Silti blues on parasta, aina. Paskalla on tekijänsä | |
| og ikonen 09.07.2008 00:07:55 | |
Kun musiikkimaku muuttuu oman identiteetin löytäneellä ihmisellä, se ei voi olla muuta kuin mieltä avartava ja henkisesti kasvattava asia. Valtaväestön musiikilliset mieltymyksethän eivät pääpiirteissään ole koskaan olleet liitoksissa itse musiikkiin, vaan trendeihin ja sosiaaliseen hyväksyntään (lue: suppeakatseiset nurkkaan ahdistetut ihmiset). Kun musiikkimaku kuitenkin muuttuu sillä vapauttavalla henkilökohtaisella tasolla, kuten itselläni tapahtui lukioaikoina, niin se avaa yllättävän paljon ovia niin musiikillisesti kuin myös jokapäiväisessä kanssakäymisessä erilaisten ihmistyyppien keskuudessa. Genrerajat on aina ollu ja tulee olemaan iso kompastuskivi musiikillisessa kehityksessä, jos ei edes halua löytää mitään hyvää muissa tyyleissä kuin joihin on pidättäytynyt. Musiikki on maailmanlaajuinen kieli ja erittäin toimiva sellainen ja musiikkimaun KUULUU muuttua, jotta kehitystä tapahtuisi. Jos tapaan kapakassa 40-vuotiaan ns. hevarin jonka mielestä kaikki muu musiikki kuin raskas musiikki on paskaa, huomaan yleensä nopeasti tämän yksilön muissakin mieltymysten osa-alueissa suurta rajoittautuneisuutta ja ennakkoluuloja. Olen kahlannut jo 18-vuotta eri genrejä läpi fanittaen Panterasta ja Sepulturasta Sadeen, RHCP:stä ja Primuksesta Giant Robottiin ja Dillinger Escape Planista Miles Davisiin, enkä ole kokenut vielä oleelliseksi jättää mitään tiettyä genreä pimentoon vain sen vuoksi että olisin joskus päättänyt vain olla pitämättä siitä. Mahdollisuus täytyy antaa ja OLLA AVOIN löytääkseen oikeasti ne jutut joista pitää. | |
| kondensaattori 10.07.2008 11:20:12 | |
Mitäs jos hevi ihan oikeasti kuulostaa paskalta, vaikka sitä aiemmin on diggaillut? Itelle kävi näin. Olen yrittänyt nayttia, mutta ei vaan onnistu. Fiksuna poikana kuitenkin teeskentelen ymmärtäväni, että joku muu voi pitää hevistä. | |
 BobHope11.07.2008 18:51:08 | |
Mä kuuntelin eka en-mitään, sitten yläasteelle mennessä pääasiassa räppiä. Lukioon tullessa lainasin levyllisen Deep Purplea ja sitten se oli menoa... 70's heavy -> metalli -> progemetalli -> proge -> jazz yms... Toki kuuntelen vieläkin niin räppiä, heviä kuin jazziakin. Ja soitan niin humppaa kuin driimtiitteriäkin... (en kai mä oo jo kirjottanu tähän threadiin..?) Modus tollens silloin tällöin. | |
 SVIN14.07.2008 11:30:19 | |
Hahhaa, minun musiikkimakuni on vuosien varrella mennyt suunnilleen näin ala-asteikäisenä purkkapoppia -> kevyt rock -> hiphop -> soul + funk nykyään. | |
 L.Ruoska02.08.2008 22:59:16 | |
Oletteko te käyneet joskus läpi samankaltaista muutosta musiikkimaussanne? Jeps, joskus 6-7 vuotta sitten olin puhtaasti punkrock/mättömies. Kaikki muu tuntui raiskaukselta ja pyhäinhäväistykseltä. Viimeisen parin kolmen vuoden aikana on kuitenkin musamaku siirtynyt pääasiallisesti tuonne reggaen, jazzin ja chillin puolelle niin paljon että ainoa raskaampi musiikki mitä kuuntelen on ikisuosikki Helmet (joka nyt on rockiksi aika jazzia muutenkin). Portin taisi avata GrooveFM ja se Palefacen iltapäiväohjelma ja lauantaiden jazz-aamiainen. Sitä kautta innostuin mulle aiemmin täysin vieraasta Matisyahusta ja Paul Ankan Rock Swings-coverilevystä, Jukka Pojan jutuista jne. Näistä uusista tuttavuuksista sitten laajensin jazzin puolelle, Miles Davis ja sitä rataa. Easy as fhtagn! | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)