Yleistä keskustelua musiikista ›

En nyt sekoita tähän mitään sisäistä varmuutta, että ei mene teillä yli.
 
Tämä kaikissa uskonnoissa pätevä "sisäinen varmuus" on juuri yksi hyvä syy, minkä takia maailma on pitkälti siinä määrin paska paikka kuin on. Kun ristiriitoja osoitetaan kuitenkin selkeästi, eikö terveen ihmisen mielenkiinnon, kriittisyyden ja tiedonjanon pitäisi herätä?

Eräs ystäväni, joka oli kovasti kristinuskoa vastaan tuli uskoon ilman mitään tietopohjaa. Ei sitä aina tarvita.
 
Ei sitä tarvita koskaan. Usko on uskoa, eikä se perustu tietoon, vaan - juurikin - uskoon.

En (ainakaan kolmenkymmenen viime sivun aikana) ole vielä törmännyt tähän kysymykseen, mutta heitetään se nyt ilmoille: Miksi valtiossa, jossa on uskonnonvapaus, harjoitetaan tunnustuksellista uskonnonopetusta?
 
Vastaus ei ole se, että saahan sitä valita elämänkatsomustieteenkin. Alaikäisten aivopesu jonkin aatteen edustajiksi on epäeettistä. Eikö pitäisi antaa mahdollisimman paljon tietoa eri maailmankatsomuksista ja antaa ihmisen itse valita, kunhan tulee siihen ikään, että osaa omien havaintojensa ja kokemustensa perusteella tehdä itse omat ratkaisunsa?
 
Ehkäpä kyse on enemmänkin raamatun varjolla tapahtuvasta moraaliopetuksesta, eikä niinkään uskontoon aivopesusta, vaikka on siinä varmasti ripaus sitä perinteistä käännyttämistäkin.
 
Asiallisia vastauksia kristityiltä, kiitos.
 
Anteeksi kun vastasin, vaikka en ole kristitty ja kirkkoon kuulumaton agnostikko/pakana/ateisti/hippi/hindu/saatananpalvoja ja mitä kaikkea nimityksiä minusta onkaan käytetty.
 
Toinen kysymys: miksi ev.lut. kirkko siunaa sotaan lähteviä sotilaita? Eikö miekat pitänyt takoa auroiksi? Kääntää toinen poski? Kohdella toisia niin kuin itseänsä toivoisi kohdeltavan? Rakastaa Jumalaa joka sanoi "älä tapa" yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään?
 
Uskon että tähän saat vastaukseksi sen vakiomantran: "Ihminen siunaa ja ihminen on erehtyväinen. Kristinusko tai usko ylipäätänsä ei kehoita tappamaan eikä lähetä meistä ketään sotaan." No tottahan se... sama kuin sanoisi että aseet eivät tapa, eivätkä luoditkaan, vaan ihmiset!
 
Usko ja uskonto, nuo kaksi eri asiaa mutta kuitenkin jotenkin niin sama asia, ovat aina tulleet levitetyksi miekalla. Samoin ihmisiä on väkisin kastettu ja riisuttu entisistä uskomuksistaan ja kulttuureista. En pidä kristinuskossa siitä monoteismin riemukulusta ja lähetystyöstä, jolla pyritään tuhoamaan kaikki vanhat uskomukset ja tarjota tilalle länsimaista höpöhöpö-säksätystä. Asioista voi toki kertoa "vääräuskoisille", mutta liian monessa kehitysmaassa olen nähnyt kyseisen touhun pakotteena ja riistona. Se on väärin se, sitä en hyväksy vaikka olisi kuinka jalot aatteet taustalla.

Onhan se totta että kummatkin ei voi olla oikeassa. Sitä varten usko onkin uskoa, että pitäisi uskoa. En nyt sekoita tähän mitään sisäistä varmuutta, että ei mene teillä yli.
 
Tällaisessa ajatusmallissa on perustavaa laatua oleva virhe. On myös mahdollista, että kummatkin ovat väärässä, tai että kummatkin ovat oikeassa.
 
Allekirjoittaisin vain tuon islam-kohdan.
 
Miksi? Onko muslimit, hindut, buddhalaiset ja muut väärässä, siksi että sinä olet kristitty? Kykenetkö tarkastelemaan asioita omaa napaa kauemmaksi?

Tällaisessa ajatusmallissa on perustavaa laatua oleva virhe. On myös mahdollista, että kummatkin ovat väärässä, tai että kummatkin ovat oikeassa.
 
Onhan se mahdollista.
 
Miksi? Onko muslimit, hindut, buddhalaiset ja muut väärässä, siksi että sinä olet kristitty? Kykenetkö tarkastelemaan asioita omaa napaa kauemmaksi?
 
Kykenen. Pitäisi varmaan lisätä jokaiseen kohtaan että "omasta mielestäni". Huoh.

Ihmettelen tätä "vaadimme vastauksia"-menetelmää. Olette koko ketjun aikana heittäneet meitä ihan tavallisia ihmisiä kysymyksillä, joiden vastauksiin emme aina ole edes osallisia (Miksi kirkko sitä ja tätä...) tai emme vain ole yksinkertaisesti kykeneviä vastaamaan mieleisillänne vastauksilla.
 
Minkähän laista olisi keskustelu tästä asiasta jos mitään kysymyksiä ei saisi esittää? Tarkoitus on vain haastaa kyseenalaistamaan ja ajattelemaan kaiken sen kiihkomielisen paasaamisen keskeltä.
 
Onhan se totta että kummatkin ei voi olla oikeassa. Sitä varten usko onkin uskoa, että pitäisi uskoa. En nyt sekoita tähän mitään sisäistä varmuutta, että ei mene teillä yli.
 
Kysymys kuuluukin onko järkevää uskoa asiaan joka on ristiriidassa itsensä ja kaiken muunkin kanssa ja vaatii nimenomaan sitä irrationaalista uskoa tosiasioista piittaamatta? Ihmisen saa kyllä uskomaan mihin tahansa kun sitä lapsena tarpeeksi kaaliin takoo. Sitä sanotaan aivopesuksi tai manipuloinniksi ja siitä tulee se sisäinen varmuus joka saa hylkäämään reaalimaailman. Tietysti tämä vaati myös tietyn tyyppisen geneettisen alttiuden sille että pystyy olemaan kyseenalaistamatta ja ajattelematta. Kaikki ei pysty.
 
Ihmettelen että eikö siinä tosiaankaan ole kristittyjen mielestä mitään ristiriitaa että joku toinen jossain päin maailmaan omaa täysin toisenlaisen uskonnon ja on ihan yhtä varma sen oikeellisuudesta? Ja mikähän saa tämän henkilön olemaan niin varma asiasta? No se on se sisäinen varmuus jonka lapsena onnistuneesi suoritettu aivopesu aiheuttaa.

Kykenen. Pitäisi varmaan lisätä jokaiseen kohtaan että "omasta mielestäni". Huoh.
 
Pointti oli se, että vaikka sinulle kristinusko on oikea valinta, se ei tee siitä muille oikeaa. Siksipä juuri, minä tai sinä emme ole sen enempää oikeassa tai väärässä uskojemme kanssa, kuin vaikkapa se muslimi Iranissa tai hindu Intiassa... tai inka Perussa.

Minkähän laista olisi keskustelu tästä asiasta jos mitään kysymyksiä ei saisi esittää? Tarkoitus on vain haastaa kyseenalaistamaan ja ajattelemaan kaiken sen kiihkomielisen paasaamisen keskeltä.
 
En tarkoita tätä. Esim. noihin miksikirkkositäjatätä-kysymyksiin voisi varmaankin paremmin vastata joku tyyppi kirkon taholta. Olisi jopa mielenkiintoista jos joku laittaisi jollekin isommalle taholle noita kysymyksiä kirkosta ja pyytäisi julkaisulupaa täällä. En nimittäin itsekään hirveästi innostuisi jos ei-uskovana jos rahojani tungettaisiin kirkolle ja ymmärrän teitä siinä asiassa. En myöskään hyväksy kristinuskon nimissä tehtyjä vääryyksiä. Islamkin voi olla joillekin hyvinkin rauhanomainen uskonto mutta joillekin se menee sotimiseksi ja ne "rauhalliset islamilaiset" ei sit siitä varmaankaan tykkää.
 
Ja miksijumalaantaatämänkaikentapahtua-kysymyksiin ei ole meillä sen suurempia vastauksia kuin että "elämä on täynnä kysymyksiä" tai "ihmisethän sitä vääryyttä tekevät omassa tahdossaan". Silti tuntuu että meiltä vaaditaan anteeksisoitanjumalalleniinsekorjaaasian-vastauksia.
 
Elikkä näkökantamme on erit ja siksi ei tyhjentäviä vastauksia voi saada.
 
Kysymys kuuluukin onko järkevää uskoa asiaan joka on ristiriidassa itsensä ja kaiken muunkin kanssa ja vaatii nimenomaan sitä irrationaalista uskoa tosiasioista piittaamatta? Ihmisen saa kyllä uskomaan mihin tahansa kun sitä lapsena tarpeeksi kaaliin takoo. Sitä sanotaan aivopesuksi tai manipuloinniksi ja siitä tulee se sisäinen varmuus joka saa hylkäämään reaalimaailman. Tietysti tämä vaati myös tietyn tyyppisen geneettisen alttiuden sille että pystyy olemaan kyseenalaistamatta ja ajattelematta. Kaikki ei pysty.
 
Ihmettelen että eikö siinä tosiaankaan ole kristittyjen mielestä mitään ristiriitaa että joku toinen jossain päin maailmaan omaa täysin toisenlaisen uskonnon ja on ihan yhtä varma sen oikeellisuudesta? Ja mikähän saa tämän henkilön olemaan niin varma asiasta? No se on se sisäinen varmuus jonka lapsena onnistuneesi suoritettu aivopesu aiheuttaa.
 
Onhan siinä ristiriitaa että on paljon uskontoja ja ne omat uskonnot tuntuu just oikeilta omasta mielestä. Ja tuntuuhan sitä joskus välillä että onkohan tää kaikki nyt oikeesti näin. Siltikin tuntuu että kristinusko selittää juuri minulle tämän maailman oikealla tavalla. Hyväksyn sen että muille muulla tavalla. Tahdon kuitenkin antaa kaikille mahdollisuuden kuulla ristin kuolemasta, syntien sovittamisesta ja pelastuksesta jne. En ole ainakaan livenä kavereiden kanssa keskustellessa loukannut kenenkään arvoja enkä juoksentele kaduilla huutamassa jeesusonherraaaaa!!! ...aaaa!!!...
 
Tässä nyt tuli samalla näkemystäni lähetyskäskystä omalla kohdallani.

Mä oon ainakin sanonut jo monta kertaa: koska kristinuskoon on sisällytetty lähetyskäsky. Miksi sitä pointtia ignoorataan jopa tässä keskustelussa? Se on koko homman ydin.
 
Niin. Kristinuskoon. Muttei Suomen lakiin, johon peruskoulu pohjaa.
 
(Virallisestihan Suomessa ei edes ole valtionkirkkoa, asia jota kirkonmiehet yrittävät usein propagoida. Veronkanto-oikeus, tunnustuksellinen uskonnonopetus, sotilaspappijärjestelmä ym. ym. pitävät kuitenkin Katajanokan mafian tiukasti valtiossa kiinni.)

Ehkäpä kyse on enemmänkin raamatun varjolla tapahtuvasta moraaliopetuksesta, eikä niinkään uskontoon aivopesusta, vaikka on siinä varmasti ripaus sitä perinteistä käännyttämistäkin.
 
Millä oikeudella maassa, jossa on uskonnonvapaus, opetetaan lapsille lähtökohtaisesti vain yhden uskonnon moraalisäännöstöä? Eikö kulttuurien kirjon koko ajan kasvaessa olisi hyödyllistä ymmärtää muidenkin maailmankatsomuksia? Se voisi ehkäistä monta konfliktia.
 
Tästä tuleekin seuraava kysymykseni kristityille: Oletteko tutustuneet muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin tai yrittäneet muuten sisäistää niiden oppeja?

Tästä tuleekin seuraava kysymykseni kristityille: Oletteko tutustuneet muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin tai yrittäneet muuten sisäistää niiden oppeja?
 
Olen tutustunut muutamien uskontojen perusoppeihin ja uskontotunneilla niistä myös kerrottiin koko yläasteen ajan. En mitenkään tarkasti ole jaksanut tutustua.

Minäkin esitän kristityille vielä yhden kysymyksen: miksi kaikki Samulit, Sakarit, Samuelit ja Mikaelit ovat uskovaisia? En tiedä tältä nimilistalta yhtään henkilöä, joka olisi asian osalta poikkeus.

Minäkin esitän kristityille vielä yhden kysymyksen: miksi kaikki Samulit, Sakarit, Samuelit ja Mikaelit ovat uskovaisia? En tiedä tältä nimilistalta yhtään henkilöä, joka olisi asian osalta poikkeus.
 
Plussan arvoinen kysymys :) Itsekin olen Samuel. Muistan kyllä yhden Samulin joka ei ole uskossa.

Sulla on hieman vanhentunut käsitys tästä. Vanhemmista se on kiinni.
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/kksv/20033/saine.htm

 
Peruskoulujen uskonnonopetus on juuri tämän takia tärkeää.
 
Töks: "Oppilaalla on edelleenkin oikeus saada oman uskontonsa opetusta ja velvollisuus osallistua mainittuun opetukseen, jos hän kuuluu ev.-lut. kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan."
 
Eihän tuo muuta mitään. Lapsi ei voi itse päättää, mihin uskontokuntaan hän kuuluu. Miksi hänet sitten kyllästetään koko henkisen kasvuikänsä yhden uskonnon opeilla?
 
On sanahelinää, puhutaanko tunnustuksellisesta opetuksesta vai ei, jos lapsille ei anneta tasapuolisesti tietoa kaikista uskonnoista.
 
Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tulisi olla seurakunnan, ei oppivelvollisuuskoulun tehtävä.

Muah. Meillä oli yläasteella biologianopettajana uskovainen, joka ei hyväksynyt evoluutioteoriaa, vaan opetti sitä pakon edessä hyvin pitkin hampain ja huomautti joka välissä, että tämä on VAIN teoria. Hyvin onnistunut ammatinvalinta siis! :D Jotenkin ihmetyttää miten kaveri ylipäätään on lähtenyt saatanallisille tieteen poluille ja lukemaan vielä noin syntistä alaa kuin biologia..

Lapsi ei voi itse päättää, mihin uskontokuntaan hän kuuluu. Miksi hänet sitten kyllästetään koko henkisen kasvuikänsä yhden uskonnon opeilla?
 
On sanahelinää, puhutaanko tunnustuksellisesta opetuksesta vai ei, jos lapsille ei anneta tasapuolisesti tietoa kaikista uskonnoista.
 
Meille ainakin koulussa kerrottiin aika paljon eri uskonnoista, siis yläasteella ja lukiossa. Uskontojen historiaa käsiteltiin paljon. Ala-asteella lähinnä kuunneltiin satuja (opettaja luki UT:n tarinoita) ja piirreltiin siinä kuunnellessa.
 
Minkäänlaista tuputtamista ei omalle kohdalle ole ikinä sattunut, siis koulussa.
 
En tiedä millä nimellä tuo opetus virallisesti nykyään kulkee, mutta käytännössä se on juuri sellaista kuin mielestäni pitääkin olla.

Hyviä kysymyksiä ja ajatuksia näyttää tulevan tässä keskustelussa roppakaupalla lisää, hyvä!
 
Minustakin on mielenkiintoista pohtia miksi kristinusko olisi ainoa oikea vaihtoehto, miksi kristityt ovat syyllistyneet julmuuksiin, onko uskonnon oltava valtion tukema instituutio ja onko koko kristinuskon (tai muidenkaan valtauskontojen) perusta lapsille ja lapsenmielisille sävelletty satu vai totta?
 
Ensinnäkin, miksi en voisi olla yhtä hyvin uskonnoton vapaa-ajattelija, tietoisesti pakana ('uuspakanuus') tai muslimi? Vaikea vastata, mutta minuun henkilökohtaisesti vetoaa se että kristinusko oli alussa tuhoon tuomitun oloinen yritys, tänä päivänä maailman suurin uskontokunta. Alussa sen harjoittajia vainottiin ja listittiin mitä julmimmilla tavoilla, nyt sekä kristityt että muutkin uskovat saavat harjoittaa uskoaan ainakin Suomessa vapaasti. Mikä on sen arvoista tässä elämässä että olisin valmis sen puolesta kuolemaan - hyvä kysymys!? Nuo alkukristillisyyden marttyyrit uskoivat niin vahvasti (vaikka vain osa heistäkin oli nähnyt Jeesuksen hänen elinaikanaan ja ihmeteot) että ottivat hengenvaarallisia riskejä uskon asian eteenpäin viemiseksi. He olivat hetkellisesti myös niin heikkoja kuin vain me ihmiset pystymme olemaan ja kielsivät uskonsa - silti sanoma meni eteenpäin ja saavutti yhä useampia ihmisiä. Mikä on saanut 'sinapin siemenen' itämään? Oma käsitykseni on se, että kaikista ihmisistä tuntuu kivalta kun on jonkun rakastama. Se auttaa elämän myötä- ja vastamäessä. Siis rakkaus.
 
Toiseksi, toki kristinuskon, niin kuin muidenkin uskontojen, historia tuntee ylilyöntejä (kuten miekkalähetys). Niitä on mahdoton välttää kun me ihmiset kuitenkin olemme heikkouksinemme peräsimessä. Jos kaikki ihmiset maan päällä rakastaisivat toisiaan lähimmäisinä, olisiko tarvetta sodille? Käydäänkö Irakin sotaa ties kuinka monta vuotta vain lähimmäisen rakkaudesta vai onko taustalla halu varmistaa tuon maan luonnonrikkauksien päätyminen länsimaisen kulutusyhteiskunnan käyttöön?
 
Kolmanneksi, en kannata valtion ja kirkon tiivistä liittoa. Suomen kirkko on rikas, miksi omaisuutta kerätään eikä jaeta maailman köyhille? Kristinuskon sanoma on niin vahva, että sen tulee toimeen omillaan - tästä esim. osoituksena Nokia Missio ja eräässä aiemmassa viestissä viitattu lestadiolaisuus: tuo yhteisö esikois- ja vanhoillislestadiolaisine haaroineen elää vahvana ilman valtion tai kirkon taloudellista tukea.
 
Neljänneksi, tiedemiehenä minusta on kiva säilyttää itsessäni lapsenomaisia piirteitä. Ikävuosien karttuessa niistä on yhä vaikempi pitää kiinni. Kyynisyys ja oman älyn palvonta vain lisääntyy. Minä ainakin tarvitsen jonkun tahon, jota voin katsoa ylöspäin ja kertoa kuulumiset - hyvä ja huonot asiat - ja rukoilla kaikkea hyvää lähimmäisilleni. Kauko Röyhkä sanoi erään viimeisimmän levynsä jälkeisessä haastattelussa vapaasti muistellen että Raamattu on satu lapsille ja lapsenmielisille. Naulan kantaan! Voi, kun saisin olla tuossa mielessä lapsi hautaan saakka.

Neljänneksi, tiedemiehenä minusta on kiva säilyttää itsessäni lapsenomaisia piirteitä. Ikävuosien karttuessa niistä on yhä vaikempi pitää kiinni. Kyynisyys ja oman älyn palvonta vain lisääntyy. Minä ainakin tarvitsen jonkun tahon, jota voin katsoa ylöspäin ja kertoa kuulumiset - hyvä ja huonot asiat - ja rukoilla kaikkea hyvää lähimmäisilleni. Kauko Röyhkä sanoi erään viimeisimmän levynsä jälkeisessä haastattelussa vapaasti muistellen että Raamattu on satu lapsille ja lapsenmielisille. Naulan kantaan! Voi, kun saisin olla tuossa mielessä lapsi hautaan saakka.
 
Hyvä kirjoitus ja etenkin tämä viimeinen kappale on ehkä se hienoin puoli uskonnossa. Toki samankaltaista lapsenomaista ihmettelyä ja jonkun käsivarsille heittäytymistä voi harjoittaa muutenkin kuin uskonnon nimissä, mutta uskonto antaa selkeät puitteet sille.

Pitääkö tuo nyt tulkita niin, että isot miehet tykkäävät uskotella itselleen satuja? Mikseipä sitä samantien sitten ota kouraansa Tolkienin hobittikirjoja tai Harry Potteria... tai vaikka Aku Ankkaa? Mikäli kyseessä on "pakko uskoa johonkin"-periaate ja kuuntelijaksi kelpaa kuka vain, niin kääntykää nyt ihmeessä frodoistiksi tai lukekaa rukouksenne uhvomiehille. Uskostahan siinäkin kai on kyse... ja ihan yhtä vaarallista flipata niiden kanssa kuin kristinuskon kanssa.